Iltasatujen oikaisut

 

Nykyäänhän on tärkeätä ja paljon puhuttua tämä oikean informaation saaminen, on faktojen tarkistajia jotta me välttyisimme disinformaatiolta ja siitä syystä olen päättänyt kantaa korteni kekoon. Teidän että käsittelen aiheita jotka ovat iskostuneet päähänne jo pienestä pitäen, mutta koskaan ei ole liian myöhäistä saada oikeaa tietoa, vaikkapa vain muutaman esimerkin voimin.

Aloitetaan;

Prinsessa Ruusunen

Ei ollut ensinnäkään mikään prinsessa eikä mikään muukaan merkittävä, vaan pahemman luokan narkkari joka vetää 16 – vuotiaana niin pahat överit että vaipuu koomaan ja herää vasta vuosia myöhemmin kun lievästi nekrofiliaan taipuvainen ensivastehoitoyksikön kuljettaja tekee ei suostumuksellisen lähestymisen.

Lumikki

Todellisuudessa maailman ensimmäinen huijari hieman huorahtava yksilö. Muija pyörittää seitsemän kääpiön taloutta eivätkä nämä vatipäät tajua vedätystä, vaan kantavat hänelle palkaksi timantteja kaivoksestaan. Syö myöhemmässä vaiheessa ylipäiväyksellä olevan omenan ja tulee niin ikään ensivastehoidon pelastamaksi.

Hannu ja Kerttu

Maailman ensimmäiset EVI:n (elintarvikevirasto) virkailijat jotka käräyttävät metsän siimeksessä pimeää konditoriaa pyörittävän, vanhemman ja melko rujon näköisen (aikalaisten kuvaukset) vanhan horon. Eivät tyydy odottamaan käräjäoikeuden eivätkä myöhempien valitusoikeuksien päätöstä, vaan tuuppaavat vosun suoraan kiertoilmauuniin (180 astetta, 45 min.) ja täten tappavat vanhan kondiittorin tuhoten samalla hänen hienon puljunsa.

Pullon henki

Oh dear, niin monia taruja mutta alkuperäinen ja oikea kertoo metsurin juoppohullusta pojasta joka eräänä päivänä herää jäätävään kanuunaan ja siihen, että näkee jonkinlaista maagista usvaa nousevan pullonsa suusta. Kyseessä ei ole pullon henki kuten satu tarina antaa ymmärtää, vaan puhtaasti etanolin höyrystymisilmiö. Poika kuolee varsin varhaisessa vaiheessa maksakirroosiin ja metsään jäänyt tyhjä lesti sytyttää aikamme suurimman metsäpalon, se kun toimii suurennuslasina.

Tuhkimo

Ei mikään sisarusparven onneton jäsen, vaan nimensä mukaisesti nuohooja ja vieläpä sellainen joka käytti hyvin paljon erilaisia hallusinogeeneja (hippaheinä, seitikit etc.) ja joka myöhemmällä iällä suunnitteli kenkiä (Prada, Lous Vitton). Verrattu joskus Salvador Daliin sillä hänen hallusinaatiot olivat aikalaisten mukaan vertaansa vailla, mm. hiiret jotka vetivät vaunuja, sisiliskoja lakeijoina (Perraultin mukaan) ynnä muuta mukavaa.

Pinokkio

No ei todellakaan mikään puusta veistetty poika, vaan hullun puusepän märkä uni josta myöhemmin mm. Mary Shelley sai idean Frankensteiniinsa, korvaten puusepän kaunisteleman puisen pojan ihmiskehon eri osilla, aivan kuten Pinokkion väsännyt puuseppäkin olisi halunnut tehdä mutta too little cojones joten homma karahti kiville, tai pitäisikö sanoa paremminkin meni puihin.

Jaakko ja Pavunvarsi

Alunperin Kemiran mainos ja opetustarina siitä kuinka älyttömän myrkyllisillä lannoitteilla saadaan rehu kuin rehu kasvamaan saatanallisiin mittoihin. On myös viitteitä siitä että Jaakolla tarkoitettaisiin Jaakko Ihanaa Muotilaa if you know what i mean. Eniveis, tarinan opetus ja fakta on se, ettei pidä lannoitella millä sattuu tai homma lähtee lapasesta.

Kolme pientä porsasta

Rakennusliiton tekemä ohjeistus urakoitsijoiden valitsemiseen, ts. ohje siitä ettei oteta sitä halvinta ja aivan paskaa urakoitsijaa ja keskimmöisenkin tarjouksen kanssa on vähän niin näin, eli tässäkin pitää paikkansa se että rahalle saa vastinetta (muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta).

Tässä näitä nyt tuli muutama esimerkki ja tiedän, tiedän, vuosikymmenet olette eläneet valheellisen tiedon kanssa mutta toivottavasti siihen tuli nyt korjaus. Voi olla että jossakin vaiheessa teen syväluotaavan ja pidemmän katsauksen muinaisten paskapuheiden maailmaan mikäli aika riittää.

Väsymystä ja toppahousut helvetistä

 

Pari vuorokautta on mennyt lähes samoilla silmillä, olen hoitanut asioita ja hypännyt fysiatrin sekä lekurin tykönä, kaikki sitä samaa vanhaa pashaa. Lekurin kanssa meinasi mennä väittelyksi kun väsymykseltäni nuokuin vastaanotolla, hääp äityi kysymään että olenko mä ottanut jotain, ei se viinaa epäillyt vaan sitä että olen ottanut kipulääkkeitä yli sallitun. Vastasin että no en, pikemminkin tässä on kyse päinvastaisesta eli en saa nukutuksi kivuiltani mihin hän taas ne vanahat jaarittelut siitä ettei kipulääkitystä voi nostaa etten vaan tule riippuvaiseksi. Sanoin että tietyllä tapaa olen jo koska ilmankaan en tule toimeen ja väsymys tekee elämästä helvettiä, se huomattiin haasteessa ettei pää pysy enää mukana järjellisessä toiminnassa.

