Sain eilen postia Fimlabilta, tärkeää sellaista joten en käy herjaamaan, vaikka ensin luulin että ne lähettää mulle jostain syystä sadetakin mitä ihmettelin suuresti. Kirjeessä oli tiukkaan kääritty kirkas, ohutta muovia oleva kääre ja vasta kun käänsin pahvisen palautuskuoren tekstipuolen näkyviin ja luin saatekirjelmän, ymmärsin että kyse on suolistosyövän seurannasta johon pääsen osallistumaan nyt ensimmäistä kertaa. Mukana oli myös propuska joka pitää täyttää tai vaihtoehtoisesti sen voi tehdä netissä. Aihe on siis tärkeä ja hyvä että näitä tällaisia järjestetään. Ohjeessa mainittu kertakäyttölautanen tahi sanomalehti + osumatarkkuus huolettaa hieman.
Toinenkin paketti tuli, meillä on täällä peltoja täynnä olevassa kaupungissamme paljon ihmisiä joiden päätoimeentulo on maatalous, kauniita peltoja joita kadut halkovat ja kaupungin omaleimaiset, lähes metsittyneet kaupunginosat joiden asukasluku vaihtelee 1000:sta aina hulppeaan kahteen tuhanteen (kesäaikana), antavat turisteille kuvan siitä miten idyllinen ja suorastaan söpö voi olla kaupunki, joka on paisunut omalaatuisella tavalla jaa vähän monen kuntaliitoksen kautta. Kaupunki on suuri, piloille asfaltoidun ja varsin laajalle ulottuvan keskustan ja kauimmaisten kaupunginosien välillä saattaa olla matkaa jopa 1 AU. Paska haisee ja banjot soivat ja mikäli et ole tarkkana vaikkapa kaupasta tullessasi, saatat horjahtaa ja kaatua leikkuupuimurin alle joten jännitystä ei puutu. On myös mahdollista nähdä metsiemme suurpetoja keskustassa ja toisinaan myös kirkon pihassa. Kyllä siinä turistien kamerat räpsyvät kun kontio nojaa alkon oveen ja ärisee perkeleesti. Niiden syöttäminen on muuten kielletty.
Hieman lipesin siitä mistä mun piti puhua koska tämä periferian katselu saa mut niin tunteikkaaksi etten tunne edes itseäni. Kuitenkin, toinen paketti tuli eräältä Holopaisen (nimeä ei ole muutettu, toim.epähuom.) pariskunnalta joka harrastaa luomuviljelyä ja B & SCB-palvelua. Edellä mainittu eroaa perinteisestä Bed & Breakfast-jutusta niin, että muuten sama mutta Breakfast on So Called Breakfast, johtuen tilan emäntänä toimivan nuorikon helvetin surkeista leipomistaidoista. Ei kuulkaa niitä sämpylöitä ja muitakaan voi sanoa leivotuiksi tuotteiksi. Olen kerran ollut yötä heillä, ihan koemielessä silloin kun he aloittelivat B&SCB – toimintaa eli minun ei tarvinnut maksaa pesoakaan ja hyvä niin, koska aamiaisella nauttimani briossi oli itseasiassa kasa taikinaa jonka sisään sain tungettua pari kurkunviipaletta ja yhden leikkeleen. En tiedä miksi ja millä öljyllä se ämmä oli briossit voidellut mutta sen verran liukas sirvakka kuulkaas oli että se hulahti kokonaisena kurkusta alas ja jäi jumiin pyloruksen ja sitä ympäröivän putken väliin. Jos jollain meni yli, niin nyt puhutaan alemmasta mahaportista eli ruokatorven ja mahalaukun liittymäkohdasta ja toi pylorus on sulkijalihas. Vähän samanlainen kuin alakerrassa.
Seurauksena oli kivun lisäksi muita huomattavia ongelmia jotka johtivat äkkilähtöön kohti ensiapua. Onneksi naapurikaupungin todella pätevä lääkäri- ja hoitajahenkilökunta sai kaivettua möntin pois mun sisältä. Leikkausta johtanut kirurgi Laajasalo Antti Juhani (nimi muutettu) on lähetellyt mulle siitä lähtien kuvia lapin kalastusreissuistaan, se käyttää edelleenkin syöttinä sen raa´an ja öljyisen briossin palasia ja kehu että lohta, harria ja tammukkaa nousee ihan solkenaan. Kehu myös että jo on jumalauta hyvä briossi sen puoleen ettei se tunnu häältyvän eli menevän pilalle ollenkaan eikä kerää yhtään pikkukärpäsiä.
