Turhautuminen

 

Maailma muuttuu, toisin sanoen kaikki on mennyttä. Helvettiin kaiken maailman Facet, Whatsapit, Instat, TikTok sun muut joiden jalo tarkoitus on yhdistää ihmisiä mutta jotka todellisuudessa luovat kuiluja ihmisten välille. Ilman näitä ei jouduttaisi puhumaan kehopositivisuudesta, rotu – ja aatteellinen viha olisi jos ei nyt kadonnut, niin ainakin huomattavasti vähäisempää suoranaista dissaamista unohtamatta. Okei, olen vanha käpy jonka pinna on kireällä mutta myöskin osaan olla rehellinen, joten tunnustettakoon että itsekin käytän whatsappí´a erääseen tarkoitukseen ja suorastaan rakastan ChatGpt:ä, joka on uskomaton työkalu monessakin asiassa. Olen tuottanut erilaisia hakemuksia, lausuntoja, esitelmiä etc. Melko paljon vaikka se sisältääkin pieniä virheitä mitä tulee kielioppiin, niin se on hyvä ja omissa töissämi sen tuottama sisältö on noin 60 – 70 %.

Asiasta viidenteen, jouduin ostamaan neljä kuormalavallista Imodiumia flunssalääkkeiden, runsaan nesteen nauttimisen ja vähäisen syömisen takia. Toivottavasti pian ei tarvitse yskiä pytyllä istuen. Meillä pitäisi olla tänään luostarissa avoimien ovien päivä, olkoonkin etten aio osallistua siihen enkä vaikka olisin kunnossa koska mahdollisesti halukkaat vieraat tuodaan helikopterilla. Jo on jumalauta, jos kerran haluaa tutustua luostariin, niin pitäisi pysytä kävelemään vajaa tuhannen rappusta lähes pystyjyrkkää kallion seinämää pitkin. Sherpatkin tekivät niin ja he sentään toivat kivet tälle aiemmin mainitsemalleni rappu-urakoitsijalle. Olisi pitänyt käyttää sherpoja koska he ovat äärettömän taitavia ja mm. Norjassa he tekevät uskomattomia kävelyreittejä joita käyttävät niin turistit kuin paikallisetkin.

Asiat hieman hyppivät mutta nyt tuntuu että kuume alkaa laskemaan, hetki sitten ei ollut kuin vajaa kolmekymmentäkahdeksan astetta ja se on hyvä se. Toisaalta ei, koska olo on parempi mutta siinä määrin perseestä ettei kykene tekemään mitään mitä pitäisi tehdä. Siksipä purankin turhautumistani tässä koneen äärellä koska näpyttelyn voi lopettaa koska tahansa ja jatkaa taas sitten kun siltä tuntuu. Suihkuunkin pitäisi vääntäytyä, saunaan on turha mennä koska ainakin tässä vaiheessa kuume aiheuttaa omituisen palelu/hikoilu – jaksotuksen ja periaatteessa suihkussa pitäisi käydä useamman kerran mutta itse olen tyytynyt kahteen, kolmeen kertaan päivässä. Jotain on tullut syötyäkin mutta todella vaatimattomasti ja viittaan tällä neljään kuormalavalliseen Imodiumia. Mikään kun ei oikein tahdo pysyä sisällä.

Luostariin tuli muuten tänään 12 uutta noviisia joista yhtä luulin jonkinlaiseksi ulkomainokseksi, oli jätkässä meinaan sen verran tatuointeja ettei paljasta ihoa paljon näkynyt. Sitten oli tätä perusporukkaa, juoppoja yrittäjiä, huonoja valintoja tehneitä ihmisraunioita ja olipa pari ihan perusjannuakin joten saapa nähdä miten heillä lähtee homma toimimaan. Varsinkin yrittäjillä, sillä kylmä kivikoppi on toista kuin Marriot-hotellin sviitti ja yleensä heidän tuskanhuudot kuuluvatkin useamman yön. No okei, lääkintäpuolesta vastaavat munkit ovat siitä ystävällisiä että he tujauttavat kunnon satsin vanhaa kunnon intiaanimyrkyksikin nimettyä larkkua eli Larcantilia suoneen, niin jo vain tuskaisat huudot vaihtuvat autuaaseen, kolmen päivän koomaan räkä poskella valuen. Minä nimittäin tiedän, elämäni aikana on mieleni nyrjähtänyt pimeälle puolelle ja olen päässyt nauttimaan tästä lääketieteen saavutuksesta. Nythän mieleni on nyrjähtänyt niin pahasti tai peräti lopullisesti, ettei sitä fiksata enää milään.

Olkoonkin että toiveissa on saada erästä troppia mutta siitä sitten myöhemmin.

Surukseni myös huomasin että kaikki vanhan liiton ihmiset, toisin sanoen entiset Luostarin asukkaat ovat lopettaneet bloggaamisen mutta minä aion jatkaa koska kiputilat pitävät valveilla eikä minusta oikein ole enää mihinkään muuhun.

Rakkaudella

- Apotti -

Barsak

 

Barsak. Se on muinaista, itämaista kieltä joka kääntyy parhaiten ehkäpä ”jo oli aikakin”.

