Naisen yksi vilkaisu, kääntäjä ja scifi

 

Taas valvotaan pitkää yötä, kiputilat ovat siitä mukavia kavereita että ne pitävät mielen virkeänä myös yöllä, tosin se tietää sitä että päivällä on tyhmä kuin saapas kun ajatus ei kulje mutta väliäkö tuolla. Kello näyttää olevan kaksitoista yli kaksi tällä hetkellä ja tässä olisi vielä noin kuusi tuntia siihen hetkeen kun pitää olla työpaikalla.

Tiistaina nykyinen maailmani loppuu ja alkaa uusi, muutos tulee olemaan tosi vaikea henkisesti mutta jos se onnistuu, niin se palkitsee pitkässä juoksussa ja se on se kannuste miksi teen sen, tai ainakin yritän tehdä. Enempää en sano tällä kertaa mutta kuulette siitä sitten joskus myöhemmin.

Sitä odotellessa voitaisiin puhua yhdestä projektista joka on meneillään, minullahan on täällä syvällä luostarin kellarissa (luostarissa on kaksi kerrosta maan alla) pieni labra johon on yhdistetty hyvin varustettu paja ja tällä hetkellä työn alla on kääntäjä ja ei mikä tahansa kääntäjä, vaan sellainen joka kääntää naisen puheen selkokieliseksi eli sellaiseksi mitä nainen todella tarkoittaa. Olen nimittäin huomannut että naisten ymmärtäminen on maailman vaikein asia ja on usein tilanteita missä nainen sanon esim. ”joo, se on hyvä juttu” mutta todellisuudessa se tarkoittaa että älä helvetissä tee sitä.

Miksi naisia on niin vaikea ymmärtää? Äijien maailmassa asiat ovat paljon yksinkertaisempia koska jos sanotaan jotain, niin se on sitten niin mutta naisten maailmassa tämä asia on täysin toisin enkä sano tätä missään negatiivisessa mielessä vaan siksi että teitä olisi helpompi ymmärtää. Naisissa on monien juttujen lisäksi yksi asia jota ihailen suuresti, se menee jopa monen muun asian edelle sillä yksi naisen vilkaisu voi todellisuudessa olla jopa pienen kappaleen verran tekstiä ja tämän olen oppinut jo hyvin nuorena ja asia vain vahvistui ollessani naimissa, minähän olen ollut kaksi kertaa aviossa. Minun täytyy jotenkin ympätä kääntäjääni kasvojen tunnistusohjelma joka tallentaa ilmeen ja osaa myöhemmin kääntää sen, sillä siinähän käy niin että reaaliaikaisessa elämässä minä ymmärrän ilmeen väärin ja toimin sen mukaan eli päin helvettiä joten minun täytyy tallentaa myöhemmin kasvojen ilmeeseen se, mitä nainen sillä hetkellä todellisuudessa ajatteli. Tästä tulee työlästä ja vaikeaa mutta eiköhän se siitä, samoin kun erilaisten ynähdysten ja lyhyiden lauseiden todellinen merkitys. Nyt pitää huomata se, etten dissaa naisia, vaan yritän tehdä itsestäni paremman ihmisen.

Se siitä projektista. Ette usko kuinka pitkiä nämä yön tunnit voivat olla, tv on tuossa taustalla päällä, toisinaan vietän yön Spotifyn parissa ja milloin mitenkin. Minun pitäisi saada taas lukemisesta kiinni, olen tainnut puhua tästä ennenkin mutta lukeminenhan loppui kuin seinään kun vapauduin linnasta. Siellä kun oltiin 23 tuntia vuorokaudesta lukkojen takana, niin ei ollut juuri mitään järkevää tekemistä joten tuli luettua aivan helvetisti. Nykyään, näiden sairauksien tai en tiedä onko se sitten pillerien syytä, niin mun on vaikea keskittyä ja jos aion lukea jotain, niin ympäristön täytyy olla täysin hiljainen. Täällä luostarissa se onnistuisi helpommin varsinkin viikonloppuisin kun on vähemmän elämisen aiheuttamaa hälinää. Mutta vaikeaa se tulee olemaan koska päässä liikkuu sata asiaa yhtä aikaa.

Persaukisuudesta johtuen mun pitää tyytyä kirjastoon, minen kykene ostamaan minkäänlaisia kirjoja ja äänikirjoja en kuuntele sillä olen käyttänyt useammankin palveluntarjoajan ilmaiset koejaksot ja olen huomannut että vaikka kirja itsessään olisi hyvä, niin lukijan ääni ei sovi siihen lainkaan. Kirjastossa en ole käynyt valovuosiin joten sekin asia pitää opetella, kaiketi sielläkin homma on muuttunut niin paljon että tällainen tyhmä timpuri on aivan pihalla mutta eiköhän se siitä. Pidän erityisen paljon scifi – kirjallisuudesta joten jos tiedätte hyviä opuksia tai useamman kirjan käsittäviä saagoja joita saa kirjastosta, niin olisin enemmän kuin kiitollinen jos te vihjaisitte niistä. Se mitä olen katsellut ja selaillut esim. supermarkettien pienehköistä valikoimista, niin kaikki tuntuu nykyään olemaan samaa paskaa eli rikollisuutta joihin liittyy hyvä tyyppi, pahis ja joku muija joka alkaa kirjan edetessä olemaan hyviksen kanssa ja joka joutuu jossain kohtaa kuseen ja hyvis pelastaa.

Toinen mikä on vallan saatanan ärsyttävä ”genre” on se, että eläkkeellä oleva poliisi tai muu tyyppi – vaikkapa postinkantaja – lähtee mielettömälle kostoretkelle menetettyään rakkaansa ja tappaa älyttömästi ihmisiä vaikka kostoretken taisteluissa saamiensa vammojen vuoksi hänen pitäisi olla sataprosenttinen invalidi, tapaa hurmehenkisen retken aikana yllätys yllätys, jonkun muijan joka liitty jotenkin niitattavaan porukkaan mutta hääp aloittaa suhteen tämän kanssa ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tähän kohtaan voisin sanoa että voi sian v-alkuinen genitaalielin.

Tietysti on ihmisiä, uskoisin että hyvinkin suuri joukko joka ajattele scifistä samalla tapaa että johan paskaa mutta minä pidän siitä ja mitä muut ajattelevat, se on heidän ongelmansa eikä minun.

Okei, tänään on sunnuntai joten nukkukaa pitkään ja mikäli olette parisuhteessa, niin kutmuilkaa (sana tarkoittaa hellimistä, ei aktia) kumppaninne tai puolisonne (no se nyt on sama asia jumalauta) kanssa ennen kuin nousette ylös eli viettäkää pitkä aamu. Niistä hyvät sunnuntai aamut on tehty. Jos ette ole parisuhteessa, niin nouskaa ylös vaikka kello näyttäisi viittä koska aikaisin aamulla ihminen on tehokkaimmillaan joten saa tehtyä paljon erilaisia hommia ja kas, kello kymmeneltä huomaa että on tullut syötyä aamupalaa, pestyä pyykit, tiskattua ja kenties imuroituakin + mahdolliset paperihommat ovat järjestyksessä joten sitä voi vaikkapa maata sohvalla koko päivän, varsinkin jos keli on perseestä. Että semmosta tällä kertaa.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Päiväni aikamatkaajana

 

Tänään kun lueskelin hetki sitten lukulistaani, niin Laiskiasen blogissa oli aiheena ”päivä aikamatkaajana” ja kun sitten googlailin asiaa eteenpäin, niin löysin myös blogin Hajatelmia josta pidin ja lisäsin sen lukulistalleni.

