Ongelmia on ollut mutta eiköhän se tästä

 

Pahoitteluni ystävät rakkaat että olen ollut poissa ilmoittelematta mitään, myös lukien muutamaan sähköpostiviestiin sillä joulukuu ja vuodenvaihde olivat jotain sellaista mitä en halua kokea enää koskaan.

11. joulukuuta meni selkä, siellä vähän naksahti ja jouduin olemaan sängyssä noin kaksi viikkoa täysin autettavassa tilassa. Onneksi oli ystävä joka jeesasi kotona ja käytti lääkärissä.

Selkäepisodin viimeisinä päivinä alkoi olla uskoa tulevaisuuteen mutta sitten sairastuin koronaan ja alkoi helvetti, kuume oli tosi korkealla ja luulin että keuhkoni olivat tulessa. Jälleen tarvittiin ystävää ja onneksi tämä ystävä on todella pitkämielinen ja suuren sydämen omistava sillä ilman häntä olisin ollut todella kusessa. Viime päivät ovatkin sitten menneet masennuksen kourissa, tiistaina kävin psykiatrin luona ja hääp määräsi mulle uudet lääkkeet joiden avulla pitäisi kuulemma selvitä hieman paremmin.

En tiedä pääseekö ihminen pitkään jatkuvan kovan kuumeen aikana jollekin toiselle tasolle, eli käytämmekö enemmän aivokapasiteettia vai livahdammeko rinnakaistodellisuuteen koska välillä näin ja koin todella omituisia asioita. Okei, moni ajattelee nyt että hullu on houraillut kuumeessa mutta se ei pidä paikkaansa sillä kuumehourailut ovat olleet sameita ja se mitä koin, oli ihan jotain muuta. Sen verran mulla on vielä itsesuojeluvaistoa ja THL:n mielenterveyspuolen pelkoa etten kerro mitä kaikkea näin ja koin mutta se oli jotain sellaista mitä itseasiassa jäin kaipaamaan. En tiedä miten kovat kipulääkkeet toimivat kun ihminen on kovassa kuumeessa, tapahtuuko lääkkeiden vaikutusmekanismissa jotain muutoksia sillä sen selvittäminen vaatisi kemistiä tai ylipäätään ihmistä joka työskentelee näiden aineiden kanssa ja siihen minulla ei ole mahdollisuutta mikä on harmi mutta se siitä.

En ole tätä kirjoitettaessa vielä käynyt tsekkaamassa omaa blogiani enkä lukemassa teidän blogejanne mutta toivon että teillä on kaikki hyvin ettekä ole kohdanneet mitään ylipääsemättömiä vaikeuksia. Itselläni meni tämän sairastelun takia kolme isompaa ja yksi pienempi asia päin helvettiä joista kaksi on sellaista että niiden korjaaminen ei onnistu mikä vituttaa ja isosti. Töihin, tai paremminkin niiden viivästymiseen sairastelu ja masennus eivät ole onneksi niin pahasti vaikuttaneet koska näillä selkosilla on ollut todella kovia pakkasjaksoja ja niinä päivinä kun ei ole ollut pakkasta, niin lunta on tullut taivaan täydeltä. Taivaan kiitos vaikka omasta puolestani saisi lumetulo ja pakkaset loppua, minä kun olen kiinalaisessa horoskoopissa puukäärme ja käärmeethän tunnetusti eivät pidä kylmästä.

Tämä jää nyt vähän tällaiseksi tynkäpostaukseksi mutta eiköhän tässä palata normaaliin päiväjärjestykseen ja aletaan….no kyllä te tiedätte.

Kaikille mahdollisimman mukavaa perjantaita (oli pakko varmistaa kalenterista että mikä päivä nyt on) ja muistakaa olla ihmisiksi.

Naisen yksi vilkaisu, kääntäjä ja scifi

 

Taas valvotaan pitkää yötä, kiputilat ovat siitä mukavia kavereita että ne pitävät mielen virkeänä myös yöllä, tosin se tietää sitä että päivällä on tyhmä kuin saapas kun ajatus ei kulje mutta väliäkö tuolla. Kello näyttää olevan kaksitoista yli kaksi tällä hetkellä ja tässä olisi vielä noin kuusi tuntia siihen hetkeen kun pitää olla työpaikalla.

Tiistaina nykyinen maailmani loppuu ja alkaa uusi, muutos tulee olemaan tosi vaikea henkisesti mutta jos se onnistuu, niin se palkitsee pitkässä juoksussa ja se on se kannuste miksi teen sen, tai ainakin yritän tehdä. Enempää en sano tällä kertaa mutta kuulette siitä sitten joskus myöhemmin.

Sitä odotellessa voitaisiin puhua yhdestä projektista joka on meneillään, minullahan on täällä syvällä luostarin kellarissa (luostarissa on kaksi kerrosta maan alla) pieni labra johon on yhdistetty hyvin varustettu paja ja tällä hetkellä työn alla on kääntäjä ja ei mikä tahansa kääntäjä, vaan sellainen joka kääntää naisen puheen selkokieliseksi eli sellaiseksi mitä nainen todella tarkoittaa. Olen nimittäin huomannut että naisten ymmärtäminen on maailman vaikein asia ja on usein tilanteita missä nainen sanon esim. ”joo, se on hyvä juttu” mutta todellisuudessa se tarkoittaa että älä helvetissä tee sitä.