Tänään kuitenkin tartuin pitkään roikkuneeseen projektiin ja päätin fiksata toppahousuni. Normaali persjalkaisen painajainen, vaikka ostat kiinalaisten mielestä sopivat, niin punttia on about puoli metriä ylimääräistä, samoin lahkeen leveys on yksi allekirjoittaneen jalka + madagaskarin pingviini.

Ei muuta kuin ompelukone tulille, puntit nurinpäin ja merkkaamaan lahkeen pituutta. Kolmea varttia myöhemmin puntit ovat hyvässä mitassa ja onnittelen itseäni, ajattelen jopa että olen maailman luokan ompelija. Virhe. Kun olen saanut kavennusmerkit valmiiksi ja aloittanut ompelemisen, ei mene kovinkaan kauaa kun vanha Yatsumaniani vai mikä lie pysähtyy. Saatanallinen söherö, alalankaa on rytyssä niin paljon että sitä riittäisi Uotilan lapsillekin joten ei muuta kuin ratkomaan ja uusi yritys. Tällä kertaa menee hyvin, hieman liiankin kevyesti ja saan todeta puntin loppuun päästyäni että nyt ei sitten ollut alalankaa ollenkaan. Tunnetila nimeltä kevyt kenttävitutus alkaa nostamaan päätään. Puolaan uuden alalangan, survon sen hemmetin kotelon paikoilleen ja strarttaan. Ensimmäiset kymmen senttiä sujuu hyvin, sitten Yamamoto päättää että nyt loppuu kapitalistin puntin ompelu ja katkaisee neulan jonka toista puoliskoa etsin yli tunnin. Uusi neula ja startti, Yatsupatsu ei suostu hievahtamaankaan ja joudun ottamaan mäkilähdön. Kone nytkähtää liikkeelle, etenee polven korkeudelle ja pysähtyy. Taas sama alalanka hässäkkä ja näyttää siltä kuin puntilla olisi varsin ryhtevä afro. Vielä kerran ratkominen, yksi neulan katkeaminen ja ihme söherö kunnes soitan tutulle ompelijalle ja tilaan häneltä punttien kaventamisen.

Nämä tällaiset ovat tuiki tavallisia tilanteita joita tulee kun unet jää vähälle, sillä lisämausteella ettei hermot pidä sillä tuosta ylläolevasta jäi pois raivokohtaukset joiden aikana kuului jopa hysteeristä kirkumista, eräiden onpeluvälineiden heittelyä ja joka lopulta päättyi siihen että keittiön nurkassa nähtiin nyyhkyttävä ihmisraunio. No ehkä hieman lapin lisää mutta joka tapauksessa hermot on kovilla kun yrittää eikä hommasta tule mitään. Ei toki ole kokonaisuudessaan unen puutetta, sillä taitojen puoli on myöskin puutteellinen mutta mitään ei opi jos ei tee, sama kuin kalkkunan kanssa. Olkoonkin että se linnun perse on syöpynyt mun verkkokalvoille ikuisiksi ajoiksi. No, keskiviikkona vien toppikset remonttiin ja saan ne jo viikon lopulla eli kaikki ok. Sittenhän alkavatkin jo helteet joten helvettiäkö minä toppahousuilla.

Haaste jonka sain Pöllöltä

 

Nyt kävi niin,että Pöllö onnistui heittämään todella jenkaisen kierrepallon ja niinpä hän sai haastettua mut silleen ovelasti. Vastaukset ovat rehellisiä, tietysti osa voisi olla pidempiäkin, mene ja tiedä. Niin ja koska tunnen blogistaniasta todella vähän porukkaa, niin sanotaan että haasteen voivat tehdä kaikki ne jotka poikkkeavat täällä ja jotka eivät ole tätä vielä tehneet.

1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit?

Tämä on pirun vaikea kysymys koska katson lähes ainoastaan maksullisia eli Netflixiä, HBO:ta etc. mutta sanotaanko että ehkäpä Viidakon tähdet tai mitä lie tähtösiä ne nyt oli vaikken mikään turha julkimo olekaan. Olisi kiva päästä matkustamaan ja tykkään tehdä kaikkea ikävää, esim. syödä matoja tms. Hullu kun olen. Toinen olisi ehkä Selviytyjät, minä kun tykkään rääkätä itseäni.

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?

Ehkäpä Nan Patis, josta kirjoitin taannoin. En näe paljon unia tai siis en muista niitä mutta ne on lääkityksestä johtuen ihan helvetin outoja.

3. Kuka tuntee sinut parhaiten?

Ehkäpä hieman outoa mutta ehdottomasti mun lääkäri. On hoitanut mua vuodesta -96 lähtien joten hän tuntee mun kroppani ja on valitettavasti joutunut tutustumaan myös mun psyykkeeseen joten hän on ihminen joka tuntee mut ettenkö sanoisi täydellisesti

4. Mikä on vahvin aistisi?

Ehdottomasti tunto. Suurelta osin johtuen siitä että mulla on ollut selkä paskana jo niin kauan sekä päänsäryt muksusta lähtien joten tunto on se minkä kanssa taistelen. Myös lekurit ovat sanoneet että kun kiputiloja turrutetaan voimakkailla lääkkeillä, niin elimistöalkaa perkele luomaan lisää reseptoreita tai mitä lie hermotuksia joten me kiputilojen kanssa elävät koemme joskus pienenkin kivun voimakkaampana kuin ”terveet” ihmiset. Terveitä ihmisiä ei olekaan ja sanonta että ”kaikkeen tottuu” ei pidä paikkaansa ainakaan kiputilojen kohdalla. Kipuun ei totu koskaan.

