Ishik, Gavril ja suomalainen sika

Tumma. Jumalaisen kaunis. Ylväät kasvot joita koristivat suorat, olkapäille ulottuvat hiukset jotka olivat mustat kuin yö. Silmät olivat läpitunkevat, mutta ystävällisellä ellei peräti rakastavalla tavalla joka kertoi olennosta joka on sinut itsensä ja maailmankaikkeuden kanssa. Olennon kauneus ei rajoittunut pelkästään kasvoihin sillä hänen kroppansa oli jotain liiankin täydellistä, kehon jokainen kohta huusi virheetöntä sopusointua ja kun hän oli seisaallaan, hänen vartalonsa oli kuin käärmeellä joka on valmistautunut antamaan kuolettavan iskun; hartiat hieman kaarella taaksepäin, leuka oli lähellä rintakehää ja näytti siltä kun hän olisi arvioinut hetkeä jolloin kannattaa iskeä. Lantio työntyneenä eteenpäin kuin antaakseen tukea ylävartalon äkilliselle liikkeelle eteenpäin, vasemman jalan ollessa hieman oikeaa edempänä, varmistaakseen että tasapaino säilyy iskun hetkellä.

Olin lumoutunut, en tiennyt että katselisinko hänen täydellisiä kasvoja, rintoja, upeaa vartaloa vai niitä hoikkia jalkoja jotka kuitenkin näyttivät siltä kuin olento kykenisi juoksemaan satasen viiteen sekuntiin, joten tunsin itseni typeräksi ja vielä häiritsevämpää oli se, että tunsin punastuvani ja mitä tietoisemmaksi tulin tästä, tunsin hikipisaroiden ilmestyvän otsalleni ja se nosti ahdistustasoni sille levelille jossa puhe on pelkkää änkytystä vailla mitään järkeä ¹.

Olin kumartuneena laattasahan ylle, vaihdoin terää ja koska vesi ja kuivunut kaoliini ei ole hyvä yhdistelmä tässä tapauksessa, terän kiinnitysmutteri oli edellä mainitun combon peitossa ja minun oli putsattava se tai muuten ei ollut toiveitakaan saada mutteria auki. Yht´äkkiä maailma pysähtyi sillä kesäisen päivän auringonvalo hävisi kuin taikaiskusta. Noustessani katsomaan mitä oikein tapahtuu, olin saada paskahalvauksen nähdessäni viereeni ilmestyneet, massiiviset jalat. Kohotin katseeni ja jalkojen jatkeena näytti olevan äijä joka ei ollut tästä maailmasta ja vaikka islantilainen Hafþór Júlíus Björnsson on todella iso karju, niin tämä goblin oli varmasti isompi. Huomasin ajattelevani että näköjään jättiläistenkin pitää tehdä töitä, ainakin haalareista päätellen ja ennen kuin ehdin sanoa mitään, jätti esitti kysymyksen: ”Toilet?”

Ojensin käteni vessaa kohti, se oli yhdessä monista työmaan parakeista ja jätti lähti tallustelemaan osoittamaani suuntaan. Jäin vielä pitkäksi aikaa tuijottamaan jättiä ja tuumin että mistähän universumista se on päätynyt meidän maailmaamme ².

Se oli selvästi tuskissaan; vääntäytyneenä lähes kaksinkerroin, käsivarret – tai ainakin oletin niiden olevan käsivarret koska ne olivat hyvin samanlaiset kuin meillä – painautuneena jalkojen, tarkemmin sanottuna reisien päälle kämmenten ollessa puristautuneena yhteen kuin rukouksessa.Se näytti istuvan jonkinlaisen korokkeen tai tuolin? päällä. Kasvot vääristyneet luonnottomaan irvistykseen kuin korostaakseen sitä helvetillistä tuskaa mikä repi sitä. Kuulin sen ääntelevän, omituista kähinää ja ärisemistä ja lyön vaikka vetoa että se kiroili, niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin. Katselin sitä vartin verran, se kiemurteli ja kiroilun ohessa se tuntui pyytävän anteeksi joltain jonka uskon olevan sen jumala tai vastaava mutta en tiedä koska anteeksipyyntöjä seurasi litania nimiä jotka toivat mieleen demonit joten en tiennyt mitä se yritti sanoa. Jospa se oli demoni? ³

¹ Ollessani töissä Vantaalla armon vuonna 2010, jalkani johdattivat minut elintarvikekauppaan jossa törmäsin kenties tähänastisen elämäni kauneimpaan olentoon. Ishik nimeltään, Turkista suomeen tullut opiskellakseen itsensä lääkäriksi mutta pakotettu tekemään kaikki illat ja viikonloput töitä kyetäkseen maksamaan elämisen ja opiskelunsa. Toivottavasti hän on päässyt tavoitteisiinsa ja on onnellinen.

² Eräs terveydenhuollon pienimuotoinen hanke Seinäjoella 2004, urakkaan kuului saniteettitilojen laatoitus ja pääurakoitsijalla oli, poikkeuksellista kyllä, hyvin paljon omaa väkeä (nykyään ei, aliurakoitsijat hoitavat työvoiman) ja työmaalla työskenteli väkeä virosta, venäjältä ja puolasta. Kyseinen jätti oli nimeltään Gavril ja osoittautui myöhemmin sangen mukavaksi ukkeliksi. Ei osannut paljon paskaakaan suomea mutta englantia välttävästi, häntä ei haitannut oma rallienglantini joten tulimme hyvin juttuun. Missä mahtaa korsto mennä tällä hetkellä?

³ Se eli minä, tilanne: iloinen -90 luvun loppu, oli eronnut ensimmäisestä vaimostani muutamaa vuotta aiemmin ja olin mestarillisesti onnistunut sekoittamaan jälleen kerran työelämän ja ryyppäämisen. Elettiin venäläisen pirtun kultakautta, Royal`ia myytiin tuohon aikaan laatikoittan, 12 litran pulloa laatikko josta riitti iloa...no niin pitkään kuin riitti. Tapahtumahetkellä olin tilapäisesti vapaalla koska työmaalle ei saanut mennä kännissä ja juomista oli jatkunut jo muutaman kuukauden. Tapahtumapaikka: Eräs kuuluisa, mausteisia siipiä tarjoileva ravintola pirkanmaalla jonne jostain syystä päädyimme, lokaatio tarkemmin sanottuna kyseisen ravintolan naisten vessa koska miesten vessa varattu. Kuvitelkaa itsenne juomassa pirtua useamman kuukauden äärettömän pienellä syömisellä koska perseet olalla ei ole nälkä. Sitten eräänä päivänä ystävä jonka kanssa olet ryypännyt, saa päähänsä että nyt pitää lähteä syömään ja nimenomaan siipiä. Kuusitoista kappaletta ekstra hotteja pirtun repimään mahaan kylmän oluen kera sai hyvin pian aikaan reaktion joka ns. pistää liikkumaan vauhdilla. Valitettavasti tuskaisan alun jälkeen en hallinnut tilannetta ja tuloksena oli jotain mitä tässä ei voi kertoa eikä sen paremmin kuvailla. 

Lyhyesti: ihminen osaa olla sika ja minä todellakin olin sika. Vielä tämän tapauksen jälkeenkin. Vituttaa aika rankasti näin jälkeenpäin kun ajattelee kaikkea sitä paskaa missä eli ja mitä tuli tehtyä siihen aikaan kun alkoholi hallitsi elämääni.