Matalapainetta mentaalipuolella, muuttohommia ja assasiinispagettia

 

Päärintamalle eli mentaalipuolella asiat ovat vähän niinkus nykyiset säät, yhtenä päivänä sataa rankasti ja toisena paistaa päivä, joskaan ei vallan hemmetin kirkkaasti mutta paistaa sen verran että jotain saa aikaiseksi eikä ole lamaantuneessa tilassa.

Nyt on ollut viime postauksen jälkeen matalapainetta, tosin siihen on vaikuttanut sekin että tulevien tapahtumien johdosta on pitänyt tehdä töitä koska rahaa palaa lähitulevaisuudessa suhteessa eläkkeeseen suht paljon. Pitää maksaa osittain kahden kämpän vuokraa, tosin vain vajaan kuukauden verran mutta autoon tehtiin jakopäänremontti just ja vielä pitää korjata ainakin yksi suuttimista. Mieluiten laitattaisin ne kaikki kerrallaan kuntoon mutta pelimerkit eivät yksinkertaisesti riitä ja tämä kaikki vaikuttaa pääkoppaan aika negatiivisesti kun ajaltellaan että on paljon muitakin maksuja ja safka ynnä muu vie osansa. Toisaalta, näinhän se on meillä kaikilla että raha pyörittää elämää ja sitä tarvitaan joten mitäpä siitä kitisemään. 

Päävärkki on vaan siitä kummallinen elin että se ottaa usein asiat rraskaammin kuin ne todellisuudessa on ja se näkyy sitten jonkinlaisena lamaantumisena mikä on typerää mutta minkäs teet. Muuten terveys on sitä samaa vanhaa paskaa, selkä- ja päänsäryt ovat jokapäiväistä kauraa ja varsinkin yöt ovat paskamaisia koska kiputilojen takia ei saa nukuttua ja siitä alkanut kierre on jo toistakymmentä vanah juttu joten ei pidä ihmetellä jos ja kun kirjoittelen välillä ihan mottipäisiä juttuja. Eikä myöskään kirjoitusvirheita koska niitä löytyy vaikka kuinka koittaisi tarkistella.

Kuten tuossa yllä tuli mainittua, elämässä on kaikenlaista menossa eli töitä ja monenlaisen mutkan kautta olen nyt vihdoinkin saanut uuden asuinpaikan elikkäs yksinkertaiseesti asunnon. Läheltä nykyistä, tosi läheltä saunallinen kaksio kolmannesta kerroksesta ja ens kuussa pitäisi muuttaa. Hyvä niin, muutokset ovat aina hyvästä ja toisaalta on mukava vaihtaa tuoreempaan taloyhtiöön, nykyinen kun on aika haikeassa kunnossa johtuen siitä että valmistumisvuosi on -90 eikä remontteja ole pahemmin tehty. Toki nämä menee huhtikuun alusta täydelliseen remontiin kuten olen jo varmaan kertonutkin mutta se tietää sitä että vuokrat ovat remontin jälkeen ja varsinkin nämä selkoset huomioon ottaen aika helvetin korkeat tällaisen pientä eläkettä nauttivan näkökulmasta koska nykyisen kaksion vuokra on rapia seitsemänsataa euroa kuussa joten rempan jälkeen puhutaan varmaan tonnista tai ainkin lähelle sitä.

 Tämä meidän kyläpahanen kun koittaa olla kuin isompikin kaupunki, keskustaa rakennetaan huimaa vauhtia vaikkei asukkaita riitä edes parin viime vuoden aikana valmistuneisiin kämppiin. Syynä korkea vuokrataso ja se, että keskustasta on tämän älyttömän eli huonon suunnittelun takia karkotettu kaikki liiketoimintaa harjoittavat koska parkkipaikkoja ei yksinkertaisesti ole eikä kukaan viitsi asioida missään mistä joutuu kantamaan ostoksiaan pitkän matkan päähän autolle. Toisaalta, mikäpä minä olen arvostelemaan mutta tämä on yleinen mielipide ja paljon on asiaa puitu niin paikallisessa kuin muussakin mediassa.

 

 

Mitäs muuta, oon koittanut opetella kisää kokkailun jaloa taitoa ja tällä meinaan ihan tätä perinteistä ruoanlaittoa enkä mitään muuta. Kaikenlaisia safkoja, mm. Spagetti all´ Assassina (linkki Rosa – viini & ruoka) jonka kylkeen tekee jauhelihakastikkeen tai jotain muuta. Myöskin paholaisenhillosta olen tehnyt useita versioita ja mitä äreämpi, sen parempi. Muutenkin viehtymykseni tulisempaan ruokaan hallitsee vähäisiä kokkailujani, tykkään että safka on mausteista mutta se ei saa missään nimessä peittää raaka-aineiden maku koska en tajua että mikä järki on esim. syödä safkaa joka maistuu joko pelkältä chililtä tai valkosipulilta. 

Suolaisen puolen safkat onnistuvat paremmalla menestyksellä mutta leivontajumalat ovat mua vastaan ja pahasti. Ensinnäkin keittiö on leipomusten jälkeen siinä kunnossa että tarvitaan vähintään viikoksi joku Lassila & Tikanoja tai vastaava siivoamaan paikkoja, myöskään palolaitoksen läsnäolo keittiössä ei ole harvinaista ja voin kertoa että on melkoista ryskettä kun savusukeltajaa tulee sisään ovista ja ikkunoista. Laiskoina päivinä tulee rynkytettyä Kotipizzaa, ja ainoa oikea valinta on tulinen kana – kotzone koska peruspizzoja tuli aikanaan syötyä niin paljon että piisaa. Kotzonessa pidän myös siitä kun siään tulee rapsakka salaatti, minustahan on dna – tutkimuksen mukaan (tehty 1728 jolloin oli James Cookia,Rousseaun Jaskaa ja muistaakseni Nicodemus Tess nuorempikin taisi kuolla kupsahtaa) about 39% kasvissyöjää,50 pinnaa lihansyöjää ja loput lääkkeitä joten melkein kaikki käy.

Okei, jotta tästä ei tule liian pitkä eepos, niin lopetan tähän ja koska nyt on seesteisempi hetki elämässä, koitan päivitellä näitä kuulumisia tiheämpään koska kuten tiedätte, hullulla on hulluja tuttavia ja miten sen nyt kauniisti sanoisi, niin nämä latva-b-kakkoset ovat tehneet aivan uusia aluevaltauksia ja innovaatioita.

Niistä siis myöhemmin, muistakaa olla ihmisiksi!