Miksi naisia on niin vaikea ymmärtää? Äijien maailmassa asiat ovat paljon yksinkertaisempia koska jos sanotaan jotain, niin se on sitten niin mutta naisten maailmassa tämä asia on täysin toisin enkä sano tätä missään negatiivisessa mielessä vaan siksi että teitä olisi helpompi ymmärtää. Naisissa on monien juttujen lisäksi yksi asia jota ihailen suuresti, se menee jopa monen muun asian edelle sillä yksi naisen vilkaisu voi todellisuudessa olla jopa pienen kappaleen verran tekstiä ja tämän olen oppinut jo hyvin nuorena ja asia vain vahvistui ollessani naimissa, minähän olen ollut kaksi kertaa aviossa. Minun täytyy jotenkin ympätä kääntäjääni kasvojen tunnistusohjelma joka tallentaa ilmeen ja osaa myöhemmin kääntää sen, sillä siinähän käy niin että reaaliaikaisessa elämässä minä ymmärrän ilmeen väärin ja toimin sen mukaan eli päin helvettiä joten minun täytyy tallentaa myöhemmin kasvojen ilmeeseen se, mitä nainen sillä hetkellä todellisuudessa ajatteli. Tästä tulee työlästä ja vaikeaa mutta eiköhän se siitä, samoin kun erilaisten ynähdysten ja lyhyiden lauseiden todellinen merkitys. Nyt pitää huomata se, etten dissaa naisia, vaan yritän tehdä itsestäni paremman ihmisen.

Se siitä projektista. Ette usko kuinka pitkiä nämä yön tunnit voivat olla, tv on tuossa taustalla päällä, toisinaan vietän yön Spotifyn parissa ja milloin mitenkin. Minun pitäisi saada taas lukemisesta kiinni, olen tainnut puhua tästä ennenkin mutta lukeminenhan loppui kuin seinään kun vapauduin linnasta. Siellä kun oltiin 23 tuntia vuorokaudesta lukkojen takana, niin ei ollut juuri mitään järkevää tekemistä joten tuli luettua aivan helvetisti. Nykyään, näiden sairauksien tai en tiedä onko se sitten pillerien syytä, niin mun on vaikea keskittyä ja jos aion lukea jotain, niin ympäristön täytyy olla täysin hiljainen. Täällä luostarissa se onnistuisi helpommin varsinkin viikonloppuisin kun on vähemmän elämisen aiheuttamaa hälinää. Mutta vaikeaa se tulee olemaan koska päässä liikkuu sata asiaa yhtä aikaa.

Persaukisuudesta johtuen mun pitää tyytyä kirjastoon, minen kykene ostamaan minkäänlaisia kirjoja ja äänikirjoja en kuuntele sillä olen käyttänyt useammankin palveluntarjoajan ilmaiset koejaksot ja olen huomannut että vaikka kirja itsessään olisi hyvä, niin lukijan ääni ei sovi siihen lainkaan. Kirjastossa en ole käynyt valovuosiin joten sekin asia pitää opetella, kaiketi sielläkin homma on muuttunut niin paljon että tällainen tyhmä timpuri on aivan pihalla mutta eiköhän se siitä. Pidän erityisen paljon scifi – kirjallisuudesta joten jos tiedätte hyviä opuksia tai useamman kirjan käsittäviä saagoja joita saa kirjastosta, niin olisin enemmän kuin kiitollinen jos te vihjaisitte niistä. Se mitä olen katsellut ja selaillut esim. supermarkettien pienehköistä valikoimista, niin kaikki tuntuu nykyään olemaan samaa paskaa eli rikollisuutta joihin liittyy hyvä tyyppi, pahis ja joku muija joka alkaa kirjan edetessä olemaan hyviksen kanssa ja joka joutuu jossain kohtaa kuseen ja hyvis pelastaa.

Toinen mikä on vallan saatanan ärsyttävä ”genre” on se, että eläkkeellä oleva poliisi tai muu tyyppi – vaikkapa postinkantaja – lähtee mielettömälle kostoretkelle menetettyään rakkaansa ja tappaa älyttömästi ihmisiä vaikka kostoretken taisteluissa saamiensa vammojen vuoksi hänen pitäisi olla sataprosenttinen invalidi, tapaa hurmehenkisen retken aikana yllätys yllätys, jonkun muijan joka liitty jotenkin niitattavaan porukkaan mutta hääp aloittaa suhteen tämän kanssa ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tähän kohtaan voisin sanoa että voi sian v-alkuinen genitaalielin.

Tietysti on ihmisiä, uskoisin että hyvinkin suuri joukko joka ajattele scifistä samalla tapaa että johan paskaa mutta minä pidän siitä ja mitä muut ajattelevat, se on heidän ongelmansa eikä minun.

