Muohhsahnäh eli hauska nähdä! Tänään sitten turistaankin oikein vanhasta suomenkielestä ennen mikaeleja ja eliaksia – siis tosi tosi vanhasta kielestä jolla esivanhempamme pajattivat menemään palttiarallaa joskus viimeisimmän jääkauden jälkeen. Saattaa alkuun tuntua vaikealta mutta on tosiasiassa helppoa sillä kaikki tänä päivänä käyttämämme sanat ovat melko suoria johdannaisia muinaissuomesta kuten esimerkiksi tekstin alussa ollut muohhsahnäh joka purettuna ja eriteltynä on tuttuakin tutumpi sanonta. Eli muohhsahnäh = muohh (myö eli me) sah (saatetaan) näh (nähdä) eli myö saatetaan nähdä ja yhteen kirjoitettuna myösaatetaannähdä eli muohhsahnäh. Eihän ollut vaikeaa, eihän?
Okei, en tietenkään käy koko muinaissuomea koska tästä postauksesta tulisi suurin piirtein yhdeksän kilometriä pitkä – printattuna normaaleille A4:sille (pysty) ja sivut vieri viereen laitettuna joten otan sanan sieltä, toisen täältä ja oheen lyhyt selostus kyseisestä sanasta. Aloitetaan:
Tetrakuk = tet (nykysuomen sana terttu jolla tarkoitetaan kasvin terttua, hedelmä tms. ja on yhtä kuin ruoka ja tässä nimenomaisessa sanassa on vielä tarkennusosa ra mikä tarkoittaa ramenia (niitä itämaisia lötköpötköjä) ja loppuosan kuk, joka tarkoittaa kukkaa tai kukkia. Lyhyesti sanottuna kysessä on romanttinen ele, jossa yleensä gubbe tai nuorempi versio miehestä haluaa tarjota naiselleen romanttisen illallisen kukkien kera. Jääkausi oli siitä vittumainen kokemus että muinaissuomalaiset eivät pitäneet yllätyksistä yhtään (no prkle, ei se jääkausikaan yhdessä yössä tullut!) joten tietyt asiat haluttiin ilmaista selkeästi kuten tässäkin tapauksessa käy hyvin selvästi ilmi että mennään jonnekin sushibaariin tai vastaavaan paikkaan syömään ja kukat ilmaisivat että äijällä oli jotain mielessä, joko se oli ryssinyt pahasti jonkin asian ja halusi pyytää anteeksi tai sitten sillä oli meninkinä kosia. Jaa miten niin sushibaariin? Tota kattokaas kun nykyisen barentsinmeren tilalla oli maakannas ja jengiä kulki ees taas joten sekä kiinalaisten ja ja japanilaisten läsnäolo täällä jumalan hylkäämässä pohjolassa ei ollut mitenkään tavatonta, päinvastoin oli hyviä ruokapaikkoja, dojoja ja muitakin mojitoja etten sanois mutta nyt lipsuttiin aiheesta joten tämä loppu tähän.
Paaseselrin = Paa = (pane,paneskin, panna) eli panna, laittaa, asettaa
se = (yksinkertaisesti se) sel = (selviämään) ja rin = rinne eli pane se selviämään rinteeseen = nykysuomen selviämisasema. Voitteko kuvitella, jo tuohon aikaan ihmiset tajusivat että pahasti häältynyt eli käymistilassa oleva poronmaito tahi muu vastaava juoma joka tarjosi otolliset olosuhteet bakteereille, löi niin sanotusti ”värit päälle” kun sitä imuroi tarpeeksi joten kunnon humalatila vaati myös vastatoimia ja tästä on todisteena kenties suomen vanhin selviämisasema, eräs Kuihtukkais – rinne jossain Kaamasen pohjoispuolella. What a wonderful world.
Pielmumuikajanyseopaks = astetta haastavampi mutta odottakaas, loppupelissä hyvin selkeä eli piel (pielustella, rakastella) mu (mun,minun) mui (muija, vaimo,tyttöystävä) ka (kanssa) ja (ja kuten nykysyuomen kielessäkin) ny (nyt, juuri tällä hetkellä) se (se) o (on, olla) paks (paksuna, raskaana,paino etuakselilla, pullat uunissa jne.)
Kyseessä on siis hyvin yksinkertainen sana joka on vahva ja ilmaisee paljon asiaa kuten tässäkin tapauksessa kauniin asian. Tosin ei ole tiedossa että käytettiin kyseistä ilmaisua vahinkoraskauksissa tai tilanteissa joissa mies oli jaa vähän huono turkismetsästäjä eikä tulevan pesueen tulevaisuus näyttänyt ollenkaan valoisalta. Silloin saatettiin käyttää sanaa (tämä on vahvistamaton tieto) Jumiteit = ju (jumalauta) mi (mitä) teit (teit, tehdä) eli jumalauta minkä teit. Henkilökohtaisesti uskon että tätä sanaa todellakin käytettiin ja vieläpä laajasti koska tuohon aikaan naiset olivat hyvin alisteisessa asemassa.
Onkhyhmamli = onkh (onko,olisko) yh (yhtään,lainkaan) mam (mammutti,mammutin) li (lihaa) eli onko yhtään mammutinlihaa (jäljellä). Sanaa käytettiin kun tarkoitettiin että onko ylipäätään mitään safkaa tahi mämmiä, sirvakkaa tahi känttyä jäljellä koska tuohon aikaan ei ollut jääkaappeja ja safka piti muutenkin haudata syvälle susien, luolakarhujen ja sapelihammaskissojen takia eikä näin ollen kysyjä aina tiennyt että minkä kivikasan tai turpeen alla eväät olivat varastoituna joten sanallinen tiedustelu oli pieni pakko. Luolakirjoituksissa on paljastunut että mikäli naisväki oli pahalla tuulella tai kettuuntunut mieheensä, hän saattoi vastata; miesisaääl = mi (mieti) si (sitä) saa (saatanan) ääl (ääliö) eli mieti sitä saatanan ääliö joten kyseessä oli varsin ryhtevä ja jykevä ilmaisu. Kalliopiirroksista on löytynyt aineistoa joissa hahmo nojaa jonkinlaiseen keppiin jota alussa pidettiin keihäänä ja että kyseessä olisi jahdin uuvuttama metsästäjä mutta nyttemmin on varmistunut että kyseiset piirrokset esittävät onnettomia miehiä joilla niin sanotusti hella savuttaa kotona eli tyypit ovat saaneet muijiltaan kylmää kyytiä ja joutuvat etsimään sapuskaa epätoivoisesti törkkimällä kepillä maata ympäri tundraa. Ei ollut helppoa elämää, ei todellakaan. Repikää siitä.
No niin, todella lyhyt katsaus muinaiseen suomenkieleen ja toivottavasti tämä innosti teitä tutkimaan muinaissuomalaista kulttuuria ja kieltä tarkemmin ja syvältä. Mitään teoksiahan ei tästä ole mutta aivan helvetin hyvällä säkällä netistä löytää paljon hauskaa ja meiltä nykyihmisiltä piilotettua tietoa. Pitää vaan tietää mistä kaivaa, sano.
Ps. Olkaa ihmisiksi
- Apotti -