 

 PS. Jo nyt on aikoihin eletty, kommentointi näyttää tökkivän joka taholla ja esim. en onnistunut lähettämään Pöllölle s-postia koska mighty gmail väitti ettei osoitetta tunnisteta. Laitan nyt koneen kiinni ja käyn hoitelemassa pari asiaa kylällä, palaan sitten asiaan.

Psykoosista ihan toiseen juttuun

 

Tervehdys teille kaikille!

Kuten ehkä olette huomanneet, kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä ja koska ehdin jo lupaamaan Puskikselle etten valita, niin nyt sitten lyhyesti; kattohomma jäi keväällä vaiheeseen erinäisistä ja minusta osittain riippumattomista syistä, piti olla muutama viikko muualla koska luvatut työt painoivat päälle ja siinä kävi sitten niin, että se muutama viikko painui muutamiksi kuukausiksi jonka johdosta iski burn out. Sen verran ryhtevä ja tai lujaa, miten sen nyt sanoisi että mulla on muutamia kuukausia hukassa psykoosin takia. Toisin sanoen heikko psyyke. Sitten hulina jatkui muilla terveysongelmilla joista nyt on selvitty ainakin toistaiseksi, olen ollut ”oikea ihminen” viime viikon puolesta välistä lähtien. Tai ketustako sen tietää, voin olla ihan hyvin kuutamolla ja ne valkotakkist tyypit jotka sanoivat mun kuntoutuneen, saattoivat olla jonkin osuusmeijerin väkeä. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa hiton hienoa olla taas täällä. Kävin lueskelemassa teidän juttujanne ja paljon on asioita tapahtunut, mua harmitti koska WP on potkaissut mun pellolle enkä muistanut enää tunnuksia mutta ne pitää hommata koska Susu on on ihan hitonmoinen verbalisti.

Okei, tulevaisuuden suunnitelma on tämä: ihan ensin pitää muuttaa, meidän koko taloyhtiö menee remonttiin (kolme kerrostaloa) ja meidän vuokrasopparit sanottiin kylmästi irti joten tästä on suht pian häivyttävä sillä remppa alkaa ensimmäinen päivä huhtikuuta. Ens viikolla pitäis tulla tieto saanko yhden kämpän jota havittelen, pitäkää peukkuja kiitos. Muuten otan iisisti, pää on vielä vähän huonolla tolalla mm. keskittymisen suhteen joten espanja ja muut jutut saavat jäädä joksikin aikaa. Fyysinen kunto pääsi myös romahtamaan sairaselun takia, se pitää saada kuntoon ehdottomasti!

Jännin juttu on kuitenkin se, että kun ihminen sekoaa totaalisesti ja kuntoutuu siitä (ainakin omasta ja pikkuväen mielestä, pikkuväellä en tarkoita mukuloita kuten ymmärtänette), niin alkaa jotenkin kaipaamaan jotain mukavaa ihmisolentoa – yes, female – vierelleen eikä kyse ole siitä että pelkää taas sekoavansa tai että pelkäisi kuolemaa, ei ollenkaan vaan sitä on jotenkin täyttynyt hyvin….hmmmm….rakastavilla ajatuksilla. Oisko merkki siitä että äijä on aivan kaakossa vieläkin?

Oli miten oli, elämä on ihan hemmetin hienoa nyt vaikkei ole rahaa etc. mutta paskat siitä. Suoraan sanottuna mä rakastan teitä kaikkia, sitä ei tajua kunnolla ennen kuin päässä jyrisee koska meitä korkeammat juttuset on tarkoittanut sen niin. Okei, nyt suurin osa toteaa että jep, ukko on ihan kuutamolla ja ehkäpä niin mutta väliäkö sillä? Teillä kaikilla on omat juttunne ja kun niitä lukee, niin se on vähän kuin pääsis kylään teidän luokse ja se tekee tästä niin hienoa. Mä lopetan nyt etten pelästytä teitä enempää, koitan saada vähän järkevämmän jutun seuraavaksi kerraksi sillä siinä maailmassa jossa mä elän, niin on tapahtunut omituisia juttuja sillä välin kun mä olin lepositeissä mutta niistä sitten ens kerralla.

Muistakaa olla ihmisiksi 💕

Ps. Sori mahdolliset kirjoitusvirheet.

Shomitai

 

Tervehdys pitkän tauon jälkeen. Eipäs se mennytkään elo niin kuin luulin, vaan olen viettänyt viimeiset viikot (taas) joko sänkyni pohjalla tai sitten sairaalan punkassa. Selkä meni uudestaan todella huonoon jamaan, sitten kokeiltiin kaikenlaisia lääkkeitä kunnes sain todellisia myrkkyjä (pitkällä piikillä) sisuksiini ja vaikka luulin että aiemman elämäni viinan ja muiden sekoitteiden kyllästämän elimistöni kestävän mitä vain, niin nyt oli sellaiset aineet että ruokavalioni koostui osan aikaa pelkistä nesteysjutuista – mikään ei pysynyt sisällä. Tällä hetkellä asiat ok (kädet kyynärpäitä myöten ristissä) ja hyvä niin, huomenna pitäisi palata töihin. En viitsi nillittää näistä asioista enempää koska olette kuulleet niistä kyllästymiseen asti.

Eli, kevät ja kesä tulee kohisten vaikka tässä koettiin pieni takatalvi mutta kuten vanha sanonta kuluu, niin uusi lumi on vanhan surma ja niin edespäin. Keväässä ja kesässä on se hienoa, en tiedä että tiedättekö te, kun ilmat lämpenevät niin rajat meitä ympäröivien maailmojen välillä ohenevat ja myös shomitai lisääntyy. Ai mitä on shomitai? No se on sitä mitä lääketiede väittää niin ihmisten kuin eläintenkin hormonitasojen nousuksi mutta se on hevon kukkua ja/tai oikeastaan vain yksi monista ilmenemismuodoista. Shomitai on kaiken kattava voima eri maailmojen välillä ja myös pienemmässä mittakaavassa kuten ihmisten välillä. Shomitaissa on yksi ainoa juju, nimittäin se että se vaatii ihmiseltä hieman uskallusta koska voisinpa väittää että me jokainen olemme olleet tilanteessa jossa olemme ihastuneet johonkin ihmiseen ja jollain käsittämättömällä tavalla olemme aistineet toisen tuntevan samoin. Mutta kuten kaikki luojan – tuon suuren arkkitehdin, joita meidän maailmamme eri kansat puhuttulevat eri nimillä – luomat ovat erilaisia ja niinpä jotkut ihmiset ovat ujompia kuin toiset. Siksipä he tarvitsevat hieman rohkaisua ja tässä tulee se shomitain juju, mikäli sinulla on uskallusta tuoda oma badak´isi (badak – rakkaus) julki tälle ihastuksesi kohteelle, hän uskaltaa kertoa tunteistaan myös sulle. Ei siis pidä pelätä sitä että ”mitä jos se ei pidäkään musta”- hetkeä, vaan on otettava itseään niskasta kiinni ja toimittava. Tunnen lukuisia ihmisiä jotka ovat toimineet (shomitaista tietämättä) näin siitä on syntynyt jotain kaunista ja pitkäikäistä mutta monet joilla ei ole ollut tarpeeksi uskoa itseensä, ovat kironneet hetkeä jolloin hylkäsivät/päästivät käsistään elämänsä suurimman rakkauden. Okei, myönnän ettei ole helppoa ja olen itsekin jänistänyt mikä on vituttanut myöhemmin mutta oikeastaan mitä vanhemmaksi sitä elää, niin asioiden julki tuominen on helpompaa. Ehkä se johtuu siitä että kun on elänyt kauan, tuntee ettei ole mitään hävittävää eikä hävettävää ja hyvä niin.

