Murhabottia, Tuomiopäiväkirjaa ja pari muuta juttua

 

Tervehdys taas, on ollut hieman kiireitä ja en ole jaksanut öisin kirjotella, tosin mulla on parina viime yönä ollut erittäin hyvää seuraa mistä minun on kiittäminen kaikkia kirjasuosituksia antaneita henkilöitä. Oikeesti, todella iso kiitos sillä olen saanut taas lukemisesta kiinni ja sen on ollut tuolle pään sisäiselle liikenteelle todella hyvä juttu.

Jokunen päivä sitten ostin Adlibriksestä Martha Wellsin Murhabotin Päiväkirjojen ensimmäisen osan joka meni heti yhdessä yössä ja koska tuli halu saada lisää, niin oli pakko lähteä täältä luostarista läheiseen kaupunkiin ostamaan lisää. Niinpä tulin ostaneeksi Murhabotin Päiväkirjat osa kakkosen (kolmatta osaa en löytänyt vaikka etsin) eräästä isosta liikkeestä ja kun päädyin lopulta erääseen pieneen antikvariaattiin, niin sieltä löytyi Hal Duncanin Vellum – Kaikkeuden Kirja ja toinen, Connie Willisin Tuomiopäiväkirja jotka ovat molemmat vähän paksumpia eepoksia ja aloitan jomman kumman jahkas saan tuon Murhabotin kakkososan loppuun, sitä on jäljellä muutama kymmenen sivua. Että semmosta.

Nyt on onneksi pari pakkaspäivää ja vaikka vihaan talvea ja kylmyyttä, niin olen kiitollinen että saan viettää pari päivää kotona tai oikeastaan neljä koska tässähän tulee viikonloppu ihan kohta. Vapaapäivät ovat mukavia mutta mulle ne ovat myös niitä päiviä jotka aiheuttavat ahdistusta koska aikaa on liikaa. Tiedän etttä sitä saa kulutettua siivoamiseen, pyykkäämiseen ja muuhun tarpeelliseen mutta eihän niihin mene kauaa ja joo, sitten voisi lukea joka sekin tulee hoidetuksi mutta silti, jotenkin tuntuu että aikaa on äärettömästi ja koska pää on sekaisin, niin se ei kestä ajatusta siitä että olen tilanteessa jossa olen tekemättä mitään. Tämä on siis tilanne joka on yleensä, sittenhän on se toinen eli suuri ja mahtava Depis jolloin ei tapahdu mitään ja sekin on yhtä helvettiä. Tietää että pitäisi tehdä sitä ja tätä mutta aivot sanovat että njet, tänään ei tapahdu mitään koska ei huvita. Nyt pyydän anteeksi koska en tiedä miksi aloin ylipäätään nillittämään näistä omista pikku ongelmistani.

Onneksi tulee kesä ja kesästä tulee mieleen se, että Kesä 2024 – projektini on pari päivää myöhässä sillä lupasin itselleni että olen kesällä paremmassa hapessa mikä tarkoittaa omien aikataulujen muuttamista siten, että mulle jää iltaisin tai aamuisin aikaa oman kroppani saattamista parempaan kuosiin. Olen tehnyt tämän aikaisemminkin ja vaikka se kuulostaakin työläältä, niin se oikeasti vaadi paljoakaan per päivä ja vaikka ihmiset aina puhuvat että kesällä pitää olla kunnossa, niin minä en semmosista periaatteessa välitä mutta omalta kohdaltani olen päättänyt että jotain pitää tehdä ja se jatkukoon hamaan tappiin asti. Eniten vituttaa se, että olin 2017 polttamatta koko vuoden ja sinä aikana sain itseni hyvään kuosiin tai ainakin helvetin hyvälle alulle, mutta sitten taas tuli kaikenlaisia juttuja ja sorruin mm. aloittamaan tupakoinnin uudelleen ja muutenkin kaikki meni alamäkeä. Nyt on siis aika korjata tilanne. Hulluna ja pakkomielteisenä olemisessa on se hyvä puoli että jos jokin asia kummittelee päässä tarpeeksi kauan, niin se on pakko tehdä ja sitten se ei enää ole varsinaisesti tekemistä vaan rituaali. Oikeesti, rituaali siinä mielessä että jos jotain on ohjelmassa tietyllä kellon lyömällä, niin se pitää tehdä vaikka kuinka ketuttaisi ja niinpä se tulee hoidettua, oli se asia melkein mikä hyvänsä. Hullu mikä hullu mutta minkäs teet.

Toisin sanoen, nyt pitää kevättalvella rypistää ja omalla kohdaltani kesällä vielä enemmän mutta eniveis, toivotan teille kaikille leppeitä etelätuulia ja muistakaa olla ihmisiksi.

Psykoosilääkkeet, pari sanaa naisesta ja eräs kysymys

 

On ollut todella kiirettä ja kuten aina, pientä vastusta mutta eteenpäin mennään. Onneksi täällä luostaria ympäröivillä vuorilla ja laaksoilla keli on muuttunut keväisemmäksi (jopa +4 astetta!) veemäisten pakkasten jälkeen. Tosin lunta tuli taas viikonloppuna, lauantaina satoi melkein koko päivän mutta lumisateet ovat nyt muuttuneet vesi – ja räntäsateiksi.

Sain viime viikon maanantaina uudet unilääkkeet ja lekuri eli psykiatri, ei siis omalääkäri sanoi että nyt on sellaiset lääkkeet (levopromatsiini, psykoosilääke) millä nukut ja hän oli oikeassa, otin illalla yhden raksun ja heräsin tiistaina puolen päivän jälkeen kahdentoista tunnin unien jälkeen siihen kun oksensin lattialle joten luonnollisestikaan en lähtenyt töihin. Oksentelua jatkui koko päivän, keskiviikkona oli helvetin huono olo mutta olin silti töissä ja torstaina olotila oli taas niin surkea etten päässyt sängyn pohjalta mihinkään. Toisin sanoen koko loppuviikko ja viikonloppu meni toipumiseen. Sen verran kuitenkin sain tehtyä että lähetin kyselyn sekä omalääkärille ja psykiatrille siitä että onko tämä oksentelu unilääkkeen sivuvaikutus vai onko kyse jostain muusta. Kävi ilmi että kyseinen unilääke ei sopinut käytettäväksi kahden käytössäni olevan lääkkeen kanssa joten nyt sitä sitten taas valvotaan öitä kun lekurit miettivät että millä jätkä saadaan unten maille, minä kun ilmoitin että kipulääkkeistä en luovu koska ilman niitä en liiku ollenkaan, Että semmosta mutta se siitä.

Olen tässä yön mittaan miettinyt sellaista asiaa jotta jokainen olento maanpäällä, niin elävä kuin zombi, vampyyri tai lykantrooppi elikkäs lykaani – uskokaa pois, niitä vaeltaa keskuudessamme! - on kaunis mutta ainahan ei noin niinkus parinmuodostuksellisesti jokin kohta toisessa ei noin niinkus miellytä mutta jokaisessa on kuitenkin olemassa se jokin joka vetää jollain, epämääräisellä, kiehtovalla tavalla puoleensa. Se voi olla ääni, kasvot, kroppa tai luonne ja on tavallaan omituista että jos jollakin vastakkaisen sukupuolen edustajalla jokin kohta poikkeuksellisen kiinnostava, niin tämä yksilö jää kummittelemaan mieleen ja uskoakseni tämä ei koske ainoastaan miehistä sukupuolta, vaan se koskee myös naisia, korjatkaa jos olen väärässä.

Minulla se on järjestyksessä niska, silmät, ääni...tai ei, niska, ääni, silmät, ristiselkä (paljas), luonne ja muu tulee sitten perässä. Joo, mä tiedän olevani todella outo mutta sille en voi mitään joten älkää ihan heti kivittäkö hengiltä.

Niskassa on kuten olen muistaakseni jo aiemminkin maininnut, jotain kiehtovaa koska niskan asento ja itse muoto kertoo paljon luonteesta, uskokaa tai älkää ja se on eroottinen osa naista. Ääni puolestaan on se joka joko lennättää veret korvista tai sitten se voi olla kuin henkäys, sellainen pehmeä tai käheä mutta kuitenkin äärimmäisellä tapaa kutsuva joka saa niskakarvat pystyyn. Silmät puolestaan, en käytä vanhaa fraasia ”silmät ovat sielun peili” mutta joo, niistä voi nähdä paljon ja se on sielu. On naisia joilla sielu on vanha, jopa nuorilla naisilla voi olla vanha sielu mikä tarkoittaa sitä että he ovat maallisten vaatimusten yläpuolella eivätkä kulje massan mukana tai sitten sielu voi olla nuori, kehittymätön kuin lapsella ja tämä ei ole mikään loukkaus naissukupuolta kohtaan mutta olen törmännyt tällaisiin elämäni aikana, erityisesti silloin kun elämäni oli pelkästään ryyppäämistä ja bilettämistä. Baareissa ja ravintoloissa näki näitä yksilöitä ja täytyi ihmetellä että miten he ovat säilyneet hengissä tai vammautumatta siihen ikään sillä heitä oli niin parikymppisissäkin kuin keski-ikäisissä ja jopa vanhemmissa naisissa. Okei, sama tai ainakin jälkimmäinen koskee miessukupuolta koska olen tavannut ja itseasiassa tunnen tälläkin hetkellä useamman nuorta sielua kantavan äijän ja voin todeta että jos tyhmyys leijuisi, niin nämä ukot lentäisivät todella korkealla.