5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto.

Seisoin kerran Sokoksen ovien vieressä, melkein kiinni vieressä soittavaa peruslaisryhmää joka soitti todella hyvin. Oli pan-huilut ja muut jutut, värikkäät kuteet etc.

No, Sokokselle oli tulossa joku parempiparkainen, hyvin pukeutunut vanhempi naisehenkilö ja hääp lykkäs mulle kakskymppisen kouraan saatesanoilla ”voi teitä ressukoita”. Vähän vitutti mua ei varmaan niin paljon kuin perulaisporukkaa joka mulkoili mua vihaisesti. Päätin hiihdellä paikalta pois ennen kuin saan pan-huilusta.

6. Pelkäätkö vanhenemista?

En pelkää. Päinvastoin pidän siitä että matka on kohti monttua koska uskon vahvasti että kuoleman jälkeen on elämää ainakin jossain muodossa. Toki yritän parhaani mukaan ja kiputilojen sallimissa rajoissa pitää kuntoani yllä koska en halua menettää liikuntakykyäni enkä kestä sitä että olisin avuttomassa tilassa.

7. Onko sinulla jokin bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa
elämäsi aikana?

Ei varsinaisesti, toki on paikkoja jossa haluaisin käydä, mm. painottoman lennon (siis kun pääsee leijumaan koneen sisällä) haluaisin kokea. Benji-hyppyjä erilaisista paikoista koska olen hypännyt vain nosturin nokkaan kiinnitetystä häkistä sillä kun tulee pysähdys ja sä roikut pää alaspäin köydestä, niin sen ohikiitävän hetken on tilanne jossa ihminen ”venähtää” ja nikamat eivät paina hermoja joten kivut hellittävät hetkeksi aikaa. On myös muutama ihminen jotka haluaisin tavata ja nähdä kymmenkunta paikkaa. Että semmosta perussettiä.

8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana?

Ihmisen tärkein matka on tulla puoleen väliin toista ihmistä vastaan. Pitää muuten helvetin hyvin paikkansa ja saa monet vaikeat tilanteet ratkeamaan kun joustaa vaikkei sitä haluaisikaan.

9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji?

😁 Mä olen vaan niin iloinen tyyppi ja tykkään kun ihmiset laukoo hyviä juttuja.

10. Jos sinussa olisi varoituskyltti, mikä se olisi?

Netistä tuttu ”Under construction”. Minussa on niin paljon rikki ja on sen verran laitettu varaosia että tuntuu siltä kuin olisi käynnissä jatkuva remontti.

11. Onko sinua koskaan kiusattu?

Olen joutunut elämään neljän naisen hirmuvallan alla pienenä, isäni kuoli kun olin kuuden vanha ja systerit ovat minua vanhempia joten voitte vain kuvitella millaista helvettiä elämäni oli.

12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen?

Minut on pidätetty sen verran usein aikoinaan että jos minut nyt pidätettäisiin, systerit todennäköisesti kohauttaisivat olkapäitään ja tuumaisivat että jahas, poika on taas kikkaillut jotain.

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?

Sen että jokainen muutos on hyvästä, ainakin ennen pitkää koska ihmisen on pakko sopeutua uuteen tilanteeseen ja näin myös opittava uusia juttuja selvitäkseen. Kaiken kaikkiaan muutos on hieno ja hyvä asia vaikkei siitä pitäisikään.

14. Kahvi vai tee?

Ehdottomasti kahvi. Olen pienestä kersasta lähtien juonut kahvia ja nimenomaan mustana koska kahviin ei yksinkertaisesti sotketa mitään. Lisäksi intissä ollessani kahvia ei saatu kuin sunnuntaisin ja keskiviikkoisin, muina päivinä oli pakko juoda sitä armeijan paskaa litkua josta käytettiin nimitystä tee. Hyi hemmetti, päätin silloin etten enää koskaan joisi kahvia enkä muuten ole juonut.

15.Lempiaineesi koulussa? Entä inhokkisi?

Hittolainen, kemia ja fysiikka, molemmat rakkaita ja ikävin aine oli musiikki. Minulta kun paleltui sävelkorva jo kolmen vanhana niin en osaa laulaa enkä soittaa mitään, niin paljon kun haluaisinkin noita molempia.

16. Arvokkainta, mitä omistat?

Hmmm….ihmisiä ei voi omistaa vaikka ne ovatkin arvokkainta mitä ihmnen voi omistaa mutta pakko sanoa että yksi tyyppi on mulle hyvin arvokas. Mitä materiaaliin tulee, niin ehkäpä joku varaosistani, ne on hemmetin kalliita.

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal braker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa parisuhteeseen)?

Luottamuksen puute. Ilman sitä ei voi aloitta mitään eikä tehdä mitään. Se on kaiken A ja O.

18. Uskotko jumalaan?

Totta helvetissä, sanokoon tiede mitä tahansa. Jumaluus on mulle ehkäpä sitä että zarahustalaisuuden mukaan jumala on meissä jokaisessa mutta uskon että sen lisäksi on jokin kaikkea ohjaava voima, nimitettäköön sitä millä nimellä tahansa.

19. Mikä tekee sinut iloiseksi?

Hyvät tyypit ja tietysti päivätä jolloin kiputilat ovat hieman helpompia. Molemmat edellä mainitut ovat lisäksi niin harvassa että niistä pitää iloita.