Päätin sairausjaksoni viimeisinä päivinä että tänä kesänä yritän tehdä jotain hyödyllistä, kesät kun on raksalla sesonkiaikaa ja kaikki muu oikeastaan jää kun ei ole jaksavinaan ja kun tulee syksyn sateet ja pimeys, niin masennuksen kuolettava ote käy kiinni eikä mikään enää huvita – ei edes eläminen mutta tänä kesänä aion ainakin yrittää espanjan kielen opiskelua. Kenties ensin jonkun WordDive :n avulla, vuoden paketti tekee 8.79,-/kk joten ei ole hinnan kiroissa ja voisi katsoa että saako homma (tai on pakko saada) ilmaa siipiensä alle ja jos, niin sitten voisi jatkaa syvällisemmin. Espanjaa puhuu yllättävän iso osa maapallon väestä ja mun mielestä espanja on jotenkin kaunis kieli ja kenties paras kieli tunteiden osoittamiseen, mene ja tiedä. Kummiskin, tämä on tavoite mutta isoin tavoite on saada tämä oma kroppa parempaan kuntoon ja mieluummin paremmaksi kuin ennen näitä tämän talven paskajuttuja. Töitä sen eteen on iän vuoksi tehtävä enemmän mutta toisaalta sen kun onnistuu tekemään, niin sitä saa kenties huijattua kuolemaa (vähän kornia koska olen immortale) jopa muutamia vuosia.

Okei, lopuksi haluaisin tietää koska olen vallan saatanan utelias, että onko teillä jotain erityistä luvassa alkavalle kesälle tai oletteko kenties miettineet, toisin sanoen olleet kahden vaiheilla että pitäisi tehdä joku juttu tai kenties useampikin? Tehän tiedätte että kaikki on hyväksi mutta koska olen hullu, niin haluaisin kuulla ja tietenkin toivon teiltä rohkeutta kertoa että mitä hullumpi ajatus, niin sen parempi. Ei sen oikeasti tarvitse olla hullu juttu mutta jos se on sellainen mikä vie teidät jonnekin tuntemattomaan, niin saatte varauksettoman kannatukseni ja mikäli todella olette pähkäilleet että uskaltaisiko sen tehdä, niin voin kertoa että miksi helvetissä et ole jo aloittanut??!!!

Juu juu, nyt on kuulkaas planeetat tänä vuonna sellaisissa konjuktioissa ja muissa jutuissa että on tavallaan oikeastaan pakko toteuttaa itseään mikäli sitä ylipäätään haluaa koska vuosi 2024 tulee olemaan suuren myllerryksen vuosi jolloin toisaalta maailmanjärjestys muuttuu mutta toisaalta suuret ja rohkeat teot palkitaan ja uskokaa pois, olen sentään elänyt aikojen halki ja nähnyt niin ihmiskunnan nousun kuin myös suurten siviilisaatioiden kukoistuksen ja tuhon joten tiedän mistä puhun. Maailmankuva ei ole niin synkkä mitä uutiset ja media antaa ymmärtää – toisaalta – mutta kaikki tulee muuttumaan ja koska ihmsen aika on rajallinen, ei sitä kannata tuhlata pohtimalla pitäisikö jotain tehdä vai ei, se kannattaa tehdä mikäli se on hyvästä eikä loukkaa eikä vahingoita ketään. Jahas, joku takarivistä huusi että on näköjään apotilla edelleen suhteellisen kova lääkitys päällä mutta voin vannoa että tämä teksti on kirjoitettu täysissä sielun ja ruumiin voimissa. No tulipas puhuttua paskaa ruumiin voimien osalta mutta ihan selvästä haulista kummiskin ja se on pääasia. Niin ja ettei nyt pääsisi unohtumaan, niin mä tosiaankin haluaisin kuulla mitä te meinaatte tehdä koska ei ole hyvä juttu jos hullulle ei kerro, sen tietää jo vanha kansakin.

Olkaa ihmisiksi, mä rakastan teitä ja sori jos oli paljon kirjoitusvirheitä.

Jahrl Badarin viides Sath´takargarhs

 

Teksti sisältää kaksi eri aikakirjaa eri aikakausilta.

”Hei rakkaat, päivät ovat aivan liian lyhyitä monen asian tekemiseen tai sitten minä olen yksinkertaisesti liian hidas. Päivänvalo lisääntyy päivä päivältä ja itseasiassa olisi/on enemmän aikaa tehdä ulkona töitä, mutta siitä huolimatta tuntuu etteivät tunnit jostain syystä riitä. Eniveis, se siitä ja päivien riittämättömyydestä.

Ihmisillä on omituisia harrastuksia ja yksi omistani on se, että kun ihmiset ovat heittämässä vanhan läppärinsä roskiin tai nykyään kierrätykseen pelkästään sen takia että käyttöjärjestelmänä on joku vanha Windowsin seiska, niin olen sanonut heille että miksi te viskaatte pois hyvän koneen koska itse kone on hyvä ja edelleen koska ihmiset eivät ole tätä uskoneet tai halunneet uskoa, olen päätynyt näiden läppäriparkojen omistajaksi. Monikaan ei tiedä kuinka helppoa on herättää vanha läppäri kuolleista antamalla sille uusi elämä linuxin muodossa, mahdollisuuksiahan on rajattomasti koska linuxilla on lukemattomia niin sanottuja jakeluversioita. Itselläni ei ole tämän varsinaisen läppärin lisäksi tällä hetkellä kuin kolme läppistä, yhdessä pyörii linuxin mint´in uusin versio ja toisessa ubuntu, kolmas odottaa asennusta tai itseasiassa asensin siihen jo mintin mutta haluan siihen jonkin muun, varsinkin kun kyseessä on uudempi kone jossa oli alun perin Windowsin kymppi. Linux on muuten monessa asiassa parempi kuin Windows kunhan käyttöjärjestelmään tutustuu ja se käy helposti. Että semmosta”.

