Teksti sisältää kaksi eri aikakirjaa eri aikakausilta.
”Hei rakkaat, päivät ovat aivan liian lyhyitä monen asian tekemiseen tai sitten minä olen yksinkertaisesti liian hidas. Päivänvalo lisääntyy päivä päivältä ja itseasiassa olisi/on enemmän aikaa tehdä ulkona töitä, mutta siitä huolimatta tuntuu etteivät tunnit jostain syystä riitä. Eniveis, se siitä ja päivien riittämättömyydestä.
Ihmisillä on omituisia harrastuksia ja yksi omistani on se, että kun ihmiset ovat heittämässä vanhan läppärinsä roskiin tai nykyään kierrätykseen pelkästään sen takia että käyttöjärjestelmänä on joku vanha Windowsin seiska, niin olen sanonut heille että miksi te viskaatte pois hyvän koneen koska itse kone on hyvä ja edelleen koska ihmiset eivät ole tätä uskoneet tai halunneet uskoa, olen päätynyt näiden läppäriparkojen omistajaksi. Monikaan ei tiedä kuinka helppoa on herättää vanha läppäri kuolleista antamalla sille uusi elämä linuxin muodossa, mahdollisuuksiahan on rajattomasti koska linuxilla on lukemattomia niin sanottuja jakeluversioita. Itselläni ei ole tämän varsinaisen läppärin lisäksi tällä hetkellä kuin kolme läppistä, yhdessä pyörii linuxin mint´in uusin versio ja toisessa ubuntu, kolmas odottaa asennusta tai itseasiassa asensin siihen jo mintin mutta haluan siihen jonkin muun, varsinkin kun kyseessä on uudempi kone jossa oli alun perin Windowsin kymppi. Linux on muuten monessa asiassa parempi kuin Windows kunhan käyttöjärjestelmään tutustuu ja se käy helposti. Että semmosta”.
Tuo on kappale on se mitä kirjoitin aikaa sitten, nyttemmin tuntuu että siitä on valovuosia, varsinkin koska tilanteet muuttuivat rajusti päivän tuon kirjoittamisen jälkeen. Syy miksi olen ollut poissa niin kauan, johtuu siitä että vietin sairaalassa kolme viikkoa ja olen ollut lähinnä sänkyni vanki siitä lähtien mutta nyt tilanne on kääntymässä parempaan suuntaan. Kyllä, kyse oli selästäni joka naksahti asentoon että puhuttiin jopa leikkauksesta mutta kuten aikaisempina vuosina, lääkärit totesivat että hermovika tai ilmeisesti syy miksi selkäni on siinä kunnossa mitä on, on liian lähellä selkäydintä ja leikkausta ei suoriteta huomattavan halvaantumisriskin vuoksi (60:40).
Mutta se siitä.
Mitäs teille? Oletteko olleet kiltisti ja niin edespäin? Näen sieluni silmin nyökkytteliviä (← omituinen sana) päitä mutta minen usko teitä koska te olette – tai ainakin jotkut – vanhaa klaania joten tiedän että totuus on jossain tuolla…
Kuitenkin, jotta saisin kaivettua teistä totuuden, siis sen oikean totuuden koska osaan lukea rivien välistä, kaivettua teistä esiin, niin haastan teidät yhteen juttuun eli haluaisin teidän kertovan minulle ja tietenkin omissa blogeissanne isommallekin yleisölle sen, mitä te tunnette silloin kun maailma pysähtyy? Meillä jokaisellahan on hetkiä jolloin tuntee nelimetristen betoniseinien nousevan ympärilleen ilman ulospääsyä, tunne että tai paremminkin tieto että on oman elämänsä sivustakatsoja vailla mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtaloon. Se on kylmää kyytiä etten sano.
Mulla olisi teille paljonkin kysymyksiä mutta te ette tule koskaan vastaamaan niihin, ehkä ne jotka olivat mukana valovuosia sitten Jahrl Badarin viidennessä Sath´takargarhsissa mutta ne jotka ovat olleet silloin, ovat harvassa ja he haluavat elä rauhassa koska kukaan ei halua muistella tuota päivää eli ehkä jätän ne kysymättä. Niin on parempi.
Ehkä on parempi että lopetan nyt ja vihdoinkin pääsen lukemaan mitä kaikkea teille on tapahtunut sillä vaikka te ette uskokaan, niin olen ollut todella huolissani teistä.
Mutta kuten aina, muistakaa olla ihmisiksi ja ottakaa henkilökohtaiseksi haasteeksenne käydä katsomassa/ ottakaa yhteyttä ystäväänne joka on jäänyt jonnekin historiaa sillä se kannattaa. Uskokaa pois.