Ristiselkä, niin sanottu kolmen tien risteys joka paljastaa katselijalleen asioita joita ei koskaan näe muuten ja siksipä paljas ristiselkä on oikeastaan sellainen että se ansaitsisi paikkansa listan kärjessä. Pääväylä eli selkärangan uoma on tärkeä mutta niin ovat myös vasemmalle ja oikealle johtavat sivutiet ja erityisen tärkeää on sen miten päätie jatkuu sivuteiden risteyksen jälkeen. Yleensähän peppu alkaa kaartumaan ylöpäin melkein heti ristiselän kohdalta mutta ei aina, olkoonkin että nyt puhutaan hyvin lyhyistä mitoista mutta kuitenkin ja nämä pienet eroavuudet kuten tämä mitta ja se miten tai millaisia oikealle ja vasemmalle johtavat sivutiet – puhumattakaan pääväylän uomasta – ovat sellaisia asioita jotka kertovat totuuden vaikka nainen valehtelisi ummet ja lammet. Kannattaa muuten uskoa.

Luonteesta voisi kirjoittaa sivutolkulla mutta sanon tässä lyhyesti että jos kaikki edellä mainitut ovat okei, niin luonnekin on okei sillä esimerkiksi hyvä luonne viihtyy vanhan sielun ja erään tietyn mallisen ristiselän kanssa (kolmen tien risteyksen oikean muodon löytää eräästä vanhasta kirjasta mutta mistä kirjasta, sen saatte selvittää itse) kun taas perseestä oleva luonne viihtyy nuoren sielun ja pistävien, tunteettomien silmien kanssa. Kissamaiset, jäätävän kauniit silmät ja käheä, tumma ääni paljastavat vanhan sielun mutta muitakin kohtia on, esimerkiksi jos naisella on ns. ”Lilithin ura” niskassaan, niin se on hyvä merkki ja mainittakoon vielä että hyvin monilla on ura mutta sen pitää olla juuri oikean eli Lilithin uran muotoinen.

Okei, ehkäpä tämä teksti oli liiallisesta valvomisesta tai liian kauan selibaatissa elämisestä johtuvaa tai molemmista mutta kummiskin, naiset ovat kauniita otuksia ja uskon vakaasti että myös naisilla, jokaisella omansa, on lista asioista joihin he kiinnittävät huomionsa miehissä mutta suuri kysymys onkin juuri se sinulle rakas vastakkaisen sukupuolen edustaja, että onko sinulla munaa kertoa meille kaikille mitä sinun listallasi on?

Panath Sabuth

 

Panath Sabuth. Hoikka ja kaunis, ääni kuin enkelillä mutta silmät muistuttivat kaivoa sillä en kyennyt erottamaan hänen täysin mustista silmistä mitään mikä viittaisi inhimillisyyteen ja siksi pelästyin aivan helvetisti hänen herättäessä minut vähän yli yksi, olin nukahtanut hieman aiemmin ja olin päässyt juuri syvään uneen joten nousin istumaan täysin tokkurassa ja kirosin unilääkkeiden vaikutusta. Panath´illa oli mustat, pitkät hiukset jotka oli palmikoitu taakse monimutkaisella tavalla joten poninhäntä muistutti jonkinlaista köynnöstä joka ulottui melkein ristiselkään asti.

Panaht istui myös ja ryhtyi penkomaan ruskeaa, nahkaista olkalaukkuaan joka näytti ainakin viisisataa vuotta vanhalta mutta uskon sen olevan vieläkin vanhempi. Katselin Panath`ia, jalkateriä suojasi jonkinlaiset varrelliset mokkasiinit jotka oli nyöritetty polveen saakka ja niissä oli upea, taidolla tehty helmiäiskoristelu. Hänellä oli yllään vaaleanruskeasta nahasta tehty pusero joka ylettyi lantiolle pusero oli täynnä jonkinlaista riimukirjoitusta tai vastaavaa, samoin kuin hänen housut jotka loppuivat polven alapuolelle ja paljastivat hänen jalkansa. Ne olivat vihertävät, pinta näytti suomuiselta vaikkei se ollut sitä, ikään kuin hänen jalkansa olisivat jotenkin tatuoidut mutta päättelin ettei niitä oltu tatuoitu, vaan jalkojen omituinen iho oli syntyperäistä. Ihmettelin koska se mitä pusero ei peittänyt, niin yläkropan iho näytti olevan paljon tummempaa, melkein mustaa ja ihon pinnassa kiemurteli monimutkaisia, hopean värisiä tribaaleja muistuttavia koukeroita ja koska pusero oli varsin väljä, en voinut olla huomaamatta että hänen daisareitaan peitti samanlainen kuviointi. Panath huomasi kun tuijotin hänen puseronsa kaula-aukon näkymiä, hän hymyili ja päästi omituista, kehräävää ääntä joka sai tällaisen hurskaan miehen kuin minä, hämilleen ja kirosin itseäni kun olin ollut typerä.

Yllätyin kun Panath kaivoi laukkunsa uumenista erikoisen pakkauksen koska olin varma että hän ottaisi sieltä esiin jonkinlaisia kidutusvälineitä tai vastaavaa.

Pakkaus oli noin viisitoista senttiä pitkä, seitsemän senttiä leveä ja suurin piirtein saman verran korkea ja sen sisällä näytti olevan jonkinlaisia pieniä, ruskeita levykkeitä. Hätkähdin toisen kerran kun Panath käsi minun hakea keittiöstä ”sen astian” koska tiesin ettei siellä olisi mitään ”astiaa” ja mietin että miten hän suhtautuisi kun palaisin keittiöstä tyhjin käsin.

Koitin könytä keittiöön mahdollisimman nopeasti sillä Panath oli kääntänyt tyhjän katseensa minuun eikä näin kuolevaisena jäänyt epäselväksi että ellen liikkuisi nopeasti, minun ei tarvitsisi liikkua enää koskaan.

Noustessani sohvalta ja en ajatellut äkillisten liikkeiden aiheuttamaa tuskaa enkä sitä helvetillistä, viiltävää kipua jonka omituinen, lähinnä kävelyn ja konkkaamisen risteytykseltä näyttävä etenemismuotoni aiheutti, ajattelin vain että minun on päästävä keittiöön mahdollisimman pian.

Päästessäni keittiöön hämmästyin koska keskelle ruokapöytää näytti ilmestyneen purkki joka oli pyöreä, ylä- ja alaosastaan kirkas mutta keskiosaa peitti nahkasuojus jossa oli saman tapaista riimukirjoitusta kuin Panath´in vaatteissa. Mikään ei viitannut purkin sisältöön. Mietin kuumeisesti että miten vitussa purkki oli päätynyt keittiön pöydälle sillä minä en sitä ollut ostanut, saati sitten laittanut mitään purkkia pöydälle eikä sitä ollut kukaan muukaan sinne laittanut. Otin purkin käteeni ja palasin olohuoneeseen missä Panath odotteli kärsimättömänä.

Palatessani keittiöstä selkä tuntui olevan kuin tulessa, valuin hikeä solkenaan ja ojensin purkin Panath´ille.

”Dementiaa vai oletko noin helvetin tyhmä?” hän ärähti ja ojensi purkin takaisin.

Minulla löi tyhjää hetken aikaa mutta sitten tajusin että minun pitää avata purkki. Kansi tuntui olevan tiukassa ja vaikka kuinka yritin, en saanut kantta auki ja olin jo lähdössä keittiötä kohden hakeakseni apuvälineitä kun tunsin jonkun äärettömän kylmän ja limaisen tarttuvan käteeni. Se oli Panath`in kieli ja hän riuhtaisi purkin itselleen, naksautti sen auki ja asetti pöydälle.

”Et sitten älynnyt tuoda ragania?!” Panath karjaisi ja näin kuinka musta, kaksihaarainen kieli työntyi suusta ulos. Tällä kertaa tunsin puhdasta, valkoista kipua raahautuessani uudestaan keittiöön ja olin varma että tämä on elämäni viimeinen yö. Keittiössä mietin kuumeisesti että mikä perkele ragan on, hetken ajattelin että kuinka paljon erilaisia astioita saisin kerralla kannettua olohuoneeseen lepyttääkseni tätä tuonpuoleisen edustajaa mutta ajatukseni keskeytyivät Panath´in paiskatessa minut keittiösopesta ruokailutilan puolelle. Maatessani lattialla kipu oli niin suurta että kaikki se mitä näin oli sumeaa ja vääristynyttä mutta sen tajusin että Panath veti laatikoita auki sellaisella voimalla mikä sai ne lentämään lattialle sisältöineen päivineen. Ihminen on omituinen, vaikka keittiössä tapahtuu jotain yliluonnollista, niin silti ajatuksissa vilahtaa että mitähän naapurit tuumavat tästä metelistä ja meneekö heiltä ilmoitusta isännöitsijälle. Lopulta Panath löysi lattialta jotain joka sopi hänen tarkoituksiinsa tai oli peräti ragan, vaikken uskonut että omistan sellaista. Samassa Panath tarttui käsivarteeni ja raahasi minut pitkin lattiaa olohuoneeseen heittäen minut kaaressa sohvalle.