Okei, tänään on sunnuntai joten nukkukaa pitkään ja mikäli olette parisuhteessa, niin kutmuilkaa (sana tarkoittaa hellimistä, ei aktia) kumppaninne tai puolisonne (no se nyt on sama asia jumalauta) kanssa ennen kuin nousette ylös eli viettäkää pitkä aamu. Niistä hyvät sunnuntai aamut on tehty. Jos ette ole parisuhteessa, niin nouskaa ylös vaikka kello näyttäisi viittä koska aikaisin aamulla ihminen on tehokkaimmillaan joten saa tehtyä paljon erilaisia hommia ja kas, kello kymmeneltä huomaa että on tullut syötyä aamupalaa, pestyä pyykit, tiskattua ja kenties imuroituakin + mahdolliset paperihommat ovat järjestyksessä joten sitä voi vaikkapa maata sohvalla koko päivän, varsinkin jos keli on perseestä. Että semmosta tällä kertaa.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Päiväni aikamatkaajana

 

Tänään kun lueskelin hetki sitten lukulistaani, niin Laiskiasen blogissa oli aiheena ”päivä aikamatkaajana” ja kun sitten googlailin asiaa eteenpäin, niin löysin myös blogin Hajatelmia josta pidin ja lisäsin sen lukulistalleni.

Millaista olisi olla aikamatkaaja, toivoisin olevani aikamatkaaja tulevaisuudesta joka tulisi kertomaan kuinka päin helvettiä asiat ovat maapallolla kaikkinensa ja kertoisin vieläpä että asioiden korjaaminen onnistuu mutta te parasiitit ette ansaitse sitä koska ihmiskunnan ns. sivistys ei ole kuin muutama sata vuotta vanha joten se on esim. kuin muutaman mikronin ohuinen maali auton pinnalla. Pieni raapaisu (tai pinta on oikeastaan lohkeillut jo monista paikoista kuten tiedämme nykyisistä sodista ym.), ja sieltä paljastuu se brutaali ja alkukantainen ihminen joka ei pidä muusta kuin valloittamisesta ja toisen alistamisesta. Ihminen on myös luonteeltaan parasiitti, se tahtoo ja sen ainoa tarkoitus on vallata alueita itselleen ja kun se on tuhonnut valtaamansa alueet, se valtaa uusia alueita kunnes niitä ei ole jäljellä.

Alistamista ja valloittamista harjoitetaan valtiollisella tasolla erilaisten yksittäisten valtioiden ohella ja suuremmassa mittakaavassa erilaisten liittoutumien kautta. Yksilötasolla taas dissataan sosiaalisessa mediassa ja myös somen ulkopuolella, oikeassa elämässä ja myös valloitusta tehdään, halutaan ostaa tontteja, kiinteistöjä ja metsäpalstoja etc. Kuulostaa synkältä ja karulta mutta se on valitettavasti totta. Onneksi maailmassa on paljon hyvääkin kuten rakkaus ja välittäminen sillä ilman näitä jälkimmäisiä vastavoimia maapallo olisi jo ei nyt ihan tuhotunut, niin kuitenkin hyvin karu paikka jossa huono puoli eli köyhät eläisivät aivan helvetin kurjasti ja sitten taas parempi puoli, rikkaat entistäkin paremmin. Keskituloiset olisivat todennäköisesti jonkin sortin kapinallisia tai kuitenkin jonkinlainen vastavoima kaikelle tai ainakin yritys pitää yllä jonkinlaista balanssia.

Jos saisin todella viettää päivän aikamatkaajana, niin seilaisin molempiin suuntiin, kävisin katsomassa kuinka pyramidit oikeasti rakennettiin, mitä tapahtui monelle kukoistaneelle sivilisaatiolle jotka lakkasivat yhtä äkkiä olemasta etc. ja sitten taas tulevaisuudessa että koska on ns. nollapäivä jolloin kaikki alkaa uudelleen, miten ja minkälaisessa maailmassa mutta uskon että se on paljon karumpi missä me nyt elämme. Meitä ennen olevat sivilisaaliot ovat tuhoutuneet ja myös me tulemme tuhoutumaan enkä usko sen päivän olevan kaukana. Nyt on afrikassa ennen näkemätön ruokakriisi, ihmisille ei riitä ruoka ja keskisen maapallon maissa kärsitään veden puutteesta ja joku tutkija joskus tässä taannoin sanoikin että seuraava sota käydään vedestä – jos ehditään sillä sitä mukaan kun päiväntasaajan molemmin puolin kärsitään kuivuudesta, niin samaan aikaan jäätiköt sulavat kiihtyvällä tahdilla. On rakennettu paljon huikeata infraa ikiroudan peittämälle alueelle luullen sen olevan ikuista mutta jo nyt osa esim. Siperian alueen kaupungeista kärsii vajoamista kun ikirouta sulaa. Paljon paskaa (ydinjätettä ja muuta) on haudattu niin jäätiköille kuin ikiroudan alueelle joten luulenpa että kusessa ollaan. Kuitenkin se on varmaa että väestön liikehdintä kasvaa globaalisti tavalla, joka tuo ongelmia eli tarkoitan tällä sitä ettei se tapahdu ilman väkivaltaa.