Millaista olisi olla aikamatkaaja, toivoisin olevani aikamatkaaja tulevaisuudesta joka tulisi kertomaan kuinka päin helvettiä asiat ovat maapallolla kaikkinensa ja kertoisin vieläpä että asioiden korjaaminen onnistuu mutta te parasiitit ette ansaitse sitä koska ihmiskunnan ns. sivistys ei ole kuin muutama sata vuotta vanha joten se on esim. kuin muutaman mikronin ohuinen maali auton pinnalla. Pieni raapaisu (tai pinta on oikeastaan lohkeillut jo monista paikoista kuten tiedämme nykyisistä sodista ym.), ja sieltä paljastuu se brutaali ja alkukantainen ihminen joka ei pidä muusta kuin valloittamisesta ja toisen alistamisesta. Ihminen on myös luonteeltaan parasiitti, se tahtoo ja sen ainoa tarkoitus on vallata alueita itselleen ja kun se on tuhonnut valtaamansa alueet, se valtaa uusia alueita kunnes niitä ei ole jäljellä.

Alistamista ja valloittamista harjoitetaan valtiollisella tasolla erilaisten yksittäisten valtioiden ohella ja suuremmassa mittakaavassa erilaisten liittoutumien kautta. Yksilötasolla taas dissataan sosiaalisessa mediassa ja myös somen ulkopuolella, oikeassa elämässä ja myös valloitusta tehdään, halutaan ostaa tontteja, kiinteistöjä ja metsäpalstoja etc. Kuulostaa synkältä ja karulta mutta se on valitettavasti totta. Onneksi maailmassa on paljon hyvääkin kuten rakkaus ja välittäminen sillä ilman näitä jälkimmäisiä vastavoimia maapallo olisi jo ei nyt ihan tuhotunut, niin kuitenkin hyvin karu paikka jossa huono puoli eli köyhät eläisivät aivan helvetin kurjasti ja sitten taas parempi puoli, rikkaat entistäkin paremmin. Keskituloiset olisivat todennäköisesti jonkin sortin kapinallisia tai kuitenkin jonkinlainen vastavoima kaikelle tai ainakin yritys pitää yllä jonkinlaista balanssia.

Jos saisin todella viettää päivän aikamatkaajana, niin seilaisin molempiin suuntiin, kävisin katsomassa kuinka pyramidit oikeasti rakennettiin, mitä tapahtui monelle kukoistaneelle sivilisaatiolle jotka lakkasivat yhtä äkkiä olemasta etc. ja sitten taas tulevaisuudessa että koska on ns. nollapäivä jolloin kaikki alkaa uudelleen, miten ja minkälaisessa maailmassa mutta uskon että se on paljon karumpi missä me nyt elämme. Meitä ennen olevat sivilisaaliot ovat tuhoutuneet ja myös me tulemme tuhoutumaan enkä usko sen päivän olevan kaukana. Nyt on afrikassa ennen näkemätön ruokakriisi, ihmisille ei riitä ruoka ja keskisen maapallon maissa kärsitään veden puutteesta ja joku tutkija joskus tässä taannoin sanoikin että seuraava sota käydään vedestä – jos ehditään sillä sitä mukaan kun päiväntasaajan molemmin puolin kärsitään kuivuudesta, niin samaan aikaan jäätiköt sulavat kiihtyvällä tahdilla. On rakennettu paljon huikeata infraa ikiroudan peittämälle alueelle luullen sen olevan ikuista mutta jo nyt osa esim. Siperian alueen kaupungeista kärsii vajoamista kun ikirouta sulaa. Paljon paskaa (ydinjätettä ja muuta) on haudattu niin jäätiköille kuin ikiroudan alueelle joten luulenpa että kusessa ollaan. Kuitenkin se on varmaa että väestön liikehdintä kasvaa globaalisti tavalla, joka tuo ongelmia eli tarkoitan tällä sitä ettei se tapahdu ilman väkivaltaa.

Pahoitteluni synkästä postauksesta mutta se johtuu osittain siitä että näinhän ne asiat ovat mutta myös siitä että joudun tiistaihin mennessä tekemään päätöksen joka vaikuttaa loppuelämääni ja jos te vielä jaksatte lukea näitä ei niin terveitä aikakirjoja elämästäni, saatte ehkäpä kuulla tästä päätöksestä ja sen vaikutuksista. Itse olen tällä hetkellä täynnä rakkautta mutta en tiedä kenelle sen osoittaisin ja se on melkoinen pulma, ei kuitenkaan se mistä edellä mainitsin. Kiitos vielä kerran Laiskiaiselle päivän aiheesta koska omassa päässäni käy sellainen vilske ja kaaos etten tiennyt mitä olisin kirjoittanut. Toivokaamme että maailmasta tulee parempi sillä jos ei tule, niin tulevat sukupolvet saavat asua maanpäällisessä helvetissä.

Muistakaa olla ihmisiksi ja rakastakaa (oikeasti) toisianne.

Rakkaudella

- Apotti -

Herokinkku

 

Olen pohtinut voisiko kerrostaloasuntoon ostaa jonkun helvetillisen suurtalousuunin johon mahtuisi kokonainen sika paistettavaksi ja kuinka perkeleen paljon sian valmistus tulisi tekemään sähkölaskussa? Ensinnäkin jo uuni maksaa varmaan maltaita ja joudun kysymään isännöitsijältä että voinko vetää voimavirtajohdot kämppääni, hän varmasti ymmärtää koska on himppasen duubiduu-ukkoja. Tosin joudun uunin asentamisen jälkeen tiskaamaan istualtani uunin päällä sillä uuni valtaa koko hikisen keittiöni vapaan lattia-alan ja mutta siitä on se hyöty ettei tartte kurotella tiskikaapin ylemmille hyllyille ja samalla voin myös tarkistaa kuiva-ainekaapin ylimille hyllyille unohtuneet jauho-ym. pakkaukset joita olen tähän asti joutunut tiirailemaan kiikareilla koska turvavaljaani ynnä köydet ovat jo pitkään olleet joko työmaalla tai verstaalla.

Täytyy ottaa yhteyttä marttoihin että voisivatko he tulla konsultoimaan kokonaisen sian paistamisessa ja syy miksi haluan paistaa kokonaisen sian, on se että vituttaa aina kuunnella kun sukulaiset ja tuttavat kertoilevat kuinka ison kinkun he ovat täksi jouluksi varanneet. Nyt voin sitten rinta rottingilla sanoa että en mä kovin isoa, sellainen 400 kiloinen juottosika joka on saanut pelkkää maitoa ja laaturehuja ja jonka liha on niin mureaa että se hajoaa jo ajatuksen voimalla. Toisaalta kiinnostaisi tehdä hybridi tästä siastani ja jenkkien kiitospäivän kalkkunasta siten että lapioisin joitain täytteitä sian hanurista sisään, millaisia, sitä en vielä tiedä mutta eiköhän nuo martat neuvo tai neuvovat ainakin siinä vaiheessa kun sanoo että minä saatana poltan teidän reseptiarkiston jos apua ei tule. Ei vaan, martat ovat varmasti mukavia ja uskon että he lähtevät keikkaan mukaan kun sanoo että ette muuten onnistu paistamaan kokonaista sikaa ja lappamaan sen hanurin kautta jotain täytteitä sen verran paljon ettei leikatessa näy yhtään tyhjää tilaa missään.

Tuollaisen 400-kiloisen sian hiljalleen paistaminen ottaa varmaan pari viikkoa ja siksipä täytyy käydä ostamassa retkivuoteita tai patjoja sillä martathan ei tästä kämpästä lähde ennen kuin sika on saatu paistettua. Pitää myös hankkia ruokaa, helvetisti viinaa ja erilaisia viinejä ja koska en tunne marttojen hierarkiaa enkä sitä minkälainen mahtaa olla marttojen nykyinen keski-ikä, niin muutama paketti kortsuja jos sattuisi vaikka jotakuta panettamaan. Mistä sitä koskaan tietää. Niin ja pelikortit – tämä on sitten vain toisen käden tietoa – koska martat ovat kuulemma helvetinmoisia uhkapelureita ja tässä onkin vaarana se, että ei riitä se että menee kaikki säästöt, vaan myös joulukuun kuppanen eläke ja silloin ollaan kusessa. Täytyy toivoa että kortti suosii ja ainahan voin viedä jotain kaniin. Paljon ei arvokasta ole mutta jotain kummiskin, ainakin parin kierroksen verran.