”Istu!” hän sähähti ja tunsin kylmän henkäyksen täyttävän koko olohuoneen. Hän repäisi pakkauksen auki ja katselin kun hän otti pakkauksesta yhden niistä pienistä levykkeistä, piti kädessään jotain mitä en ensin nähnyt mutta sitten tajusin että se oli lusikka ja hän näytti lusikoivan purkista jotain tumman punaista levykkeen päälle ja laittoi suuhunsa. Tätä toistui vajaan kymmenen kertaa jonka jälkeen Panath röyhtäisi ja olohuoneen täytti samanlainen haju kuin vanhoissa katakombeissa on, sellaisissa jotka on juuri avattu useamman sadan tai tuhannen vuoden jälkeen.

Hän työnsi pöytää pitkin sekä levykepaketin ja purkin minua kohti, mulkaisi mustilla silmillään ja käski minun syödä levykkeet loppuun. Samassa hän hävisi ilman minkään oven tai ikkunan aukeamista, ei savua eikä helvetin lieskoja tai mitään joita ajattelin tällaisen yliluonnollisen olennon poistumiseen liittyvän.

Katselin levykepakkausta ja purkkia pitkään, mietin että kun kerran Panath oli häipynyt, niin helvettiäkö minä terveyttäni uhmaan syömällä noin epämääräisiä eväitä. Toisaalta, Panath voi olla edelleen paikalla vaikka en häntä näekään joten en uskaltanut uhmata vielä varmasti veemäisempää kohtaloa ja otin käteeni yhden levykkeen.

Kaivoin lusikalla tätä epämääräistä mönjää koko lusikallisen sillä jos tämä on kerran viimeinen ateria, niin parempi varmistaa että lähtee kertaheitolla eikä jää kitumaan. Levykkeet tuntuivat kylmiltä ja veteliltä joten minun oli muutettava otetta jotta sain purkista otetun mönjän pysymään levykkeen päällä. Viimein kun kuoleman levyke oli valmis syötäväksi, tungin sen kerralla suuhun aiemmin mainitsemani nopean lähdön varmistamiseksi.

Heti kun musta mönjä ja levykkeet tavoittivat makuhermoni, aivoni ilmoittivat että kyseessä on Atrian ohukaiset ja Dronningholmin mansikkahillo. Tajusin että vaikka demoneista lähes joka kerta puhutaan jotain negatiivista, niin osaa ne helvetin kutaleet joskus yllättääkin. Kyllä yösyöminen on sitten mukavaa, siitä huolimatta että saa vain jämät mutta ainahan sitä voi ostaa lisää. Ajattelin sytyttää kynttilän Panath´ille mutta sitten muistin että pimeällä puolella se ei ole hyvä juttu, samoin kuin ei se jos asunnossa on paljon peilejä….

Siivouksesta paranormaaliin

 

Pitäisi alkaa siivoamaan mutta ei huvita, yö meni normaaliin tapaan eli valvoessa ja nyt aamulla sain nukutuksi kolme tuntia. Tässä aamukahvia juodessa sitä keksii kaikenlaista millä välttäisi siivouksen – kämppä tosiaan tarvitsee kovaa kättä – ja se on melkoista jaakobinpainia päänupissa kun hyvä ja paha taistelevat keskenään. Ihminen on kumma otus, opportunisti jo syntyessään mutta se on jäänyt mulle arvoitukseksi miksi ihminen tietoisesti toimii itseään vastaan?

No, toisaalta ihminen on kautta aikain, niin hyvien kuin pahojenkin ominaisuuksien ohella, ollut hyvin itsetuhoisesti käyttäytyvä elämänmuoto ja siksipä olenkin tyytyväinen että olen saanut vaeltaa täällä yli puoli vuosisataa koska ihminen kulkee kohti itse aiheutettua sukupuuttoa. Toivottavasti seuraava 2.0 versio on meitä parempi (tai sitten ei).

Tällä kertaa hyvä puoli psyykestä voitti jaakobinpainin, pidin taukoa kirjoittamisessa koko päivän (tätä kirjoittaessa kello näyttää 20.21) ja sain siivousurakan tehtyä. Hitonmoinen homma mutta mulla on tapana tehdä ns. kaikki putkeen koska se on mielestäni parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi jakaa työt kahdelle eri päivälle. Nyt saan sunnuntain lorvailtua miten huvittaa ja se on hyvä se.Hermorataihminen poikkesi kuuden jälkeen ja operoi selkää hieman joten nyt on hieman helpompi olla. Kerroin hänelle kirjasuosituksista joita sain teiltä (kiitos ihan hirmuisesti!) ja hääp lupasi auttaa hankinnoissa joten sekin asia etenee mikä on hyvä juttu.

Asiasta viidenteen, jostain syystä mua on alkanut kiinnostaa oudot asiat kuten ihmisen pimeä puoli enkä tarkoita tällä mitään hullua sarjamurhaaja meininkiä, vaan sitä mitä me emme normaalissa arjessa näe ja tästä on ollut aiemminkin puhetta teidän kanssanne (etiäiset, enneunet, oudot kokemukset, pelottavat kokemukset/ilmiöt jne.) koska uskon että maailmassa on paljon muutakin kuin se että käymme töissä päivät ja yöt me nukumme, toisin sanoen elämä on liian kiireistä ja olemme tavallaan hylänneet sen ”pimeän puolen” itsestämme koska meidän täytyy selvitä siitä mitä yhteiskunta ja eläminen vaatii.

Minulle on tässä viimeisten noin kymmenen päivän aikana sattunut sellainen juttu, siis useammankin kerran että olen tiennyt ovikellon soivan kohta eikä tämä tuntemus ole heittänyt kuin maksimissaan minuutin tai pari ja vaikka kyseessä ei ole kuin ovikellon soiminen, niin se on helvetin pelottavaa koska en tiedä ”laajeneeko” tämä ”kyky” tietämään jotain sellaista mitä en välttämättä halua tietää. Toinen selitys on se että aivot toimivat jotenkin eri levelillä kivuista ja lääkityksestä johtuen.

Tässä kaikki tältä illalta, koska tässä on käyty suihkussa ja syöty hyvin, niin taidan katsoa löytyisikö jostain suoratoistopalveluista jotain hyvää katsottavaa. Mulla ei näy kuin kolme eri palvelua ja olen kahlannut niistä kaikista kaikki oudot ja scifi – jutut läpi, joten hyvien leffojen tai sarjojen löytäminen on vaikeaa. Tietysti sitä voisi lopettaa nykyiset palvelut ja ottaa tilalla jotain muuta mutta sitä ei huvita tehdä tänään ja siksipä toivon että saan käsiini jotain luettavaa niin en ole enää tv:n orja. Toki olisi tarjolla kasa tekemättömiä paperitöitä mutta taidan säästää ne maanantaille koska tänne on luvattu niin surkeaa keliä etten taida lähteä mihinkään.

Teille kaikille haluan toivottaa hyvää iltaa ja muistakaa olla ihmisiksi.

Ongelmia on ollut mutta eiköhän se tästä

 

Pahoitteluni ystävät rakkaat että olen ollut poissa ilmoittelematta mitään, myös lukien muutamaan sähköpostiviestiin sillä joulukuu ja vuodenvaihde olivat jotain sellaista mitä en halua kokea enää koskaan.

11. joulukuuta meni selkä, siellä vähän naksahti ja jouduin olemaan sängyssä noin kaksi viikkoa täysin autettavassa tilassa. Onneksi oli ystävä joka jeesasi kotona ja käytti lääkärissä.

Selkäepisodin viimeisinä päivinä alkoi olla uskoa tulevaisuuteen mutta sitten sairastuin koronaan ja alkoi helvetti, kuume oli tosi korkealla ja luulin että keuhkoni olivat tulessa. Jälleen tarvittiin ystävää ja onneksi tämä ystävä on todella pitkämielinen ja suuren sydämen omistava sillä ilman häntä olisin ollut todella kusessa. Viime päivät ovatkin sitten menneet masennuksen kourissa, tiistaina kävin psykiatrin luona ja hääp määräsi mulle uudet lääkkeet joiden avulla pitäisi kuulemma selvitä hieman paremmin.

En tiedä pääseekö ihminen pitkään jatkuvan kovan kuumeen aikana jollekin toiselle tasolle, eli käytämmekö enemmän aivokapasiteettia vai livahdammeko rinnakaistodellisuuteen koska välillä näin ja koin todella omituisia asioita. Okei, moni ajattelee nyt että hullu on houraillut kuumeessa mutta se ei pidä paikkaansa sillä kuumehourailut ovat olleet sameita ja se mitä koin, oli ihan jotain muuta. Sen verran mulla on vielä itsesuojeluvaistoa ja THL:n mielenterveyspuolen pelkoa etten kerro mitä kaikkea näin ja koin mutta se oli jotain sellaista mitä itseasiassa jäin kaipaamaan. En tiedä miten kovat kipulääkkeet toimivat kun ihminen on kovassa kuumeessa, tapahtuuko lääkkeiden vaikutusmekanismissa jotain muutoksia sillä sen selvittäminen vaatisi kemistiä tai ylipäätään ihmistä joka työskentelee näiden aineiden kanssa ja siihen minulla ei ole mahdollisuutta mikä on harmi mutta se siitä.

En ole tätä kirjoitettaessa vielä käynyt tsekkaamassa omaa blogiani enkä lukemassa teidän blogejanne mutta toivon että teillä on kaikki hyvin ettekä ole kohdanneet mitään ylipääsemättömiä vaikeuksia. Itselläni meni tämän sairastelun takia kolme isompaa ja yksi pienempi asia päin helvettiä joista kaksi on sellaista että niiden korjaaminen ei onnistu mikä vituttaa ja isosti. Töihin, tai paremminkin niiden viivästymiseen sairastelu ja masennus eivät ole onneksi niin pahasti vaikuttaneet koska näillä selkosilla on ollut todella kovia pakkasjaksoja ja niinä päivinä kun ei ole ollut pakkasta, niin lunta on tullut taivaan täydeltä. Taivaan kiitos vaikka omasta puolestani saisi lumetulo ja pakkaset loppua, minä kun olen kiinalaisessa horoskoopissa puukäärme ja käärmeethän tunnetusti eivät pidä kylmästä.

Tämä jää nyt vähän tällaiseksi tynkäpostaukseksi mutta eiköhän tässä palata normaaliin päiväjärjestykseen ja aletaan….no kyllä te tiedätte.

Kaikille mahdollisimman mukavaa perjantaita (oli pakko varmistaa kalenterista että mikä päivä nyt on) ja muistakaa olla ihmisiksi.

Naisen yksi vilkaisu, kääntäjä ja scifi

 

Taas valvotaan pitkää yötä, kiputilat ovat siitä mukavia kavereita että ne pitävät mielen virkeänä myös yöllä, tosin se tietää sitä että päivällä on tyhmä kuin saapas kun ajatus ei kulje mutta väliäkö tuolla. Kello näyttää olevan kaksitoista yli kaksi tällä hetkellä ja tässä olisi vielä noin kuusi tuntia siihen hetkeen kun pitää olla työpaikalla.

Tiistaina nykyinen maailmani loppuu ja alkaa uusi, muutos tulee olemaan tosi vaikea henkisesti mutta jos se onnistuu, niin se palkitsee pitkässä juoksussa ja se on se kannuste miksi teen sen, tai ainakin yritän tehdä. Enempää en sano tällä kertaa mutta kuulette siitä sitten joskus myöhemmin.

Sitä odotellessa voitaisiin puhua yhdestä projektista joka on meneillään, minullahan on täällä syvällä luostarin kellarissa (luostarissa on kaksi kerrosta maan alla) pieni labra johon on yhdistetty hyvin varustettu paja ja tällä hetkellä työn alla on kääntäjä ja ei mikä tahansa kääntäjä, vaan sellainen joka kääntää naisen puheen selkokieliseksi eli sellaiseksi mitä nainen todella tarkoittaa. Olen nimittäin huomannut että naisten ymmärtäminen on maailman vaikein asia ja on usein tilanteita missä nainen sanon esim. ”joo, se on hyvä juttu” mutta todellisuudessa se tarkoittaa että älä helvetissä tee sitä.

Miksi naisia on niin vaikea ymmärtää? Äijien maailmassa asiat ovat paljon yksinkertaisempia koska jos sanotaan jotain, niin se on sitten niin mutta naisten maailmassa tämä asia on täysin toisin enkä sano tätä missään negatiivisessa mielessä vaan siksi että teitä olisi helpompi ymmärtää. Naisissa on monien juttujen lisäksi yksi asia jota ihailen suuresti, se menee jopa monen muun asian edelle sillä yksi naisen vilkaisu voi todellisuudessa olla jopa pienen kappaleen verran tekstiä ja tämän olen oppinut jo hyvin nuorena ja asia vain vahvistui ollessani naimissa, minähän olen ollut kaksi kertaa aviossa. Minun täytyy jotenkin ympätä kääntäjääni kasvojen tunnistusohjelma joka tallentaa ilmeen ja osaa myöhemmin kääntää sen, sillä siinähän käy niin että reaaliaikaisessa elämässä minä ymmärrän ilmeen väärin ja toimin sen mukaan eli päin helvettiä joten minun täytyy tallentaa myöhemmin kasvojen ilmeeseen se, mitä nainen sillä hetkellä todellisuudessa ajatteli. Tästä tulee työlästä ja vaikeaa mutta eiköhän se siitä, samoin kun erilaisten ynähdysten ja lyhyiden lauseiden todellinen merkitys. Nyt pitää huomata se, etten dissaa naisia, vaan yritän tehdä itsestäni paremman ihmisen.

Se siitä projektista. Ette usko kuinka pitkiä nämä yön tunnit voivat olla, tv on tuossa taustalla päällä, toisinaan vietän yön Spotifyn parissa ja milloin mitenkin. Minun pitäisi saada taas lukemisesta kiinni, olen tainnut puhua tästä ennenkin mutta lukeminenhan loppui kuin seinään kun vapauduin linnasta. Siellä kun oltiin 23 tuntia vuorokaudesta lukkojen takana, niin ei ollut juuri mitään järkevää tekemistä joten tuli luettua aivan helvetisti. Nykyään, näiden sairauksien tai en tiedä onko se sitten pillerien syytä, niin mun on vaikea keskittyä ja jos aion lukea jotain, niin ympäristön täytyy olla täysin hiljainen. Täällä luostarissa se onnistuisi helpommin varsinkin viikonloppuisin kun on vähemmän elämisen aiheuttamaa hälinää. Mutta vaikeaa se tulee olemaan koska päässä liikkuu sata asiaa yhtä aikaa.

Persaukisuudesta johtuen mun pitää tyytyä kirjastoon, minen kykene ostamaan minkäänlaisia kirjoja ja äänikirjoja en kuuntele sillä olen käyttänyt useammankin palveluntarjoajan ilmaiset koejaksot ja olen huomannut että vaikka kirja itsessään olisi hyvä, niin lukijan ääni ei sovi siihen lainkaan. Kirjastossa en ole käynyt valovuosiin joten sekin asia pitää opetella, kaiketi sielläkin homma on muuttunut niin paljon että tällainen tyhmä timpuri on aivan pihalla mutta eiköhän se siitä. Pidän erityisen paljon scifi – kirjallisuudesta joten jos tiedätte hyviä opuksia tai useamman kirjan käsittäviä saagoja joita saa kirjastosta, niin olisin enemmän kuin kiitollinen jos te vihjaisitte niistä. Se mitä olen katsellut ja selaillut esim. supermarkettien pienehköistä valikoimista, niin kaikki tuntuu nykyään olemaan samaa paskaa eli rikollisuutta joihin liittyy hyvä tyyppi, pahis ja joku muija joka alkaa kirjan edetessä olemaan hyviksen kanssa ja joka joutuu jossain kohtaa kuseen ja hyvis pelastaa.

Toinen mikä on vallan saatanan ärsyttävä ”genre” on se, että eläkkeellä oleva poliisi tai muu tyyppi – vaikkapa postinkantaja – lähtee mielettömälle kostoretkelle menetettyään rakkaansa ja tappaa älyttömästi ihmisiä vaikka kostoretken taisteluissa saamiensa vammojen vuoksi hänen pitäisi olla sataprosenttinen invalidi, tapaa hurmehenkisen retken aikana yllätys yllätys, jonkun muijan joka liitty jotenkin niitattavaan porukkaan mutta hääp aloittaa suhteen tämän kanssa ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tähän kohtaan voisin sanoa että voi sian v-alkuinen genitaalielin.

Tietysti on ihmisiä, uskoisin että hyvinkin suuri joukko joka ajattele scifistä samalla tapaa että johan paskaa mutta minä pidän siitä ja mitä muut ajattelevat, se on heidän ongelmansa eikä minun.

Okei, tänään on sunnuntai joten nukkukaa pitkään ja mikäli olette parisuhteessa, niin kutmuilkaa (sana tarkoittaa hellimistä, ei aktia) kumppaninne tai puolisonne (no se nyt on sama asia jumalauta) kanssa ennen kuin nousette ylös eli viettäkää pitkä aamu. Niistä hyvät sunnuntai aamut on tehty. Jos ette ole parisuhteessa, niin nouskaa ylös vaikka kello näyttäisi viittä koska aikaisin aamulla ihminen on tehokkaimmillaan joten saa tehtyä paljon erilaisia hommia ja kas, kello kymmeneltä huomaa että on tullut syötyä aamupalaa, pestyä pyykit, tiskattua ja kenties imuroituakin + mahdolliset paperihommat ovat järjestyksessä joten sitä voi vaikkapa maata sohvalla koko päivän, varsinkin jos keli on perseestä. Että semmosta tällä kertaa.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Päiväni aikamatkaajana

 

Tänään kun lueskelin hetki sitten lukulistaani, niin Laiskiasen blogissa oli aiheena ”päivä aikamatkaajana” ja kun sitten googlailin asiaa eteenpäin, niin löysin myös blogin Hajatelmia josta pidin ja lisäsin sen lukulistalleni.

Millaista olisi olla aikamatkaaja, toivoisin olevani aikamatkaaja tulevaisuudesta joka tulisi kertomaan kuinka päin helvettiä asiat ovat maapallolla kaikkinensa ja kertoisin vieläpä että asioiden korjaaminen onnistuu mutta te parasiitit ette ansaitse sitä koska ihmiskunnan ns. sivistys ei ole kuin muutama sata vuotta vanha joten se on esim. kuin muutaman mikronin ohuinen maali auton pinnalla. Pieni raapaisu (tai pinta on oikeastaan lohkeillut jo monista paikoista kuten tiedämme nykyisistä sodista ym.), ja sieltä paljastuu se brutaali ja alkukantainen ihminen joka ei pidä muusta kuin valloittamisesta ja toisen alistamisesta. Ihminen on myös luonteeltaan parasiitti, se tahtoo ja sen ainoa tarkoitus on vallata alueita itselleen ja kun se on tuhonnut valtaamansa alueet, se valtaa uusia alueita kunnes niitä ei ole jäljellä.

Alistamista ja valloittamista harjoitetaan valtiollisella tasolla erilaisten yksittäisten valtioiden ohella ja suuremmassa mittakaavassa erilaisten liittoutumien kautta. Yksilötasolla taas dissataan sosiaalisessa mediassa ja myös somen ulkopuolella, oikeassa elämässä ja myös valloitusta tehdään, halutaan ostaa tontteja, kiinteistöjä ja metsäpalstoja etc. Kuulostaa synkältä ja karulta mutta se on valitettavasti totta. Onneksi maailmassa on paljon hyvääkin kuten rakkaus ja välittäminen sillä ilman näitä jälkimmäisiä vastavoimia maapallo olisi jo ei nyt ihan tuhotunut, niin kuitenkin hyvin karu paikka jossa huono puoli eli köyhät eläisivät aivan helvetin kurjasti ja sitten taas parempi puoli, rikkaat entistäkin paremmin. Keskituloiset olisivat todennäköisesti jonkin sortin kapinallisia tai kuitenkin jonkinlainen vastavoima kaikelle tai ainakin yritys pitää yllä jonkinlaista balanssia.

Jos saisin todella viettää päivän aikamatkaajana, niin seilaisin molempiin suuntiin, kävisin katsomassa kuinka pyramidit oikeasti rakennettiin, mitä tapahtui monelle kukoistaneelle sivilisaatiolle jotka lakkasivat yhtä äkkiä olemasta etc. ja sitten taas tulevaisuudessa että koska on ns. nollapäivä jolloin kaikki alkaa uudelleen, miten ja minkälaisessa maailmassa mutta uskon että se on paljon karumpi missä me nyt elämme. Meitä ennen olevat sivilisaaliot ovat tuhoutuneet ja myös me tulemme tuhoutumaan enkä usko sen päivän olevan kaukana. Nyt on afrikassa ennen näkemätön ruokakriisi, ihmisille ei riitä ruoka ja keskisen maapallon maissa kärsitään veden puutteesta ja joku tutkija joskus tässä taannoin sanoikin että seuraava sota käydään vedestä – jos ehditään sillä sitä mukaan kun päiväntasaajan molemmin puolin kärsitään kuivuudesta, niin samaan aikaan jäätiköt sulavat kiihtyvällä tahdilla. On rakennettu paljon huikeata infraa ikiroudan peittämälle alueelle luullen sen olevan ikuista mutta jo nyt osa esim. Siperian alueen kaupungeista kärsii vajoamista kun ikirouta sulaa. Paljon paskaa (ydinjätettä ja muuta) on haudattu niin jäätiköille kuin ikiroudan alueelle joten luulenpa että kusessa ollaan. Kuitenkin se on varmaa että väestön liikehdintä kasvaa globaalisti tavalla, joka tuo ongelmia eli tarkoitan tällä sitä ettei se tapahdu ilman väkivaltaa.

Pahoitteluni synkästä postauksesta mutta se johtuu osittain siitä että näinhän ne asiat ovat mutta myös siitä että joudun tiistaihin mennessä tekemään päätöksen joka vaikuttaa loppuelämääni ja jos te vielä jaksatte lukea näitä ei niin terveitä aikakirjoja elämästäni, saatte ehkäpä kuulla tästä päätöksestä ja sen vaikutuksista. Itse olen tällä hetkellä täynnä rakkautta mutta en tiedä kenelle sen osoittaisin ja se on melkoinen pulma, ei kuitenkaan se mistä edellä mainitsin. Kiitos vielä kerran Laiskiaiselle päivän aiheesta koska omassa päässäni käy sellainen vilske ja kaaos etten tiennyt mitä olisin kirjoittanut. Toivokaamme että maailmasta tulee parempi sillä jos ei tule, niin tulevat sukupolvet saavat asua maanpäällisessä helvetissä.

Muistakaa olla ihmisiksi ja rakastakaa (oikeasti) toisianne.

Rakkaudella

- Apotti -

Herokinkku

 

Olen pohtinut voisiko kerrostaloasuntoon ostaa jonkun helvetillisen suurtalousuunin johon mahtuisi kokonainen sika paistettavaksi ja kuinka perkeleen paljon sian valmistus tulisi tekemään sähkölaskussa? Ensinnäkin jo uuni maksaa varmaan maltaita ja joudun kysymään isännöitsijältä että voinko vetää voimavirtajohdot kämppääni, hän varmasti ymmärtää koska on himppasen duubiduu-ukkoja. Tosin joudun uunin asentamisen jälkeen tiskaamaan istualtani uunin päällä sillä uuni valtaa koko hikisen keittiöni vapaan lattia-alan ja mutta siitä on se hyöty ettei tartte kurotella tiskikaapin ylemmille hyllyille ja samalla voin myös tarkistaa kuiva-ainekaapin ylimille hyllyille unohtuneet jauho-ym. pakkaukset joita olen tähän asti joutunut tiirailemaan kiikareilla koska turvavaljaani ynnä köydet ovat jo pitkään olleet joko työmaalla tai verstaalla.

Täytyy ottaa yhteyttä marttoihin että voisivatko he tulla konsultoimaan kokonaisen sian paistamisessa ja syy miksi haluan paistaa kokonaisen sian, on se että vituttaa aina kuunnella kun sukulaiset ja tuttavat kertoilevat kuinka ison kinkun he ovat täksi jouluksi varanneet. Nyt voin sitten rinta rottingilla sanoa että en mä kovin isoa, sellainen 400 kiloinen juottosika joka on saanut pelkkää maitoa ja laaturehuja ja jonka liha on niin mureaa että se hajoaa jo ajatuksen voimalla. Toisaalta kiinnostaisi tehdä hybridi tästä siastani ja jenkkien kiitospäivän kalkkunasta siten että lapioisin joitain täytteitä sian hanurista sisään, millaisia, sitä en vielä tiedä mutta eiköhän nuo martat neuvo tai neuvovat ainakin siinä vaiheessa kun sanoo että minä saatana poltan teidän reseptiarkiston jos apua ei tule. Ei vaan, martat ovat varmasti mukavia ja uskon että he lähtevät keikkaan mukaan kun sanoo että ette muuten onnistu paistamaan kokonaista sikaa ja lappamaan sen hanurin kautta jotain täytteitä sen verran paljon ettei leikatessa näy yhtään tyhjää tilaa missään.

Tuollaisen 400-kiloisen sian hiljalleen paistaminen ottaa varmaan pari viikkoa ja siksipä täytyy käydä ostamassa retkivuoteita tai patjoja sillä martathan ei tästä kämpästä lähde ennen kuin sika on saatu paistettua. Pitää myös hankkia ruokaa, helvetisti viinaa ja erilaisia viinejä ja koska en tunne marttojen hierarkiaa enkä sitä minkälainen mahtaa olla marttojen nykyinen keski-ikä, niin muutama paketti kortsuja jos sattuisi vaikka jotakuta panettamaan. Mistä sitä koskaan tietää. Niin ja pelikortit – tämä on sitten vain toisen käden tietoa – koska martat ovat kuulemma helvetinmoisia uhkapelureita ja tässä onkin vaarana se, että ei riitä se että menee kaikki säästöt, vaan myös joulukuun kuppanen eläke ja silloin ollaan kusessa. Täytyy toivoa että kortti suosii ja ainahan voin viedä jotain kaniin. Paljon ei arvokasta ole mutta jotain kummiskin, ainakin parin kierroksen verran.