Tuo on kappale on se mitä kirjoitin aikaa sitten, nyttemmin tuntuu että siitä on valovuosia, varsinkin koska tilanteet muuttuivat rajusti päivän tuon kirjoittamisen jälkeen. Syy miksi olen ollut poissa niin kauan, johtuu siitä että vietin sairaalassa kolme viikkoa ja olen ollut lähinnä sänkyni vanki siitä lähtien mutta nyt tilanne on kääntymässä parempaan suuntaan. Kyllä, kyse oli selästäni joka naksahti asentoon että puhuttiin jopa leikkauksesta mutta kuten aikaisempina vuosina, lääkärit totesivat että hermovika tai ilmeisesti syy miksi selkäni on siinä kunnossa mitä on, on liian lähellä selkäydintä ja leikkausta ei suoriteta huomattavan halvaantumisriskin vuoksi (60:40).

Mutta se siitä.

Mitäs teille? Oletteko olleet kiltisti ja niin edespäin? Näen sieluni silmin nyökkytteliviä (← omituinen sana) päitä mutta minen usko teitä koska te olette – tai ainakin jotkut – vanhaa klaania joten tiedän että totuus on jossain tuolla…

Kuitenkin, jotta saisin kaivettua teistä totuuden, siis sen oikean totuuden koska osaan lukea rivien välistä, kaivettua teistä esiin, niin haastan teidät yhteen juttuun eli haluaisin teidän kertovan minulle ja tietenkin omissa blogeissanne isommallekin yleisölle sen, mitä te tunnette silloin kun maailma pysähtyy? Meillä jokaisellahan on hetkiä jolloin tuntee nelimetristen betoniseinien nousevan ympärilleen ilman ulospääsyä, tunne että tai paremminkin tieto että on oman elämänsä sivustakatsoja vailla mahdollisuuksia vaikuttaa omaan kohtaloon. Se on kylmää kyytiä etten sano.

Mulla olisi teille paljonkin kysymyksiä mutta te ette tule koskaan vastaamaan niihin, ehkä ne jotka olivat mukana valovuosia sitten Jahrl Badarin viidennessä Sath´takargarhsissa mutta ne jotka ovat olleet silloin, ovat harvassa ja he haluavat elä rauhassa koska kukaan ei halua muistella tuota päivää eli ehkä jätän ne kysymättä. Niin on parempi.

Ehkä on parempi että lopetan nyt ja vihdoinkin pääsen lukemaan mitä kaikkea teille on tapahtunut sillä vaikka te ette uskokaan, niin olen ollut todella huolissani teistä.

Mutta kuten aina, muistakaa olla ihmisiksi ja ottakaa henkilökohtaiseksi haasteeksenne käydä katsomassa/ ottakaa yhteyttä ystäväänne joka on jäänyt jonnekin historiaa sillä se kannattaa. Uskokaa pois.

Urgh, Sutenkah ja turhautumisen innovaatiot

 

Menipä viikonvaihde laiskasti, jopa niin laiskasti että uskon Karman muistuttavan siitä viikolla. Ihminenhän on eläin joka on luotu työntekoon koska jos meillä on liikaa vapaata aikaa, ihminen saa omituisia ajatuksia päähänsä ja alkaa toteuttaa niitä. Uskokaa pois, suurin osa ihmisistä turhautuu jos heillä ei ole tekemistä ja koska olen elänyt aikojen halki aina maailmojen luomisesta asti, niin olen nähnyt kuinka ihminen keksi tulenteon

ensimmäisen kerran eräs lauantai palttiarallaa 1.6 – 1.1 miljoonaa vuotta sitten. Se oli kaunis kesäinen päivä kun amerikan pohjoisosissa olevalla alueella eräs Urgh, Pahhg-heimoon kuuluva heppeli tuumi luolansa etuosassa että mitähän sitä tapahtuisi jos hinkkaisi kahta keppiä vastakkain.

Mainittakoon että Urgh oli sekä kettuuntunut että turhautunut, muutamia päiviä aiemmin eräs naapuriheimon Gaah oli kylmästi tullut Urhgin luolalle ja pöllinyt häneltä vaimon. Tosta noin vaan, ei muuta kuin letistä kiinni ja oli raahannut eukon hemmettiin ja koska Urgh oli huomattavasti pienempi ja heikompi kuin Gaah, niin eipä hällä ollut paljon sanomista tähän asiaan. Urghin puolustukseksi on sanottava että tämä oli tuohon aikaan normi käytäntö, naisia käytiin varastelemassa puolin ja toisin ja tässä tapauksessa oli hyvä että Gaah anasti Urghin muijan koska Urgh oli tyypillinen mies, ei tehnyt muuta kuin söi mammutin lihaa luolan edustalla ja piereskeli päivät pitkät ellei sitten ollut eukkonsa päällä heimon pääluvun vahvistamisen merkeissä if you know what i mean. Gaah oli edistyksellisempi ja kohteli muijaansa paljon paremmin.

Eniveis, Urgh siis päätti hinkata muutamaa, puolentoista tuuman keppiä vastakkain ja koska hänen ketutustasonsa oli ns. very high, hinkkausnopeus oli käsittämätön mutta tapaus olisi jäänyt historian hämärän peittoon ellei samalla hetkellä ohitse olisi kävellyt Uum, heimon suhteellisen kusipäinen johtaja. Pahaksi onnekseen Uumin kauriintalja joka oli hänellä yllään, hipaisi Urghin hehkuvia keppejä ja roihahti tuleen. Hämmästys ja paniikki oli tietenkin valtava ja jopa kirjaimellisesti käsin kosketeltavaa, mutta maailman ensimmäinen nuotio ja ylipäätään valkee näki päivänvalon. Uum välttyi katastrofaalisilta palovammoilta koska siihen aikaan ei ollut vetoketjuja joten hän sai rotsinsa pois päältään suht sukkelaan ja niinpä hän yhdessä hän Urghin kanssa ihasteli palavaa kauriintaljaa. Syy miksi ihminen alkoi sen jälkeen paistaa saaliseläinten lihaa oli se, että Uumin käsivarsi otti osumaa liekeistä ja molemmat herrat tuumivat että haisipa palanut liha hyvältä joten he päättivät testata tätä ideaa ruoanlaitossa.

