Elämäni noloimpia hetkiä

 

Alla on listaus noloimmista tilanteistani mitä olen elämäni aikana tehnyt. Tietysti maailmankaikkeus antaa anteeksi ja varmasti pahimmat ovat olleet niin hirvittäviä mokia että olen ne armeliaasti unohtanut tai psyyke on yksinkertaisesti blokannut ne.

Aloitetaan, lähdetään kronologisesti elämäni alkuvaiheesta kohti tätä elämän taitekohtaa:

1. Olin ehkä viiden tai kuuden vanha kun olimme äitini kanssa Stokmannilla, äitini oli ostamassa jotain vaatteita ja minä olin saanut ohjeet pysyä maisemissa. Jossain vaiheessa lähdin kuitenkin hiihtelemään pitkin vaateosastoa, ties mitä mielessäni liikkui mutta koska sitä on kersana kärsimätön, kyllästyin pian ja päätin mennä hoputtamaan äitiäni. Näin hänet keskustelemassa myyjän kanssa, juoksin hänen taakse ja löi niin paljon kuin jaksoin häntä suoraan ahteriin. Äitini kääntyi, olkoonkin että paljastui täysin ventovieraaksi naiseksi. Shit.

- heikko puolustus: mutsi oli saman mittainen ja tällä naisella oli täysin samanlainen hame (ainakin minun mielestäni).

2. Kirjotin kolmannen luokan opettajalle rakkauskirjeen koska hän oli kauneinta mitä olin koskaan nähnyt vaikka kolmannella luokalla tytöt olivat ihan tyhmiä, tämä ”tytöt ovat tyhmiä”-vaihe jatkui jonnekin kuudennelle luokalle. No, sitten tämä kaunis mutta ilmeisen julma nainen päätti lukea rakkauskirjeeni koko luokalle ja kuulin siitä seuraavat kaksi vuotta.

- seuraus: älä koskaan paljasta syvimpiä tunteitasi täysin ventovieraalle naiselle

3. Ollessani ensimmäisessä avioliitossani, olimme olleet silloisen vaimoni kanssa viihteellä kun hän seuraavana aamuna ilmoitti haluavansa seksiä. Kerroin etten krapulastani johtuen kykene mutta tämä hullu ei antanut periksi joten näin tapahtuikin – ainakin alkuun. Hän nimittäin piti...hmmm...koiratouhuista eli doggystylestä ja koska ihminen on ihminen, oksensin lahjakkaasti hänen selkäänsä.

- heikko puolustus/seuraus: ainakin ilmoitin hänelle huonosta olotilastani mutta seurauksena oli reilun viikon mykkäkoulu ja muutenkin jäätävä tunnelma.

4. Ajoin pomoni päälle polkupyörällä. Totta. Asuimme samalla paikkakunnalla joka ei ollut mikään iso, joten se että kohtaisimme jollain kohtaa, oli enemmän tai vähemmän todennäköistä. Hän oli ollut vierailemassa tuttaviensa luona mutta pahaksi onneksi heidän talonsa sijaitsi kylän ainoan pubin takana, ts. kun olin lähdössä pubista vahvan humalatilan saattelemana, hän ilmestyi nurkan takaa ja kirjaimellisesti jyräsin hänen ylitseen. Hän makasi maassa, huomasi kuntoni ja ilmoitti että ”sulla on sitten huomenna pekkanen”. Pahoittelin vuolaasti tapahtunutta, kiitin vapaapäivästä ja lähdin hoiperrellen kämpilleni.

- heikko puolustus: olisi saatana käyttänyt heijastinta

5. Seurustelin yhteen aikaan kaksoslikoista toisen kanssa ja erään kostean illan päätteeksi päädyin sänkyyn tämän toisen kanssa.

- heikko puolustus: jos on saatana identtiset kaksoset, heidän tulisi pitää jonkinlaista tunnistetta (qr- tai viivakoodi etc.)

6. Tapasin vieraan, kauniin naisen baarissa ja kerroin hänelle elämästäni lähes kaiken, mm. sen että teen sillä hetkellä pimeitä töitä (yhden omakotitalon sisäremontti). Nainen paljastui paikalliseksi verovirkailijaksi.

- heikko puolustus: opi nyt pitämään se turpasi kiinni (vrt. kohdat 2. ja 5.)