Apropoo, eihän muuten niitä täytteitä tarvitse mistään hanurista lapioida koska sikahan halkaistaan teurastuksen yhteydessä että saadaan sisuskalut ulos. Tai no jos haluaa tehdä hybridin, niin kyllä muuten tarttee koska ensin sika ommellaan kiinni tukevasti ja sitten aletaan survomaan täytteitä joten tarvitsen tänne myös pari kunnon ompelijaa joiden täytyy olla täällä koko ajan ommelten mahdollisen ratkeamisen vuoksi. Voi hyvää päivää, tämä projekti taitaa tulla hintoihinsa koska kyllähän martat jotain veloittaa ja sitten vielä ompelijat päälle plus kaikki tarvikkeet käsittäen täytteet, viinat ja safkat. Toki myös menee paalitolkulla paskapaperia ja erilaisia suihkushampoita ja ties mitä Oil of Ulayta + muita naisten juttuja. Itsekin on ostettava ainakin kahdeksan kartonkia norttia ja pari punttia tikkuja koska uskon että välillä saattaa olla hermo piukalla. Rupesin tässä pohtimaan että paljonkohan narua menee sen sian kiinni ompelemiseen? Riittääkö pari – vai viisikymmentä metriä ja koska sen pitää olla vallan saatanan tukevaa, niin lienee parasta että mä kysyn kalastajilta koska hyö ovat pelanneet verkkojen ja narujen kanssa koko ikänsä. Niin ja minkälaisilla neuloilla ompelijat sen työn tekevät. Voi helvata, lienee parasta teettää jossain valimossa pari settiä vähän styrkempiä neuloja koska sian nahkahan on tunnetusti jaa vähän vahvaa, melkein yhtä vahvaa kuin valaan nahka vaikken ole koskaan sellaista nähnytkään.

Ookke, tässä sitä riittää pohdittavaa ja täytyy heti huomenna ottaa yhteyttä isännöitsijään, marttaliittoon ja suomen ompelijat ry:hyn jotta saadaan polkaistua homma käyntiin sillä jouluhan on tuota hätää ja mulla menee ainakin pari, kolme päivää käryjen tuulettamiseen paistamisen jälkeen joten voi kyllä käydä niin että sika valmistuu vasta väliviikolla muttei sen mitään väliä. Laskin hätäseen että saan tehtyä paistirasvasta about 3000 talipalloa jotka voin sitten myydä kulujen peittämiseksi, tosin ne talipallot ovat varmaan sen verran suolaisia että ne tirpat jotka niitä syövät, eivät enää paljon lentele mutta kyllähän maassakin olevia lintuja tarvitaan. Esim. kesällä menee aivan vitusti erilaisia hyönteisiä ja muita ökkömönkiäisiä pitkin ja poikin joten kyllä nokittavaa riittää ja onhan sitten vapaata ilmatilaa enemmän.

Mulla on tässä nyt vähän laskettavaa ja pitää tehdä kauppalista jahka saan martoilta ohjeet mutta muistakaa te olla ihmisiksi.

Paleltuneet peukalot aka maailman lyhin postaus

 

Tästä tulee flunssan takia maailman lyhyimpiä postauksia koska a) mun on pakko mennä tänään töihin ja b) palellutin eilen molemmat peukalot, toisin sanoen en tunne niillä mitään ja sen vuoksi mulla on yksi kysymys. Pitääkö mennä lääkäriin vai odottaa että niihin palaa tunto? Niitä särkee jonkin verran mutta ne on suht normin väriset joten ajattelin ettei syytä huoleen mutta olisin vaan varmistanut asiaa teiltä koska päivisin en en ehdi jonottamaan puhelimessa ja illalla kun tulen himaaan, niin kaikki mestat ovat kiinni. 

No okei, päivystys on auki mutta sinne en mene istuskelemaan moneksi tunniksi koska se on hyvässä lykyssä puoli yö tai enemmän kun sieltä pääsee pois. Siis kun menen sinne töiden jälkeen. Eli jos joku teistä on terveydenhuoltoalalla tai muuten tietää asiasta (juu en ole googlannut), niin olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa tässä asiassa. Pukeutukaa te lämpimästi älkääkä riekkuko vähissä vaatteissa ja ennen kaikkea, muistakaa olla ihmisiksi.

Kun hullu turhautuu

 

Eilen tuli pakkaspäivä, työmaalla mittari näytti – 18 astetta joka on isoilla työmailla virallinen pakkaspäivän raja ja koska joudun tekemään avokäsin tai pelkät kynsikkäät kädessä töitä, -18 alkaa olemaan sellainen lämpötila ettei sormet yksinkertaisesti toimi ja se on huono juttu, ei pelkästään ansionmenetyksen takia vaan myös siksi ettei minulla ole mitään tekemistä. Kämppä on siivottu, pyykkikori on muutamaa vaatekappaletta lukuun ottamatta tyhjä, jääkapissa on karjalanpaistia ja kanansuikalekastiketta + perunoita joten ei tarvinnut laittaa edes ruokaa. Nämä ovat niitä päiviä jolloin turhaudun ja tilanne on sama kuin illalla/alkuyöstä kun koittaa saada unta tuloksetta. Miljoona asiaa pyörii päässä ja näinä hetkinä sitä tuntee itsensä aika yksinäiseksi koska ei ole ketään jonka kanssa jutella tai jonka kanssa voisi jakaa ajatuksiaan mutta se siitä. En valita enempää.

Turhautumisessa on myös se huono puoli että tulee tehtyä typeriä asioita joita olen tehnyt historian saatossa useita. Eräs joulu tein piparkakkutalon mutta koska olen rakennusalalla, niin ei riittänyt että seinä-ja kattopalaset onnistuivat koska niissä oli jopa puolen sentin heittoja. Niinpä lastasin palaset varovasti laatikkoon, ajelin verstaalle ja ajoin pöytäsirkkelillä osat millilleen oikean kokoisiksi. Päätin tehdä katolle pieniä kattopaanuja ja voitte kuvitella millainen helvetti on hiomakoneella työstää jokainen pikkupaanu (koska mittasuhteet) oikean kokoiseksi ja muotoiseksi. Ne kun olivat uunista tullessaan lähinnä sellaisia pyöreähköjä lätysköitä.

Loppujen lopuksi kun piparkakkutalo oli valmis, se seistä jökötti muistaakseni tammikuun puoliväliin asti ja itse söin siitä vähän kattoa. Loput menivät yhden kaverin koiralle jolle annoin aina palasen kun kaveri tuli koiransa kanssa käymään.

Erään kerran opettelin morseaakkoset kun muisti vielä pelasi, en täydellisesti mutta melko hyvin kumminkin ja koska vastapäätä tätä kerrostaloa jossa asun, on vanhusten palvelutalo, niin aloin lähetellä viestejä sinnepäin räpsyttelemällä sälekaihtimia. En mitään vaikeita vaan lyhyitä ”hei” ja ”kuinka voit” – tyyppisiä koska toivoin että palvelutalossa olisi joku vanha sotaveteraani joka on toiminut sodan aikana radistina ja osaisi vastata mulle. Edellyttäen tietenkin että hän tajuaisi mitä helvettiä on tekeillä. Jatkoin touhua muutaman viikon ja viikonloppuisin jopa pitkiä jaksoja kunnes talotyhtiön huoltomiehet ja joku muija tulivat oveni taakse ja kysyivät että onko sulla kaikki okei kun kuultiin että räpsyttelet täällä sälekaitimia? Vastasin että en tiedä mistä puhutaan, kuka saatana tällaista on ilmoittanut? Vastattiin että vastapäisestä talosta johon minä että siellä lienee vanhuksilla joko liian voimakas tai laimea lääkitys mutta kun taloyhtiön edustajat sanoivat että kyse on henkilökunnan ilmoituksesta, oli pakko vastata että käykääpä tsekkaamassa kellä kaikilla on oikeus lääkekaapille ja tulkaa sitten uudestaan kun olette testauttaneet henkilökunnan. Olin pari viikkoa pakarat jäykkänä että kuinkahan tässä käy mutta onneksi mitään ei kuulunut. Lopetin tietenkin koko perkeleen morsetuksen ja kirosin itseäni siitä että olin tuhlannut viikkotolkulla aikaa opiskeluun ja sitten kävi näin.