Nämä samanlaiset, turhautumisesta johtuvat keksinnöt ovat toistuneet läpi historian ja mm. pyramidit ovat tästä loistava esimerkki. Pyramideistä puhuttaessa puhutaan aina vanhasta valtakunnasta ja uudemmasta ajasta, mutta ihmiskunta ei vielä tiedä että syvälle Egyptin hiekkaan on hautaunut vieläkin vanhempia pyramideja, ne tullaan löytämään 26.04.2177, jolloin ihmisen aiheuttamat ilmastonmuutokset tuovat tullessaan tuulia jotka puhaltavat about 438 metriä sekunnissa. Mainittakoon että siihen mennessä, voimistuvien tuulien myötä, ihminen on keksinyt jäätävän kestävät pyykkinarut ja vieläkin paremmat pyykkipojat joten tuohon aikaan elävät pääsevät sairaan helpolla pyykkäyksessä. Kledjut ja lakanat kun kuivuvat tarkasti arvioiden 0.0003 nanosekunnissa mutta varjopuolena on se, että jos ei ole pitänyt kunnostaan huolta eli käynyt salilla kahdeksan kertaa päivässä, pyykeistä ja ylipäätään mistään on melko toivotonta pitää kiinni. Saattaa aiheuttaa avioeroja sillä tuskin kukaan puoliso uskoo sitä että jos sanoo lähtevänsä hakemaan pyykkejä ja häviää saman tien viikkokausiksi lentäessään esim. Lappeenrannasta Arizonaan otteen pettäessä pyykkinarusta tahi mistä tahansa pyykin kuivaamiseen tarkoitetusta telineestä. Niinpä on siis syytä ottaa pyykinhakureissulle mukaan puhelin (kytke roaming-asetus päälle), ryhtevästi rahaa ja tietenkin passi. Niin ja puolison numero kannattaa laittaa pikavalinnan ykköseksi jollei se jo ole.

Mutta joo siis, ensimmäisen pyramidin rakentaminenkin alkoi siitä kun pari varhaisegyptiläisheppeliä, nimeltään Sutenkah ja Parastemolih juttelivat erään dyynin päällä ja Parastemolih sanoi Sutenkahille että et muuten uskalla kasata helvetin isoja ja painavia kiviä toistensa päälle keskelle aavikkoa. Sutenkahin tiedustellessa että mistä moinen idea, eihän siinä ole mitään järkeä johon Parastemolih sanoi että siinähän juuri on koko homman idea, ei kukaan usko että joku on pystynyt ja oikeastaan on ollut tarpeeksi mottipäinen toteuttaakseen moista ideaa.

Sutenkah, joka oli tunnettu siitä että oli yllytyshullu, otti haasteen vastaan koska molemmat herrat olivat varsin äveriäitä – Sutenkah varsinkin – lähti niiltä sijoiltaan ja kas, pian hänen 60 000 orjaansa roudasi helvetinmoisia stemuja pitkin pikin egyptiä kohti sovittua mestaa ja alkoi pinota niitä päällekkäin. Sutenkahilla oli jopa niin paljon settua tilillään että hän muutti Tigrisin virtausta siten että sai tuotua mahtavilla laivoilla kivenlohkareitaan. Pyramidi joka siis tullaan löytämään tulevaisuudessa, on valtava rakennelma sillä se on heti neljäsataa metriä korkea, pohjapinta-ala on sataviisikymmentä kertaa sataviisikymmentä metriä ja maan alla olevia kerroksia lounge-tiloineen, kauppoineen, elokuvateattereineen ja skettiramppeineen on peräti 48. Alimmaiset kaksitoista on varattu teknisille laitteistoille kuten ilmastoinnille ja muille systeemeille.

Että tämmöstä, jos on mahdollisuus, niin kannattaa olla tekemättä mitään tuottavaa mahdollisimman kauan, saattaa nimittäin olla että juuri se seuraava ja ihmiskuntaa mullistava keksintö jysähtää juuri teidän päähänne ja nykypäivänä toteutukseen vaadittava rahakaan ei ole niin paha ongelma, kiitos enkeli- ja demonisijoittajien, joukkorahoituksen ja hyvien puhelahjojen takia. Kyllä joku uskalias pankinjohtaja heittää vaadittavat setut mikäli muualta ei onnistu. Siispä ottakaa mukava asento, vetäkää torkkupeitto korville ja ottakaa rennosti. Kyllä se idea sieltä tulee.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Vellumin alku ja melko karvainen Taru

 

Luulin aamulla että tänään on sunnuntai mutta eipäs sitten ollutkaan ja hyvä niin. Eilen sain siivousurakan loppuun ja tuli pestyä pari koneellista pyykkiäkin ja ei vähäisimpänä asiana, sain opetusta ruoanlaitosta ja se oli ihan parasta. Sen jälkeen en ole kuin lukenut enkä aio varsinaisesti muuta tehdäkään, tosin ransu pitää herättää jäistä ja jyräyttää se käyntiin vaikka mittari näyttää vielä – 23 astetta mutta en halua että akut tyhjenevät kokonaan. Niin ja onhan mulla ”menoakin”, ei tuli budbeen ilmoitus että Asema 11 on tullut läheiselle R-kioskille ja se pitää noutaa. Menin ostamaan tuon Adlibriksestä ja nyt saa riittää vähäksi aikaa, tässä on taas taiteilemista että miten rahat riittää.

Sain Murhabotin päiväkirjojen kakkososan luettua ja nyt olen lukenut Vellum – Kaikkeuden kirjaa jonniin moisen pätkän, ensimmäiset kolmekymmentä sivua olivat tyyliin että mitä helvettiä tässä oikein tapahtuu vai tapahtuuko mitään mutta sen jälkeen kirja ikään kuin ”avautuu” ja homma käy mielenkiintoiseksi ainakin tällaiselle kahjolle kuin minä joka pitää todella oudoista jutuista.

Tapasin muuten eilen yhden hyvin erikoisen Tarun, no omasta mielestäni hän on ihan sekaisin vaikka toisaalta hänellä on asiat ok, mukava kämppä ja vieläpä hiton siisti sellainen ja mitä tulee talouspuoleen niin kajahtaneeksi hänellä on ns. niput kunnossa eli tyyppi ei ainakaan kuole nälkään. Herääkin siis kysymys että Taru taitaakin olla viisas, ehkäpä liiankin viisas kun kuuntelee hänen juttujaan ja seuraa hänen omituisia kokeilujaan.