20. Miten pääset eroon hikasta?

Pidättämällä hengitystä. Olen opetellut pidättämään hengitystä suht pitkään joten hikan suhteen ei tule ongelmia. Hikka on yksi ärsyttävimmistä asioista jotka tiedän.

Älä Herran tähden täytä kalkkunaa!

 

Eilen tein kalkkunaa jenkkiläiseen tyyliin eli tungin sen perseestä sisään kaikkea täytettä joiden ohjetta (useampaakin) seurasin netistä. Voin kertoa ettei ole helppo homma. Sulla on läppäri auki yhdellä tasolla, kalkkuna jököttää pellillä hellan päällä ja toisella tasolla on Sarajevo – 92 eli se paikka missä nämä täytteet valmistetaan. Onneksi vieressä on tiskipöytä koska erilaista kippoa ja kappoa kertyi siihen malliin että pelkäsin niiden loppuvan kesken. Joku muijaa puhua pälättää lontoota netissä ja kertoo tietenkin amerikkalaisia mittoja käyttäen kuinka paljon mitäkin pitää laittaa, ja koska mulla ei niitä kaikkia (raaka-aineita) ole, niin koitan korvata ne kotimaisilla versioilla joita olen hankkinut huomattavan määrän. Lyhyesti siis toinen käsi linnun perseessä ja toisella näpyttelen läppäriä ja koitan kelata kohtaan ” put two teaspoon sitä ja tätä with ihmeellisiltä kuulostavia mausteita and stirr jotakin with voi saatana and then, take something ulkoavaruudesta ja jotakin and shavel all ingriidiens in to birds ass. Jep hei vaan jepulis, ei ole kuulkaa helppoa valmistaa täytteitä samaan aikaan kun muija tekee vauhdilla ”koska täytteet olisi pitänyt valmistaa etukäteen”. Vitustako minä sen tiesin, olisi sanonut heti videon alussa.

Tunnen olevani kuin seminologi joka hälytetty maatilalle pelastamaan lehmä jonka maha on kiertynyt ja operaatio pitää tehdä hanurin kautta. Ihan ensiksi olisi pitänyt käydä ostamassa

a) heti helvetin paljon isompi asunto jossa on kunnon keittiö parilla, kolmella saarekkeella ja about neljällä jääkaapilla jotka olisivat olleet täytetty erilaisilla raaka-aineilla.

b) noin kahdeksan paria seminologin kumirukkasia vai mitä lie ne nyt ovatkaan ja käydä noin 19 kokkauskurssia. Ai niin, sekä opetella lontoon kieli täydellisesti.

No, mä saan sen linnun täytettyä lopulta ja tunnen olevani todella häiriintynyt ommellessani linnun rectumia umpeen, se on jotain niin luonnotonta ettei se sovi suomalaisen miehen tajuntaan. Kuvitelkaa nyt, ”mitäs teit lauantaina?”

”No, ompelin linnun persettä kiinni jotta täytteet pysyy sisällä”

Seuraus: Enempää ei kysellä, väki poistuu ja olen kolmea ystävää vähemmän, sekä kysyjää ja hänen seurassaan ollutta kahta muuta kaiffaria. Tosi kiva juttu ja saan lempinimen ”bird lover”. Juhuu!

Eipä mitään, tipu uuniin ohjeiden mukaisesti ja seuraamaan uunin luukun kautta linnun paistumista. Havaintoja; ensinnäkin näin sen helvetin sotkan pienenevän kuin pyy maailmanlopun edellä, paiston loppuvaiheessa onnistun näkemään kuinka peppuompeleet roihahtavat tuleen ja jotain epämääräistä mössöä alkaa valumaan hanurin kautta pellille. Ei hyvä homma mutta odotan kuitenkin koko täyden ajan ennen kuin otan tipun pois uunista. Ei hyvä juttu. En tiedä millä opilla onnistuin tyrimään koko homman mutta lintuun näyttää tulleen useita halkeamia joista täytteiden nesteet ovat valuneet mäkelään ja se minkä piti olla ”moist and delicious”, on nyt aika helvetin paljon vähemmän ”moist and delicious”.

Kuvitelkaapa neljäkymmentä kiloinen sorsa joka ei pahaksi onnekseen pysty lentämään kuin kolmen metrin korkeudella painonsa takia ja sattuu olemaan sorsastusaika. No, palttiarallaa 900 sorsastajaa tulittaa tätä lintumaailman flying fortressiä oikein huolella joten tipu näyttää kiveen heitetyltä ahvenelta ja on kuivaa runsaan verihukan takia, muistuttaen lopulta vaarin vanhaa nahkarukkasta. Siltä mun kalkkunani näytti ja maistui, jouduin oikeesti teroittamaan kokkiveitseni kesken leikkaamisen ja voin kertoa että pidän veitseni todella terävinä.

Tuli aivan mieleen entiset ajat kun muijalla oli jalka kipsissä ja lupasin tehdä sille ruokaa. Päätin tehdä perunoita ja jostain kumman syystä kalakastiketta. Perunoiden kanssa ei ongelmia mutta kalakastikkeen kanssa kyllä, sillä mulla oli kokkauksen päätteeksi viisi kattilallista jotain helvetin ihme liisteriä jota ei syönyt kukaan ja tämä tarina on tosi.

Mitä siis olen oppinut? Älä täytä kalkkunaa äläkä tee kalakastiketta. Ne ovat molemmat itsestään Saatanasta.