Eräs viikonloppu päätin piristää kämppäni yleisilmettä ja koska olin aika persaukinen siihen aikaan (ihan niin kuin nytkin), niin tuumasin että teenpä verhot pussilakanoista. Tuntitolkulla ompelukoneen kanssa ähräämistä ja kun vihdoin myöhään illalla sain ne ripustettua, niin ne olivat niin helvetin rumat ja hirveät että melkein oksensin. Hysteerisenä revin ne alas ja sitten pakon sanelemana laitoin vanhat verhot takaisin ja olin entistä enemmän turhautunut, kuten joka kerta näitä hemmetin typeriä asioita tehdessäni.

Se on kumma juttu miten päässä naksahtaa kun saa jonkun idean. Se tuntuu loistavalta ajatukselta ja sen tekemiseen voi uhrata jopa viikkoja mutta sitten kun itse typeryys on valmis, niin vitutuksella ei ole rajaa ja usein olenkin lyyhistynyt keittiön nurkkaan nyyhkyttävänä ihmisrauniona.

Vuosien mittaan olen mm. yrittänyt tehdä muovailuvahaa jota voisi turvallisesti polttaa (ajattelin mullistaa kynttiläteollisuuden) mutta useiden viikkojen kokeilujen jälkeen muistona ei ollut kuin musta naama ja saatanallinen yskä. Ties mitä yhdisteitä keuhkoihini meni koepoltoissa.

Että semmosta, hulluna on hyvä olla mutta elämä ei saa olla liian helppoa eikä saa olla liikaa vapaa-aikaa tai alkaa tapahtumaan. Joutuu selittelemään turhan paljon ja pelkäämään että joku ilmoittaa jonnekin. Eniten vituttaa kun tullaan kyselemään että onko sulla kaikki okei tai että mitä helvettiä sä touhuat kuten eräällä aikakaudella kun yritin käydä entisen paikkakuntani kaupassa erilaisissa valeasuissa, ihan vaan huvin vuoksi mutta homma ei mennyt ihan putkeen huonojen meikkaustaitojeni ja epäuskottavien tekoviiksien- ja partojen asettelussa. Huolimatta siitä että investoin huomattavan määrän kirpputorien vaatteisiin joiden luulin toimivan. Tai no kerran melkein onnistuin kun olin pukeutunut naiseksi peruukin kera ja mulla oli aika vahva meikki jolloin jopa eräs kaupan työntekijä kysyi että mitä rouva etsii? Kimeällä ja epäselvällä äänellä piti keksiä jotain ja sanon että mansikkahilloa jonka jälkeen mentiin oikealle hyllylle mutta onneton kun olen, niin pudotin lasipurkin lattialle ja sehän meni paskaksi jolloin aloin kiroamaan omalla äänelläni. Myyjä tunnisti minut ja alkoi nauraa räkättämään jolloin pakenin kaupasta helmat paukkuen ja pidin muutaman vuoden väliä ennen kuin uskaltauduin kyseiselle kylälle. Parin vuoden tauosta ei ollut mitään hyötyä, vanhemmat ihmiset katsoivat vähintäänkin oudosti ja kaverini ja tutut tulivat kyselemään että oletko sä ollut hoidossa kun kuultiin että sulla jyrisi päässä aika pahasti tässä muutama vuosi sitten.

Nykyään osaan, tai ainakin yritän hillitä itseäni ja olen mielestäni tasapainoisempi, ehkä seuraavaan kuningas ideaan asti.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Alitajuinen veto tuntemattomaan

 

Aamuyön tunnit ovat tosi pitkiä, herään yleensä kahden kolmen aikaan nukuttuani hyvinä öinä melkein neljä tuntia ja huonompina pari tuntia. Olo on kuin zombilla ja tunne jatkuu koko päivän, sitä on tavallaan automaattiohjauksella kun ensin on töissä ja sitten kun tulee kotiin, pakolliset kotityöt menevät kuin unessa ja asioita tulee tarkistettua moneen kertaan koska unen puute vaikuttaa aivan helvetisti muistiin. Toisaalta aamuyön tunnit ovat hyviä, vaikka on vähän ulalla tai siitä johtuen, on aikaa miettiä kaikenlaista ja välillä ajatukset eksyvät todella omituisille raiteille. Tänä yönä etsin omituisia blogeja mutta en löytänyt, kaikki liittyy nykyään johonkin maksulliseen palveluun kuten ennustamiseen etc. mikä vituttaa suuresti. Tiedän kyllä rajatiedon saitin ja muita vastaavia mutta aidosti outoja blogeja en löytänyt, ehkä se johtuu siitä että harva meistä vapaalla olevista hulluista kirjoittaa mitään, ehkäpä laitoshoidon pelko on yksi syy. Jos tiedätte joitain outoja tai ei niin tavallisia blogeja, niin vihjaiskaa niistä. Parasta tietenkin olisi jos te kertoisitte oudoista tavoistanne tai hämäristä toimistanne mutta sitähän te ette tee.

Ihmisen aivot ovat mielenkiintoinen kapistus, tai paremminkin se että miksi tunnepuoli ohjaa usein vaikka järki sanoo ei? Välillä tunnen pakottavaa tarvetta mennä puhumaan jollekin ihmiselle vain sen vuoksi että tunnen häneen jonkinlaisen yhteyden, ikään kuin olisimme tunteneet aina. No, onneksi olen useimmiten kyennyt torjumaan tämän ajatuksen mutta joskus pelkkä ystävällinen nyökkäys aloittaa keskustelun joka voi venyä hyvinkin pitkäksi. Kaupat ovat hyviä paikkoja tähän hommaan, olettaen että siellä näkee jonkun johon tuntee yhteyden. Jep, hulluhan minä olen mutta mulla on aika helvetin usein tarve tutustua ihmiseen, ei kuitenkaan niin että se menisi häiriköinnin puolelle.

Usein puhutaan että joillakin ihmisillä on aura ja se voi olla hyvinkin totta joten ehkäpä nämä ihmiset joihin tunnen vetoa, omistavat auran jota mä en näe mutta se on se voima joka vetää puoleensa. Olen varma että on muitakin koska uskokaa tai älkää, mutta on käynyt niin että tuntematon on tullut viereeni kaupan hyllyjen välissä ja kysynyt että mitäs olet puuhaillut viime aikoina. Ei mitään hyvää päivää tai sellaista, vaan suoraan kysytään että miten on mennyt ja samalla iskee tunne että olen tuntenut tämän henkilön koko ikäni. Kerran multa kysyttiin vastaavassa tilanteessa että oletko saanut jo yläkerran valmiiksi ja silloin todella sävähdytti koska remontoin erään rintamamiestalon yläkertaa. Vannon että nainen ei ollut paikkakuntalainen ja näin hänet ensimmäistä kertaa. Ehkä te luulette että nyt jätkä suoltaa pelkkää shaibaa mutta ei, nämä asiat ovat täysin tosia ja koska tuossa jo tuli mainittua nainen, niin lienee selvää että kaikki nämä joihin tunnen vetoa ovat naisia. En kuitenkaan koskaan ole tuntenut mitään seksuaalista vetoa tai ihastumista koska nämä tuntemukset ovat ihan oma juttunsa.

Tämä nyt meni ehkä henkimaailman puolelle jota useimmat pitävät ihan huuhaana mutta minä en koska on tapahtunut niin paljon asioita ihmisten kanssa joita en tunne. En tiedä että ovatko nämä muutkin joiden kanssa olen ollut tekemisissä jotenkin hulluja joka on ehkä liian voimakas ilmaus mutta jollain lailla erilaisia kuin muut. En ole taikauskoinen tai mitään muuta sellaista mutta jotain outoa on tapahtunut ja uskon että tapahtuu vielä tulevaisuudessakin.

On ehkä parempi että lopetan nyt ja toivotan kaikille erittäin hyvää sunnuntaita.