Pahoitteluni synkästä postauksesta mutta se johtuu osittain siitä että näinhän ne asiat ovat mutta myös siitä että joudun tiistaihin mennessä tekemään päätöksen joka vaikuttaa loppuelämääni ja jos te vielä jaksatte lukea näitä ei niin terveitä aikakirjoja elämästäni, saatte ehkäpä kuulla tästä päätöksestä ja sen vaikutuksista. Itse olen tällä hetkellä täynnä rakkautta mutta en tiedä kenelle sen osoittaisin ja se on melkoinen pulma, ei kuitenkaan se mistä edellä mainitsin. Kiitos vielä kerran Laiskiaiselle päivän aiheesta koska omassa päässäni käy sellainen vilske ja kaaos etten tiennyt mitä olisin kirjoittanut. Toivokaamme että maailmasta tulee parempi sillä jos ei tule, niin tulevat sukupolvet saavat asua maanpäällisessä helvetissä.

Muistakaa olla ihmisiksi ja rakastakaa (oikeasti) toisianne.

Rakkaudella

- Apotti -

Herokinkku

 

Olen pohtinut voisiko kerrostaloasuntoon ostaa jonkun helvetillisen suurtalousuunin johon mahtuisi kokonainen sika paistettavaksi ja kuinka perkeleen paljon sian valmistus tulisi tekemään sähkölaskussa? Ensinnäkin jo uuni maksaa varmaan maltaita ja joudun kysymään isännöitsijältä että voinko vetää voimavirtajohdot kämppääni, hän varmasti ymmärtää koska on himppasen duubiduu-ukkoja. Tosin joudun uunin asentamisen jälkeen tiskaamaan istualtani uunin päällä sillä uuni valtaa koko hikisen keittiöni vapaan lattia-alan ja mutta siitä on se hyöty ettei tartte kurotella tiskikaapin ylemmille hyllyille ja samalla voin myös tarkistaa kuiva-ainekaapin ylimille hyllyille unohtuneet jauho-ym. pakkaukset joita olen tähän asti joutunut tiirailemaan kiikareilla koska turvavaljaani ynnä köydet ovat jo pitkään olleet joko työmaalla tai verstaalla.

Täytyy ottaa yhteyttä marttoihin että voisivatko he tulla konsultoimaan kokonaisen sian paistamisessa ja syy miksi haluan paistaa kokonaisen sian, on se että vituttaa aina kuunnella kun sukulaiset ja tuttavat kertoilevat kuinka ison kinkun he ovat täksi jouluksi varanneet. Nyt voin sitten rinta rottingilla sanoa että en mä kovin isoa, sellainen 400 kiloinen juottosika joka on saanut pelkkää maitoa ja laaturehuja ja jonka liha on niin mureaa että se hajoaa jo ajatuksen voimalla. Toisaalta kiinnostaisi tehdä hybridi tästä siastani ja jenkkien kiitospäivän kalkkunasta siten että lapioisin joitain täytteitä sian hanurista sisään, millaisia, sitä en vielä tiedä mutta eiköhän nuo martat neuvo tai neuvovat ainakin siinä vaiheessa kun sanoo että minä saatana poltan teidän reseptiarkiston jos apua ei tule. Ei vaan, martat ovat varmasti mukavia ja uskon että he lähtevät keikkaan mukaan kun sanoo että ette muuten onnistu paistamaan kokonaista sikaa ja lappamaan sen hanurin kautta jotain täytteitä sen verran paljon ettei leikatessa näy yhtään tyhjää tilaa missään.

Tuollaisen 400-kiloisen sian hiljalleen paistaminen ottaa varmaan pari viikkoa ja siksipä täytyy käydä ostamassa retkivuoteita tai patjoja sillä martathan ei tästä kämpästä lähde ennen kuin sika on saatu paistettua. Pitää myös hankkia ruokaa, helvetisti viinaa ja erilaisia viinejä ja koska en tunne marttojen hierarkiaa enkä sitä minkälainen mahtaa olla marttojen nykyinen keski-ikä, niin muutama paketti kortsuja jos sattuisi vaikka jotakuta panettamaan. Mistä sitä koskaan tietää. Niin ja pelikortit – tämä on sitten vain toisen käden tietoa – koska martat ovat kuulemma helvetinmoisia uhkapelureita ja tässä onkin vaarana se, että ei riitä se että menee kaikki säästöt, vaan myös joulukuun kuppanen eläke ja silloin ollaan kusessa. Täytyy toivoa että kortti suosii ja ainahan voin viedä jotain kaniin. Paljon ei arvokasta ole mutta jotain kummiskin, ainakin parin kierroksen verran.