Mikroleipää Hesekielille

 

Jos klikkasitte otsikon perusteella, niin voin sanoa että gatch ya (tai jotain sinnepäin) eli sainpas sut, siitäs sait etc. eli puhutaan klikkihoroilusta. En sano klikkihuoraamisesta koska se on halveksiva termi selkätyöntekijöistä jotka ovat yhteiskuntarakenteemme vaiettu ja väärin arvostettu pilari, tolppa, tuki tahi muu vastaava tuentaan tarkoitettu, pystysuora pötikkä. Syy miksi päädyin kirjoittamaan tämän tekstin, on se, että olen aikoinani luennoinnut Jotunheimin yliopistolla, pidin siellä neljätuntisen luennon aiheesta ”Suomalainen yhteiskunta klikkihoro-otsikoiden myllerryksessä aina agraaritalouden kehityksen alusta nykyiseen, teollistuneeseen yhteiskuntaamme saakka”.

Lienee turha mainita että alunperin alunperin 800:sta luennolle osallistuneesta puolet tappoi itsensä. Johtavan kuolinsyytutkijan mukaan syynä oli itsemurha mutta minä väitän että informaation määrä oli se joka heidät tappoi (perkele).

Minullahan on suomalaisesta yliopistosta erilaisia arvosanoja aina tohtorinhattuun asti ja jo nuorena poikana sain lukiosta melko hyvät arvosanat, kirjoitin kuusi kieltä ja yhdet posket arvosanalla cum laude hybridior excelsior cum cum ja vielä kerran cum superior laude. Hieman olin katkera tuosta arvosanasta jos näin voidaan sanoa, sillä mielestäni suoriuduin lukiosta laudetta paremmin joka myös lavona tahi lautehina tunnetaan ja nehän liittyvät suomalaiseen saunakulttuuriin. Toisin sanoen tunsin ettei minua arvostettu.

Vaan eipä mennyt arvosanojen kanssa paremmin myöhemmin Uppsalan yliopistossa, sieltä lohkesi omnium apro pro expansion cummings laude med vade med cum pro rose  ja mielestäni tuo ei heittänyt paljon ravikilpailun nopeimman ravurin palkinnosta, varsinkin kun muistetaan että olen varsin persjalkainen ihminen niin tuotakin voidaan pitää halventavana arviointina.

Kenian yliopistossa ollessani ja sieltä valmistuessani tunsin sentään jonkinlaista tyyydytystä sillä loppuarvosana oli "you just avoid big pot with hell fire"  ja huolimatta arvionnin termistöstä tai juuri siitä johtuen, minua lämmitti tuo suuresti ja tulin ensimmäisellä lennolla himppeen eli himaan joka myös kotina tunnetaan. Tai ei, nyt puhuin paskaa koska kotiini ei pääse DC-9:llä eikä muillakaan reittikoneilla mutta kotimaan kamaralle (eli persposkelle) kummiskin. Mutta se tästä koulunkäynnistäni, itkin eilen vuolaasti sillä kuuloke/mikkiyhdistelmäni tuli tiensä päähän mikäli on sinänsä outoa koska mun kämpässä ei ole mitään teitä. Ketutti kuitenkin koska hyvästä vastaavasta saa maksaa noin satasen ja jos haluaa parempaa, niin 200 – 300 ei ole oikeastaan mitään. Ärh.

Jotain hyvääkin, joudun tosin viemään sisareni tavaroita hänen uuteen asuntoonsa mutta nuorempi systeri lupasi että hääp tekee makkarasoppaa ja siinä hän on hyvä. Olen jo varannut vuosien saatossa häneltä lainaamiani tupperware kippoja ison muovikassin jotka sitten palautan, ahneena paskiaisena pieni toive että edes yhteen päätyisi makkarasoppaa kotiin vietäväksi. Minun mielestä makkarasoppa on parasta päivä valmistumisensa jälkeen, sitten kun kaikki maut ja mausteet ovat tekeytyneet kunnolla. Sama on itse tehdyn hernekeiton kanssa joka on myös erittäin hyvää, samoin kun oikein kunnon kermalla höystetty vanhan ajan kalakeitto. No se sopista tällä kertaa.

Voimmekin lopettaa vanhaan perua olevan kumbayaa mine land lord juttusen suomalaiseen, tarkemmin sanottuna raumalaiseen versioon kum vai jaa, du eller me, jonka voi käsittää kahdella tapaa;

a) kum vai jaa eli minä,ts. kumpi vai minä. Syynä se että aikoinaan rauman kieli on vahvasti ruotsalaistunutta joten jaa on sana ja tai sitten

b) kum vaijaa eli kuinka vajaa, tietenkin halventavassa merkityksessä esitetty, toisen älykkyysosamäärän tahi sen puuttumiseen viittavaa sanonta.

Mainittakoon vielä että minä pidän raumalaisista. He ovat ihan oma heimonsa.

Rakkaudella

- Apotti -

Matrix, Sim City ja rakkaus

 

Minä olen varma että me kaikki elämme jonkinlaisessa matrixissa tai sim cityn kaltaisessa pelissä jossa kaikki on ennalta määrättyä ja kaikki toistaa samaa, loppumatonta kaavaa. Toisin sanoen ihminen toistaa joka päivä samat rutiinit vaikka luulee olevansa vapaa ja mitä vapaisiin hahmoihin tulee, niin ne on pelin tai matrixin kannalta rikkinäisiä ohjelmistoja. Jopa narkkarit ja juopot vaikka ne ovat matrixin kannalta rikkinäisiä, toistavat silti samaa kaavaa; ainetta tai viinaa on saatava hinnalla millä hyvänsä ja kuvio on se että aamusta hommataan rahat ja loppupäivä ollaan pilvessä tai kännissä. Kuvitelkaapa sellainen asia että kun mennään muutamia vuosia eteenpäin (okei, sillä en muista minkä nimisen älykön vakio tms. on mutta joka toinen vuosi tietotekniikka on kehittynyt nelinkertaiseksi) ja kaiken maailman chatgpt:t ja muut syväoppineet järjestelmät ovat siinä pisteessä jossa meidän pelihahmojen osuus ei olekaan enää niin merkittävä.