Niin, ja muistakaa olla ihmisiksi.

Naisen niskasta ja vähän muusta

 

Kävin eilen rautakaupassa ja koin siellä ilmestyksen, en mitään hengellistä vaikka se kyllä oli aika lähellä sillä näin tähänastisen elämäni kauneimman niskan. Juu, luitte oikein eli niskan joka kuului ns. tavalliselle naiselle (ei siis millekään ylimeikatulle nartulle). Yleensähän miehet – keskenään – jakautuvat joko perse tai tissimiehiin mutta itse kiinnitän huomiota siihen kuinka nainen on meikattu sillä naisen silmät ovat jotain mikä kertoo naisesta paljon ja on helvetin surullista nähdä kuinka useimmat muijat pilaavat silmänsä meikillä joka ei heille kerta kaikkiaan sovi. Toisin sanoen he pikemminkin peittävät silmänsä kuin korostavat niitä.

Toinen asia on niska, se millainen se on ja kuinka nainen kantaa sillä päätään, kertoo onko kyseessä...mitenkähän tämän nyt sanoisi...rotunainen koska naisen ei tarvitse olla mikään siniverinen tai muuten kuulua ”ylempään kastiin” koska juuri tuo niskan ja pään asento kertoo onko naisessa luonnetta vai ei ja vielä jos hänellä on lumoavat silmät jotka on meikattu hillitysti, niin se oli sitten siinä. Saa heittää sielunsa menemään varsinkin jos nainen on vielä aito punapää mutta se ei suinkaan ole välttämätöntä. Ehkäpä mä olen niin hullu että kiinnitän noihin asioihin huomiota sen sijaan että tuijottaisin naisen daisareita tai perseitä. Okei, totuuden nimessä on sanottava että kyllähän niitä tulee vilkaistua mies kun olen, mutta silmät ja niska ovat jotain mikä menee niiden edelle. Jos naisella on tietynlaiset, kettumaiset (en tarkoita vittumaista, vaan sellaista tiettyä katsetta) silmät niin meikäläisen tulee puhuttua ihan mottipäisiä koska keskityn silmiin. Edellyttäen tietenkin että ylipäätään keskustelemme. Tämä on ongelma, sillä olen eräässä kaupassa ja yhdessä virastossa koittanut kysellä mitä typerämpiä asioita ihan vain sen takia etten olisi halunnut päästä katsettani niistä silmistä. Helvetin hullu, myönnetään.

Okei, se naisista vaikka vielä on sanottava että jos naisella on sellaiset pixie- tyyliset tai muuten lyhyet hiukset, niin hyvää päivää ja hei vaan sielu. Tässä on melko helvetinmoinen ristiriita koska olen ihan myyty jos naisella on ponnari, nykyäänhän niitä on jos jonkinlaisia mikäli hiuksissa riittää mittaa. Tiedättehän, sellaisia palmikoituja juttuja. Nyt mun on parempi lopettaa tästä aiheesta tai ylipäätään naisista puhuminen mutta tämä luostarissa asuminen käy välillä henkisen lujuuden päälle. Munkitkin kun ovat ihmisiä. No nyt tiedätte ainakin sen mikä saa mut pois tolaltaan mutta (taas mä aloin puhumaan naisista) on sanottava ilman mitään perseen nuolemista tai muuta mielistelyä, että jokaisessa naisessa on jotain mihin silmät jää kiinni ja jos naisessa on luonnetta, niin….no kyllä te tajuatte. En tarkoita että naisen pitäisi olla joka asiassa vastaan, vaan sitä että ärh, tätä on vaikea selittää mutta sitä ettei muija pelkää liata käsiään tai ole heti nyyhkyttämässä jos jotain menee vikaan ja vieläpä vaikka menisi isosti. Ehkäpä mä haen tässä jotain resilienttiä (en tiedä menikö toi sana oikein) muijaa mutta olen elämäni aikana kaksi kertaa viettänyt useamman vuoden tällaisen naisen kanssa ja vaikka he ovat ns. ”kunnon muijia”, niin heillä on myös toinen, hyvinkin hellä ja rakastava puoli kun sellaisen aika tulee.

Selvä, nyt lopetan koska onnistuin viime viikon pakkasessa työskentelyn jälkeen saamaan lievän kuumeen joka on hoidettavissa parissa päivässä eli viikonloppu menee sairastaessa mutta olen tropannut (ihan apteekin lääkkeillä) itseäni tukevasti ja vielä kun sekaan heitetään noi voimakkaat kipulääkkeet joiden avulla yritän ylipäätään toimia, niin tulee sanottua enemmän kuin on tarkoitus ja pyydän anteeksi tätä.

Pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa olla ihmisiksi.

Pahimmat syntini

 

En ole puhunut aikoihin luostarin asioista koska olen kirjoitellut kaikenlaista omasta elämästäni ja nämäkin asiat tavallaan liittyvät omaan elämääni sillä aika ajoin meille tulee ohjeistuksia ylemmältä taholta joita meidän on noudatettava ja nyt sitten kaikkien munkkien on suoritettava synnin tunnustus pidemmän kaavan kautta. No, munkeilla kun on salaisuuksia, niin kaikkea ei tarvitse kertoa yhdellä kertaa koska väkeä on paljon ja rippi-isien terveyttä on ajateltava. Liikaa synkkiä salaisuuksia viikolle voi olla vanhoille kävyille liikaa. Ajattelin asioiden selvyyden vuoksi jättää tästä postauksesta korulauseet ynnä muut pakolliset jurinat mitä syntien tunnustuksessa käytetään ja tehdä muutaman kohdan listan. Lisäksi tämä lista liittyy aiempaan postaukseen jossa lupasin kertoa teille pahoista teostani, olkoonkin että silloin sanoin ripottelevani niitä sinne tänne tekstin joukkoon mutta tässä niitä nyt sitten tulee jokunen selityksineen. Huomauttaisin vielä että kaikki nämä ovat tapahtuneet ennen vuotta 2011, alkaen 90-luvun alkupuolelta jolloin olin nuori ja hullu. Toki voitte tuomita minut vapaasti, ymmärrän kyllä.

1. Olen väkivalloin katkaissut erään miehen käsivarren.

Vietimme alkoholintäyteistä iltaa kotonamme ja vieraanamme oli eräs paikkakunnalla asuva (asuin siihen aikaan todella pienessä kylässä) tunnettu henkilö ja yhdessä vaiheessa hän alkoi huutamaan vaimolleni ja haukkumaan häntä huoraksi. No, jos on horoskooppimerkiltään leijona, niin sehän ei käy koska pesue on kaikki kaikessa ja niinpä tartuin pesäpallomailaan joka oli takkasyvennyksen kulmassa tiettyjen asioiden (kuten tämä) takia. Ollakseni rehellinen, yritin tähdätä tätä mulkkua päähän mutta hän sai kätensä eteen joka lyönnin voimasta katkaisi kyynärvarren luut. Jätkä pääsi pakenemaan mutta myöhemmin sain tietenkin tuomion (ehdonalaista väkivaltaisuudesta) ja melko isot korvaukset.

2. Olen väkivalloin hakannut erään miehen niin pahasti että häneltä murtui/hajosi silmänpohja toisesta silmästä muiden vammojen lisäksi.

Meidät oli kutsuttu tämän miehen viisikymmentävuotis juhliin ja ilta menikin alkuun hyvin mutta yhdessä kohtaa hän alkoi kyselemään minulta että mistä noita saa? Olin tietysti ihan pihalla ja kyselin että niin mitä, johon mies vastasi että noita huoria ja osoitti vaimoani. Siinä vaiheessa pyysin muita vieraita poistumaan koska en halunnut heidän joutuvan kuulusteluihin ja hakkasin miehen koska en siedä että omaa vaimoani (silloista) tai ketään muutakaan naista kutsutaan sillä nimellä. Tuomiota tuli taas, ehdonalaista ja erittäin suuret korvaukset mutta sen jälkeen kukaan ei loukannut vaimoani ja voin vannoa ettei hänellä ollut antaa mitään aihetta moisiin väitöksiin, vaan hän oli uskollinen ja kaikin puolin hyvä vaimo.