Eniveis, Taru, kuten nimestäkin voi päätellä, edustaa kauniimpaa sukupuolta, tuli käymään ja pelästyin aivan helvetisti kun menin avaamaan ovea. Hääp seisoi oven takana yllään täysin samanlainen turkiksista tehty asuste kuin inuiiteilla on, siis sellaiset heti perkeleen paksut housut ja takki joissa siis on karvat sisäpuolella ja tämä nahkapuoli ulospäin. Päässään Tarulla oli samaa tyyliä edustava karvareuhka ja hän oli kieltämättä miten sen nyt sanoisi...melko vaikuttava näky ja varmasti huomiota herättävä jos ajatellaan sitä että miltä ihmiset nykyään näyttävät kadulla kävellessään. Hän on joskus kertonut että hänellä on tuollainen asuste, saanut sen kuulemma entiseltä poikaystävältään joka oli elämänsä aikana viettänyt vuosia todella pohjoisessa. (Asia jota en uskonut kun hän kertoi tästä ensimmäisen kerran). Asuste on kuulemma ja luonnollisesti täysin pakkasen pitävä näillä leveysasteilla mutta kuten sanottu, herättää turhankin paljon huomiota joten hän ei käytä sitä kuin harvoin ja yleensä vain silloin kun häntä ketuttaa nämä pakkaset. Tarulla on kyllä auto millä hän normaalisti hoitaa asiat mutta nyt on hänen sanojensa mukaan liian kylmä käynnistää ”Elliä” mikä on hänen antamansa lempinimi vanhalle mersun rottelolle.

Huomasin että tulevaisuudessa täytyy….hmmm….varautua turkisasusteita käyttävien ihmisten mahdollisiin vierailuihin koska Tarun riisuessa karva-asusteitaan havaitsin pakostakin että hänellä oli varsin vähänlaisesti vaatteita sen alla. Asia mikä on varsin ymmärrettävää mutta hämmentävää tällaiselle erakolle joten sanoin että mulla olisi vaatekaapissa verkkarit ja eiköhän sieltä joku paitakin löydy. Hän lupasi käyttää niitä myöhemmin, kuulemma sitten kun ”ruumiinlämpö tasaantuu”. Toivottavasti pian. Keittelin kahvit ja tein jokusen leivän koska mulla ei ollut mitään makeaa tarjottavaa sillä koitan välttää niiden ostamista koska mun tulee syötyä ne yleensä yöllä mikä on huono juttu rantakuntoa ajatellen.

Kahvittelun jälkeen siirryimme olkkariin ja toistin tarjoukseni verkkareista ja paidasta minkä Taru tällä kertaa onnekseni hyväksyi ja hänen puettuaan ne, istahdimme sohvalle missä hän alkoi kertoa uusimmasta projektistaan. Hän oli tullut siihen tulokseen kielten opiskelussa että ihminen on pakotettava uuteen ympäristöön ja niinpä hän kertoi kuunnelleensa nyt kolme viikkoa ranskaa niin päivällä kuin nukkumaan mennessäänkin. Siis putkeen, ei mitään opetusjuttuja vaan hän oli tallentanut pelkkää ranskankielistä puhetta useita kymmeniä tunteja useista eri lähteistä. Oli jopa ostanut toiset kuulokkeet kun hänen vanhojaan sai kuulemma ladata ainakin kerran ja se häiritsi opiskelua. Minun oli pakko kysyä että miten opiskelu sujui, paljonko hän oli oppinut ranskaa ja sujuiko jo esimerkiksi muutamien lauseiden muodostaminen vai missä mennään? Silmääkään räpäyttämättä Taru vastasi että oletko sä saatana ihan pimee, ei kai kukaan osaa sanaakaan ranskaa kolmen viikon päästä enkä mä sitä paitsi ole vielä edes aloittanut ranskan opiskelua!

No minä siihen että mitä vittua, juurihan sä sanoit että kun ihminen pakotetaan uuteen äänimaailmaan jossa ei tässä tapauksessa kuulu kuin ranskaa, niin ihminen oppii sen paremmin? Joo joo, mutta opiskeluun kuuluu niin sanottu pre -vaihe, jossa ihminen totutetaan uuteen äänimaailmaan ja sen jälkeen tutut sanat ja lauseet ynnä kaikki kielioppi on helpompi oppia. Oli siis suorastaan pakko tiedustella että kauanko hän aikoo kuunnella ranskaa ennen kuin hänen aloittaa varsinaisen kielen opiskelun ja Tarun vastaus hiljensi mut kokonaan. Hiljaisuutta kesti varmaan kolme minuuttia (Tarua ei häiritse lainkaan tällaiset hiljaiset hetket, johtuivat ne sitten mistä tahansa) kunnes toistin varovaisesti hänen vastauksena ja sanoin ääneen ”kuusi kuukautta, eikö se ole vähän liian paljon?” 

No ei kuule ole, kuului vastaus, puoli vuotta menee tosi nopeasti ja uskon sitten opiskelun aloittamisen myötä mä osaan sen jälkeen vuoden sisään ranskaa niin paljon että mä voin lähteä käymään Ranskassa. Tiedustelin että meinaako hääp heittää pitkänkin reissun vai onko kyseessä joku lyhyempi tutumismatka, Taru kertoi että hän oli ajatellut viikon mittaista reissua koska se jää viimeiseksi sillä hän pitää esim. Skotlannin ja Islannin kaltaisista maista enemmän. Multa kesti jonkin aikaa sulatella tätä uutta tietoa jonka jälkeen rohkaisin itseni ja kysyin että eikö siellä kannattaisi käydä useammin ja kenties hakea jotain töitä kun olet aikeissa panostaa tähän opiskeluun näin paljon?

Ei kuulemma kannattanut, hän oli ajatellut opiskella ranskaa koska se oli yksi valtakielistä, sitä puhutaan paljon Ranskan ulkopuolella ja muutenkin, itseään on hyvä sivistää. Pudistelin päätäni ja hän katsoi minua jotenkin säälivästi, sanomatta kuitenkaan mitään joten en kyennyt kuin kysymään että katsotaanko joku leffa jostain suoratoistopalvelusta ja hän sanoi että katsotaan vaan.