Apropoo, eihän muuten niitä täytteitä tarvitse mistään hanurista lapioida koska sikahan halkaistaan teurastuksen yhteydessä että saadaan sisuskalut ulos. Tai no jos haluaa tehdä hybridin, niin kyllä muuten tarttee koska ensin sika ommellaan kiinni tukevasti ja sitten aletaan survomaan täytteitä joten tarvitsen tänne myös pari kunnon ompelijaa joiden täytyy olla täällä koko ajan ommelten mahdollisen ratkeamisen vuoksi. Voi hyvää päivää, tämä projekti taitaa tulla hintoihinsa koska kyllähän martat jotain veloittaa ja sitten vielä ompelijat päälle plus kaikki tarvikkeet käsittäen täytteet, viinat ja safkat. Toki myös menee paalitolkulla paskapaperia ja erilaisia suihkushampoita ja ties mitä Oil of Ulayta + muita naisten juttuja. Itsekin on ostettava ainakin kahdeksan kartonkia norttia ja pari punttia tikkuja koska uskon että välillä saattaa olla hermo piukalla. Rupesin tässä pohtimaan että paljonkohan narua menee sen sian kiinni ompelemiseen? Riittääkö pari – vai viisikymmentä metriä ja koska sen pitää olla vallan saatanan tukevaa, niin lienee parasta että mä kysyn kalastajilta koska hyö ovat pelanneet verkkojen ja narujen kanssa koko ikänsä. Niin ja minkälaisilla neuloilla ompelijat sen työn tekevät. Voi helvata, lienee parasta teettää jossain valimossa pari settiä vähän styrkempiä neuloja koska sian nahkahan on tunnetusti jaa vähän vahvaa, melkein yhtä vahvaa kuin valaan nahka vaikken ole koskaan sellaista nähnytkään.

Ookke, tässä sitä riittää pohdittavaa ja täytyy heti huomenna ottaa yhteyttä isännöitsijään, marttaliittoon ja suomen ompelijat ry:hyn jotta saadaan polkaistua homma käyntiin sillä jouluhan on tuota hätää ja mulla menee ainakin pari, kolme päivää käryjen tuulettamiseen paistamisen jälkeen joten voi kyllä käydä niin että sika valmistuu vasta väliviikolla muttei sen mitään väliä. Laskin hätäseen että saan tehtyä paistirasvasta about 3000 talipalloa jotka voin sitten myydä kulujen peittämiseksi, tosin ne talipallot ovat varmaan sen verran suolaisia että ne tirpat jotka niitä syövät, eivät enää paljon lentele mutta kyllähän maassakin olevia lintuja tarvitaan. Esim. kesällä menee aivan vitusti erilaisia hyönteisiä ja muita ökkömönkiäisiä pitkin ja poikin joten kyllä nokittavaa riittää ja onhan sitten vapaata ilmatilaa enemmän.

Mulla on tässä nyt vähän laskettavaa ja pitää tehdä kauppalista jahka saan martoilta ohjeet mutta muistakaa te olla ihmisiksi.

Paleltuneet peukalot aka maailman lyhin postaus

 

Tästä tulee flunssan takia maailman lyhyimpiä postauksia koska a) mun on pakko mennä tänään töihin ja b) palellutin eilen molemmat peukalot, toisin sanoen en tunne niillä mitään ja sen vuoksi mulla on yksi kysymys. Pitääkö mennä lääkäriin vai odottaa että niihin palaa tunto? Niitä särkee jonkin verran mutta ne on suht normin väriset joten ajattelin ettei syytä huoleen mutta olisin vaan varmistanut asiaa teiltä koska päivisin en en ehdi jonottamaan puhelimessa ja illalla kun tulen himaaan, niin kaikki mestat ovat kiinni. 

No okei, päivystys on auki mutta sinne en mene istuskelemaan moneksi tunniksi koska se on hyvässä lykyssä puoli yö tai enemmän kun sieltä pääsee pois. Siis kun menen sinne töiden jälkeen. Eli jos joku teistä on terveydenhuoltoalalla tai muuten tietää asiasta (juu en ole googlannut), niin olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa tässä asiassa. Pukeutukaa te lämpimästi älkääkä riekkuko vähissä vaatteissa ja ennen kaikkea, muistakaa olla ihmisiksi.

Kun hullu turhautuu

 

Eilen tuli pakkaspäivä, työmaalla mittari näytti – 18 astetta joka on isoilla työmailla virallinen pakkaspäivän raja ja koska joudun tekemään avokäsin tai pelkät kynsikkäät kädessä töitä, -18 alkaa olemaan sellainen lämpötila ettei sormet yksinkertaisesti toimi ja se on huono juttu, ei pelkästään ansionmenetyksen takia vaan myös siksi ettei minulla ole mitään tekemistä. Kämppä on siivottu, pyykkikori on muutamaa vaatekappaletta lukuun ottamatta tyhjä, jääkapissa on karjalanpaistia ja kanansuikalekastiketta + perunoita joten ei tarvinnut laittaa edes ruokaa. Nämä ovat niitä päiviä jolloin turhaudun ja tilanne on sama kuin illalla/alkuyöstä kun koittaa saada unta tuloksetta. Miljoona asiaa pyörii päässä ja näinä hetkinä sitä tuntee itsensä aika yksinäiseksi koska ei ole ketään jonka kanssa jutella tai jonka kanssa voisi jakaa ajatuksiaan mutta se siitä. En valita enempää.