Tekoäly luo omia ”hahmojaan” eli järjestelmiä jotka korvaavat ihmisen toiminnot ja hei, sitä tapahtuu jo nyt sillä automaatio on huikeaa ja siksi ihmisiä sanotaan irti massoittain. Aika pelottava ajatus on se, että sanotaanko nyt vuosikymmen eteenpäin palttiarallaa reilu seitsemän miljardia ihmistä työttöminä, jos asiaa ajatellaan siltä kantilta mitä me käsitämme sanalla työ tänä päivänä. Toisin sanoen ihminen on altavastaaja. Okei okei, sitä ennen ehtii tapahtua paljon ja periaatteessa voi olla mahdollista ettei asumiskelpoista maapalloa enää ole. Yksi hullu voi aloittaa kolmannen maailmansodan ja tämä

yksi hullu voi olla kuka tahansa, en puhu tällä kertaa meitäkin lähellä olevasta tilanteesta ja mitä sotiin tulee, niin sanotaan että seuraavat sodat käydään vedestä. Etelästä vyöryy väkeä pohjoiseen ja pohjoisen porukoiden on puolustettava maitaan ja vesiään.

Voi tosin olla että vittuuntunut luontoäiti tekee selvää meistä kaikista ja tavallaan buuttaa koko systeemin, menee ehkä miljardi vuotta (kun ajatellaan meidän ihmisten jätteiden vaikutusta ja esim. ydinsaasteiden puoliintumisaikoja etc,) niin luonto on jälleen alkutilassa eikä ihmisistä ole tietoakaan. Maapallo on toivottavasti siinä vaiheessa lähes yhtä terve kuin ennen meitä ja vaikkei olisikaan, niin ainakin paljon terveempi ilman meitä.

Jos jaksoit lukea tänne asti, niin varmaan ajattelet että nyt on kaveri kunnolla sekaisin mutta ei, minä vaan masennun meistä ihmisistä näin joulun alla. Toivon ettei tänä jouluna tehdä sitä perinteistä pakkopullaa eli viedään se hyasintti ja suklaarasia paikkaan x ja paikasta x annetaan samanlainen hyasintti ja suklaarasia, molemmat tietenkin jouluaiheisin toivotuksin. Edellä mainittu on hyvin yksinkertaistettu esimerkki mutta ymmärrätte pointin. Toivonkin että tänä jouluna mennään niiden luo josta oikeasti välitetään ja lahjojen sijaan rutistetaan kaveria oikein lujaa ja sanotaan että mä rakastan sua tai että sä olet hyvin tärkeä ihminen mulle. Se on sitä aitoa välittämistä ja jos tämä viedään oikein pitkälle, niin ajatellaan niitä joilla asiat on oikein perseellään ja sen sijaan että heitetään joulupataan muutama kymppi, niin käydään vaikkapa K- marketissa ja haetaan tälle kaverille kassillinen ruokaa. Molemmat edellä mainitut ovat sitä oikeaa välittämistä ja vaikka ensin mainittu halaaminen saattaisi tuntua ens alkuun halauksen saajasta oudolta, niin mä tiedän että muutamaa minuuttia myöhemmin sillä on todella hieno fiilis. En puhu säästämisestä vaan rakkaudesta, maailman tärkeimmästä voimasta joka hautautuu varsinkin näin jouluna kaupallisuuden alle.

Lopuksi, osan teistä tunnen ja osan tunnen sen perusteella mitä olen eri blogeja lukenut mutta mä sanon teille että mä rakastan teitä, oikeesti. Muistakaa olla tänä jouluna täynnä rakkautta ja mä sanon tämän jo nyt vaikka jouluun on aikaa, sillä ihmisen pitäisi elää niin kuin jokainen päivä olisi viimeinen.

Ps. Vaihdoin blogipohjaa joten kommenttiosio toimi mutta ei sillä ole väliä. Voi olla että jossain kohtaa toimii jos saan sen toimimaan. Näissä pohjissa (themes, templates) kun kun alkaen malli ja premium...no niihän siinä kävi että ostin premiumin joten kommentit toimii taas, Hullu mikö hullu mutta se valkoinen pohja kävi silmien päälle. Siis koko blogipohja, ei kommentiosio 😃

Rakkaudella

- Apotti -

Minizamboni ja hallujen jahtaamista

 

Eilen tuli siivouksen lomassa päivitettyä Luostaria ja lisäsin About me – sivun sekä Blogiesittely-sivun joista jälkimmäiseen jokainen voi linkata tai vihjata hyviä blogeja – luvan kanssa tietenkin, mitään ei julkaista ilman lupaa. Sähköposti on toinen vaihtoehto. Puskis lupautui koekaniiniksi joten hääp on siellä ensimmäisenä kun en tiennyt saanko hommaa toimimaan. Muuten päivä menikin villakoiralaumojen kanssa taistellessa ja pölyjen – siis erilaisilla vaakapinnoilla olevan – kanssa tapahtui semmoinen ilmiö että kun olin pyyhkinyt vaikkapa stereotason päältä, niin hetken kuluttua se oli lähes yhtä harmaa vaikka käytin kosteaa rättiä joten pölyn ei periaatteessa pitänyt leijailla mihinkään.