Ok, näitä ei tullut nyt kuin muutama mutta on olemassa mokia joita en tule koskaan kertomaan kenellekään ja ne ovat luonteensa vuoksi sellaisia ettei niitä voisi edes tänne laittaa, mm. kolmen viikon juoppoputki joka luonnollisesti meni täysin ravinnotta ja ryyppyputken jälkeiseen hot wings-mestaan (16 kpl ekstra hotteja), naisten vessaan ja suolen äkilliseen, räjähtävään toimintaan sekä siihen kuinka ylitseni kirjaimellisesti käveltiin erään Hämeenlinnalaisen opiskelija-asunnon keittiössä ja kuinka paikallinen päiväkotitäti ohjeisti pieniä ihmistaimia sanoilla ” katsokaa, nuo ovat niitä huonoja ihmisiä”.

Vaan mitkäs ne on teidän noloimmat hetket?

Puuhoroskooppi ja kelttiläisiä

 

Muistelin että olen joskus nähnyt netin syövereissä puuhoroskoopin ja löysinkin yhden sellaisen Annan sivustolta. Itseään kun on vaikea määritellä, niin kaivoin luostarin vanhoista kääröistä sen kuvauksen joka määrittelee minut suhteellisen hyvin eli:

Kaislaräähkäppä

Kaislaräähkäpät ovat viettäneet nuoruutensa kosteikossa ja ovat tästä syystä, kitukasvuisia, persjalkaisia ihmisiä, jotka ovat kosteiden olosuhteiden jälkeen kuivuneet niin keholtaan kuin mieleltäänkin. Kaislaräähkäpät rakastavat lähes kaikkia muita puita muutamaa lukuun ottamatta. He ovat optimisteja koska lyhyen ja suht ohuen vartensa vuoksi he eivät voi nähdä pitkälle, niin  tästä syystä he  kuvittelevat maailman paljon paremmaksi paikaksi kuin mitä se itseasiassa on. Kaislaräähkäpöillä ei ole kaikki puhelimet samassa wifiverkossa ja he tuntuvat muutenkin olevan vähän omituisia. Kaislaräähkäpät ovat kuitenkin uskollisia mutta kääntöpuolena sanottakoon että he ovat kuin suurin osa muistakin puista; he antavat anteeksi mutta he eivät unohda koskaan. Kaislaräähkäpät pitävät huumorintajuisista puista mutta eivät voi sietää narsistisia puita eivätkä niitä, jotka ovat valmiita muuten kasvamaan muiden juurakoiden kustannuksella. Sanotaan että Kaislaräähkäpät ovat hulluja.

Tämä siis lyhyt kuvaus itsestäni ja jos jotain voi päätellä ihmisten teksteistä, niin ei ollut vaikea päätellä minkälaisia puita lukulistallani on mutta se on oma asiani. Palatakseni tuohon puuhoroskooppiin, niin tunnen vetoa pihlajiin ja saarniin eivätkä pähkinäpensas eikä tietysti tammikaan hullumpia ole. Toisaalta nämä ovat vähän kinkkisiä sillä harvoinpa löytää täysin puhtaan puulajin, useimmat ovat kahden tai kolmen puulajin risteytyksiä ja hyvä niin. Teloin eilen käteni, en pahasti ja on paranemaan päin mutta kun tämä kirjoittaminen on hieman hankalaa, en aio jurista tämän enempää. Mikäli haluatte lukea kelttiläisistä ja heidän läheisestä suhtautumisestaan puumerkkeihin ja luontoon, niin Mystisessä maailmassa on kattava juttu aiheesta.

Lopuksi kysyisinkin teiltä että mikä puu teikäläinen on?

Kannattaa olla rehellinen itselleen ja toisekseen olisi mielenkiintoista nähdä kuinka paljon oma arvioni heittää. Kaislaräähkäpät kun ovat tunnetusti uteliaita.

Iliana Taraz

 

Nyt vaaditaan jokaiselta joka tämän lukee, ehdotonta rehellisyyttä omaa itseään kohtaan. Nimittäin tätä hemmetin luostaria ei voi johtaa jollei ole apuja ja minulle se on Iliana Taraz, viisas, vanha nainen jota ei ole olemassa, ei ainakaan tässä ulottuvuudessa. Olen varsin tietoinen siitä että jos jonkun kuulee tai muuten havaitsee puhuvan ”seinille”, on hän automaattisesti hullu ja kuten olen jo aiemmin todennut, minulla ei kaikki palikat ole kohdallaan joten ehkäpä sanonta pitää paikkansa. Uskoisin kuitenkin että (lähes) meillä kaikilla on ollut jossain vaiheessa mielikuvituskaveri.