Laitoin pyörimään Ad Astran vaikka olin katsellut sen jo aikaa sitten mutta koska Taru halusi nähdä sen, niin mikäs siinä. Taru katseli mielenkiinnolla mutta mä mietin melkein koko leffan ajan että koskahan tuokin muija sekoaa lopullisesti vai onko hän jo seonnut? No, tämä on tietysti oma mielipiteeni koska tiedän näistä Tarun ”projekteista” joista voin kertoa myöhemmin, tämän kertainen oli vain pintaraapaisu enkä sano enkä kerro näitä halventaakseni Tarua, vaan olen ihan rehellisesti huolissani, olkoonkin että on helvetin mielenkiintoista seurata mihin kaikkeen ihmisen mieli kykenee ja mitä se saa aikaan. Näin siksi että katson peilistä yhtä hullua joka aamu ja lähes päivittäin yllätän sen hullun tekevän jotain mikä täysijärkisestä tuntuisi täysin järjettömältä teolta.

Mukavaa viikonloppua ja muistakaa olla ihmisiksi.

Ps. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä joita on saattanut jäädä tarkistuksenkin jälkeen, tämä tuli kirjoitettua melko nopeasti koska on olevinaan niin paljon tekemistä tänään.

Murhabottia, Tuomiopäiväkirjaa ja pari muuta juttua

 

Tervehdys taas, on ollut hieman kiireitä ja en ole jaksanut öisin kirjotella, tosin mulla on parina viime yönä ollut erittäin hyvää seuraa mistä minun on kiittäminen kaikkia kirjasuosituksia antaneita henkilöitä. Oikeesti, todella iso kiitos sillä olen saanut taas lukemisesta kiinni ja sen on ollut tuolle pään sisäiselle liikenteelle todella hyvä juttu.

Jokunen päivä sitten ostin Adlibriksestä Martha Wellsin Murhabotin Päiväkirjojen ensimmäisen osan joka meni heti yhdessä yössä ja koska tuli halu saada lisää, niin oli pakko lähteä täältä luostarista läheiseen kaupunkiin ostamaan lisää. Niinpä tulin ostaneeksi Murhabotin Päiväkirjat osa kakkosen (kolmatta osaa en löytänyt vaikka etsin) eräästä isosta liikkeestä ja kun päädyin lopulta erääseen pieneen antikvariaattiin, niin sieltä löytyi Hal Duncanin Vellum – Kaikkeuden Kirja ja toinen, Connie Willisin Tuomiopäiväkirja jotka ovat molemmat vähän paksumpia eepoksia ja aloitan jomman kumman jahkas saan tuon Murhabotin kakkososan loppuun, sitä on jäljellä muutama kymmenen sivua. Että semmosta.

Nyt on onneksi pari pakkaspäivää ja vaikka vihaan talvea ja kylmyyttä, niin olen kiitollinen että saan viettää pari päivää kotona tai oikeastaan neljä koska tässähän tulee viikonloppu ihan kohta. Vapaapäivät ovat mukavia mutta mulle ne ovat myös niitä päiviä jotka aiheuttavat ahdistusta koska aikaa on liikaa. Tiedän etttä sitä saa kulutettua siivoamiseen, pyykkäämiseen ja muuhun tarpeelliseen mutta eihän niihin mene kauaa ja joo, sitten voisi lukea joka sekin tulee hoidetuksi mutta silti, jotenkin tuntuu että aikaa on äärettömästi ja koska pää on sekaisin, niin se ei kestä ajatusta siitä että olen tilanteessa jossa olen tekemättä mitään. Tämä on siis tilanne joka on yleensä, sittenhän on se toinen eli suuri ja mahtava Depis jolloin ei tapahdu mitään ja sekin on yhtä helvettiä. Tietää että pitäisi tehdä sitä ja tätä mutta aivot sanovat että njet, tänään ei tapahdu mitään koska ei huvita. Nyt pyydän anteeksi koska en tiedä miksi aloin ylipäätään nillittämään näistä omista pikku ongelmistani.

Onneksi tulee kesä ja kesästä tulee mieleen se, että Kesä 2024 – projektini on pari päivää myöhässä sillä lupasin itselleni että olen kesällä paremmassa hapessa mikä tarkoittaa omien aikataulujen muuttamista siten, että mulle jää iltaisin tai aamuisin aikaa oman kroppani saattamista parempaan kuosiin. Olen tehnyt tämän aikaisemminkin ja vaikka se kuulostaakin työläältä, niin se oikeasti vaadi paljoakaan per päivä ja vaikka ihmiset aina puhuvat että kesällä pitää olla kunnossa, niin minä en semmosista periaatteessa välitä mutta omalta kohdaltani olen päättänyt että jotain pitää tehdä ja se jatkukoon hamaan tappiin asti. Eniten vituttaa se, että olin 2017 polttamatta koko vuoden ja sinä aikana sain itseni hyvään kuosiin tai ainakin helvetin hyvälle alulle, mutta sitten taas tuli kaikenlaisia juttuja ja sorruin mm. aloittamaan tupakoinnin uudelleen ja muutenkin kaikki meni alamäkeä. Nyt on siis aika korjata tilanne. Hulluna ja pakkomielteisenä olemisessa on se hyvä puoli että jos jokin asia kummittelee päässä tarpeeksi kauan, niin se on pakko tehdä ja sitten se ei enää ole varsinaisesti tekemistä vaan rituaali. Oikeesti, rituaali siinä mielessä että jos jotain on ohjelmassa tietyllä kellon lyömällä, niin se pitää tehdä vaikka kuinka ketuttaisi ja niinpä se tulee hoidettua, oli se asia melkein mikä hyvänsä. Hullu mikä hullu mutta minkäs teet.

Toisin sanoen, nyt pitää kevättalvella rypistää ja omalla kohdaltani kesällä vielä enemmän mutta eniveis, toivotan teille kaikille leppeitä etelätuulia ja muistakaa olla ihmisiksi.

Psykoosilääkkeet, pari sanaa naisesta ja eräs kysymys

 

On ollut todella kiirettä ja kuten aina, pientä vastusta mutta eteenpäin mennään. Onneksi täällä luostaria ympäröivillä vuorilla ja laaksoilla keli on muuttunut keväisemmäksi (jopa +4 astetta!) veemäisten pakkasten jälkeen. Tosin lunta tuli taas viikonloppuna, lauantaina satoi melkein koko päivän mutta lumisateet ovat nyt muuttuneet vesi – ja räntäsateiksi.