Turhautumisessa on myös se huono puoli että tulee tehtyä typeriä asioita joita olen tehnyt historian saatossa useita. Eräs joulu tein piparkakkutalon mutta koska olen rakennusalalla, niin ei riittänyt että seinä-ja kattopalaset onnistuivat koska niissä oli jopa puolen sentin heittoja. Niinpä lastasin palaset varovasti laatikkoon, ajelin verstaalle ja ajoin pöytäsirkkelillä osat millilleen oikean kokoisiksi. Päätin tehdä katolle pieniä kattopaanuja ja voitte kuvitella millainen helvetti on hiomakoneella työstää jokainen pikkupaanu (koska mittasuhteet) oikean kokoiseksi ja muotoiseksi. Ne kun olivat uunista tullessaan lähinnä sellaisia pyöreähköjä lätysköitä.

Loppujen lopuksi kun piparkakkutalo oli valmis, se seistä jökötti muistaakseni tammikuun puoliväliin asti ja itse söin siitä vähän kattoa. Loput menivät yhden kaverin koiralle jolle annoin aina palasen kun kaveri tuli koiransa kanssa käymään.

Erään kerran opettelin morseaakkoset kun muisti vielä pelasi, en täydellisesti mutta melko hyvin kumminkin ja koska vastapäätä tätä kerrostaloa jossa asun, on vanhusten palvelutalo, niin aloin lähetellä viestejä sinnepäin räpsyttelemällä sälekaihtimia. En mitään vaikeita vaan lyhyitä ”hei” ja ”kuinka voit” – tyyppisiä koska toivoin että palvelutalossa olisi joku vanha sotaveteraani joka on toiminut sodan aikana radistina ja osaisi vastata mulle. Edellyttäen tietenkin että hän tajuaisi mitä helvettiä on tekeillä. Jatkoin touhua muutaman viikon ja viikonloppuisin jopa pitkiä jaksoja kunnes talotyhtiön huoltomiehet ja joku muija tulivat oveni taakse ja kysyivät että onko sulla kaikki okei kun kuultiin että räpsyttelet täällä sälekaitimia? Vastasin että en tiedä mistä puhutaan, kuka saatana tällaista on ilmoittanut? Vastattiin että vastapäisestä talosta johon minä että siellä lienee vanhuksilla joko liian voimakas tai laimea lääkitys mutta kun taloyhtiön edustajat sanoivat että kyse on henkilökunnan ilmoituksesta, oli pakko vastata että käykääpä tsekkaamassa kellä kaikilla on oikeus lääkekaapille ja tulkaa sitten uudestaan kun olette testauttaneet henkilökunnan. Olin pari viikkoa pakarat jäykkänä että kuinkahan tässä käy mutta onneksi mitään ei kuulunut. Lopetin tietenkin koko perkeleen morsetuksen ja kirosin itseäni siitä että olin tuhlannut viikkotolkulla aikaa opiskeluun ja sitten kävi näin.

Eräs viikonloppu päätin piristää kämppäni yleisilmettä ja koska olin aika persaukinen siihen aikaan (ihan niin kuin nytkin), niin tuumasin että teenpä verhot pussilakanoista. Tuntitolkulla ompelukoneen kanssa ähräämistä ja kun vihdoin myöhään illalla sain ne ripustettua, niin ne olivat niin helvetin rumat ja hirveät että melkein oksensin. Hysteerisenä revin ne alas ja sitten pakon sanelemana laitoin vanhat verhot takaisin ja olin entistä enemmän turhautunut, kuten joka kerta näitä hemmetin typeriä asioita tehdessäni.

Se on kumma juttu miten päässä naksahtaa kun saa jonkun idean. Se tuntuu loistavalta ajatukselta ja sen tekemiseen voi uhrata jopa viikkoja mutta sitten kun itse typeryys on valmis, niin vitutuksella ei ole rajaa ja usein olenkin lyyhistynyt keittiön nurkkaan nyyhkyttävänä ihmisrauniona.

Vuosien mittaan olen mm. yrittänyt tehdä muovailuvahaa jota voisi turvallisesti polttaa (ajattelin mullistaa kynttiläteollisuuden) mutta useiden viikkojen kokeilujen jälkeen muistona ei ollut kuin musta naama ja saatanallinen yskä. Ties mitä yhdisteitä keuhkoihini meni koepoltoissa.

Että semmosta, hulluna on hyvä olla mutta elämä ei saa olla liian helppoa eikä saa olla liikaa vapaa-aikaa tai alkaa tapahtumaan. Joutuu selittelemään turhan paljon ja pelkäämään että joku ilmoittaa jonnekin. Eniten vituttaa kun tullaan kyselemään että onko sulla kaikki okei tai että mitä helvettiä sä touhuat kuten eräällä aikakaudella kun yritin käydä entisen paikkakuntani kaupassa erilaisissa valeasuissa, ihan vaan huvin vuoksi mutta homma ei mennyt ihan putkeen huonojen meikkaustaitojeni ja epäuskottavien tekoviiksien- ja partojen asettelussa. Huolimatta siitä että investoin huomattavan määrän kirpputorien vaatteisiin joiden luulin toimivan. Tai no kerran melkein onnistuin kun olin pukeutunut naiseksi peruukin kera ja mulla oli aika vahva meikki jolloin jopa eräs kaupan työntekijä kysyi että mitä rouva etsii? Kimeällä ja epäselvällä äänellä piti keksiä jotain ja sanon että mansikkahilloa jonka jälkeen mentiin oikealle hyllylle mutta onneton kun olen, niin pudotin lasipurkin lattialle ja sehän meni paskaksi jolloin aloin kiroamaan omalla äänelläni. Myyjä tunnisti minut ja alkoi nauraa räkättämään jolloin pakenin kaupasta helmat paukkuen ja pidin muutaman vuoden väliä ennen kuin uskaltauduin kyseiselle kylälle. Parin vuoden tauosta ei ollut mitään hyötyä, vanhemmat ihmiset katsoivat vähintäänkin oudosti ja kaverini ja tutut tulivat kyselemään että oletko sä ollut hoidossa kun kuultiin että sulla jyrisi päässä aika pahasti tässä muutama vuosi sitten.