Iliana on henkiopas joka on neuvonut minua monissa päätöksissäni ja valehtelisin jos sanoisin että hän on ollut oikeassa kaikissa tapauksissa. Onnistumisprosentti on kuitenkin hyvä,yli puolet joten ei hullummin. En tiedä että onko Iliana alitajunnan luoma ”tekoäly”, josta ”Konnan koukussa” oli puhetta. Joku sellainen ihmisen sisään rakennettu juttu josta meillä ei ole tietoakaan. Väitetäänkin että ihminen ei käytä kuin kymmenen prosenttia aivokapasiteetistaan eli ehkäpä kukaan meistä ei tiedä missä me loppujen lopuksi olemme ja mitä ympärillämme on, noin niin kuin universaalisti ajateltuna. Kuitenkin on olemassa salaisuuksia ja asioita jotka ovat sellaisia, että jaettuna jonkun kanssa ne aiheuttaisivat pelkkää tuhoa ennemmin tai myöhemmin mutta henkioppaalle kerrotuna ne pysyvät edelleen salaisuuksina.

Jokainen meistä on ollut tilanteessa josta ei ole tuntunut olevan ulospääsyä ja on silloin tullut ajatelleeksi ”apua, mitä mä oikein teen?” saamatta siihen kuitenkaan mitään vastausta. Ongelmaa on voinut pohtia päivän, kaksi tai pidemmän aikaa ja koska mitään vastausta ei löydy, niin ihminen toimii vaistonsa pohjalta ja kun aikaa on mennyt, huomaa toimineensa oikein. Saattaa myös olla, että Iliana Tarazin kaltaiset henkioppaat edustavat jollain tavalla arkipäivän jumaluutta. Voin rehellisesti tunnustaa että juttelen jumalalle silloin tällöin, tavalla jota me ihmiset kutsumme rukoilemiseksi mutta harvapa meistä alkaa rukoilemaan kesken työpäivän joten onko niin, että silloin Iliana Tarazit ja muut vastaavat toimivat jonkinlaisena kanavana? Okei, nyt alkaa mennä liian syviin vesiin ja koska tämä on aihe josta voidaan väitellä/keskustella vaikka maailman ääriin, lienee paikallaan että lopetan tähän.

Lopuksi kuitenkin esitän kysymyksen; kuka on sinun Iliana Taraz?

Lokikirja 08.10.2023

 

01.30:

Järjestänä toiminut veli Tsikopolous kuullut helvetillistä huutoa kylpytiloista ja mennyt tarkistamaan asian. Kyseessä oli ollut isä Pathurstian joka oli koettanut tehdä brassivahausta itselleen kärpäspaperin avulla. Veli Tsikopolous säikähtänyt näkyä, väittää luulleensa isä Pathurstiania munkin päällä varustetuksi mustekalaksi johtuen useista kärpäspapereista jotka roikkuivat hänen genitaalialueeltaan ja tämän johdosta lyönyt isä Pathurstiania raamatulla. Myöhemmin, tilanteen selvittyä veli Tsikopolous sekä isä Pathurstian olivat saaneet liotettua kärpäspaperit irti tärpätillä. Hysteerisen kiljumisen takia koko luostari herännyt ja tilanteen vakavuuden vuoksi nuoremmille munkeillle tarjottu kriisiapua ja vanhemmille jaa vähän hyviä juustoleipiä med juhla mokka.

07.15:

Luostariin toimitettu seitsemänsadan Wassala Interiörin paskapaperirullan sijaan 700 kiloa Wasabia, luostari vaihtaa alihankkijaa.