Taas lipesin siitä pakettiasiasta joten se lyhyesti: Holopaiset lähettää mulle joka kesä sellaset ränstyneet vaatteet, hyvä kun jotenkin pysyy kasassa sillä niissä on lähestulkoon enemmän reikiä kuin kangasta. Homman nimi on se, että mun pitää pukea kyseiset kuteet ylle ja mennä Holopaisten naapurina toimivan maajussin pellolle (tietty pelto, vaihtuu joka vuosi) koska Holopaiset ovat saaneet tilan isäntänä toimivan, ehkä neoliittisella kaudella syntyneen guben vakuuttuneeksi siitä että pellolla pitää olla linnunpelätin. Minä en suinkaan toimi peloitteena linnuille asusteissani, vaan niitä tulee jäätävät parvet katsomaan että mikä helvata on tuo rääsykasa joka tuoksuu voimakkaasti jollekin, joka etäisesti muistuttaa omenaa. Kyseinen tuoksu ei suinkaan ole fleur de holland, vaan tilan nuoren emännän taskuihin tunkemat, evääksi tarkoitetut ”omenapiirakan” siivut. On kuulkaa jumalauta kokemus; tällä kertaa paisto on onnistunut, sirvakat ovat täysin mustia ja itse omenahillo mitä päälle on levitelty runsaalla kädellä, on…ei sitä voi kuvailla, sellaista kittiä että suupielestä joutuu kaatamaan asetonia syvemmälle suuhun mikäli mielii saada leukansa auki. Lopputulema; minä riehun hysteerisenä asetonipullon kanssa ympäri peltoa ja paikalle lehahtaneet naakat, korpit, harakat ja muut nokkivat vanhan äijän sadon sileäksi. Holopaiset on aika julmaa porukkaa.
Miksi muuten aamiaista kutsutaan lontoon kielellä breakfast? Eihän tuossa aamuisessa nautintohetkessä pidä rikkoa mitään nopeasti ja onhan se muutenkin typerää. Ajatelkaapa nyt, vapaasti suomennettuna voisi työmailta ja muualtakin kuulua tällaisia huudahduksia: ”Jussi, lähetään rikkoon nopeasti koska sitten kun valu alkaa, niin ei ehditä”.
Tai ”Missä Salonen on?”
”Se on rikkomassa nopeasti jossain, pitäisi tulla hetken päästä”.
Entäpä yritysmaailma ja koulutuspäivän ohjelma:
- saapuminen Onkisaaren koulutuskeskukseen klo 07.30
- rikkominen nopeasti koulutuskeskuksen ravintolassa klo 08.00 alkaen
- luento markkinoi...jne.
Eli ei ole kyllä hyvä kun englantia pakotetaan suomenkielen sekaan. Pleittaaminen, jos tarkkoja ollaan, niin oikea ja sopivan typerä suomalainen vastine olisi lautastelu. Kelpaisi sitä surkean budjetin ja itse formaattia jopa halveeraavan Suomen Masterchef:in jaksoissa kuunnella: ”Kilpailijat, aikaa on kymmenen minuuttia joten muistakaa myös varata aikaa lautasteluun”. Siinähän sössöttäisivät, en nyt tarkoita ketään ko. ohjelmassa mutta…
Okei, yks pikku asia vielä loppuun. Päivin innoittamana tuumin että saataisiinko maailmalle suomesta vielä toinenkin tämmönen hahmohommeli jonka nimi voisi olla Tuohiset. Ne olis vaan sellaisia tuohenpalasia – vähän niin kuin vanhat tsekkiläiset piirretyt joita tapasi tulla tv:stä jouluaattona – minä en muista koskaan niiden stanan pahvinpaloista väsättyjen sikojen nimiä mutta järkyttäviä joka tapauksessa. Eli vanhemmat olisivat palaneet haasteellisen elämänsä aikana ihan päreiksi, perheen poika joka on astetta välkympi tyyppi, on onnistunut kasaamaan tuohta taskuihinsa ja pankkitililleen sen verran että pitää itseään porukan viisaimpana sekä tytär, jonka...kröhöm, systeemi ei todellakaan ole tuohesta. Mitä luulette, lähtiskö idea lentoon? Tuohisille voisi kehitellä päätä huimaavia seikkailuja kuten ”Hei, meistä väännetään kuksia ja muita kivoja pikku astioita” jne. Tais olla ihan paska idea.
Muistakaa olla ihmisiksi tai menkää bigoon Pöllölle.
-Apotti-
6
6 kommenttia: