Paleltuneet peukalot aka maailman lyhin postaus

 

Tästä tulee flunssan takia maailman lyhyimpiä postauksia koska a) mun on pakko mennä tänään töihin ja b) palellutin eilen molemmat peukalot, toisin sanoen en tunne niillä mitään ja sen vuoksi mulla on yksi kysymys. Pitääkö mennä lääkäriin vai odottaa että niihin palaa tunto? Niitä särkee jonkin verran mutta ne on suht normin väriset joten ajattelin ettei syytä huoleen mutta olisin vaan varmistanut asiaa teiltä koska päivisin en en ehdi jonottamaan puhelimessa ja illalla kun tulen himaaan, niin kaikki mestat ovat kiinni. 

No okei, päivystys on auki mutta sinne en mene istuskelemaan moneksi tunniksi koska se on hyvässä lykyssä puoli yö tai enemmän kun sieltä pääsee pois. Siis kun menen sinne töiden jälkeen. Eli jos joku teistä on terveydenhuoltoalalla tai muuten tietää asiasta (juu en ole googlannut), niin olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa tässä asiassa. Pukeutukaa te lämpimästi älkääkä riekkuko vähissä vaatteissa ja ennen kaikkea, muistakaa olla ihmisiksi.

Kun hullu turhautuu

 

Eilen tuli pakkaspäivä, työmaalla mittari näytti – 18 astetta joka on isoilla työmailla virallinen pakkaspäivän raja ja koska joudun tekemään avokäsin tai pelkät kynsikkäät kädessä töitä, -18 alkaa olemaan sellainen lämpötila ettei sormet yksinkertaisesti toimi ja se on huono juttu, ei pelkästään ansionmenetyksen takia vaan myös siksi ettei minulla ole mitään tekemistä. Kämppä on siivottu, pyykkikori on muutamaa vaatekappaletta lukuun ottamatta tyhjä, jääkapissa on karjalanpaistia ja kanansuikalekastiketta + perunoita joten ei tarvinnut laittaa edes ruokaa. Nämä ovat niitä päiviä jolloin turhaudun ja tilanne on sama kuin illalla/alkuyöstä kun koittaa saada unta tuloksetta. Miljoona asiaa pyörii päässä ja näinä hetkinä sitä tuntee itsensä aika yksinäiseksi koska ei ole ketään jonka kanssa jutella tai jonka kanssa voisi jakaa ajatuksiaan mutta se siitä. En valita enempää.

Turhautumisessa on myös se huono puoli että tulee tehtyä typeriä asioita joita olen tehnyt historian saatossa useita. Eräs joulu tein piparkakkutalon mutta koska olen rakennusalalla, niin ei riittänyt että seinä-ja kattopalaset onnistuivat koska niissä oli jopa puolen sentin heittoja. Niinpä lastasin palaset varovasti laatikkoon, ajelin verstaalle ja ajoin pöytäsirkkelillä osat millilleen oikean kokoisiksi. Päätin tehdä katolle pieniä kattopaanuja ja voitte kuvitella millainen helvetti on hiomakoneella työstää jokainen pikkupaanu (koska mittasuhteet) oikean kokoiseksi ja muotoiseksi. Ne kun olivat uunista tullessaan lähinnä sellaisia pyöreähköjä lätysköitä.

Loppujen lopuksi kun piparkakkutalo oli valmis, se seistä jökötti muistaakseni tammikuun puoliväliin asti ja itse söin siitä vähän kattoa. Loput menivät yhden kaverin koiralle jolle annoin aina palasen kun kaveri tuli koiransa kanssa käymään.

Erään kerran opettelin morseaakkoset kun muisti vielä pelasi, en täydellisesti mutta melko hyvin kumminkin ja koska vastapäätä tätä kerrostaloa jossa asun, on vanhusten palvelutalo, niin aloin lähetellä viestejä sinnepäin räpsyttelemällä sälekaihtimia. En mitään vaikeita vaan lyhyitä ”hei” ja ”kuinka voit” – tyyppisiä koska toivoin että palvelutalossa olisi joku vanha sotaveteraani joka on toiminut sodan aikana radistina ja osaisi vastata mulle. Edellyttäen tietenkin että hän tajuaisi mitä helvettiä on tekeillä. Jatkoin touhua muutaman viikon ja viikonloppuisin jopa pitkiä jaksoja kunnes talotyhtiön huoltomiehet ja joku muija tulivat oveni taakse ja kysyivät että onko sulla kaikki okei kun kuultiin että räpsyttelet täällä sälekaitimia? Vastasin että en tiedä mistä puhutaan, kuka saatana tällaista on ilmoittanut? Vastattiin että vastapäisestä talosta johon minä että siellä lienee vanhuksilla joko liian voimakas tai laimea lääkitys mutta kun taloyhtiön edustajat sanoivat että kyse on henkilökunnan ilmoituksesta, oli pakko vastata että käykääpä tsekkaamassa kellä kaikilla on oikeus lääkekaapille ja tulkaa sitten uudestaan kun olette testauttaneet henkilökunnan. Olin pari viikkoa pakarat jäykkänä että kuinkahan tässä käy mutta onneksi mitään ei kuulunut. Lopetin tietenkin koko perkeleen morsetuksen ja kirosin itseäni siitä että olin tuhlannut viikkotolkulla aikaa opiskeluun ja sitten kävi näin.

Eräs viikonloppu päätin piristää kämppäni yleisilmettä ja koska olin aika persaukinen siihen aikaan (ihan niin kuin nytkin), niin tuumasin että teenpä verhot pussilakanoista. Tuntitolkulla ompelukoneen kanssa ähräämistä ja kun vihdoin myöhään illalla sain ne ripustettua, niin ne olivat niin helvetin rumat ja hirveät että melkein oksensin. Hysteerisenä revin ne alas ja sitten pakon sanelemana laitoin vanhat verhot takaisin ja olin entistä enemmän turhautunut, kuten joka kerta näitä hemmetin typeriä asioita tehdessäni.

Se on kumma juttu miten päässä naksahtaa kun saa jonkun idean. Se tuntuu loistavalta ajatukselta ja sen tekemiseen voi uhrata jopa viikkoja mutta sitten kun itse typeryys on valmis, niin vitutuksella ei ole rajaa ja usein olenkin lyyhistynyt keittiön nurkkaan nyyhkyttävänä ihmisrauniona.

Vuosien mittaan olen mm. yrittänyt tehdä muovailuvahaa jota voisi turvallisesti polttaa (ajattelin mullistaa kynttiläteollisuuden) mutta useiden viikkojen kokeilujen jälkeen muistona ei ollut kuin musta naama ja saatanallinen yskä. Ties mitä yhdisteitä keuhkoihini meni koepoltoissa.

Että semmosta, hulluna on hyvä olla mutta elämä ei saa olla liian helppoa eikä saa olla liikaa vapaa-aikaa tai alkaa tapahtumaan. Joutuu selittelemään turhan paljon ja pelkäämään että joku ilmoittaa jonnekin. Eniten vituttaa kun tullaan kyselemään että onko sulla kaikki okei tai että mitä helvettiä sä touhuat kuten eräällä aikakaudella kun yritin käydä entisen paikkakuntani kaupassa erilaisissa valeasuissa, ihan vaan huvin vuoksi mutta homma ei mennyt ihan putkeen huonojen meikkaustaitojeni ja epäuskottavien tekoviiksien- ja partojen asettelussa. Huolimatta siitä että investoin huomattavan määrän kirpputorien vaatteisiin joiden luulin toimivan. Tai no kerran melkein onnistuin kun olin pukeutunut naiseksi peruukin kera ja mulla oli aika vahva meikki jolloin jopa eräs kaupan työntekijä kysyi että mitä rouva etsii? Kimeällä ja epäselvällä äänellä piti keksiä jotain ja sanon että mansikkahilloa jonka jälkeen mentiin oikealle hyllylle mutta onneton kun olen, niin pudotin lasipurkin lattialle ja sehän meni paskaksi jolloin aloin kiroamaan omalla äänelläni. Myyjä tunnisti minut ja alkoi nauraa räkättämään jolloin pakenin kaupasta helmat paukkuen ja pidin muutaman vuoden väliä ennen kuin uskaltauduin kyseiselle kylälle. Parin vuoden tauosta ei ollut mitään hyötyä, vanhemmat ihmiset katsoivat vähintäänkin oudosti ja kaverini ja tutut tulivat kyselemään että oletko sä ollut hoidossa kun kuultiin että sulla jyrisi päässä aika pahasti tässä muutama vuosi sitten.

Nykyään osaan, tai ainakin yritän hillitä itseäni ja olen mielestäni tasapainoisempi, ehkä seuraavaan kuningas ideaan asti.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Alitajuinen veto tuntemattomaan

 

Aamuyön tunnit ovat tosi pitkiä, herään yleensä kahden kolmen aikaan nukuttuani hyvinä öinä melkein neljä tuntia ja huonompina pari tuntia. Olo on kuin zombilla ja tunne jatkuu koko päivän, sitä on tavallaan automaattiohjauksella kun ensin on töissä ja sitten kun tulee kotiin, pakolliset kotityöt menevät kuin unessa ja asioita tulee tarkistettua moneen kertaan koska unen puute vaikuttaa aivan helvetisti muistiin. Toisaalta aamuyön tunnit ovat hyviä, vaikka on vähän ulalla tai siitä johtuen, on aikaa miettiä kaikenlaista ja välillä ajatukset eksyvät todella omituisille raiteille. Tänä yönä etsin omituisia blogeja mutta en löytänyt, kaikki liittyy nykyään johonkin maksulliseen palveluun kuten ennustamiseen etc. mikä vituttaa suuresti. Tiedän kyllä rajatiedon saitin ja muita vastaavia mutta aidosti outoja blogeja en löytänyt, ehkä se johtuu siitä että harva meistä vapaalla olevista hulluista kirjoittaa mitään, ehkäpä laitoshoidon pelko on yksi syy. Jos tiedätte joitain outoja tai ei niin tavallisia blogeja, niin vihjaiskaa niistä. Parasta tietenkin olisi jos te kertoisitte oudoista tavoistanne tai hämäristä toimistanne mutta sitähän te ette tee.

Ihmisen aivot ovat mielenkiintoinen kapistus, tai paremminkin se että miksi tunnepuoli ohjaa usein vaikka järki sanoo ei? Välillä tunnen pakottavaa tarvetta mennä puhumaan jollekin ihmiselle vain sen vuoksi että tunnen häneen jonkinlaisen yhteyden, ikään kuin olisimme tunteneet aina. No, onneksi olen useimmiten kyennyt torjumaan tämän ajatuksen mutta joskus pelkkä ystävällinen nyökkäys aloittaa keskustelun joka voi venyä hyvinkin pitkäksi. Kaupat ovat hyviä paikkoja tähän hommaan, olettaen että siellä näkee jonkun johon tuntee yhteyden. Jep, hulluhan minä olen mutta mulla on aika helvetin usein tarve tutustua ihmiseen, ei kuitenkaan niin että se menisi häiriköinnin puolelle.

Usein puhutaan että joillakin ihmisillä on aura ja se voi olla hyvinkin totta joten ehkäpä nämä ihmiset joihin tunnen vetoa, omistavat auran jota mä en näe mutta se on se voima joka vetää puoleensa. Olen varma että on muitakin koska uskokaa tai älkää, mutta on käynyt niin että tuntematon on tullut viereeni kaupan hyllyjen välissä ja kysynyt että mitäs olet puuhaillut viime aikoina. Ei mitään hyvää päivää tai sellaista, vaan suoraan kysytään että miten on mennyt ja samalla iskee tunne että olen tuntenut tämän henkilön koko ikäni. Kerran multa kysyttiin vastaavassa tilanteessa että oletko saanut jo yläkerran valmiiksi ja silloin todella sävähdytti koska remontoin erään rintamamiestalon yläkertaa. Vannon että nainen ei ollut paikkakuntalainen ja näin hänet ensimmäistä kertaa. Ehkä te luulette että nyt jätkä suoltaa pelkkää shaibaa mutta ei, nämä asiat ovat täysin tosia ja koska tuossa jo tuli mainittua nainen, niin lienee selvää että kaikki nämä joihin tunnen vetoa ovat naisia. En kuitenkaan koskaan ole tuntenut mitään seksuaalista vetoa tai ihastumista koska nämä tuntemukset ovat ihan oma juttunsa.

Tämä nyt meni ehkä henkimaailman puolelle jota useimmat pitävät ihan huuhaana mutta minä en koska on tapahtunut niin paljon asioita ihmisten kanssa joita en tunne. En tiedä että ovatko nämä muutkin joiden kanssa olen ollut tekemisissä jotenkin hulluja joka on ehkä liian voimakas ilmaus mutta jollain lailla erilaisia kuin muut. En ole taikauskoinen tai mitään muuta sellaista mutta jotain outoa on tapahtunut ja uskon että tapahtuu vielä tulevaisuudessakin.

On ehkä parempi että lopetan nyt ja toivotan kaikille erittäin hyvää sunnuntaita.

Niin, ja muistakaa olla ihmisiksi.

Naisen niskasta ja vähän muusta

 

Kävin eilen rautakaupassa ja koin siellä ilmestyksen, en mitään hengellistä vaikka se kyllä oli aika lähellä sillä näin tähänastisen elämäni kauneimman niskan. Juu, luitte oikein eli niskan joka kuului ns. tavalliselle naiselle (ei siis millekään ylimeikatulle nartulle). Yleensähän miehet – keskenään – jakautuvat joko perse tai tissimiehiin mutta itse kiinnitän huomiota siihen kuinka nainen on meikattu sillä naisen silmät ovat jotain mikä kertoo naisesta paljon ja on helvetin surullista nähdä kuinka useimmat muijat pilaavat silmänsä meikillä joka ei heille kerta kaikkiaan sovi. Toisin sanoen he pikemminkin peittävät silmänsä kuin korostavat niitä.

Toinen asia on niska, se millainen se on ja kuinka nainen kantaa sillä päätään, kertoo onko kyseessä...mitenkähän tämän nyt sanoisi...rotunainen koska naisen ei tarvitse olla mikään siniverinen tai muuten kuulua ”ylempään kastiin” koska juuri tuo niskan ja pään asento kertoo onko naisessa luonnetta vai ei ja vielä jos hänellä on lumoavat silmät jotka on meikattu hillitysti, niin se oli sitten siinä. Saa heittää sielunsa menemään varsinkin jos nainen on vielä aito punapää mutta se ei suinkaan ole välttämätöntä. Ehkäpä mä olen niin hullu että kiinnitän noihin asioihin huomiota sen sijaan että tuijottaisin naisen daisareita tai perseitä. Okei, totuuden nimessä on sanottava että kyllähän niitä tulee vilkaistua mies kun olen, mutta silmät ja niska ovat jotain mikä menee niiden edelle. Jos naisella on tietynlaiset, kettumaiset (en tarkoita vittumaista, vaan sellaista tiettyä katsetta) silmät niin meikäläisen tulee puhuttua ihan mottipäisiä koska keskityn silmiin. Edellyttäen tietenkin että ylipäätään keskustelemme. Tämä on ongelma, sillä olen eräässä kaupassa ja yhdessä virastossa koittanut kysellä mitä typerämpiä asioita ihan vain sen takia etten olisi halunnut päästä katsettani niistä silmistä. Helvetin hullu, myönnetään.

Okei, se naisista vaikka vielä on sanottava että jos naisella on sellaiset pixie- tyyliset tai muuten lyhyet hiukset, niin hyvää päivää ja hei vaan sielu. Tässä on melko helvetinmoinen ristiriita koska olen ihan myyty jos naisella on ponnari, nykyäänhän niitä on jos jonkinlaisia mikäli hiuksissa riittää mittaa. Tiedättehän, sellaisia palmikoituja juttuja. Nyt mun on parempi lopettaa tästä aiheesta tai ylipäätään naisista puhuminen mutta tämä luostarissa asuminen käy välillä henkisen lujuuden päälle. Munkitkin kun ovat ihmisiä. No nyt tiedätte ainakin sen mikä saa mut pois tolaltaan mutta (taas mä aloin puhumaan naisista) on sanottava ilman mitään perseen nuolemista tai muuta mielistelyä, että jokaisessa naisessa on jotain mihin silmät jää kiinni ja jos naisessa on luonnetta, niin….no kyllä te tajuatte. En tarkoita että naisen pitäisi olla joka asiassa vastaan, vaan sitä että ärh, tätä on vaikea selittää mutta sitä ettei muija pelkää liata käsiään tai ole heti nyyhkyttämässä jos jotain menee vikaan ja vieläpä vaikka menisi isosti. Ehkäpä mä haen tässä jotain resilienttiä (en tiedä menikö toi sana oikein) muijaa mutta olen elämäni aikana kaksi kertaa viettänyt useamman vuoden tällaisen naisen kanssa ja vaikka he ovat ns. ”kunnon muijia”, niin heillä on myös toinen, hyvinkin hellä ja rakastava puoli kun sellaisen aika tulee.

Selvä, nyt lopetan koska onnistuin viime viikon pakkasessa työskentelyn jälkeen saamaan lievän kuumeen joka on hoidettavissa parissa päivässä eli viikonloppu menee sairastaessa mutta olen tropannut (ihan apteekin lääkkeillä) itseäni tukevasti ja vielä kun sekaan heitetään noi voimakkaat kipulääkkeet joiden avulla yritän ylipäätään toimia, niin tulee sanottua enemmän kuin on tarkoitus ja pyydän anteeksi tätä.

Pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa olla ihmisiksi.

Pahimmat syntini

 

En ole puhunut aikoihin luostarin asioista koska olen kirjoitellut kaikenlaista omasta elämästäni ja nämäkin asiat tavallaan liittyvät omaan elämääni sillä aika ajoin meille tulee ohjeistuksia ylemmältä taholta joita meidän on noudatettava ja nyt sitten kaikkien munkkien on suoritettava synnin tunnustus pidemmän kaavan kautta. No, munkeilla kun on salaisuuksia, niin kaikkea ei tarvitse kertoa yhdellä kertaa koska väkeä on paljon ja rippi-isien terveyttä on ajateltava. Liikaa synkkiä salaisuuksia viikolle voi olla vanhoille kävyille liikaa. Ajattelin asioiden selvyyden vuoksi jättää tästä postauksesta korulauseet ynnä muut pakolliset jurinat mitä syntien tunnustuksessa käytetään ja tehdä muutaman kohdan listan. Lisäksi tämä lista liittyy aiempaan postaukseen jossa lupasin kertoa teille pahoista teostani, olkoonkin että silloin sanoin ripottelevani niitä sinne tänne tekstin joukkoon mutta tässä niitä nyt sitten tulee jokunen selityksineen. Huomauttaisin vielä että kaikki nämä ovat tapahtuneet ennen vuotta 2011, alkaen 90-luvun alkupuolelta jolloin olin nuori ja hullu. Toki voitte tuomita minut vapaasti, ymmärrän kyllä.

1. Olen väkivalloin katkaissut erään miehen käsivarren.

Vietimme alkoholintäyteistä iltaa kotonamme ja vieraanamme oli eräs paikkakunnalla asuva (asuin siihen aikaan todella pienessä kylässä) tunnettu henkilö ja yhdessä vaiheessa hän alkoi huutamaan vaimolleni ja haukkumaan häntä huoraksi. No, jos on horoskooppimerkiltään leijona, niin sehän ei käy koska pesue on kaikki kaikessa ja niinpä tartuin pesäpallomailaan joka oli takkasyvennyksen kulmassa tiettyjen asioiden (kuten tämä) takia. Ollakseni rehellinen, yritin tähdätä tätä mulkkua päähän mutta hän sai kätensä eteen joka lyönnin voimasta katkaisi kyynärvarren luut. Jätkä pääsi pakenemaan mutta myöhemmin sain tietenkin tuomion (ehdonalaista väkivaltaisuudesta) ja melko isot korvaukset.

2. Olen väkivalloin hakannut erään miehen niin pahasti että häneltä murtui/hajosi silmänpohja toisesta silmästä muiden vammojen lisäksi.

Meidät oli kutsuttu tämän miehen viisikymmentävuotis juhliin ja ilta menikin alkuun hyvin mutta yhdessä kohtaa hän alkoi kyselemään minulta että mistä noita saa? Olin tietysti ihan pihalla ja kyselin että niin mitä, johon mies vastasi että noita huoria ja osoitti vaimoani. Siinä vaiheessa pyysin muita vieraita poistumaan koska en halunnut heidän joutuvan kuulusteluihin ja hakkasin miehen koska en siedä että omaa vaimoani (silloista) tai ketään muutakaan naista kutsutaan sillä nimellä. Tuomiota tuli taas, ehdonalaista ja erittäin suuret korvaukset mutta sen jälkeen kukaan ei loukannut vaimoani ja voin vannoa ettei hänellä ollut antaa mitään aihetta moisiin väitöksiin, vaan hän oli uskollinen ja kaikin puolin hyvä vaimo.

Meni useampi vuosi ja elämä soljui rauhallisesti kunnes paikkakunnan baarissa alkoi käymään eräs mies seurueineen ja aina kun olimme vaimoni kanssa baarissa, niin tämä kyseinen niljake tuli ehdottelemaan kaikenlaista vaimolleni ja joka kerta kun vaimo esim. käveli tämän tyypin pöydän ohitse, tämä puristeli vaimoani perseestä laukoean jos jonkinlaisia törkeyksiä ja ennen pitkää tämä häirintä ulottui kotiimme asti siinä määrin ettei vaimoni uskaltanut lähteä ulos. Puhuin useamman kerran tämän kusipään kanssa ja kerroin että voi olla viisasta lopettaa hyvän sään aikaan mutta näillä puhekerroilla ei ollut mitään vaikutusta ja koska viranomaiset eivät tehneet mitään, päätin poistaa tämän saastan joten puukotin häntä kaksi kertaa niskaan. Olin pidätettynä 11 päivää koska ei ollut varmuutta jääkö kusipää henkiin, toinen puukon iskuista oli jäänyt kahden millin päähän kaulavaltimosta eikä se toinenkaan ollut paljon kauempana. Tyyppi jäi henkiin, minut passitettiin suoraan vankilaan sillä perusteella etten voisi pelotella/vaikuttaa todistajien mielipiteisiin ja koska tuomio tuli tapon yrityksestä, se oli 4 vuotta 6 kuukautta ja kaksi viikkoa. Ensikertalaisena en tietenkään isunut kuin puolet ja vapauduin 2007 maaliskuussa.

En puolustele mitenkään tekojani, mutta sen sanon että periaatteenani on ollut se ettei pienille saa olla paha ja ei naisia ensinnäkään saa pahoinpidellä eikä heitä myöskään saa halventaa millään muotoa, en tiedä, se vaan on jotenkin iskotettu luonteeseen ja sille minä en voi mitään.

Nämä ovat siis pahimmat teot, tietysti niitä on tullut aikoinaan tehtyä kaikenlaista muuta typerää kuten pirtukauppaa ja myinpä kerran kaveriltani kaikki vaatteet päältä (kirjaimellisesti) kun olimme Novgorodissa ja hän sattui sammumaan hotellin aulan eräänlaiseen lounge-tilaan jossa oli sohvaryhmiä ja pöytiä ja tietysti paljon väkeä. Huuto oli hirveä kun kaveri heräsi ja pieneksi painiksihan se meni mutta sopukin löytyi. Pienempiä syntejä löytyy vielä ja niistä ehkä myöhemmin mutta halusin kertoa nämä pahimmat koska ne ovat vainonneet minua koko ikäni. Nytpä sitten te olette tuomareitani ja ymmärrän jos ette halua olla enää tekemisissä kanssani mutta puolustukseni sanon että en ole väkivaltainen ellei joku uhkaa rakkaintani tai ihmistä josta välitän. Silloin näen lähinnä valkoista enkä välitä seurauksista.

Tästä tuli synkkä postaus mutta pyrin olemaan rehellinen teitä kohtaan. Muistakaa olla ihmisiksi.

Jäätävä viikon alku

 

Maanantaina oli todella kylmää töissä ( - 17 astetta), vielä kun piti tehdä mittaustöitä kynsikkäät tai oikeastaan yksi kynsikäs kädessä koska vasempaan käteen sellaista ei saanut kipsin takia, olkoonkin että ne muoviset vai mitä ainetta lienevätkin kipsit ovat ohuita. Näpit siis olivat täysin jäässä. Eilinen oli taas varsinaista punnerrusta jo maanantai-iltana alkaneen lumisateen vuoksi sillä tasakatolla oli noin parikymmentä senttiä lunta joka piti saada pois. Katon lisäksi piti poistaa puutavaranippujen päältä lumet etteivät niitä peittävät pressut jäädy.

Eilen illalla paku lähti huoltoon ja toivottavasti se menee katsastuksesta läpi sillä eilen siinä oli vielä ongelmia adbluen kanssa, tänään sitten näkee mitä vikoja löytyy kun lyödään obd kiinni ja tietokone kertoo viat. Laina-auto on hyvä, näppärä katumaasturi joka on tosi hyvä ajettava mutta sitä aina varoo kun on toisen omistaman auton kanssa liikkeellä. Ei niinkään onnettomuudet tms. sellaiset pelota tai häiritse, vaan se ettei sotke kun itse painii puutavaran ja vastaavien kanssa ja auton omistaja tekee toimistotöitä.

Muuten ei mitään ihmeellistä, helvetinmoinen yskä vainoaa ja räkää valuu lähes solkenaan mutta ei auta valittaa koska nyt on painettava töitä että saa auton remontin + katsastuksen maksettua normi laskujen lisäksi.

Täytyy vaan toivoa ettei tule taas kipeäksi koska työkaveri ilmoitti maanantaina että hänellä on kuumetta liki 39 astetta joten teen töitä tällä hetkellä yksin. Asiasta viidenteen, kun tekee töitä järven rannalla ja vaikka muuten tai muualla olisi tyyntä, niin järveltä käy aina näin vuosin tuuli. En tiedä mistä se johtuu, ehkä se on karman puhdasta vittuilua tai jotain mutta mitään mukavaa se ei ole. Toisaalta, jos työt olisivat paremmalla mallilla, niin kävisin kesken työpäivän pilkillä. Että tämmöstä tällä kertaa, tämä jää lyhyeksi koska kun on päivät pakkasessa ja tuulessa, niin sitä on jotenkin niin luita ja ytimiä myöten jäässä ettei illalla tee mieli kuin maata sohvalla ja vielä kun syö tukevasti, niin sitä vaipuu jonkinlaiseen horrokseen. No, kunhan työkaveri kuntoutuu ja saadaan työmaa kunnolla vauhtiin, niin jää paremmin aikaa kirjoittamiseen vaikka yöllä/aikaisin aamustahan näitä tulee kirjoiteltua mutta sitä vaan jotenkin ajatus kulkee paremmin, nyt on vähän liikaa paineita aikataulujen ym. suhteen. Toivotaan että pakkaset pysyvät alle kymmenen asteen eikä olisi kovin tuulista eikä myöskään lumisateita, niin saataisiin tuo kattotyömaa nopeasti pois alta ja sitten voisi antaa enemmän aikaa itselleen.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Paljastuksia

 

Minua on piinannut jo pitkään eräs asia, oikeastaan jo siitä lähtien kun aloitin blogin pitämisen mutta koska kyseessä on asia tai asiat, joita tänne ei voi kirjoittaa osin niiden sisällön vuoksi ja osittain siksi etten halua joutua mihinkään laitoshoitoon, pysyköön ne salassa vai pysyvätkö – no eivät pysy. Tulevaisuudessa kuitenkin voin kertoa osia tai palasia teksteissäni jotka ovat.....piilotettu on liian hieno sana mutta ujutettu teksteihin sopii ehkä paremmin. En yritä tehdä itsestäni mitään salamyhkäistä kaveria karmeine salaisuuksineen mutta kun on hieman hullu, niin on tullut tehtyä kaikenalaista ja varsinkin päässäni liikkuu vielä enemmän asioita jotka haluaisin jakaa kanssanne. Tosin pelkään että osa teistä…..tai no ei mitään, puhun jo nyt liikaa.

Minullahan ei ole mitään itsesensuuria koska en välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat koska haluan olla oma rehellinen itseni, elämä on liian lyhyt sellaisen murehtimiseen koska meillä kaikilla on vain yksi elämä ja se tulisi elää itselle. En tarkoita itsekkyyttä, vaan sitä ettei kenenkään tarvitsi miettiä pukeutumisen, harrastamisen tai minkään muunkaan takia että mitä muut ajattelevat. Tästä poikkeuksena mainittakoon käytös joka on yksi sivistyksen tukipilareista mutta noin periaatteellisesti, jokainen eläköön vapaata elämää omana itsenään kunhan ei vahingoita ketään toista. Uskon että ymmärrätte mitä ajan takaa. Moni haluaisi tuoda omia ajatuksia julki työpaikalla mutta pelkää että mitä valtaosa muista ajattelee ja tähän perustuu se etteivät asiat muutu ja paras esimerkki tästä ovat poliitikot. Arkadian mäellä tarvittaisiin terveellä maalaisjärjellä varustettuja hulluja jotka eivät pelkäisi omaa puolueettaan tai mitään muutakaan. Meni politikoinnin puolelle joten se loppuu tähän.

Tiedän että moni pidättelee täällä blogistanian aavikoilla itseään koska monella on liian läheisiä tuttuja jotka tuntevat keitä he ovat ja siksipä emme koskaan saa tietää todellisesta kirjoittajasta mutta onhan siihenkin ratkaisu joka ei ole mikään uusi juttu eli toinen blogi eri nimellä. Vain valituille kutsu sähköpostiin ja valitut pääsevät lukemaan siitä todellisesta arjesta, elämästä ja kirjoittajasta itsestään. Itseasiassa pääsen lukemaan tälläkin hetkellä muutamaa tälläistä blogia ja voin kertoa että tekstit ovat niissä jotain täysin erilaista mitä ”virallisessa” blogissa. Meillä kaikillahan on tapana kertoa vain hyviä tai tavanomaisia asioita. Minä en sitä tee koska olen tarpeeksi hullu tekemään sen täällä, olkoonkin että olen hieman kaunistellut joitain asioita mutta sanotaanko näin että tästä päivästä eteenpäin paljastan itsestäni jotain sellaista mistä olen aikoinani luvannut pitää turpani kiinni. Entisessä elämässäni joka päättyi kesäkuuhun 2011 jolloin lopetin ryyppäämisen, tuli tehtyä todella huonoja valintoja ja sen myötä myös todella huonoja tekoja ja se mitä tulen kertomaan, on siis mennyttä elämää ja en vuodata kaikkea kerralla koska siitä tulisi liian pitkä enkä myöskään kerro kaikkea ns. putkeen vaan silloin tällöin ja ihan ohimennen.

Tosin tällä hetkellä en tiedä miksi kerroin kaiken tämän mutta te jotka käytte luostarissa aktiivisesti ja miksei muutkin, ovat oikeutettuja tietämään elämästäni. Siispä, tulevaisuudessa, olipa varsinainen teksti mitä tahansa, siellä saatta olla joukossa lause tai kaksi jossa paljastan osia itsestäni, tai enemmänkin entisestä elämästäni näin alkuun ja kun se on pääosin tehty, niin myös nykyisestäni koska minua riivaavat monet asiat joita en vielä voi enkä suoraan sanottuna kehtaa kirjoittaa koska osa näistä koskee muutamaa teistä. Pakkomielteinen kun olen mutta hyväntahtoinen sellainen joten sen puoleen ei mitään hätää ja lopuksi voin sanoa että toivottavasti vastailette rehellisesti eilisen kyselyn kysymyksiin sillä….no kyllä te tiedätte.

Niin, sen verran vielä että minä rakastan teitä, uskokaa tai älkää.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Sivupersoonani vaatima kysely

Tänään on ollut vaikea päivä. Heräsin tokkuraisena kolmen tunnin yöunien jälkeen kun kello näytti varttia yli yksi yöllä. Nousin ylös, keittelin kahvit ja avasin Libre Officen writerin kirjoittaakseni jotain ”järkevää” mutta pää humisi tyhjää. Itseasiassa koko päivä on ollut samanlainen mutta nyt kun kello on kakskyt yli neljä iltapäivällä, oli pakko purkaa tuntemuksia koska se on vainonnut koko päivän. Se, tai paremminkin ne koska pää on täynnä huolia ja alkavan viikon aikataulutuksia, on toisinaan liian suuri sekamelska eikä pää toimi kunnolla kun on liian paljon asioita.

En kuitenkaan ala rasittamaan teitä omilla asioillani, vaan mielessäni on erään sivupersoonani vaatima kysely teistä ja teidän luonteesta joten tässä on kaikille jotka täällä luostarissa vierailevat, hieman erilainen kysely johon sivupersoonani (saksalainen psykologi) haluaisi teidän vastaavan. Kysymykset eivät ole vaikeita mutta hieman tavanomaisesta poikkeavia joten teiltä vaaditaan sekä rohkeutta että rehellisyyttä.

1. Oletko koskaan käyttänyt viehätysvoimaasi/kauneuttasi edistääksesi omia asioita?

2. Oletko koskaan tuntenut halua vaihtaa nykyinen elämäntilanteesi/elämäsi johonkin toiseen?

3. Oletko koskaan pettänyt ystävääsi vaikkapa pienellä valkoisella valheella?

4. Oletko toisinaan tuntenut pakonomaista tarvetta tehdä jotain todella hullua?

5. Entäpä manipulointi, oletko harrastanut tätä koskaan työelämässä tai siviilissä?

6. Mitä tekisit jos ilmestyisin ovesi taakse kassi täynnä viiniä ja sanoisin että  kaikki elämä loppuu maapallolta vuorokauden sisään joten otetaanko lasilliset?

7. Jos yllättäen helikopteri laskeutuisi pihaasi ja sinulle vakuutettaisiin että elämäsi tulee muuttumaan lopullisesti jos nouset heti kyytiin. Lähtisitkö katsomaan mikä sinua odottaa?

8. Olet yksin metsässä poimimassa sieniä ja näet kuinka 140 metsäjänistä lähestyy sinua hitaasti loikkien. Katsot vasemmalle ja näet joukon kentaureja ruokailemassa noin viidenkymmenen metrin päässä kun taas oikealla on melko kookas metsuri joka valitettavasti on tukevassa humalassa. Mitä teet?

9. Huomaat teleportanneesi itsesi vahingossa läheiseen pankkiin ja ylläsi on vain aamutakki ja pankkikortti + henkkarit mutta ne on teipattu jostain syystä selkään. Pankissa on asiakkaina sinun lisäksi juopunut demari, melko dementoitunut mummo ja autoasentaja jonka kädet ovat aivan mustat rasvasta ja muusta liasta.

Keneltä pyydät apua?

10. Rehellisesti, pidätkö minua täysin kajahtaneena koska minusta itsestäni tuntuu siltä? Jos vastaat rehellisesti, niin karma saattaa tehdä yllättäviä asioita.

Netin kiinnostavat ihmiset - ne joihin tuntee vetoa

 

Olen monta kertaa pohtinut että onko nettirakastuminen tai ihastuminen mahdollista, toisin sanoen oletteko koskaan lukenut kenenkään tekstejä ja teille on herännyt jokin alitajuinen kiinnostus kirjoittajaa kohtaan? Sellainen että haluaisi tavata tämän henkilön jotta saisitte selville minkälainen tämä tyyppi on oikeassa elämämssä? Minulle on muutaman kerran ja nytkin on eräs jonka haluaisin tavata naamat vastakkain, toisinaan se vaikkapa vain jonkin kommentin ansiosta herättää jopa pakon omaisen tarpeen ja tämä henkilö kummittelee mielessä hyvin usein.

Olen jopa tehnytkin niin että olen tavannut tällaisen bloggaajan ja toisella kertaa vaisto osui oikeaan, tosin tunne taisi olla yksipuolista mutta siinä kun söimme ruokaa ravintolassa ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta, niin sanoisin että tästä naisesta lähti hyviä viboja jos näin voidaan sanoa. Hän oli hauska, osasi keskustella minua paremmin monesta aiheesta ja hänellä oli hyvin laaja yleistietämys kaikesta mitä maailmalla tapahtuu kuitenkin niin, ettei hän ollut tuomitseva koska asioissa on aina myös se toinen puoli. Lisäksi kun häntä kuunteli, niin hänen tumma äänensä oli jotain sellaista matalaa, ikään kuin hän olisi lausunut jotain loitsuja (tiedän, kuulostan naurettavalta) ja siksi minulla oli tämän tästä vaikeuksia keskittyä siihen mitä hän sanoo. Jälkiruokien ja muutaman viinilasillisen jälkeen ilta oli ohi, saatoin hänet taksilla kotiin ja pikaisten poskisuudelmien jälkeen hän oli poissa. Kotimatkalla olin sekaisin, en viinistä vaan hänestä ja kotiin päästyäni olo oli tyhjä, ikään kuin sielustani olisi viety osa.

Tällaiset ihmiset ovat toisaalta kiehtovia mutta vaarallisia, sillä jos käy niin että toisen tapaa livenä, niin on vaarana että todellakin menettää osa sielustaan mutta toisaalta se on juuri se, mikä asiasta tekee kiinnostavan. Kun kiertää blogeja ja eri foorumeita, niin aika äkkiä tietää minkälainen ihminen on luonteeltaan. Tietysti nettiin kirjoitellaan kaikkea, myös sellaista joka on täyttä shaibaa mutta välillä jopa lause tai kaksi voi paljastaa kaiken. Lisäksi jos aihe on esimerkiksi vaikea, tällainen henkilö ei ole se joka provosoituu vaan sanoo perusteltuja argumentteja eikä syyllisty toisten haukkumiseen ja kun tilanne kehittyy siihen vaiheeseen että foorumilla keskitytään toisen/toisten haukkumiseen, niin nämä henkilöt poistuvat paikalta koska keskustelu on menettänyt merkityksensä.

En pidä itseäni älykkäänä mutta viihdyn ekstroverttien ihmisten kanssa jotka eivät ole täysin tyhjäpäisiä ja tämä ei ole loukkaus ketään kohtaan mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Toisaalta en tiedä miksi kirjoitan tästä, ehkäpä se johtuu siitä että kello näyttää olevan 03.17 ja kipulääkkeet jyllää päässä mutta sen haluan sanoa että maailmassa – jopa netin syövereissä – on jotain hyvääkin ja minulla on vastustamaton halu tutustua ihmisiin. En tiedä mistä se johtuu, ehkä se on jonkinlaista typeryyttä mutta nämä ihmiset avartavat maailmaa ja kun heitä kuuntelee, niin tajuaa monta asiaa itsestäänkin. Joillain menee tosi hyvin, toiset taas painivat erilaisten vaikeuksien kautta ja sen mitä olen keskustellut ihmisten kanssa, niin voin sanoa että olen vuodesta 2012 lähtien tutustunut hyviin tyyppeihin yhtä lukuun ottamatta ja luonnollisesti tämä jäi lyhyeen. Niinpä toivoisin ihmisiltä enemmän rohkeutta, tiedän että netissä on vaarallista paljastaa itsestään paljon juuri mitään mutta keskustelua voi myös käydä niin, ettei paljasta välttämättä mitään tärkeää, vaan kirjoittaa itsestään sen mikä tuntuu turvalliselta sillä senkin pohjalta voi saada aikaan hyvän keskustelun. Tämä tällä kertaa mutta paljastettakoon että teissä on yksi johon haluaisin tutustua ja se jääköön salaisuudeksi.

Toivottavasti ette ymmärtänyt väärin, en ole mikään stalkkaa joka kiertää blogeja ja foorumeita etsimässä ihmisiä mutta sen tiedän, että ihmisillä olisi paljon enemmän kerrottavaa mitä he esim. blogeissaan uskaltavat kertoa. Heille sanottakoon että onneksi on sähköposti.

Kaikkea hyvää teille, itse ajattelin tropata hieman lisää koska päänsäryt ja selkä ilmoittavat että tänä yönä ei nukuta.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Ruoska

 

Yleensä näen painajaisia mutta katolta tippumisen jälkeen olen nähnyt unta punahiuksesta naisesta, hänellä on melkein ristiselkään asti ulottuvat, suorat hiukset joita hän pitää ponnarilla. Mainittakoon tässä että punapäät – aidot sellaiset – ovat heikkouteni ja se tekee näistä unista tuskallisia koska tiedän etteivät ne ole todellisia. Unet eivät ole mitenkään erityisen eroottisia, vaan pikemminkin punapää koittaa kertoa jotain mitä minä en yksinkertaisesti tajua ja se suoraan sanoen vituttaa.

Vaikka punapää on kaunis, sillä ei ole merkitystä sillä jollain alitajunnallisella tasolla tiedän että hän edustaa jotain jota kohti minun pitäisi pyrkiä tai saavuttaa ja mikä omituisinta, unessa tiedän (jonkun helvetin ihme asian takia) että jokainen hänen kroppansa eri osa-alue edustaa yhtä osaa siitä kokonaisuudesta joka minun pitää saavuttaa tai tulla, noin niin kuin ihmisenä. Ehkäpä minä olen ollut tähän asti elänyt liian itsekkäästi, pitänyt useimpia asioita itsestäänselvyytenä tai jotain, mene ja tiedä.

Tiedättekö te mikä on ruoska kun puhutaan naisesta?

Ei, se ei liity naisen luonteeseen vaan ruumiin rakenteeseen, Ruoska on hoikka nainen ja kun häntä katselee sivusta, niin jalat muodostavat ruoskan kahvan -jäykän osan- ja pepun jälkeen ristiselkä muodostaa pienen notkon jonka jälkeen selkä alkaa lievästi kaartumaan kohti hartioita muodostaen lievän s-kuvion. Niska on suora ja kantaa ylpeästi päätä jonka kruunaavat pitkät hiukset. Se on jotain mistä pidän ja vaikka tämä kuulostaa ristiriitaiselta, niin minulle ei naisen ulkomuoto ole koskaan merkinnyt mitään. Tärkeintä on se mitä naisella on korvien välissä ja tietenkin toinen yhtö tärkeä piirre on luonne. Ei tarvitse olla vastaan joka asiassa mutta pidän naisista jotka osaavat puolustaa omaa näkökantaansa, kunhan se on perusteltua eikä mitään ”mä haluan”-tyyppisestä juttua. En nimittäin kestäisi myöskään sellaisia naisia jotka sanovat joka asiaan ”kyllä rakas”.

Tämä meni nyt hieman syvälliseksi ja eksyin aiheesta mistä pahoitteluni mutta olen miettinyt että...tai no ei mitään, sillä ei ole väliä. Pointtini oli alusta lähtien se, että aivot ovat ihmeellinen juttu sillä kun asiat kyntävät tarpeeksi ja tuntuu ettei ulospääsyä ole, niin ne alkavat jotenkin alitajunnan kautta viestiä eri mahdollisuuksista. Tosin useimmiten vaikeimman kautta kuten nämä toistuvat punapää-unet osoittavat mutta ehkä on tarkoitettu niin ettei ihminen saa koskaan suoria vastauksia, vaan ne pitää itse pohtia mikä on helvetin vaikeaa silloin kun on itse kyvytön tienaamaan ja laskut erääntyvät. Niissä tilanteissa ihminen on lukossa tai ainakin allekirjoittanut on, tuntuu että ajatukset kiertävät kehää eikä tilanteesta ole mitään ulospääsyä.

Ajattelin kirjoittaa tämän kuudennen punapää-yön jälkeen koska unet ovat ihan ok, mutta sitten kun ne alkavat toistaa itseään eri variaatioissa, se lisää hämmennystä entisestään ja vaikkei unista paljon muistakaan jälkeenpäin, niin muistan jokaisen yön unet kristallin kirkkaasti mikä saa epäilemään että olen tippuessani lyönyt pääni todella lahjakkaasti tai kohtalokkaasti, miten sen nyt haluaakin sanoa. Joka tapauksessa, jos joku teistä tietää unista tai niiden tulkinnasta syvällisemmin tai edes jotain, olisin enemmän kuin kiitollinen jos joku viitsisi selittää mulle että mitä helvettiä mun pääkopassani on meneillään.

Kaikkea hyvää teille ja muistakaa olla varovaisia sekä ihmisiksi, te vilkkaat penteleet jota saisi olla koko ajan vahtimassa.

Ps. Tästä lähtien tekstit tulevat tässä muodossa koska toivon että se helpottaa lukemista.

Jatkoa eiliseen

 

No en oikein tiedä mistä tässä aloittaisi,tietenkin hauan kiittää kannustavista kommenteista koska ne tämän kaiken paskan keskellä antaa uskoa tulevaisuuteen. Kuume on nyt onneksi laskenut hieman ja toivon että pysyvästi, se kun kun on sahannut ylös ja alas tämän hemmetin taudin takia.Haittapuolena on se etten oikein tunnu saavan happea, hengitys on sellaista pintahengitystä mikä haittaa etenkin öisin. Mutta se siitä.

Tosiaan, tulin katolta alas, osittain omaa tyhmyyttäni ja osittain siksi että runkopuut olivat jäässä. onneksi matka ei ollut pitkä, noin neljä metriä ja vieläpä rinteeseen joten en jouttunut syleilemään äiti maata täydellä voimalla. Huono puoli oli se että impaktikohdassa jossa osuin maahan, oli savisesta maasta pilkisti kaksi teräväsärmäistä kiveä ja siinä meni sitten paremman eli oikean käden kyynärvarren luut paskaksi sekä ranne joten en ihan hetkeen kykene tekemään mitään.Kivusta en niinkään välitä, enemmän nämä tippumiset käyvät psyykkeen päälle koska sitä tuntee itsensä todella tyhmäksi, varsinkin kun tämä oli seitsemäs kerta vajaan neljänkymmen vuoden aikana.

Suoria ja välillisiä kustannuksia tulee, jouduin maksamaan kaverilleni palkan ja koska työmaa myöhästyy, jonkilaisista sakoista tullaan käymään keksustelua. Autosta hajosi adblue – ja egr yhtä aikaa joten siinäkin mennään reilusti tonnin paremmalle puolelle. Katsastus on ensi kuun puolessa välissä joten jostain on revittävä remonttirahat, mistä, en tiedä vielä mista. Elämä on.

Koitan tässä aamupäivän mittaa saada sekä luostarin asiat kuntoon jja sitten tulen moikkaamaan teitä koska uskon että teilla on sattunt ja tapahtunut kaikenlaista, eikös Pöllökin kotiutunut Londomiudimin reissusta. Nämä mun toiminnot ovat hitaat taudinkuvasta johtuen joten pahoittelen sitä. Kyllä tässä kuntoudutaan joten eiköhän ne tekstitkin tule olemaan yhtä pimeitä kuin ennenkin.

Kaikkea hyvää teille rakkaat, muistakaa olla ihmisiksi.

Pahoittelen kirjoitusvirheitä mutta ole vähän pihalla.

Totuus missä mennään

 

En tiedä teistä rakkaani mutta toisinaan ihmisen elämään tulee hetkiä jolloin karma lyö todella isolla avarilla ja minulle tämä hetki tuli puolitoista viikkoa sitten. En halua nillittää koska monella teistä on paljon isompia ongelmia sairauksien ja muiden vastusten kanssa, mutta meillä jokaisella on ns. break point jolloin tuntuu ettei jaksa enää. Viikko sitten teloin käteni todella pahasti kyynärpäätä ranteeseen, luita poikki jotka tietenkin operoinnin jälkeen kipsattiin. Ensimmäinen avari. Sairastuin koronaa josta olen kärsinyt nyt kaksi viikkoa. Toinen avari. Sitten hajos auto, yli tuhannen euron remontti johon minulla ei ole varaa johtuen siiteä etten ole kyennyt tekemään töitä käteni takia. Lyhyesti sanottuna ole tilanteessa jossa olen elämäni tilanteessa jossa en kykene hallitsemaan tilannetta jossa voisin korjata tilanteen.

Kirjoittaminen on todella hankalaa koska tämä typerä tilinteko tulee näpyteltyä pääosin vasemmalla kädellä.

Nämä ei ole jäähyväiset mutta en ehkä kykene kirjoittamaan/tuottamaan tekstiä ja koska minä rakastan teitä kaikkia hyvin paljon, se tuntuu todella pahalta. Pyydän että ette suutu jos en käy kommentoimassa blogejani sillä käteni asettaa todella ikäviä rajoitteita. Ehkäpä huomenna on parempi, ainakin teillä. Muistakaa olla ihmisiksi

Normi jurinaa

 

Ps näin etukäteen. Näköjään ei mitään hyötyä sivuleveyden muuttamisesta koska blogger eli teema muuttaa tekstin oletusleveyteen. Tyhmä minä.

Tämä on testisivu joka toivottavasti onnistuu ja johon toivon palautetta teiltä. Nimittäin, minua on jo pidemmän aikaa häirinnyt blogini ”liian” pitkät rivit ja ainakin itselleni hieman lyhyempien rivien lukeminen on helpompaa, liekö perua puhelimen näkymästä, ts. uutisjutut ja muut mitä kaikkea netistä nyt löytyykään. Kirjoitan näitä tekstejä Libre Ofiicen writer´illa ja normaali sivunäkymä on perus A4 marginaaleineen etc. Sivun ominaisuuksia pystyy rukkaamaan ja juuri tämä teksti on muutettu niin, että kavensin sivua kuutentoista senttiin ja lisäsin rivivälin 1.15. Marginaalit normi 1.9 senttiä. Joten jos tätä on helpompi/mukavampi lukea kuin aiempia postauksia, niin olisin kiitollinen jos ilmoittaisitte siitä kommenttiosiossa ja jos taas ei, niin maininta siitäkin. Myös ehdotuksia että pitäisikö olla vielä kapeampi tms. otetaan vastaan ja toteutetaankin. Tätä kirjoitettaessa en vielä tiedä miltä tämä näyttää varsinaisessa blogissa mutta sen näkee sitten.

Eilinen oli rankka päivä, tasakattotyömaan runkopuut tulivat kuorma-autolla mutta koska maasto oli enemmän kuin haastava, kuorma-auto ei päässyt perille ja niinpä minä ja kaverini jouduimme kantamaan kaikki lankut (= lähes koko päivä) noin 50 metriä alaspäin savista rinnettä joka oli melko jyrkkä. Alkuun rinteessä kyllä oli niljakasta heinää ynnä muuta kasvillisuutta, mutta parinkymmenen ylös-alas – taapertamisen jälkeen koko ura muuttui savivelliksi ja voin kertoa että on melko haastavaa pysyä pystyssä jyrkässä, savisessa rinteessä kun olkapäällä on pari, kolme lankkua. Haavereita ei kuitenkaan sattunut ja edes takaisen ravaamisen yhteydessä sain huomata kuinka huono kunto mulla on, toki kaverikin valitteli samaa. Jalat olivat jokaisen nousun jälkeen maitohapoilla ja henkeä piti haukkoa hetken verran ennen seuraavaa reissua.

Päivään kuului myös tasakaton puhdistus lehdistä joita oli muutaman sentin kerros koko katon alalta, mikä taas oli aiheuttanut sen että katolta vedet pois johtava kattokaivo (sihti) oli tukkeutunut ja näin ollen katolla vettä oli kymmenisen senttiä joka piti saada pois ennen kuin pystyimme harjaamaan ja poistamaan lehdet. Bonuksena vettä satoi – ei tihuuttanut – koko helvetin päivän joten kun lopetimme työt, niin olimme aivan losomärkiä ja nyt sitten pidetään peukkuja ettei tule mitään isompaa tautia. Nenä vuotaa kyllä lahjakkaasti mutta se on pientä.

Harmitta kun hieroja ei tule tänä viikonloppuna, hääp kun käy pääsääntöisesti joka toinen viikko/viikonloppu koska jos koskaan, niin nyt tarttis hierojaa. Paikat ja varsinkin yläselkä ja hartiaseutu on niin jumissa että se säteilee päähän ja se on päänsärky jota ei saa millään raksuilla pois. Mulla on kyllä suihkussa hierova suihkupää jota en juurikaan käytä, mutta eilen illalla oli pakko kokeilla ja todeta ettei siitä ollut mitään apua. Ehkäpä tämä tästä muutaman päivän sisään tokenee.

Huolimatta eilisestä postauksesta ja siitä että voi hyvällä omalla tunnolla olla tasaisin pepuin koko viikonlopun jos on tehnyt kaikki viikon kemihot, niin eihän se tietenkään toteudu. Tänään pitäisi olla ohjelmassa muutaman lipaston, pöydän ja sängyn kasaus (luonnollisesti ensin ne on haettava liikkeestä ja vietävä kohteeseen), jokunen valaisin pitäisi asentaa ja sitten viedä käydä kaverilla joka asuu samalla suunnalla. Toisinaan sitä miettii että loppuuko tämä koskaan mutta minä olen tyyppi joka ei oikein osaa sanoa ei jos kaveri tarvitsee apua ja tässä tapauksessa on kaveri on naisihminen joka aloittelee omaa elämäänsä pois kotoa miksi nämä tämmöiset jutut ovat aina tärkeämpiä. Jos jotkut vanhat pierut muuttavat asunnosta toiseen, niin se on ihan eri juttu.

Ei auta valittaa, ehkäpä huominen on sitten parempi ja saan oikeasti olla sohva selässä ja tuijottaa vaikkapa tv:tä. Sieltä mitään muuta kiinnostavaa tule mutta nyt on alkaneet nämä talviurheilulajit joten jos vaikka hiiihtoa vaikka sekin on mielestäni mennyt ihan omituiseksi ihme sääntöineen ja välinekikkailuineen, nyt viimeisimpänä fluorivoiteiden käyttö ja sen kieltäminen.

Ollapa vanha hyvä aika jolloin niin miehet kuin naisetkin hiihtivät kunnon puisilla suksilla bambusauvojen kera ja yllä oli about 3 senttiä vahva mikä lie puuvillasta tehty verryttelyasu. Uskallan väittää että entisajan ja nykyisten välineiden (asusteet ja monot mukaan luettuna) välillä on muutaman kilon ero vaikkei se ketään kiinnostakaan.

Tämä menee taas jaaritteluksi, joten lopetan tähän. Muistakaa olla ihmisiksi, varsinkin ulkomailla 😉