Jos joku on hullu, niin selibaatissa elänyt ja elävä munkki. Enkä tarkoita tällä niitä Arnold´sin perseenlevittäjiä, vaan meikäläisiä. Jotenkin sitä ei vaan tyydy olemassa olevaan, vaan pitää mennä sorkkimaan ja muuttamaan jotain sellaista joka on todettu hyväksi ja toimivaksi. Siitä ei sen enempää, tajuatte kyllä koska te katselette sitä mutta se siitä.

Meillä oli täällä luostarissa eilen tilaisuus, jota nykyihmiset kutsuisivat nimellä bileet. Toisin kuin luullaan, niin kyllä meillekin viini ja varsinkin kolmasti poltettu maistuu ja bileiden syy oli uusien sisävessojen valmistuminen. Ette usko millaista iloa tuottaa kahdeksan vuoden hankeen paskomisen jälkeen istua kunnon pytylle, ei millekään puiselle ryhmäistuimelle, vaan oikein kunnon porsliiniselle komistukselle ja varsinkin kun kädessä ei tartte pitää haulikkoa ympärillä kehää kiertävien susien takia. Ah autuutta. Ruokaa oli yltäkyllin, edellä mainittuja juomia sekä veli Gudeaksen ”viiniä” (pääasiassa vettä, hiivaa ja sokeria, joukossa jokunen nahistunut hedelmä ja jotain saatanan rusinoita joita hän sitten pitää käymisastioissaan mittavat neljä päivää). Menee päähän kuin metrinen halko ja poistuu alatien kautta vieläkin nopeammin. Notta semmosta, oikein tosissaan on komeat tilat ja riittävästi vaikka stereotypioiden mukaan kaikille munkeille tulee yhtä aikaa paskahätä mutta se ei pidä paikkaansa koska yleensäkin ottaen ruokapuoli on niukkaa ja muutenkin nuivan puoleista mitä kuituihin ja muihin terveellisiin asioihin tulee, niin eipä siinä ihmeempiä kiireitä tule.

Asiasta viidenteen, olen nyt imuroinut antibiootteja perjantaista lähtien ja toivon että tauti alkaisi hellittämään sillä kohta hajoaa kylkiluut tästä jatkuvasta yskimisestä. Kuume tuntuu onneksi jonkin verran laskeneen, kyllästyin mittaamiseen jo eilen mutta nyt ainakin tuntuu sen suhteen paremmalta. Räkä valuu edelleen kuin vuoripuro ja sen soisi loppuvan, minulla on kohta mennyt puolen Paraguayn edestä talouspaperia eikä loppua näy.

Pitäisi syödä jotain mutta ei mene mikään alas, ruoka ei voisi vähempää kiinnostaa ja minä kuulun niihin ihmisiin jotka eivät voi syödä väkisin. Tunnen nimittäin niitäkin, tuossa luostarin alapuolella olevassa laaksossa asuu eräs mies joka käy erilaisissa tilaisuuksissa (joihinkin kutsuttu, toisiin ei) ihan sillä periaatteella että kaikki mikä on naapurilta pois, on hyvä asia.

Hääp ei pelkästään syö ja juo mittavia määriä, vaan tämä paskanakkeli tunkee ruokaa jopa taskuihinsa oletuksella ”ettei sitä kukaan huomaa”. No tänne luostariin hänellä ei ole asiaa eikä se johdu meidän sydämettömyydestämme, vaan yksinkertaisesti siitä ettei hänen pumppunsa kestä kavuta 987 tänne johtavaa askelmaa jotka meidän stana...rakastettu rappu-urakoitsijamme teki…miten sen nyt sanoisi, uniikeiksi. Tahtoo sanoa että siinä on sandaali ihmeissään joka portaalla koska ne ensinnäkin ovat erikokoisia ja vieläpä viettävät jokainen eri suuntaan. Kuluneen vuoden suurin menoerä luostarissa olikin ideaalisiteet ja erilaiset lastat. Pari kolmesataa kiloa kipsiä meni myös ja sitä muumioharsoa jokunen kilometri. Tiedättehän, sitä mitä laitetaan oikeisiin kipseihin eikä niihin helvetin lasikuitu- tai mitä lie muovilätysköjä ne ovat.

Enempää en olotilani takia jaksa läpistä, troppaan ja koitan tuijottaa suorapalveluilta jotain katsomisen arvoista. Kaikelle kansalle näkyvältä ja verovaroilla raskautetuilta kanavilta kun ei ole pitkään aikaan (lue: vuosiin) tullut mitään katsomisen arvoista. Pääasiassa turhia julkimoita kilpailemassa toinen toistaan typerimmissä kilpailuissa joka helvetin kanavalla. No, Ylen kanaville on pakko antaa tunnustusta, lähinnä niiden vitun mainosten puuttumisen vuoksi. Nimim. En ole katkera mutta kumminkin.

Vaan eläkää te rauhassa toistenne ja itsenne kanssa, muistakaa ettei maailma tule sen valmiimmaksi vaikka miten rehkisitte joten lungisti vaan , kyllä ne hommat hoituu,

Rakkaudella

- Apotti -