Meni useampi vuosi ja elämä soljui rauhallisesti kunnes paikkakunnan baarissa alkoi käymään eräs mies seurueineen ja aina kun olimme vaimoni kanssa baarissa, niin tämä kyseinen niljake tuli ehdottelemaan kaikenlaista vaimolleni ja joka kerta kun vaimo esim. käveli tämän tyypin pöydän ohitse, tämä puristeli vaimoani perseestä laukoean jos jonkinlaisia törkeyksiä ja ennen pitkää tämä häirintä ulottui kotiimme asti siinä määrin ettei vaimoni uskaltanut lähteä ulos. Puhuin useamman kerran tämän kusipään kanssa ja kerroin että voi olla viisasta lopettaa hyvän sään aikaan mutta näillä puhekerroilla ei ollut mitään vaikutusta ja koska viranomaiset eivät tehneet mitään, päätin poistaa tämän saastan joten puukotin häntä kaksi kertaa niskaan. Olin pidätettynä 11 päivää koska ei ollut varmuutta jääkö kusipää henkiin, toinen puukon iskuista oli jäänyt kahden millin päähän kaulavaltimosta eikä se toinenkaan ollut paljon kauempana. Tyyppi jäi henkiin, minut passitettiin suoraan vankilaan sillä perusteella etten voisi pelotella/vaikuttaa todistajien mielipiteisiin ja koska tuomio tuli tapon yrityksestä, se oli 4 vuotta 6 kuukautta ja kaksi viikkoa. Ensikertalaisena en tietenkään isunut kuin puolet ja vapauduin 2007 maaliskuussa.

En puolustele mitenkään tekojani, mutta sen sanon että periaatteenani on ollut se ettei pienille saa olla paha ja ei naisia ensinnäkään saa pahoinpidellä eikä heitä myöskään saa halventaa millään muotoa, en tiedä, se vaan on jotenkin iskotettu luonteeseen ja sille minä en voi mitään.

Nämä ovat siis pahimmat teot, tietysti niitä on tullut aikoinaan tehtyä kaikenlaista muuta typerää kuten pirtukauppaa ja myinpä kerran kaveriltani kaikki vaatteet päältä (kirjaimellisesti) kun olimme Novgorodissa ja hän sattui sammumaan hotellin aulan eräänlaiseen lounge-tilaan jossa oli sohvaryhmiä ja pöytiä ja tietysti paljon väkeä. Huuto oli hirveä kun kaveri heräsi ja pieneksi painiksihan se meni mutta sopukin löytyi. Pienempiä syntejä löytyy vielä ja niistä ehkä myöhemmin mutta halusin kertoa nämä pahimmat koska ne ovat vainonneet minua koko ikäni. Nytpä sitten te olette tuomareitani ja ymmärrän jos ette halua olla enää tekemisissä kanssani mutta puolustukseni sanon että en ole väkivaltainen ellei joku uhkaa rakkaintani tai ihmistä josta välitän. Silloin näen lähinnä valkoista enkä välitä seurauksista.

Tästä tuli synkkä postaus mutta pyrin olemaan rehellinen teitä kohtaan. Muistakaa olla ihmisiksi.

Jäätävä viikon alku

 

Maanantaina oli todella kylmää töissä ( - 17 astetta), vielä kun piti tehdä mittaustöitä kynsikkäät tai oikeastaan yksi kynsikäs kädessä koska vasempaan käteen sellaista ei saanut kipsin takia, olkoonkin että ne muoviset vai mitä ainetta lienevätkin kipsit ovat ohuita. Näpit siis olivat täysin jäässä. Eilinen oli taas varsinaista punnerrusta jo maanantai-iltana alkaneen lumisateen vuoksi sillä tasakatolla oli noin parikymmentä senttiä lunta joka piti saada pois. Katon lisäksi piti poistaa puutavaranippujen päältä lumet etteivät niitä peittävät pressut jäädy.

Eilen illalla paku lähti huoltoon ja toivottavasti se menee katsastuksesta läpi sillä eilen siinä oli vielä ongelmia adbluen kanssa, tänään sitten näkee mitä vikoja löytyy kun lyödään obd kiinni ja tietokone kertoo viat. Laina-auto on hyvä, näppärä katumaasturi joka on tosi hyvä ajettava mutta sitä aina varoo kun on toisen omistaman auton kanssa liikkeellä. Ei niinkään onnettomuudet tms. sellaiset pelota tai häiritse, vaan se ettei sotke kun itse painii puutavaran ja vastaavien kanssa ja auton omistaja tekee toimistotöitä.

Muuten ei mitään ihmeellistä, helvetinmoinen yskä vainoaa ja räkää valuu lähes solkenaan mutta ei auta valittaa koska nyt on painettava töitä että saa auton remontin + katsastuksen maksettua normi laskujen lisäksi.

Täytyy vaan toivoa ettei tule taas kipeäksi koska työkaveri ilmoitti maanantaina että hänellä on kuumetta liki 39 astetta joten teen töitä tällä hetkellä yksin. Asiasta viidenteen, kun tekee töitä järven rannalla ja vaikka muuten tai muualla olisi tyyntä, niin järveltä käy aina näin vuosin tuuli. En tiedä mistä se johtuu, ehkä se on karman puhdasta vittuilua tai jotain mutta mitään mukavaa se ei ole. Toisaalta, jos työt olisivat paremmalla mallilla, niin kävisin kesken työpäivän pilkillä. Että tämmöstä tällä kertaa, tämä jää lyhyeksi koska kun on päivät pakkasessa ja tuulessa, niin sitä on jotenkin niin luita ja ytimiä myöten jäässä ettei illalla tee mieli kuin maata sohvalla ja vielä kun syö tukevasti, niin sitä vaipuu jonkinlaiseen horrokseen. No, kunhan työkaveri kuntoutuu ja saadaan työmaa kunnolla vauhtiin, niin jää paremmin aikaa kirjoittamiseen vaikka yöllä/aikaisin aamustahan näitä tulee kirjoiteltua mutta sitä vaan jotenkin ajatus kulkee paremmin, nyt on vähän liikaa paineita aikataulujen ym. suhteen. Toivotaan että pakkaset pysyvät alle kymmenen asteen eikä olisi kovin tuulista eikä myöskään lumisateita, niin saataisiin tuo kattotyömaa nopeasti pois alta ja sitten voisi antaa enemmän aikaa itselleen.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Paljastuksia

 

Minua on piinannut jo pitkään eräs asia, oikeastaan jo siitä lähtien kun aloitin blogin pitämisen mutta koska kyseessä on asia tai asiat, joita tänne ei voi kirjoittaa osin niiden sisällön vuoksi ja osittain siksi etten halua joutua mihinkään laitoshoitoon, pysyköön ne salassa vai pysyvätkö – no eivät pysy. Tulevaisuudessa kuitenkin voin kertoa osia tai palasia teksteissäni jotka ovat.....piilotettu on liian hieno sana mutta ujutettu teksteihin sopii ehkä paremmin. En yritä tehdä itsestäni mitään salamyhkäistä kaveria karmeine salaisuuksineen mutta kun on hieman hullu, niin on tullut tehtyä kaikenalaista ja varsinkin päässäni liikkuu vielä enemmän asioita jotka haluaisin jakaa kanssanne. Tosin pelkään että osa teistä…..tai no ei mitään, puhun jo nyt liikaa.

Minullahan ei ole mitään itsesensuuria koska en välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat koska haluan olla oma rehellinen itseni, elämä on liian lyhyt sellaisen murehtimiseen koska meillä kaikilla on vain yksi elämä ja se tulisi elää itselle. En tarkoita itsekkyyttä, vaan sitä ettei kenenkään tarvitsi miettiä pukeutumisen, harrastamisen tai minkään muunkaan takia että mitä muut ajattelevat. Tästä poikkeuksena mainittakoon käytös joka on yksi sivistyksen tukipilareista mutta noin periaatteellisesti, jokainen eläköön vapaata elämää omana itsenään kunhan ei vahingoita ketään toista. Uskon että ymmärrätte mitä ajan takaa. Moni haluaisi tuoda omia ajatuksia julki työpaikalla mutta pelkää että mitä valtaosa muista ajattelee ja tähän perustuu se etteivät asiat muutu ja paras esimerkki tästä ovat poliitikot. Arkadian mäellä tarvittaisiin terveellä maalaisjärjellä varustettuja hulluja jotka eivät pelkäisi omaa puolueettaan tai mitään muutakaan. Meni politikoinnin puolelle joten se loppuu tähän.