Sain viime viikon maanantaina uudet unilääkkeet ja lekuri eli psykiatri, ei siis omalääkäri sanoi että nyt on sellaiset lääkkeet (levopromatsiini, psykoosilääke) millä nukut ja hän oli oikeassa, otin illalla yhden raksun ja heräsin tiistaina puolen päivän jälkeen kahdentoista tunnin unien jälkeen siihen kun oksensin lattialle joten luonnollisestikaan en lähtenyt töihin. Oksentelua jatkui koko päivän, keskiviikkona oli helvetin huono olo mutta olin silti töissä ja torstaina olotila oli taas niin surkea etten päässyt sängyn pohjalta mihinkään. Toisin sanoen koko loppuviikko ja viikonloppu meni toipumiseen. Sen verran kuitenkin sain tehtyä että lähetin kyselyn sekä omalääkärille ja psykiatrille siitä että onko tämä oksentelu unilääkkeen sivuvaikutus vai onko kyse jostain muusta. Kävi ilmi että kyseinen unilääke ei sopinut käytettäväksi kahden käytössäni olevan lääkkeen kanssa joten nyt sitä sitten taas valvotaan öitä kun lekurit miettivät että millä jätkä saadaan unten maille, minä kun ilmoitin että kipulääkkeistä en luovu koska ilman niitä en liiku ollenkaan, Että semmosta mutta se siitä.

Olen tässä yön mittaan miettinyt sellaista asiaa jotta jokainen olento maanpäällä, niin elävä kuin zombi, vampyyri tai lykantrooppi elikkäs lykaani – uskokaa pois, niitä vaeltaa keskuudessamme! - on kaunis mutta ainahan ei noin niinkus parinmuodostuksellisesti jokin kohta toisessa ei noin niinkus miellytä mutta jokaisessa on kuitenkin olemassa se jokin joka vetää jollain, epämääräisellä, kiehtovalla tavalla puoleensa. Se voi olla ääni, kasvot, kroppa tai luonne ja on tavallaan omituista että jos jollakin vastakkaisen sukupuolen edustajalla jokin kohta poikkeuksellisen kiinnostava, niin tämä yksilö jää kummittelemaan mieleen ja uskoakseni tämä ei koske ainoastaan miehistä sukupuolta, vaan se koskee myös naisia, korjatkaa jos olen väärässä.

Minulla se on järjestyksessä niska, silmät, ääni...tai ei, niska, ääni, silmät, ristiselkä (paljas), luonne ja muu tulee sitten perässä. Joo, mä tiedän olevani todella outo mutta sille en voi mitään joten älkää ihan heti kivittäkö hengiltä.

Niskassa on kuten olen muistaakseni jo aiemminkin maininnut, jotain kiehtovaa koska niskan asento ja itse muoto kertoo paljon luonteesta, uskokaa tai älkää ja se on eroottinen osa naista. Ääni puolestaan on se joka joko lennättää veret korvista tai sitten se voi olla kuin henkäys, sellainen pehmeä tai käheä mutta kuitenkin äärimmäisellä tapaa kutsuva joka saa niskakarvat pystyyn. Silmät puolestaan, en käytä vanhaa fraasia ”silmät ovat sielun peili” mutta joo, niistä voi nähdä paljon ja se on sielu. On naisia joilla sielu on vanha, jopa nuorilla naisilla voi olla vanha sielu mikä tarkoittaa sitä että he ovat maallisten vaatimusten yläpuolella eivätkä kulje massan mukana tai sitten sielu voi olla nuori, kehittymätön kuin lapsella ja tämä ei ole mikään loukkaus naissukupuolta kohtaan mutta olen törmännyt tällaisiin elämäni aikana, erityisesti silloin kun elämäni oli pelkästään ryyppäämistä ja bilettämistä. Baareissa ja ravintoloissa näki näitä yksilöitä ja täytyi ihmetellä että miten he ovat säilyneet hengissä tai vammautumatta siihen ikään sillä heitä oli niin parikymppisissäkin kuin keski-ikäisissä ja jopa vanhemmissa naisissa. Okei, sama tai ainakin jälkimmäinen koskee miessukupuolta koska olen tavannut ja itseasiassa tunnen tälläkin hetkellä useamman nuorta sielua kantavan äijän ja voin todeta että jos tyhmyys leijuisi, niin nämä ukot lentäisivät todella korkealla.

Ristiselkä, niin sanottu kolmen tien risteys joka paljastaa katselijalleen asioita joita ei koskaan näe muuten ja siksipä paljas ristiselkä on oikeastaan sellainen että se ansaitsisi paikkansa listan kärjessä. Pääväylä eli selkärangan uoma on tärkeä mutta niin ovat myös vasemmalle ja oikealle johtavat sivutiet ja erityisen tärkeää on sen miten päätie jatkuu sivuteiden risteyksen jälkeen. Yleensähän peppu alkaa kaartumaan ylöpäin melkein heti ristiselän kohdalta mutta ei aina, olkoonkin että nyt puhutaan hyvin lyhyistä mitoista mutta kuitenkin ja nämä pienet eroavuudet kuten tämä mitta ja se miten tai millaisia oikealle ja vasemmalle johtavat sivutiet – puhumattakaan pääväylän uomasta – ovat sellaisia asioita jotka kertovat totuuden vaikka nainen valehtelisi ummet ja lammet. Kannattaa muuten uskoa.

Luonteesta voisi kirjoittaa sivutolkulla mutta sanon tässä lyhyesti että jos kaikki edellä mainitut ovat okei, niin luonnekin on okei sillä esimerkiksi hyvä luonne viihtyy vanhan sielun ja erään tietyn mallisen ristiselän kanssa (kolmen tien risteyksen oikean muodon löytää eräästä vanhasta kirjasta mutta mistä kirjasta, sen saatte selvittää itse) kun taas perseestä oleva luonne viihtyy nuoren sielun ja pistävien, tunteettomien silmien kanssa. Kissamaiset, jäätävän kauniit silmät ja käheä, tumma ääni paljastavat vanhan sielun mutta muitakin kohtia on, esimerkiksi jos naisella on ns. ”Lilithin ura” niskassaan, niin se on hyvä merkki ja mainittakoon vielä että hyvin monilla on ura mutta sen pitää olla juuri oikean eli Lilithin uran muotoinen.

Okei, ehkäpä tämä teksti oli liiallisesta valvomisesta tai liian kauan selibaatissa elämisestä johtuvaa tai molemmista mutta kummiskin, naiset ovat kauniita otuksia ja uskon vakaasti että myös naisilla, jokaisella omansa, on lista asioista joihin he kiinnittävät huomionsa miehissä mutta suuri kysymys onkin juuri se sinulle rakas vastakkaisen sukupuolen edustaja, että onko sinulla munaa kertoa meille kaikille mitä sinun listallasi on?