Balba neguse - minä rakastan sinua eli miksi mies ei osaa sanoa rakastavansa?

 Balba neguse, muinaista arameaa ennen nabatealaisia ja tarkoittaa ”minä rakastan sinua”. Kaunis lausahdus ja jotain sellaista mitä toivoisin kuulevani enemmän – julkisesti. Miksi miesten on vaikea osoittaa rakkautta ylipäätään, niin kahden kesken kuin julkisestikin? Onko se jokin ”äijäkoodiin” kirjoitettu asia vai onko geenien perintöä aikakausilta jolloin rakkauden tunnustaminen oli osoitus heikkoudesta? Kun ajatellaan historiaa taaksepäin, niin mies oli luotu tappamaan, sotimaan ja valloittamaan sekä tekemään naisensa raskaaksi mutta ei missään nimessä osoittamaan hellyyttä, saati sitten tunnustamaan rakkauttaan julkisesti. Tämä on niitä asioita vielä nykyäänkin huolimatta siitä, että me olemme vuosituhansien aikana ns. sivistyneet ja meistä on tullut mukamas avoimempia ja ymmärtäväisempiä. Ei muuten ole, yhä tänä päivänä julkista rakkauden tunnustamista katsotaan hieman vinoon, tyyliin että onpas imelää tai että pitääkö noiden nyt julkisesti alkaa lääppimään (koska rakkauteen kuuluu myös fyysinen kontakti - kauniissa mielessä kun puhutaan julkisista paikoista). En ymmärrä mutta en myöskään väitä olevani ekspertti asian tiimoilta. En ole koskaan ollut. Kun olin nuorempi, olin aviossa itseäni viisi vuotta itseäni vanhemman naisen kanssa ja koska olin kahdenkymmenen, tuo viisi vuotta oli henkisen kehitystason näkökulmasta valovuosi koska on fakta, että naiset kehittyvät myös henkisesti paljon miehiä aikaisemmin joten ei ihme ettei avioliitto kestänyt kuin neljä vuotta. Käyttäydyin kuin kakara, hoin rakkauttani vain yksi päämäärä mielessäni ja me kaikki tiedämme mikä se oli. Sittemmin rakkauden tunnustaminen on ollut vaikeampaa vaikka tietyn ikävaiheen, omalla kohdallani noin neljäkymmentävuotiaana, se oli helpompaa ja ehkä oman henkisen kehitykseni ehtiessä ”aikuisikään”. Toinen avioliittoni kesti 15 vuotta. Sekään ei ole paljon mutta kuitenkin selvää kehitystä.

Rakkauden tunnustaminen on meille miehille melkoinen pulma; pitää miettiä ettei ala hokemaan koska rakkaus sanana ja ajatuksena kuolee liiallisen käytön takia mutta toisaalta pitää miettiä että koska viimeksi on tullut tunnustettua rakkautta ihmiselle jonka puolesta on tekemään asioita joita ei muuten tulisi tehtyä ja tällä tarkoitan niitä asioita joita muinoin tehtiin joko kirveen tai miekan kanssa. Herää epäilys siitä toimiiko oikein vaikkei kyseessä ole mikään velvollisuus mutta epäilys synnyttää hirviön nimeltä epävarmuus jota peittämään adoptoidaan kaksoset nimeltään ylirakastaminen ja tosimulkkukäytös. Ei osata enää elää luonnollisesti, vaan heilutaan ääripäästä toiseen joka lopulta johtaa eroon ja koska mies on mies, se on naisen syytä koska miehillä ei ole munaa myöntää ryssineensä hyvän suhteen. Asia joka johtaa entistä kieroutuneempaan käytökseen ja lopulta siihen että joutuu elämään ilman rakkautta mikä on sairaus joka vie miehen ennenaikaiseen hautaan. En yleistä mutta…

Toisaalta en laita kaikkea miesten syyksi, sillä rakastuminen ja suhteen aloitus on tilanne jossa kumpikin osapuoli laittaa parastaan. En voinut kirjoittaa ”paneen parastaan” koska se olisi johtanut vääriin assosiaatioihin. Molemmat osapuolet ovat siis niin täydellisiä kuin vain voi olla, mutta suhteen pitkittyessä ja varsinaisen arjen alettua, todellinen karva eli luonne alkaa paljastumaan pikku hiljaa. Toinen ei olekaan sitä mitä toinen oletti ja niin edelleen ja näissä tilanteissa lopputuleman tulee määrittelemään se, joka osaa argumentoida asiansa = toisen viat paremmin ja esittää sitä joka olisi kyllä halunnut jatkaa mutta kun ei olosuhteiden vuoksi vaan yksinkertaisesti voi, on voittaja. Tämä on vedenjakaja; ”uhri” eli syyllistetty -joko syystä/syistä tai ei – voi olla joko parisuhteen nainen tai mies mutta on satavarma asia että mikäli osumaa ottaa mies, se muuttaa hänen psyykkeensä rakkauden suhteen lopullisesti. Elämän jatkuessa ja uusien ihmissuhteiden tullessa tasolle jossa mukaan astuu rakkaus, mies alkaa epäröimään koska ei halua pettyä uudestaan, siitä huolimatta vaikka hän olisi mokannut edellisen suhteen ja tämä on hyvin toksinen tilanne koska se usein synnyttää äpärän nimeltä mustasukkaisuus, edellyttäen että suhde todellakin kehittyy pidemmälle.

Teistä saattaa nyt tuntua että näkökulmani on liian synkkä, jopa sairas mutta uskokaa pois, siinä vaiheessa kun miehen pitää sanoa rakastamalleen naiselle että minä rakastan sinua ilman mitään tarkoitusperiä, se on miehelle todella hankala paikka koska hän taas luulee että nainen ajattelee hänen ajattelevan jotain muuta kuin rakkautta sanan varsinaisessa merkityksessä, joten hän sanoo kyseisen lauseen töksäyttämällä, äännähdyksellä joka ei ole kaukana luolamiehen murahduksesta ajalta jolloin sanoja sisältävää kieltä ei vielä ollut. Sitä että mies kääntyy pois ja lähtee autotalliin, ei pidä tulkita väheksymiseksi, vaan se on osoitus siitä että mies pelkää tyrineensä (taas) jälleen kerran ja tästä syystä seuraava rakkauden tunnustus siirtyy yhden parsekin eli 3,6216 valovuoden päähän. Ei siis ihan ensi torstaihin. Totuus on se, että vaikka me rakastamme omaa naistamme yli kaiken, meillä on vaikeuksia tuoda sitä julki sanallisesti ja usein myös muuten ”koska ei voi ostaa koruja kun en tiedä mistä se tykkää”.

Enkä voi tarpeeksi korostaa sitä etten missään nimessä halua yleistää, sanoin tämän jo aiemmin koska maailmassa on varmasti miehiä jotka handlaavat tämän ja monen muun asian viimeisen päälle, mutta uskallan väittää että ujous tai muut seikat ovat syy miksi suomalainen mies on vähän kökkö näissä asioissa, olkoonkin ettei hän ole sitä tarkoituksella joten suomalaiseen perusmieheen tulee suhtautua kuin karhuun marjareissulla; ei hosumista, ei uhkaavaa käytöstä eikä missään nimessä fyysistä kontaktia ensi kertaa tavattaessa koska siinä ei mene kuin sukat sekaisin.

Rakastakaa toisianne, ei tarvitse olla ihmisiksi.

- Apotti -