Tiedän että moni pidättelee täällä blogistanian aavikoilla itseään koska monella on liian läheisiä tuttuja jotka tuntevat keitä he ovat ja siksipä emme koskaan saa tietää todellisesta kirjoittajasta mutta onhan siihenkin ratkaisu joka ei ole mikään uusi juttu eli toinen blogi eri nimellä. Vain valituille kutsu sähköpostiin ja valitut pääsevät lukemaan siitä todellisesta arjesta, elämästä ja kirjoittajasta itsestään. Itseasiassa pääsen lukemaan tälläkin hetkellä muutamaa tälläistä blogia ja voin kertoa että tekstit ovat niissä jotain täysin erilaista mitä ”virallisessa” blogissa. Meillä kaikillahan on tapana kertoa vain hyviä tai tavanomaisia asioita. Minä en sitä tee koska olen tarpeeksi hullu tekemään sen täällä, olkoonkin että olen hieman kaunistellut joitain asioita mutta sanotaanko näin että tästä päivästä eteenpäin paljastan itsestäni jotain sellaista mistä olen aikoinani luvannut pitää turpani kiinni. Entisessä elämässäni joka päättyi kesäkuuhun 2011 jolloin lopetin ryyppäämisen, tuli tehtyä todella huonoja valintoja ja sen myötä myös todella huonoja tekoja ja se mitä tulen kertomaan, on siis mennyttä elämää ja en vuodata kaikkea kerralla koska siitä tulisi liian pitkä enkä myöskään kerro kaikkea ns. putkeen vaan silloin tällöin ja ihan ohimennen.

Tosin tällä hetkellä en tiedä miksi kerroin kaiken tämän mutta te jotka käytte luostarissa aktiivisesti ja miksei muutkin, ovat oikeutettuja tietämään elämästäni. Siispä, tulevaisuudessa, olipa varsinainen teksti mitä tahansa, siellä saatta olla joukossa lause tai kaksi jossa paljastan osia itsestäni, tai enemmänkin entisestä elämästäni näin alkuun ja kun se on pääosin tehty, niin myös nykyisestäni koska minua riivaavat monet asiat joita en vielä voi enkä suoraan sanottuna kehtaa kirjoittaa koska osa näistä koskee muutamaa teistä. Pakkomielteinen kun olen mutta hyväntahtoinen sellainen joten sen puoleen ei mitään hätää ja lopuksi voin sanoa että toivottavasti vastailette rehellisesti eilisen kyselyn kysymyksiin sillä….no kyllä te tiedätte.

Niin, sen verran vielä että minä rakastan teitä, uskokaa tai älkää.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Sivupersoonani vaatima kysely

Tänään on ollut vaikea päivä. Heräsin tokkuraisena kolmen tunnin yöunien jälkeen kun kello näytti varttia yli yksi yöllä. Nousin ylös, keittelin kahvit ja avasin Libre Officen writerin kirjoittaakseni jotain ”järkevää” mutta pää humisi tyhjää. Itseasiassa koko päivä on ollut samanlainen mutta nyt kun kello on kakskyt yli neljä iltapäivällä, oli pakko purkaa tuntemuksia koska se on vainonnut koko päivän. Se, tai paremminkin ne koska pää on täynnä huolia ja alkavan viikon aikataulutuksia, on toisinaan liian suuri sekamelska eikä pää toimi kunnolla kun on liian paljon asioita.

En kuitenkaan ala rasittamaan teitä omilla asioillani, vaan mielessäni on erään sivupersoonani vaatima kysely teistä ja teidän luonteesta joten tässä on kaikille jotka täällä luostarissa vierailevat, hieman erilainen kysely johon sivupersoonani (saksalainen psykologi) haluaisi teidän vastaavan. Kysymykset eivät ole vaikeita mutta hieman tavanomaisesta poikkeavia joten teiltä vaaditaan sekä rohkeutta että rehellisyyttä.

1. Oletko koskaan käyttänyt viehätysvoimaasi/kauneuttasi edistääksesi omia asioita?

2. Oletko koskaan tuntenut halua vaihtaa nykyinen elämäntilanteesi/elämäsi johonkin toiseen?

3. Oletko koskaan pettänyt ystävääsi vaikkapa pienellä valkoisella valheella?

4. Oletko toisinaan tuntenut pakonomaista tarvetta tehdä jotain todella hullua?

5. Entäpä manipulointi, oletko harrastanut tätä koskaan työelämässä tai siviilissä?

6. Mitä tekisit jos ilmestyisin ovesi taakse kassi täynnä viiniä ja sanoisin että  kaikki elämä loppuu maapallolta vuorokauden sisään joten otetaanko lasilliset?

7. Jos yllättäen helikopteri laskeutuisi pihaasi ja sinulle vakuutettaisiin että elämäsi tulee muuttumaan lopullisesti jos nouset heti kyytiin. Lähtisitkö katsomaan mikä sinua odottaa?

8. Olet yksin metsässä poimimassa sieniä ja näet kuinka 140 metsäjänistä lähestyy sinua hitaasti loikkien. Katsot vasemmalle ja näet joukon kentaureja ruokailemassa noin viidenkymmenen metrin päässä kun taas oikealla on melko kookas metsuri joka valitettavasti on tukevassa humalassa. Mitä teet?

9. Huomaat teleportanneesi itsesi vahingossa läheiseen pankkiin ja ylläsi on vain aamutakki ja pankkikortti + henkkarit mutta ne on teipattu jostain syystä selkään. Pankissa on asiakkaina sinun lisäksi juopunut demari, melko dementoitunut mummo ja autoasentaja jonka kädet ovat aivan mustat rasvasta ja muusta liasta.

Keneltä pyydät apua?

10. Rehellisesti, pidätkö minua täysin kajahtaneena koska minusta itsestäni tuntuu siltä? Jos vastaat rehellisesti, niin karma saattaa tehdä yllättäviä asioita.

Netin kiinnostavat ihmiset - ne joihin tuntee vetoa

 

Olen monta kertaa pohtinut että onko nettirakastuminen tai ihastuminen mahdollista, toisin sanoen oletteko koskaan lukenut kenenkään tekstejä ja teille on herännyt jokin alitajuinen kiinnostus kirjoittajaa kohtaan? Sellainen että haluaisi tavata tämän henkilön jotta saisitte selville minkälainen tämä tyyppi on oikeassa elämämssä? Minulle on muutaman kerran ja nytkin on eräs jonka haluaisin tavata naamat vastakkain, toisinaan se vaikkapa vain jonkin kommentin ansiosta herättää jopa pakon omaisen tarpeen ja tämä henkilö kummittelee mielessä hyvin usein.

Olen jopa tehnytkin niin että olen tavannut tällaisen bloggaajan ja toisella kertaa vaisto osui oikeaan, tosin tunne taisi olla yksipuolista mutta siinä kun söimme ruokaa ravintolassa ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta, niin sanoisin että tästä naisesta lähti hyviä viboja jos näin voidaan sanoa. Hän oli hauska, osasi keskustella minua paremmin monesta aiheesta ja hänellä oli hyvin laaja yleistietämys kaikesta mitä maailmalla tapahtuu kuitenkin niin, ettei hän ollut tuomitseva koska asioissa on aina myös se toinen puoli. Lisäksi kun häntä kuunteli, niin hänen tumma äänensä oli jotain sellaista matalaa, ikään kuin hän olisi lausunut jotain loitsuja (tiedän, kuulostan naurettavalta) ja siksi minulla oli tämän tästä vaikeuksia keskittyä siihen mitä hän sanoo. Jälkiruokien ja muutaman viinilasillisen jälkeen ilta oli ohi, saatoin hänet taksilla kotiin ja pikaisten poskisuudelmien jälkeen hän oli poissa. Kotimatkalla olin sekaisin, en viinistä vaan hänestä ja kotiin päästyäni olo oli tyhjä, ikään kuin sielustani olisi viety osa.

