Alitajuinen veto tuntemattomaan

 

Aamuyön tunnit ovat tosi pitkiä, herään yleensä kahden kolmen aikaan nukuttuani hyvinä öinä melkein neljä tuntia ja huonompina pari tuntia. Olo on kuin zombilla ja tunne jatkuu koko päivän, sitä on tavallaan automaattiohjauksella kun ensin on töissä ja sitten kun tulee kotiin, pakolliset kotityöt menevät kuin unessa ja asioita tulee tarkistettua moneen kertaan koska unen puute vaikuttaa aivan helvetisti muistiin. Toisaalta aamuyön tunnit ovat hyviä, vaikka on vähän ulalla tai siitä johtuen, on aikaa miettiä kaikenlaista ja välillä ajatukset eksyvät todella omituisille raiteille. Tänä yönä etsin omituisia blogeja mutta en löytänyt, kaikki liittyy nykyään johonkin maksulliseen palveluun kuten ennustamiseen etc. mikä vituttaa suuresti. Tiedän kyllä rajatiedon saitin ja muita vastaavia mutta aidosti outoja blogeja en löytänyt, ehkä se johtuu siitä että harva meistä vapaalla olevista hulluista kirjoittaa mitään, ehkäpä laitoshoidon pelko on yksi syy. Jos tiedätte joitain outoja tai ei niin tavallisia blogeja, niin vihjaiskaa niistä. Parasta tietenkin olisi jos te kertoisitte oudoista tavoistanne tai hämäristä toimistanne mutta sitähän te ette tee.


Ihmisen aivot ovat mielenkiintoinen kapistus, tai paremminkin se että miksi tunnepuoli ohjaa usein vaikka järki sanoo ei? Välillä tunnen pakottavaa tarvetta mennä puhumaan jollekin ihmiselle vain sen vuoksi että tunnen häneen jonkinlaisen yhteyden, ikään kuin olisimme tunteneet aina. No, onneksi olen useimmiten kyennyt torjumaan tämän ajatuksen mutta joskus pelkkä ystävällinen nyökkäys aloittaa keskustelun joka voi venyä hyvinkin pitkäksi. Kaupat ovat hyviä paikkoja tähän hommaan, olettaen että siellä näkee jonkun johon tuntee yhteyden. Jep, hulluhan minä olen mutta mulla on aika helvetin usein tarve tutustua ihmiseen, ei kuitenkaan niin että se menisi häiriköinnin puolelle.


Usein puhutaan että joillakin ihmisillä on aura ja se voi olla hyvinkin totta joten ehkäpä nämä ihmiset joihin tunnen vetoa, omistavat auran jota mä en näe mutta se on se voima joka vetää puoleensa. Olen varma että on muitakin koska uskokaa tai älkää, mutta on käynyt niin että tuntematon on tullut viereeni kaupan hyllyjen välissä ja kysynyt että mitäs olet puuhaillut viime aikoina. Ei mitään hyvää päivää tai sellaista, vaan suoraan kysytään että miten on mennyt ja samalla iskee tunne että olen tuntenut tämän henkilön koko ikäni. Kerran multa kysyttiin vastaavassa tilanteessa että oletko saanut jo yläkerran valmiiksi ja silloin todella sävähdytti koska remontoin erään rintamamiestalon yläkertaa. Vannon että nainen ei ollut paikkakuntalainen ja näin hänet ensimmäistä kertaa. Ehkä te luulette että nyt jätkä suoltaa pelkkää shaibaa mutta ei, nämä asiat ovat täysin tosia ja koska tuossa jo tuli mainittua nainen, niin lienee selvää että kaikki nämä joihin tunnen vetoa ovat naisia. En kuitenkaan koskaan ole tuntenut mitään seksuaalista vetoa tai ihastumista koska nämä tuntemukset ovat ihan oma juttunsa.


Aaveet


Tämä nyt meni ehkä henkimaailman puolelle jota useimmat pitävät ihan huuhaana mutta minä en koska on tapahtunut niin paljon asioita ihmisten kanssa joita en tunne. En tiedä että ovatko nämä muutkin joiden kanssa olen ollut tekemisissä jotenkin hulluja joka on ehkä liian voimakas ilmaus mutta jollain lailla erilaisia kuin muut. En ole taikauskoinen tai mitään muuta sellaista mutta jotain outoa on tapahtunut ja uskon että tapahtuu vielä tulevaisuudessakin.

On ehkä parempi että lopetan nyt ja toivotan kaikille erittäin hyvää sunnuntaita.

Niin, ja muistakaa olla ihmisiksi.





9 Kommentit

Mukavaa kun poikkesit!

  1. Yöt ovat outojen ajatusten aikaa. Harvoin päivällä mieli vaeltaa yhtä levottomasti ellei ole maniaa tai masennusta.

    Itselleni oudot ajatukset pyörivät päässä nukkumaan mennessä, sillä en kärsi aamuöiden unettomuudesta vaan nukahtamisen vaikeudesta. Sitten, kun joskus nukahdan, voin nukkua kymmenen-kaksitoista tuntia putkeen.
    Mutta se nukahtaminen, pahimmillaan olen valvonut aamuseiskaan ennen kuin uni on tullut. Siis ihan tavallisen päivän jälkeen.

    Uskon, että jotkut ihmiset ovat samalla aaltopituudella ja sen vaistoaa. Sen kummempia henkisiä kokemuksia ei ole tullut kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Susu, me ollaan samanlaisia, unen saanti on todella vaikeaa kun pää käy täysillä vaikka pitäisi nukkua. Olen kokeilut useampaakin lääkettä tähän ongelmaan mutta miikään ei auta.