Nykyään osaan, tai ainakin yritän hillitä itseäni ja olen mielestäni tasapainoisempi, ehkä seuraavaan kuningas ideaan asti.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Alitajuinen veto tuntemattomaan

 

Aamuyön tunnit ovat tosi pitkiä, herään yleensä kahden kolmen aikaan nukuttuani hyvinä öinä melkein neljä tuntia ja huonompina pari tuntia. Olo on kuin zombilla ja tunne jatkuu koko päivän, sitä on tavallaan automaattiohjauksella kun ensin on töissä ja sitten kun tulee kotiin, pakolliset kotityöt menevät kuin unessa ja asioita tulee tarkistettua moneen kertaan koska unen puute vaikuttaa aivan helvetisti muistiin. Toisaalta aamuyön tunnit ovat hyviä, vaikka on vähän ulalla tai siitä johtuen, on aikaa miettiä kaikenlaista ja välillä ajatukset eksyvät todella omituisille raiteille. Tänä yönä etsin omituisia blogeja mutta en löytänyt, kaikki liittyy nykyään johonkin maksulliseen palveluun kuten ennustamiseen etc. mikä vituttaa suuresti. Tiedän kyllä rajatiedon saitin ja muita vastaavia mutta aidosti outoja blogeja en löytänyt, ehkä se johtuu siitä että harva meistä vapaalla olevista hulluista kirjoittaa mitään, ehkäpä laitoshoidon pelko on yksi syy. Jos tiedätte joitain outoja tai ei niin tavallisia blogeja, niin vihjaiskaa niistä. Parasta tietenkin olisi jos te kertoisitte oudoista tavoistanne tai hämäristä toimistanne mutta sitähän te ette tee.

Ihmisen aivot ovat mielenkiintoinen kapistus, tai paremminkin se että miksi tunnepuoli ohjaa usein vaikka järki sanoo ei? Välillä tunnen pakottavaa tarvetta mennä puhumaan jollekin ihmiselle vain sen vuoksi että tunnen häneen jonkinlaisen yhteyden, ikään kuin olisimme tunteneet aina. No, onneksi olen useimmiten kyennyt torjumaan tämän ajatuksen mutta joskus pelkkä ystävällinen nyökkäys aloittaa keskustelun joka voi venyä hyvinkin pitkäksi. Kaupat ovat hyviä paikkoja tähän hommaan, olettaen että siellä näkee jonkun johon tuntee yhteyden. Jep, hulluhan minä olen mutta mulla on aika helvetin usein tarve tutustua ihmiseen, ei kuitenkaan niin että se menisi häiriköinnin puolelle.

Usein puhutaan että joillakin ihmisillä on aura ja se voi olla hyvinkin totta joten ehkäpä nämä ihmiset joihin tunnen vetoa, omistavat auran jota mä en näe mutta se on se voima joka vetää puoleensa. Olen varma että on muitakin koska uskokaa tai älkää, mutta on käynyt niin että tuntematon on tullut viereeni kaupan hyllyjen välissä ja kysynyt että mitäs olet puuhaillut viime aikoina. Ei mitään hyvää päivää tai sellaista, vaan suoraan kysytään että miten on mennyt ja samalla iskee tunne että olen tuntenut tämän henkilön koko ikäni. Kerran multa kysyttiin vastaavassa tilanteessa että oletko saanut jo yläkerran valmiiksi ja silloin todella sävähdytti koska remontoin erään rintamamiestalon yläkertaa. Vannon että nainen ei ollut paikkakuntalainen ja näin hänet ensimmäistä kertaa. Ehkä te luulette että nyt jätkä suoltaa pelkkää shaibaa mutta ei, nämä asiat ovat täysin tosia ja koska tuossa jo tuli mainittua nainen, niin lienee selvää että kaikki nämä joihin tunnen vetoa ovat naisia. En kuitenkaan koskaan ole tuntenut mitään seksuaalista vetoa tai ihastumista koska nämä tuntemukset ovat ihan oma juttunsa.