Apropoo, eihän muuten niitä täytteitä tarvitse mistään hanurista lapioida koska sikahan halkaistaan teurastuksen yhteydessä että saadaan sisuskalut ulos. Tai no jos haluaa tehdä hybridin, niin kyllä muuten tarttee koska ensin sika ommellaan kiinni tukevasti ja sitten aletaan survomaan täytteitä joten tarvitsen tänne myös pari kunnon ompelijaa joiden täytyy olla täällä koko ajan ommelten mahdollisen ratkeamisen vuoksi. Voi hyvää päivää, tämä projekti taitaa tulla hintoihinsa koska kyllähän martat jotain veloittaa ja sitten vielä ompelijat päälle plus kaikki tarvikkeet käsittäen täytteet, viinat ja safkat. Toki myös menee paalitolkulla paskapaperia ja erilaisia suihkushampoita ja ties mitä Oil of Ulayta + muita naisten juttuja. Itsekin on ostettava ainakin kahdeksan kartonkia norttia ja pari punttia tikkuja koska uskon että välillä saattaa olla hermo piukalla. Rupesin tässä pohtimaan että paljonkohan narua menee sen sian kiinni ompelemiseen? Riittääkö pari – vai viisikymmentä metriä ja koska sen pitää olla vallan saatanan tukevaa, niin lienee parasta että mä kysyn kalastajilta koska hyö ovat pelanneet verkkojen ja narujen kanssa koko ikänsä. Niin ja minkälaisilla neuloilla ompelijat sen työn tekevät. Voi helvata, lienee parasta teettää jossain valimossa pari settiä vähän styrkempiä neuloja koska sian nahkahan on tunnetusti jaa vähän vahvaa, melkein yhtä vahvaa kuin valaan nahka vaikken ole koskaan sellaista nähnytkään.

Ookke, tässä sitä riittää pohdittavaa ja täytyy heti huomenna ottaa yhteyttä isännöitsijään, marttaliittoon ja suomen ompelijat ry:hyn jotta saadaan polkaistua homma käyntiin sillä jouluhan on tuota hätää ja mulla menee ainakin pari, kolme päivää käryjen tuulettamiseen paistamisen jälkeen joten voi kyllä käydä niin että sika valmistuu vasta väliviikolla muttei sen mitään väliä. Laskin hätäseen että saan tehtyä paistirasvasta about 3000 talipalloa jotka voin sitten myydä kulujen peittämiseksi, tosin ne talipallot ovat varmaan sen verran suolaisia että ne tirpat jotka niitä syövät, eivät enää paljon lentele mutta kyllähän maassakin olevia lintuja tarvitaan. Esim. kesällä menee aivan vitusti erilaisia hyönteisiä ja muita ökkömönkiäisiä pitkin ja poikin joten kyllä nokittavaa riittää ja onhan sitten vapaata ilmatilaa enemmän.

Mulla on tässä nyt vähän laskettavaa ja pitää tehdä kauppalista jahka saan martoilta ohjeet mutta muistakaa te olla ihmisiksi.

Paleltuneet peukalot aka maailman lyhin postaus

 

Tästä tulee flunssan takia maailman lyhyimpiä postauksia koska a) mun on pakko mennä tänään töihin ja b) palellutin eilen molemmat peukalot, toisin sanoen en tunne niillä mitään ja sen vuoksi mulla on yksi kysymys. Pitääkö mennä lääkäriin vai odottaa että niihin palaa tunto? Niitä särkee jonkin verran mutta ne on suht normin väriset joten ajattelin ettei syytä huoleen mutta olisin vaan varmistanut asiaa teiltä koska päivisin en en ehdi jonottamaan puhelimessa ja illalla kun tulen himaaan, niin kaikki mestat ovat kiinni. 

No okei, päivystys on auki mutta sinne en mene istuskelemaan moneksi tunniksi koska se on hyvässä lykyssä puoli yö tai enemmän kun sieltä pääsee pois. Siis kun menen sinne töiden jälkeen. Eli jos joku teistä on terveydenhuoltoalalla tai muuten tietää asiasta (juu en ole googlannut), niin olisin kiitollinen jos joku voisi auttaa tässä asiassa. Pukeutukaa te lämpimästi älkääkä riekkuko vähissä vaatteissa ja ennen kaikkea, muistakaa olla ihmisiksi.

Kun hullu turhautuu

 

Eilen tuli pakkaspäivä, työmaalla mittari näytti – 18 astetta joka on isoilla työmailla virallinen pakkaspäivän raja ja koska joudun tekemään avokäsin tai pelkät kynsikkäät kädessä töitä, -18 alkaa olemaan sellainen lämpötila ettei sormet yksinkertaisesti toimi ja se on huono juttu, ei pelkästään ansionmenetyksen takia vaan myös siksi ettei minulla ole mitään tekemistä. Kämppä on siivottu, pyykkikori on muutamaa vaatekappaletta lukuun ottamatta tyhjä, jääkapissa on karjalanpaistia ja kanansuikalekastiketta + perunoita joten ei tarvinnut laittaa edes ruokaa. Nämä ovat niitä päiviä jolloin turhaudun ja tilanne on sama kuin illalla/alkuyöstä kun koittaa saada unta tuloksetta. Miljoona asiaa pyörii päässä ja näinä hetkinä sitä tuntee itsensä aika yksinäiseksi koska ei ole ketään jonka kanssa jutella tai jonka kanssa voisi jakaa ajatuksiaan mutta se siitä. En valita enempää.

Turhautumisessa on myös se huono puoli että tulee tehtyä typeriä asioita joita olen tehnyt historian saatossa useita. Eräs joulu tein piparkakkutalon mutta koska olen rakennusalalla, niin ei riittänyt että seinä-ja kattopalaset onnistuivat koska niissä oli jopa puolen sentin heittoja. Niinpä lastasin palaset varovasti laatikkoon, ajelin verstaalle ja ajoin pöytäsirkkelillä osat millilleen oikean kokoisiksi. Päätin tehdä katolle pieniä kattopaanuja ja voitte kuvitella millainen helvetti on hiomakoneella työstää jokainen pikkupaanu (koska mittasuhteet) oikean kokoiseksi ja muotoiseksi. Ne kun olivat uunista tullessaan lähinnä sellaisia pyöreähköjä lätysköitä.

Loppujen lopuksi kun piparkakkutalo oli valmis, se seistä jökötti muistaakseni tammikuun puoliväliin asti ja itse söin siitä vähän kattoa. Loput menivät yhden kaverin koiralle jolle annoin aina palasen kun kaveri tuli koiransa kanssa käymään.

Erään kerran opettelin morseaakkoset kun muisti vielä pelasi, en täydellisesti mutta melko hyvin kumminkin ja koska vastapäätä tätä kerrostaloa jossa asun, on vanhusten palvelutalo, niin aloin lähetellä viestejä sinnepäin räpsyttelemällä sälekaihtimia. En mitään vaikeita vaan lyhyitä ”hei” ja ”kuinka voit” – tyyppisiä koska toivoin että palvelutalossa olisi joku vanha sotaveteraani joka on toiminut sodan aikana radistina ja osaisi vastata mulle. Edellyttäen tietenkin että hän tajuaisi mitä helvettiä on tekeillä. Jatkoin touhua muutaman viikon ja viikonloppuisin jopa pitkiä jaksoja kunnes talotyhtiön huoltomiehet ja joku muija tulivat oveni taakse ja kysyivät että onko sulla kaikki okei kun kuultiin että räpsyttelet täällä sälekaitimia? Vastasin että en tiedä mistä puhutaan, kuka saatana tällaista on ilmoittanut? Vastattiin että vastapäisestä talosta johon minä että siellä lienee vanhuksilla joko liian voimakas tai laimea lääkitys mutta kun taloyhtiön edustajat sanoivat että kyse on henkilökunnan ilmoituksesta, oli pakko vastata että käykääpä tsekkaamassa kellä kaikilla on oikeus lääkekaapille ja tulkaa sitten uudestaan kun olette testauttaneet henkilökunnan. Olin pari viikkoa pakarat jäykkänä että kuinkahan tässä käy mutta onneksi mitään ei kuulunut. Lopetin tietenkin koko perkeleen morsetuksen ja kirosin itseäni siitä että olin tuhlannut viikkotolkulla aikaa opiskeluun ja sitten kävi näin.

Eräs viikonloppu päätin piristää kämppäni yleisilmettä ja koska olin aika persaukinen siihen aikaan (ihan niin kuin nytkin), niin tuumasin että teenpä verhot pussilakanoista. Tuntitolkulla ompelukoneen kanssa ähräämistä ja kun vihdoin myöhään illalla sain ne ripustettua, niin ne olivat niin helvetin rumat ja hirveät että melkein oksensin. Hysteerisenä revin ne alas ja sitten pakon sanelemana laitoin vanhat verhot takaisin ja olin entistä enemmän turhautunut, kuten joka kerta näitä hemmetin typeriä asioita tehdessäni.

Se on kumma juttu miten päässä naksahtaa kun saa jonkun idean. Se tuntuu loistavalta ajatukselta ja sen tekemiseen voi uhrata jopa viikkoja mutta sitten kun itse typeryys on valmis, niin vitutuksella ei ole rajaa ja usein olenkin lyyhistynyt keittiön nurkkaan nyyhkyttävänä ihmisrauniona.