Siksipä aloinkin pohtimaan omaa ikääni ja sitä, että olenko minä jo niin vanha että pölyän? Ei suinkaan mahdotonta, parta on jo lähes kokonaan harmaa ja mitä enemmän ikää tulee, niin sen karkeammaksi se käy. Olen varma että jonain aamuna parta on vaihtunut suorastaan saatanalliseksi risukoksi ja mun pitää ostaa jonkinlainen pienoisraivaussaha, ehkäpä One Blade – tuotteista löytyy apu ja saattaa tosissaan löytyä jos niille vinkkaa tästä ikäloppujen ongelmasta. Siinäpä olisi loistava tilaisuus laajentaa valikoimaa: ensin siis käytettäisiin pienoisraivaussahaa, sitten minikokoista oksasilppuria ja parranajon jälkeiseen ihonhoitoon jonkinlaista pienoiszambonia, tiedättehän sen himmelin millä jäädytetään erätaukojen välillä? Tässä tapauksessa sähkö-tai mieluummin akkukäyttöinen pienoiszamboni levittäisi jos jonkinlaista lotionia tai geeliä, molemmat luonnollisesti hajustettuja. 

Todellisuudessa zambonin levittämä tatina olisi kenenkäs muun kuin Kekkilän supervahvaa lannoitetta joka saisi parran och nenäkarvat kasvamaan siinä määrin että kuukausi ilman nenäkarvojen ajelua, niin voisi myydä ruotsin ihmelapsi Armand Duplantikselle harjoitusseipäitä joilla tietenkin syntyisi uusi maailmanennätys; seitsemän viisikymmentäkahdeksan. Saattaisi olla kohun paikka ja mikäli mun nenäkarvat joutuisivat tarkempaan Kansainvälisen seiväshyppyorganisaation tutkimuslautakunnan syyniin, niin joko mun ajelemattomien nenäkarvojen hinta pomppaisi pilviin tai minä saisin syytteen Olympia-aatteen herjaamisesta. Ei hyvä homma ollenkaan. No mitä helvettiä, minä piileskelisin partarisukosta muodostamani barrikaadin takana ja vittuilisin sieltä, tulkaa hakemaan mikäli selvitätte helvetin esikartanoitakin pahemman koettelemuksen.

Tänään näin taas näkyjä, viime yö meni oikeastaan täysin ilman unta eikä edellinen yö ollut paljoakaan parempi. Eniveis, olin menossa aamukuselta keittiöön kun pysähdyin eteisessä ja katsahdin olohuoneeseen johtavaan oviaukkoon. Aivan oikein, toiseen pieleen nojaili…...mitä ne nyt ovat, kasvurajoitteinen heppeli jolla oli yllään jonkinlainen onesuit ja päässä heti helvetillinen karvareuhka. Uskokaa tai älkää mutta nämä kokemukset ovat karmivia, sillä sä tunnet ja tiedostat ”oikean ympäristön” (kaupungin ja kerrostalon melut, ikkunasta näkyvät jutut, tv:n ääni + kuva etc.) mutta kun siihen lisätään tälläinen kääpä, niin se pistää laturin koville. Sitä miettii että pitäiskö sille puhua, heittää sitä jollain vai olla välittämättä. Viime mainittu on itsepetosta, niin kauan kuin joku stanan hallusinaatio hiihtelee sun kämpässä, niin sillehän ei käännetä selkää.

Pahinta halluissa on se ettei ne puhu, ne vaan tuijottaa ja seisoo hiljaa paikallaan. On yhden käden sormissa laskettavissa ne kerrat kun hallut ovat liikkuneet ja se on sellaista että se saa ryppynarun sykkimään ja kaljun poimuille, mulla kun ei voi hiukset nousta pystyyn. Paria hallua olen jahdannut pitkävartisen harjan kanssa, se on sellainen Viledan kankeille ja muutenkin rajoitteisille tarkoitettu siivousväline, en muista mistä sen olen saanut. Joka tapauksessa, kerrankin lähdin jahtaamaan hallua ja se perkele olikin liukas kaveri. Juostiin ympäri torppaa ja harjalla mätkimisestä aiheutui se, että reititin lensi kaiuttimen päältä lattialle, onneksi ei mennyt hajalle ja kahvikuppi kärsi todella pahoin, sekin onneksi tyhjä mikäli puoli kuppia lasketaan tyhjäksi. Osuin siihen hemmetin hallusinaatioäpärään parikin kertaa mikä on todella kylmäävää, sä tunnet kuinka harja tömähtää sen kylkeen/päähän eikä mihinkään seinään tai lattiaan, eikä iskuilla tunnu olevan mitään vaikutusta ja vielä se, että yleensä nämä epelit jäävät seisomaan todella lähelle, ikään kuin tuomitsevalla tavalla.

Okei, puhuin vähän liikaakin ja varmasti enemmän kuin piti, toivottavasti ymmärrätte. Sen vaan sanon että kun tarpeeksi monta vuorokautta menee todella vähillä unilla tai puhtaalla valvomisella, niin pääkoppa alkaa suoltamaan omituisia näkyjä. Vähän niin delirium tremens mutta ilman viinaa. Toivon ettei kenekään teidän kohdalle satu mitään vastaavaa ja muistakaa olla kiltisti, joulu lähestyy ja tontut sekä muut törpöt ovat liikkeellä.

Projekti mättää ja juhlia on tulossa

 

Ärh, elämä ei mene aina suunnitellusti ja kun asioissa on osatekijöitä joihin ei itse pysty vaikuttamaan, niin asiat mutkistuvat entisestään. Näin kävi nytkin meneillään olevan projektin parissa joka olisi ollut valmis eilen, mutta viime hetkellä asiat menivät niin sanotusti perseelleen ja projekti saadaan loppuun vasta kuun vaihteessa ellei ihmeitä tapahdu. Hieman haastavaa on ollut sillä luontoäiti on puhallellut todella kylmästi ja lähes joka päivä ollaan saatu nauttia joko tuulen mukana viilettävistä lumihiutaleista tai heidän siskoistaan jotka myös räntänä ja vesisateena tunnetaan. Brrhhh!