Tämä nyt meni ehkä henkimaailman puolelle jota useimmat pitävät ihan huuhaana mutta minä en koska on tapahtunut niin paljon asioita ihmisten kanssa joita en tunne. En tiedä että ovatko nämä muutkin joiden kanssa olen ollut tekemisissä jotenkin hulluja joka on ehkä liian voimakas ilmaus mutta jollain lailla erilaisia kuin muut. En ole taikauskoinen tai mitään muuta sellaista mutta jotain outoa on tapahtunut ja uskon että tapahtuu vielä tulevaisuudessakin.

On ehkä parempi että lopetan nyt ja toivotan kaikille erittäin hyvää sunnuntaita.

Niin, ja muistakaa olla ihmisiksi.

Naisen niskasta ja vähän muusta

 

Kävin eilen rautakaupassa ja koin siellä ilmestyksen, en mitään hengellistä vaikka se kyllä oli aika lähellä sillä näin tähänastisen elämäni kauneimman niskan. Juu, luitte oikein eli niskan joka kuului ns. tavalliselle naiselle (ei siis millekään ylimeikatulle nartulle). Yleensähän miehet – keskenään – jakautuvat joko perse tai tissimiehiin mutta itse kiinnitän huomiota siihen kuinka nainen on meikattu sillä naisen silmät ovat jotain mikä kertoo naisesta paljon ja on helvetin surullista nähdä kuinka useimmat muijat pilaavat silmänsä meikillä joka ei heille kerta kaikkiaan sovi. Toisin sanoen he pikemminkin peittävät silmänsä kuin korostavat niitä.

Toinen asia on niska, se millainen se on ja kuinka nainen kantaa sillä päätään, kertoo onko kyseessä...mitenkähän tämän nyt sanoisi...rotunainen koska naisen ei tarvitse olla mikään siniverinen tai muuten kuulua ”ylempään kastiin” koska juuri tuo niskan ja pään asento kertoo onko naisessa luonnetta vai ei ja vielä jos hänellä on lumoavat silmät jotka on meikattu hillitysti, niin se oli sitten siinä. Saa heittää sielunsa menemään varsinkin jos nainen on vielä aito punapää mutta se ei suinkaan ole välttämätöntä. Ehkäpä mä olen niin hullu että kiinnitän noihin asioihin huomiota sen sijaan että tuijottaisin naisen daisareita tai perseitä. Okei, totuuden nimessä on sanottava että kyllähän niitä tulee vilkaistua mies kun olen, mutta silmät ja niska ovat jotain mikä menee niiden edelle. Jos naisella on tietynlaiset, kettumaiset (en tarkoita vittumaista, vaan sellaista tiettyä katsetta) silmät niin meikäläisen tulee puhuttua ihan mottipäisiä koska keskityn silmiin. Edellyttäen tietenkin että ylipäätään keskustelemme. Tämä on ongelma, sillä olen eräässä kaupassa ja yhdessä virastossa koittanut kysellä mitä typerämpiä asioita ihan vain sen takia etten olisi halunnut päästä katsettani niistä silmistä. Helvetin hullu, myönnetään.

Okei, se naisista vaikka vielä on sanottava että jos naisella on sellaiset pixie- tyyliset tai muuten lyhyet hiukset, niin hyvää päivää ja hei vaan sielu. Tässä on melko helvetinmoinen ristiriita koska olen ihan myyty jos naisella on ponnari, nykyäänhän niitä on jos jonkinlaisia mikäli hiuksissa riittää mittaa. Tiedättehän, sellaisia palmikoituja juttuja. Nyt mun on parempi lopettaa tästä aiheesta tai ylipäätään naisista puhuminen mutta tämä luostarissa asuminen käy välillä henkisen lujuuden päälle. Munkitkin kun ovat ihmisiä. No nyt tiedätte ainakin sen mikä saa mut pois tolaltaan mutta (taas mä aloin puhumaan naisista) on sanottava ilman mitään perseen nuolemista tai muuta mielistelyä, että jokaisessa naisessa on jotain mihin silmät jää kiinni ja jos naisessa on luonnetta, niin….no kyllä te tajuatte. En tarkoita että naisen pitäisi olla joka asiassa vastaan, vaan sitä että ärh, tätä on vaikea selittää mutta sitä ettei muija pelkää liata käsiään tai ole heti nyyhkyttämässä jos jotain menee vikaan ja vieläpä vaikka menisi isosti. Ehkäpä mä haen tässä jotain resilienttiä (en tiedä menikö toi sana oikein) muijaa mutta olen elämäni aikana kaksi kertaa viettänyt useamman vuoden tällaisen naisen kanssa ja vaikka he ovat ns. ”kunnon muijia”, niin heillä on myös toinen, hyvinkin hellä ja rakastava puoli kun sellaisen aika tulee.

Selvä, nyt lopetan koska onnistuin viime viikon pakkasessa työskentelyn jälkeen saamaan lievän kuumeen joka on hoidettavissa parissa päivässä eli viikonloppu menee sairastaessa mutta olen tropannut (ihan apteekin lääkkeillä) itseäni tukevasti ja vielä kun sekaan heitetään noi voimakkaat kipulääkkeet joiden avulla yritän ylipäätään toimia, niin tulee sanottua enemmän kuin on tarkoitus ja pyydän anteeksi tätä.

Pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa olla ihmisiksi.