Vuosien mittaan olen mm. yrittänyt tehdä muovailuvahaa jota voisi turvallisesti polttaa (ajattelin mullistaa kynttiläteollisuuden) mutta useiden viikkojen kokeilujen jälkeen muistona ei ollut kuin musta naama ja saatanallinen yskä. Ties mitä yhdisteitä keuhkoihini meni koepoltoissa.

Että semmosta, hulluna on hyvä olla mutta elämä ei saa olla liian helppoa eikä saa olla liikaa vapaa-aikaa tai alkaa tapahtumaan. Joutuu selittelemään turhan paljon ja pelkäämään että joku ilmoittaa jonnekin. Eniten vituttaa kun tullaan kyselemään että onko sulla kaikki okei tai että mitä helvettiä sä touhuat kuten eräällä aikakaudella kun yritin käydä entisen paikkakuntani kaupassa erilaisissa valeasuissa, ihan vaan huvin vuoksi mutta homma ei mennyt ihan putkeen huonojen meikkaustaitojeni ja epäuskottavien tekoviiksien- ja partojen asettelussa. Huolimatta siitä että investoin huomattavan määrän kirpputorien vaatteisiin joiden luulin toimivan. Tai no kerran melkein onnistuin kun olin pukeutunut naiseksi peruukin kera ja mulla oli aika vahva meikki jolloin jopa eräs kaupan työntekijä kysyi että mitä rouva etsii? Kimeällä ja epäselvällä äänellä piti keksiä jotain ja sanon että mansikkahilloa jonka jälkeen mentiin oikealle hyllylle mutta onneton kun olen, niin pudotin lasipurkin lattialle ja sehän meni paskaksi jolloin aloin kiroamaan omalla äänelläni. Myyjä tunnisti minut ja alkoi nauraa räkättämään jolloin pakenin kaupasta helmat paukkuen ja pidin muutaman vuoden väliä ennen kuin uskaltauduin kyseiselle kylälle. Parin vuoden tauosta ei ollut mitään hyötyä, vanhemmat ihmiset katsoivat vähintäänkin oudosti ja kaverini ja tutut tulivat kyselemään että oletko sä ollut hoidossa kun kuultiin että sulla jyrisi päässä aika pahasti tässä muutama vuosi sitten.

Nykyään osaan, tai ainakin yritän hillitä itseäni ja olen mielestäni tasapainoisempi, ehkä seuraavaan kuningas ideaan asti.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Alitajuinen veto tuntemattomaan

 

Aamuyön tunnit ovat tosi pitkiä, herään yleensä kahden kolmen aikaan nukuttuani hyvinä öinä melkein neljä tuntia ja huonompina pari tuntia. Olo on kuin zombilla ja tunne jatkuu koko päivän, sitä on tavallaan automaattiohjauksella kun ensin on töissä ja sitten kun tulee kotiin, pakolliset kotityöt menevät kuin unessa ja asioita tulee tarkistettua moneen kertaan koska unen puute vaikuttaa aivan helvetisti muistiin. Toisaalta aamuyön tunnit ovat hyviä, vaikka on vähän ulalla tai siitä johtuen, on aikaa miettiä kaikenlaista ja välillä ajatukset eksyvät todella omituisille raiteille. Tänä yönä etsin omituisia blogeja mutta en löytänyt, kaikki liittyy nykyään johonkin maksulliseen palveluun kuten ennustamiseen etc. mikä vituttaa suuresti. Tiedän kyllä rajatiedon saitin ja muita vastaavia mutta aidosti outoja blogeja en löytänyt, ehkä se johtuu siitä että harva meistä vapaalla olevista hulluista kirjoittaa mitään, ehkäpä laitoshoidon pelko on yksi syy. Jos tiedätte joitain outoja tai ei niin tavallisia blogeja, niin vihjaiskaa niistä. Parasta tietenkin olisi jos te kertoisitte oudoista tavoistanne tai hämäristä toimistanne mutta sitähän te ette tee.

Ihmisen aivot ovat mielenkiintoinen kapistus, tai paremminkin se että miksi tunnepuoli ohjaa usein vaikka järki sanoo ei? Välillä tunnen pakottavaa tarvetta mennä puhumaan jollekin ihmiselle vain sen vuoksi että tunnen häneen jonkinlaisen yhteyden, ikään kuin olisimme tunteneet aina. No, onneksi olen useimmiten kyennyt torjumaan tämän ajatuksen mutta joskus pelkkä ystävällinen nyökkäys aloittaa keskustelun joka voi venyä hyvinkin pitkäksi. Kaupat ovat hyviä paikkoja tähän hommaan, olettaen että siellä näkee jonkun johon tuntee yhteyden. Jep, hulluhan minä olen mutta mulla on aika helvetin usein tarve tutustua ihmiseen, ei kuitenkaan niin että se menisi häiriköinnin puolelle.

Usein puhutaan että joillakin ihmisillä on aura ja se voi olla hyvinkin totta joten ehkäpä nämä ihmiset joihin tunnen vetoa, omistavat auran jota mä en näe mutta se on se voima joka vetää puoleensa. Olen varma että on muitakin koska uskokaa tai älkää, mutta on käynyt niin että tuntematon on tullut viereeni kaupan hyllyjen välissä ja kysynyt että mitäs olet puuhaillut viime aikoina. Ei mitään hyvää päivää tai sellaista, vaan suoraan kysytään että miten on mennyt ja samalla iskee tunne että olen tuntenut tämän henkilön koko ikäni. Kerran multa kysyttiin vastaavassa tilanteessa että oletko saanut jo yläkerran valmiiksi ja silloin todella sävähdytti koska remontoin erään rintamamiestalon yläkertaa. Vannon että nainen ei ollut paikkakuntalainen ja näin hänet ensimmäistä kertaa. Ehkä te luulette että nyt jätkä suoltaa pelkkää shaibaa mutta ei, nämä asiat ovat täysin tosia ja koska tuossa jo tuli mainittua nainen, niin lienee selvää että kaikki nämä joihin tunnen vetoa ovat naisia. En kuitenkaan koskaan ole tuntenut mitään seksuaalista vetoa tai ihastumista koska nämä tuntemukset ovat ihan oma juttunsa.

Tämä nyt meni ehkä henkimaailman puolelle jota useimmat pitävät ihan huuhaana mutta minä en koska on tapahtunut niin paljon asioita ihmisten kanssa joita en tunne. En tiedä että ovatko nämä muutkin joiden kanssa olen ollut tekemisissä jotenkin hulluja joka on ehkä liian voimakas ilmaus mutta jollain lailla erilaisia kuin muut. En ole taikauskoinen tai mitään muuta sellaista mutta jotain outoa on tapahtunut ja uskon että tapahtuu vielä tulevaisuudessakin.

On ehkä parempi että lopetan nyt ja toivotan kaikille erittäin hyvää sunnuntaita.

Niin, ja muistakaa olla ihmisiksi.

Naisen niskasta ja vähän muusta

 

Kävin eilen rautakaupassa ja koin siellä ilmestyksen, en mitään hengellistä vaikka se kyllä oli aika lähellä sillä näin tähänastisen elämäni kauneimman niskan. Juu, luitte oikein eli niskan joka kuului ns. tavalliselle naiselle (ei siis millekään ylimeikatulle nartulle). Yleensähän miehet – keskenään – jakautuvat joko perse tai tissimiehiin mutta itse kiinnitän huomiota siihen kuinka nainen on meikattu sillä naisen silmät ovat jotain mikä kertoo naisesta paljon ja on helvetin surullista nähdä kuinka useimmat muijat pilaavat silmänsä meikillä joka ei heille kerta kaikkiaan sovi. Toisin sanoen he pikemminkin peittävät silmänsä kuin korostavat niitä.

Toinen asia on niska, se millainen se on ja kuinka nainen kantaa sillä päätään, kertoo onko kyseessä...mitenkähän tämän nyt sanoisi...rotunainen koska naisen ei tarvitse olla mikään siniverinen tai muuten kuulua ”ylempään kastiin” koska juuri tuo niskan ja pään asento kertoo onko naisessa luonnetta vai ei ja vielä jos hänellä on lumoavat silmät jotka on meikattu hillitysti, niin se oli sitten siinä. Saa heittää sielunsa menemään varsinkin jos nainen on vielä aito punapää mutta se ei suinkaan ole välttämätöntä. Ehkäpä mä olen niin hullu että kiinnitän noihin asioihin huomiota sen sijaan että tuijottaisin naisen daisareita tai perseitä. Okei, totuuden nimessä on sanottava että kyllähän niitä tulee vilkaistua mies kun olen, mutta silmät ja niska ovat jotain mikä menee niiden edelle. Jos naisella on tietynlaiset, kettumaiset (en tarkoita vittumaista, vaan sellaista tiettyä katsetta) silmät niin meikäläisen tulee puhuttua ihan mottipäisiä koska keskityn silmiin. Edellyttäen tietenkin että ylipäätään keskustelemme. Tämä on ongelma, sillä olen eräässä kaupassa ja yhdessä virastossa koittanut kysellä mitä typerämpiä asioita ihan vain sen takia etten olisi halunnut päästä katsettani niistä silmistä. Helvetin hullu, myönnetään.