      Olet oikeassa tuon samalla aaltopituudella olemisen suhteen, on ihmisiä jotka tavallaan "tuntee" heti ja olen usein miettinyt että miksi näin on.

      Poista
  2. Mä kadehdin Mursua, joka kykenee tyhjentämään päänsä totaalisesti; olemaan ajattelematta mitään. En ymmärrä miten kukaan pystyy siihen.
    Itsellä ei ole ongelmia nukahtamisen suhteen, siitä pitää huolen epilääkkeet. Saatan joskus nukahtaa jopa kesken lauseen. Mutta herään usein aamuyöstä ja uudelleen nukahtaminen on vaikeaa. On muutamia keinoja, joilla onnistun siinä joskus nopeammin, joskus kestää kauemmin.
    1. En koskaan katso kelloa, kun herään ja on pimeää. Luotan siihen, että kello (tai Mursu) herättää mut, kun on sen aika.
    2. Rupean muistelemaan jotain mukavia tapahtumia/tilanteita, esim. meidän suvun tapaamisia. (tätä samaa käytin nyt korvapolilla kun ronkkivat mun korvia)
    3. Jos ei oo ihan pakko, en sytytä valoja, kun käyn vessassa

    Joidenkin ihmisten kanssa vaan on samalla aaltopituudella, sen huomaa muutamasta sanasta tai siitä, että hiljaisuus kyseisen ihmisen seurassa ei ole kiusallista. Tai keskustellessa riittää puoli sanaa tai lausetta ja tietää ja ymmärtää mitä toinen tarkoittaa.

    Se, mihin muuten uskon.. en oikein tiedä. Mutta uskon, että jonnekin on kirjattu ylös kuinka pitkän aikaa mun on tarkoitus täällä olla ja uskon myös, että mitä sitten sen jälkeen tapahtuukin, tapaan kaikki ennen mua täältä lähteneet rakkaat ja tärkeät ihmiset. Missä ja missä muodossa, sitä en tiedä. Jossain, jotenkin, jollain tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos herää keskellä yöllä esim. vessaan menoa varten, niin mulla riittää jopa se ettei tarvitse enää nukkua. Sitä tavallaan on heti virta päällä ja se on yhtä helvettiä. Myös mä kadehdin Mursua jos hän kykenee tyhjentämään päänsä, olisipa sellainen taito niin tämä elämä olisi paljon helpompaa.

      Aaltopituudesta, se on juurikin tuo että vaikka on hiljaisia hetkiä niin se on ihan ok ja mulla on yksi läheinen kaveri jonka kanssa tämä käy. Siinä tuntee sielunveljeyttä ja se on hieno asia.

      Mua on aina kiinnostanut kuoleman jälkeinen elämä, onko tämä nykyinen elämä jonkinlainen kotelo tai toukkavaihe jonka jälkeen sielu muuttaa muotoaan ja synnymme uuteen ekämänmuotoon?

      Poista
    2. Mäkään en laita valoja yöllä vessakäynnillä :)

      Poista
  3. Nää on niin jänniä juttuja, itselläni on ohjenuorana pari asiaa; älä luota pienikätisiin miehiin ja/tai ihmisiin jotka eivät lue kirjoja. -Juu, kädet näkee katsomalla ja se lukemisjuttu selviää ehkä joskus. No. sinä jo mainitsit sanan "hulluus" :D . -e-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikessa on perää ja mä olen miettinyt että jos on samalla aaltopituudella olevia ihmisiä, niin on varmasti useita erilaisia ihmisiä joita ei yhdistä samalla aaltopituudella oleminen vaan joku muu. Onko se kenties hyvän ja pahan välistä taistelua sillä keitä me loppujen lopuksi olemme. Maailma on nykyään niin kiireinen että vain harvalla ihmisellä on aikaa miettiä näitä?

      Poista
  4. Joidenkin kanssa tosiaan tietää kulmakarvan värähdyksestä ajatukset, toisten kanssa taas ei tule juttuun ei niin millään. Ennakkovaikutelmat on mulla aina pitäneet kutinsa erittäin hyvin.

    Tuosta yövalvomisesta, itse nukahdan hyvin ja saan kyllä nukuttua vaikka kävisin vessassakin yöllä, KUNHAN en laita valoja vessaan!! (Eli mulla on ovi raollaan yöllä veskireissulla). Illalla nukahtamiseen auttaa isäni antama neuvo 'Älä ajattele'. On muuten tosi vaikeata joskus. Rentoutusmenetelmiä käytän joskus myös, siinä nukahtaa joskus jo ennen kuin pääsee varpaita kauemmas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta että jo pienestä liikkeestä tai ilmeestä huomaa kenen kanssa synkkaa ja sulla kun on vielä niitä enneunia, niin uskon että sä huomioit tällaiset asiat erittäin helposti.

      Juu, ei valoja. Olen vuosien saatossa oppinut kulkemaan kämpässä täydellisessä pimeydessä ja koska mä olen pakkomielteinen ihminen, niin mä tiedän sentin tarkkuudella että missä on mikin.
      Mä en pysty olemaan ajattelematta (voi kun pystyis!) ja olen kokeillut erilaisia rentoutusmenetelmiä mutta ne ei toimi mulla koska en kykene hillitsemään ajatusvirtaa.

      Poista
Uudempi Vanhempi