Tällaiset ihmiset ovat toisaalta kiehtovia mutta vaarallisia, sillä jos käy niin että toisen tapaa livenä, niin on vaarana että todellakin menettää osa sielustaan mutta toisaalta se on juuri se, mikä asiasta tekee kiinnostavan. Kun kiertää blogeja ja eri foorumeita, niin aika äkkiä tietää minkälainen ihminen on luonteeltaan. Tietysti nettiin kirjoitellaan kaikkea, myös sellaista joka on täyttä shaibaa mutta välillä jopa lause tai kaksi voi paljastaa kaiken. Lisäksi jos aihe on esimerkiksi vaikea, tällainen henkilö ei ole se joka provosoituu vaan sanoo perusteltuja argumentteja eikä syyllisty toisten haukkumiseen ja kun tilanne kehittyy siihen vaiheeseen että foorumilla keskitytään toisen/toisten haukkumiseen, niin nämä henkilöt poistuvat paikalta koska keskustelu on menettänyt merkityksensä.

En pidä itseäni älykkäänä mutta viihdyn ekstroverttien ihmisten kanssa jotka eivät ole täysin tyhjäpäisiä ja tämä ei ole loukkaus ketään kohtaan mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Toisaalta en tiedä miksi kirjoitan tästä, ehkäpä se johtuu siitä että kello näyttää olevan 03.17 ja kipulääkkeet jyllää päässä mutta sen haluan sanoa että maailmassa – jopa netin syövereissä – on jotain hyvääkin ja minulla on vastustamaton halu tutustua ihmisiin. En tiedä mistä se johtuu, ehkä se on jonkinlaista typeryyttä mutta nämä ihmiset avartavat maailmaa ja kun heitä kuuntelee, niin tajuaa monta asiaa itsestäänkin. Joillain menee tosi hyvin, toiset taas painivat erilaisten vaikeuksien kautta ja sen mitä olen keskustellut ihmisten kanssa, niin voin sanoa että olen vuodesta 2012 lähtien tutustunut hyviin tyyppeihin yhtä lukuun ottamatta ja luonnollisesti tämä jäi lyhyeen. Niinpä toivoisin ihmisiltä enemmän rohkeutta, tiedän että netissä on vaarallista paljastaa itsestään paljon juuri mitään mutta keskustelua voi myös käydä niin, ettei paljasta välttämättä mitään tärkeää, vaan kirjoittaa itsestään sen mikä tuntuu turvalliselta sillä senkin pohjalta voi saada aikaan hyvän keskustelun. Tämä tällä kertaa mutta paljastettakoon että teissä on yksi johon haluaisin tutustua ja se jääköön salaisuudeksi.

Toivottavasti ette ymmärtänyt väärin, en ole mikään stalkkaa joka kiertää blogeja ja foorumeita etsimässä ihmisiä mutta sen tiedän, että ihmisillä olisi paljon enemmän kerrottavaa mitä he esim. blogeissaan uskaltavat kertoa. Heille sanottakoon että onneksi on sähköposti.

Kaikkea hyvää teille, itse ajattelin tropata hieman lisää koska päänsäryt ja selkä ilmoittavat että tänä yönä ei nukuta.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Ruoska

 

Yleensä näen painajaisia mutta katolta tippumisen jälkeen olen nähnyt unta punahiuksesta naisesta, hänellä on melkein ristiselkään asti ulottuvat, suorat hiukset joita hän pitää ponnarilla. Mainittakoon tässä että punapäät – aidot sellaiset – ovat heikkouteni ja se tekee näistä unista tuskallisia koska tiedän etteivät ne ole todellisia. Unet eivät ole mitenkään erityisen eroottisia, vaan pikemminkin punapää koittaa kertoa jotain mitä minä en yksinkertaisesti tajua ja se suoraan sanoen vituttaa.

Vaikka punapää on kaunis, sillä ei ole merkitystä sillä jollain alitajunnallisella tasolla tiedän että hän edustaa jotain jota kohti minun pitäisi pyrkiä tai saavuttaa ja mikä omituisinta, unessa tiedän (jonkun helvetin ihme asian takia) että jokainen hänen kroppansa eri osa-alue edustaa yhtä osaa siitä kokonaisuudesta joka minun pitää saavuttaa tai tulla, noin niin kuin ihmisenä. Ehkäpä minä olen ollut tähän asti elänyt liian itsekkäästi, pitänyt useimpia asioita itsestäänselvyytenä tai jotain, mene ja tiedä.

Tiedättekö te mikä on ruoska kun puhutaan naisesta?

Ei, se ei liity naisen luonteeseen vaan ruumiin rakenteeseen, Ruoska on hoikka nainen ja kun häntä katselee sivusta, niin jalat muodostavat ruoskan kahvan -jäykän osan- ja pepun jälkeen ristiselkä muodostaa pienen notkon jonka jälkeen selkä alkaa lievästi kaartumaan kohti hartioita muodostaen lievän s-kuvion. Niska on suora ja kantaa ylpeästi päätä jonka kruunaavat pitkät hiukset. Se on jotain mistä pidän ja vaikka tämä kuulostaa ristiriitaiselta, niin minulle ei naisen ulkomuoto ole koskaan merkinnyt mitään. Tärkeintä on se mitä naisella on korvien välissä ja tietenkin toinen yhtö tärkeä piirre on luonne. Ei tarvitse olla vastaan joka asiassa mutta pidän naisista jotka osaavat puolustaa omaa näkökantaansa, kunhan se on perusteltua eikä mitään ”mä haluan”-tyyppisestä juttua. En nimittäin kestäisi myöskään sellaisia naisia jotka sanovat joka asiaan ”kyllä rakas”.

Tämä meni nyt hieman syvälliseksi ja eksyin aiheesta mistä pahoitteluni mutta olen miettinyt että...tai no ei mitään, sillä ei ole väliä. Pointtini oli alusta lähtien se, että aivot ovat ihmeellinen juttu sillä kun asiat kyntävät tarpeeksi ja tuntuu ettei ulospääsyä ole, niin ne alkavat jotenkin alitajunnan kautta viestiä eri mahdollisuuksista. Tosin useimmiten vaikeimman kautta kuten nämä toistuvat punapää-unet osoittavat mutta ehkä on tarkoitettu niin ettei ihminen saa koskaan suoria vastauksia, vaan ne pitää itse pohtia mikä on helvetin vaikeaa silloin kun on itse kyvytön tienaamaan ja laskut erääntyvät. Niissä tilanteissa ihminen on lukossa tai ainakin allekirjoittanut on, tuntuu että ajatukset kiertävät kehää eikä tilanteesta ole mitään ulospääsyä.

Ajattelin kirjoittaa tämän kuudennen punapää-yön jälkeen koska unet ovat ihan ok, mutta sitten kun ne alkavat toistaa itseään eri variaatioissa, se lisää hämmennystä entisestään ja vaikkei unista paljon muistakaan jälkeenpäin, niin muistan jokaisen yön unet kristallin kirkkaasti mikä saa epäilemään että olen tippuessani lyönyt pääni todella lahjakkaasti tai kohtalokkaasti, miten sen nyt haluaakin sanoa. Joka tapauksessa, jos joku teistä tietää unista tai niiden tulkinnasta syvällisemmin tai edes jotain, olisin enemmän kuin kiitollinen jos joku viitsisi selittää mulle että mitä helvettiä mun pääkopassani on meneillään.

Kaikkea hyvää teille ja muistakaa olla varovaisia sekä ihmisiksi, te vilkkaat penteleet jota saisi olla koko ajan vahtimassa.

Ps. Tästä lähtien tekstit tulevat tässä muodossa koska toivon että se helpottaa lukemista.