Okei, se naisista vaikka vielä on sanottava että jos naisella on sellaiset pixie- tyyliset tai muuten lyhyet hiukset, niin hyvää päivää ja hei vaan sielu. Tässä on melko helvetinmoinen ristiriita koska olen ihan myyty jos naisella on ponnari, nykyäänhän niitä on jos jonkinlaisia mikäli hiuksissa riittää mittaa. Tiedättehän, sellaisia palmikoituja juttuja. Nyt mun on parempi lopettaa tästä aiheesta tai ylipäätään naisista puhuminen mutta tämä luostarissa asuminen käy välillä henkisen lujuuden päälle. Munkitkin kun ovat ihmisiä. No nyt tiedätte ainakin sen mikä saa mut pois tolaltaan mutta (taas mä aloin puhumaan naisista) on sanottava ilman mitään perseen nuolemista tai muuta mielistelyä, että jokaisessa naisessa on jotain mihin silmät jää kiinni ja jos naisessa on luonnetta, niin….no kyllä te tajuatte. En tarkoita että naisen pitäisi olla joka asiassa vastaan, vaan sitä että ärh, tätä on vaikea selittää mutta sitä ettei muija pelkää liata käsiään tai ole heti nyyhkyttämässä jos jotain menee vikaan ja vieläpä vaikka menisi isosti. Ehkäpä mä haen tässä jotain resilienttiä (en tiedä menikö toi sana oikein) muijaa mutta olen elämäni aikana kaksi kertaa viettänyt useamman vuoden tällaisen naisen kanssa ja vaikka he ovat ns. ”kunnon muijia”, niin heillä on myös toinen, hyvinkin hellä ja rakastava puoli kun sellaisen aika tulee.

Selvä, nyt lopetan koska onnistuin viime viikon pakkasessa työskentelyn jälkeen saamaan lievän kuumeen joka on hoidettavissa parissa päivässä eli viikonloppu menee sairastaessa mutta olen tropannut (ihan apteekin lääkkeillä) itseäni tukevasti ja vielä kun sekaan heitetään noi voimakkaat kipulääkkeet joiden avulla yritän ylipäätään toimia, niin tulee sanottua enemmän kuin on tarkoitus ja pyydän anteeksi tätä.

Pitäkää itsestänne huolta ja muistakaa olla ihmisiksi.

Pahimmat syntini

 

En ole puhunut aikoihin luostarin asioista koska olen kirjoitellut kaikenlaista omasta elämästäni ja nämäkin asiat tavallaan liittyvät omaan elämääni sillä aika ajoin meille tulee ohjeistuksia ylemmältä taholta joita meidän on noudatettava ja nyt sitten kaikkien munkkien on suoritettava synnin tunnustus pidemmän kaavan kautta. No, munkeilla kun on salaisuuksia, niin kaikkea ei tarvitse kertoa yhdellä kertaa koska väkeä on paljon ja rippi-isien terveyttä on ajateltava. Liikaa synkkiä salaisuuksia viikolle voi olla vanhoille kävyille liikaa. Ajattelin asioiden selvyyden vuoksi jättää tästä postauksesta korulauseet ynnä muut pakolliset jurinat mitä syntien tunnustuksessa käytetään ja tehdä muutaman kohdan listan. Lisäksi tämä lista liittyy aiempaan postaukseen jossa lupasin kertoa teille pahoista teostani, olkoonkin että silloin sanoin ripottelevani niitä sinne tänne tekstin joukkoon mutta tässä niitä nyt sitten tulee jokunen selityksineen. Huomauttaisin vielä että kaikki nämä ovat tapahtuneet ennen vuotta 2011, alkaen 90-luvun alkupuolelta jolloin olin nuori ja hullu. Toki voitte tuomita minut vapaasti, ymmärrän kyllä.

1. Olen väkivalloin katkaissut erään miehen käsivarren.

Vietimme alkoholintäyteistä iltaa kotonamme ja vieraanamme oli eräs paikkakunnalla asuva (asuin siihen aikaan todella pienessä kylässä) tunnettu henkilö ja yhdessä vaiheessa hän alkoi huutamaan vaimolleni ja haukkumaan häntä huoraksi. No, jos on horoskooppimerkiltään leijona, niin sehän ei käy koska pesue on kaikki kaikessa ja niinpä tartuin pesäpallomailaan joka oli takkasyvennyksen kulmassa tiettyjen asioiden (kuten tämä) takia. Ollakseni rehellinen, yritin tähdätä tätä mulkkua päähän mutta hän sai kätensä eteen joka lyönnin voimasta katkaisi kyynärvarren luut. Jätkä pääsi pakenemaan mutta myöhemmin sain tietenkin tuomion (ehdonalaista väkivaltaisuudesta) ja melko isot korvaukset.

2. Olen väkivalloin hakannut erään miehen niin pahasti että häneltä murtui/hajosi silmänpohja toisesta silmästä muiden vammojen lisäksi.

Meidät oli kutsuttu tämän miehen viisikymmentävuotis juhliin ja ilta menikin alkuun hyvin mutta yhdessä kohtaa hän alkoi kyselemään minulta että mistä noita saa? Olin tietysti ihan pihalla ja kyselin että niin mitä, johon mies vastasi että noita huoria ja osoitti vaimoani. Siinä vaiheessa pyysin muita vieraita poistumaan koska en halunnut heidän joutuvan kuulusteluihin ja hakkasin miehen koska en siedä että omaa vaimoani (silloista) tai ketään muutakaan naista kutsutaan sillä nimellä. Tuomiota tuli taas, ehdonalaista ja erittäin suuret korvaukset mutta sen jälkeen kukaan ei loukannut vaimoani ja voin vannoa ettei hänellä ollut antaa mitään aihetta moisiin väitöksiin, vaan hän oli uskollinen ja kaikin puolin hyvä vaimo.

Meni useampi vuosi ja elämä soljui rauhallisesti kunnes paikkakunnan baarissa alkoi käymään eräs mies seurueineen ja aina kun olimme vaimoni kanssa baarissa, niin tämä kyseinen niljake tuli ehdottelemaan kaikenlaista vaimolleni ja joka kerta kun vaimo esim. käveli tämän tyypin pöydän ohitse, tämä puristeli vaimoani perseestä laukoean jos jonkinlaisia törkeyksiä ja ennen pitkää tämä häirintä ulottui kotiimme asti siinä määrin ettei vaimoni uskaltanut lähteä ulos. Puhuin useamman kerran tämän kusipään kanssa ja kerroin että voi olla viisasta lopettaa hyvän sään aikaan mutta näillä puhekerroilla ei ollut mitään vaikutusta ja koska viranomaiset eivät tehneet mitään, päätin poistaa tämän saastan joten puukotin häntä kaksi kertaa niskaan. Olin pidätettynä 11 päivää koska ei ollut varmuutta jääkö kusipää henkiin, toinen puukon iskuista oli jäänyt kahden millin päähän kaulavaltimosta eikä se toinenkaan ollut paljon kauempana. Tyyppi jäi henkiin, minut passitettiin suoraan vankilaan sillä perusteella etten voisi pelotella/vaikuttaa todistajien mielipiteisiin ja koska tuomio tuli tapon yrityksestä, se oli 4 vuotta 6 kuukautta ja kaksi viikkoa. Ensikertalaisena en tietenkään isunut kuin puolet ja vapauduin 2007 maaliskuussa.

En puolustele mitenkään tekojani, mutta sen sanon että periaatteenani on ollut se ettei pienille saa olla paha ja ei naisia ensinnäkään saa pahoinpidellä eikä heitä myöskään saa halventaa millään muotoa, en tiedä, se vaan on jotenkin iskotettu luonteeseen ja sille minä en voi mitään.

Nämä ovat siis pahimmat teot, tietysti niitä on tullut aikoinaan tehtyä kaikenlaista muuta typerää kuten pirtukauppaa ja myinpä kerran kaveriltani kaikki vaatteet päältä (kirjaimellisesti) kun olimme Novgorodissa ja hän sattui sammumaan hotellin aulan eräänlaiseen lounge-tilaan jossa oli sohvaryhmiä ja pöytiä ja tietysti paljon väkeä. Huuto oli hirveä kun kaveri heräsi ja pieneksi painiksihan se meni mutta sopukin löytyi. Pienempiä syntejä löytyy vielä ja niistä ehkä myöhemmin mutta halusin kertoa nämä pahimmat koska ne ovat vainonneet minua koko ikäni. Nytpä sitten te olette tuomareitani ja ymmärrän jos ette halua olla enää tekemisissä kanssani mutta puolustukseni sanon että en ole väkivaltainen ellei joku uhkaa rakkaintani tai ihmistä josta välitän. Silloin näen lähinnä valkoista enkä välitä seurauksista.

Tästä tuli synkkä postaus mutta pyrin olemaan rehellinen teitä kohtaan. Muistakaa olla ihmisiksi.