Illalla kun on tullut kotiin seitsemän ja yhdeksän väliin, niin eipä siinä ole jaksanut kuin käydä suihkussa ja syödä jonka jälkeen onkin saanut laittaa luut laatikkoon koska aamulla on lähtö heti kuuden jälkeen.

Luostarissa sen sijaan munkit ovat ryhdistäytyneet, halloween – tunnelmaa joka puolella ja niin paljon että mikäli joku vieras astuu ovista sisään, hän todennäköisesti luulee tulleensa saatananpalvojien päämajaan. Jouluunkin aletaan valmistautumaan, isä Mihail on kiertänyt lähimetsiä noviisi Jokelan kanssa (kyllä, meillä on täällä pari suomalaistakin!) ja etsinyt sopivaa kuusta. Eilen hän ilmoitti löytäneensä upean, kaksitoista metrisen jötikän joka kaadetaan sitten n. neljä päivää ennen aattoa ja roudataan sisään koristeltavaksi. Lisäksi meillä on haussa lehti-ilmoituksen avulla...en sano ylipainoinen, vaan selkeästi havaittava joulupukki koska meidän mielestä joulupukin pitää olla sellainen kunnon vanhan aja pukki, iso ukonrahja. Tärkeää on myös se ettei pukkia tunnista. Vuosisatoja meillä on ollut pukki oman väen joukosta mutta niin hyvää naamiointia ei olekaan etteikö näitä kutaleita tunnistaisi ja siihen kyllästyttiin ja nyt olemme sitten viimeiset viisikymmentä vuotta hommanneet pukin ulkopuolelta.

Muutaman kerran pukki on tullut tonttutyttöjen kanssa ja se ei ole hyvä juttu. Munkit hymyilevät koko ajan korostetusti ja se on kuulkaa hirvittävää katsottavaa kun yli satakaksikymmentä vuotiaat, kuivan kälväkät ja jopa osittain naavaa kasvavat ukonrahjat yrittävät vääntää hymyä. Tarkoitan että täällä luostarissahan ollaan koko ajan ns. naama peruslukemilla joten hymyyn vaadittavat kasvojen lihakset ovat surkastuneet ja kun kasvoihin on pitkän iän mukana tullut muutama sata ryppyä, niin hymyt ovat jotain baanani muotoon väännetyn, rypistetyn paperisäkin ja pahasti kuivuneen avohaavan väliltä. Niin, ja jos pukki on tehnyt sen virheen että hän on pyytänyt munkkeja laulamaan tonttutyttöjen kanssa jonkin joululaulun, on kyseinen rallatus sopinut suoraan vielä julkaisemattoman Evil Dead Rises 2:sen soundtraciksi. Vittu mitä ujellusta, kuin tuhat kidutettua sielua kirkuisi ja se on ihme asia sikäli että he kyllä hoilaavat näitä meidän normaaleja, latinalaisia kirkkoveisuita oikein kauniisti. Ehkä heille ei sovi maalliset hoilotukset.

Tämä näin pikaisesti, tänään on allekirjoittaneella vapaapäivä ja se kuluu pyykinpesun ja siivouksen merkeissä. Tässä on taas viikko vierähtänyt ilman kyseisiä toimenpiteitä (no tiskit on kyllä tullut hoidettua) ja pöly on päässyt kasvamaan häiritsevälle tasolle mikä tarkoittaa sitä että silmäni ovat havainneet jokusen pölyvillakoiran und harmaita kerroksia vaakapinnoilla. Lisäksi täytyy ajella pää, kalju kun on kätevä ja helppohoitoinen hiustyyli. Ehkä pitäisi käydä kaupassakin tai tilata survival – muonia jotka ovat kuulkaas suht edullinen tapa ainakin tällaiselle toistaitoiselle kokille. Ei muuta kuin pussillinen hyvää juttua kiehuvaan veteen ja kunnon ruoka on valmis eikä säilyvyyden kanssa tule ongelmia. Meinaan raaka-aineiden kanssa sillä muonapussit ovat siitä hyviä ettei best före – päivä tule heti vastaan. Vielä kun safka syödään kertakäyttöastioita käyttäen, jää varsinaiset kokkailuun ja tiskaamiseen käytettävä aika minimaaliseksi. Suosittelen.

Kaikille oikein hyvää viikkoa ja muistakaa olla ihmisiksi, te kun olette sellaista idearikasta väkeä, niin koskaan ei tiedä mitä päähänne juolahtaa.

Ps. Lisäsin uuden About me - sivun jossa ei nyt mitään ihmeempää mutta toivoittavasti tänne luostariin eksyneet ymmärtävät ettei meikäläinen ajele ihan täysillä.
Pss. Koska blogger ei antanut minun tehdä uuteen sivuun upotusta esiteltävästä blogista, niin minäpä lisäsin omiin sivuihini joten nyt esiteltävä on Puskiksen Rutinoita - blogi!
Vielä minä saatana bloggerille näytän ja saan upotettua postauksen kuin postauksen omalle sivulleen. Mainittakoon että kaikki tapahtuu luvan perusteella, en ala laittamaan kenenkään blogia ilman lupaa ja jos tiedätte oman bloginne lisäksi muita hyviä blogeja, niin ilmoitelkaa ja muistatkaa seurata etusivua, esiteltävä blogi löytyy äärimmäisenä oikealta.

Rakkaudella

- Apotti -