En tiedä teistä rakkaani mutta toisinaan ihmisen elämään tulee hetkiä jolloin karma lyö todella isolla avarilla ja minulle tämä hetki tuli puolitoista viikkoa sitten. En halua nillittää koska monella teistä on paljon isompia ongelmia sairauksien ja muiden vastusten kanssa, mutta meillä jokaisella on ns. break point jolloin tuntuu ettei jaksa enää. Viikko sitten teloin käteni todella pahasti kyynärpäätä ranteeseen, luita poikki jotka tietenkin operoinnin jälkeen kipsattiin. Ensimmäinen avari. Sairastuin koronaa josta olen kärsinyt nyt kaksi viikkoa. Toinen avari. Sitten hajos auto, yli tuhannen euron remontti johon minulla ei ole varaa johtuen siiteä etten ole kyennyt tekemään töitä käteni takia. Lyhyesti sanottuna ole tilanteessa jossa olen elämäni tilanteessa jossa en kykene hallitsemaan tilannetta jossa voisin korjata tilanteen.
Kirjoittaminen on todella hankalaa koska tämä typerä tilinteko tulee näpyteltyä pääosin vasemmalla kädellä.
Nämä ei ole jäähyväiset mutta en ehkä kykene kirjoittamaan/tuottamaan tekstiä ja koska minä rakastan teitä kaikkia hyvin paljon, se tuntuu todella pahalta. Pyydän että ette suutu jos en käy kommentoimassa blogejani sillä käteni asettaa todella ikäviä rajoitteita. Ehkäpä huomenna on parempi, ainakin teillä. Muistakaa olla ihmisiksi