13.46:

Luostarin urkuja soittanut, vanhaakin vanhempi isä Gugunobolitsev (in memoriam) oli vetänyt ns. viimeisen biisinsä eli kuollut urkujen äärelle joten iltapäivän rukoushetki mennyt viivakoodiksi. Koulutetaan uusi urkuri ja luostari järjestää vallan stanan prameat hautajaiset. Budjetti about 48.000,-

15.00:

Iltapäiväkahvihetkenä huomattu että luostarin keittiöön oli päässyt tunkeutumaan Euroshopperin kahvia, suoritettiin välittömät manaukset (kolme kappaletta) sekä katolisen kirkon mukaiset muut, välttämättömät häätötoimenpiteet ja poltettiin ruokakomero maan tasalle. Keittiön ovelle määrättiin neljä munkkia rukoilemaan ja 12 munkkia lähti puutavaran hakuun. Uusi ruokakomero pystytetään mahdollisimman nopeasti saastuneen, epäpyhän ruokakomeron tilalle. Onneksi oli inventaariopäivä eikä ruokakomerossa ollut prkleellisen, itsestään Belsebubista lähtöisin olevan halpiskahvin lisäksi paljon muuta. Mainittakoon vielä että demoninen E-shopper oli naamioitunut Saludoksi. Loppuvuorokauden tehostetut rukoushetket.

17.22:

Kanadalaisia, jotain uskontoryhmittymää edustavat heppelit tulleet kauppamaan luostarin porteille ”Wake me up early on the morning”-nimistä julkaisuaan mutta heidät käännytettiin takaisin. Luostariin tulee paljon lehtiä emmekä kaipaa polentan tuoksuista, ruokahalua herättävää aviisia sillä täällä on tarpeeksi ylipainoisia munkkeja. Toisekseen, Luostarin Sanomat on ainoa varteenotettava uskonnollinen julkaisu mitä tulee sanomalehtipuolelle.

20.44:

Munkit valittavat että suihkuista tulee pelkkää kylmää vettä. Suoritetuissa tarkistuksissa huomataan että kellarikerroksen boilerhuoneessa missä sijaitsee puilla toimiva lämminvesivaraaja (12000 litraa), makaa lämmitysvuorossa ollut noviisi Nermetialainen yltä päältä savussa ja tajuttomana. Noviisin tullessa tajuihinsa, tämä kertoo sytyttäneensä pesän "äreän hajuisella nesteellä”. Tarkistetaan vuoropäiväkirja ja todetaan edellisen lämmitysvuorolaisen olleen isä Hemriläinen, joten kyseessä on ollut häneltä unohtunut pirtupullo. Kyseisen tuotteen nauttiminen lämmitysvuorossa kielletään.

22.00:

Päätetään järjestää munkeille ns. kovan päivän ilta ja grillataan heille makkaraa, jotta saadaan syötettyä ylipäiväyksellä olevat sirvakat pois luostarin kirjanpidosta ja vältetään tappiot. Varaudutaan kuitenkin siihen että huomenna luostarin putket ovat kovilla ja määrätään kaksi putkimiestaitoista munkkia hälytysvuoroon.

23.58:

Viimeinen kellonsoitto ja luostarissa alkaa yö.

PS. Lisäsin blogin oikeaan alalaitaan "takaisin ylös" - painikkeen.

Hevosjuttuja ja munkkeja

 

Luostari on muiden toimiensa ohella osallistunut muutamiin hevosjuttuihin ja eilinen meni erään tällaisen projektin kustannusten laskentahommissa. Tosin laskelmat pitää tarkistaa vielä tänään toisen kerran ja huomenna kolmanteen kertaan koska ajatustoiminta ei vielä tässä kunnossa ole ihan täydessä terässä. Eniveis, mikäli materiaalikustannukset ja työn osuus ovat sellaiset että rakennuttaja hyväksyy ne, niin sitten projekti toteutuu kolminkertaisena. Kyseessä on nimittäin sellaisten tuulisuojien tekeminen, tulevat aitauksen ja sen reunassa kasvavan metsän rajalle. Laidun, tai oikeammin laitumet ovat aika hemmetin isoja joten suunnitelmana on toteuttaa suojat elementteinä, jo pelkästään sen takia ettei laitumella luonnollisestikaan ole sähköä ja elementtirakentaminen minimoi sähkötyökalujen käytön. Ensi viikon lopulla sitten tiedetään tuleeko ne tehtäväksi vai ei. Laskelmien lisäksi suojista pitää tehdä läppärillä havainnekuvat.

Tässä on viimeisten kolmen, viiden vuoden aikana oppinut hevosista ihan uskomattomia asioita, siis sellaista mitä ei tällainen tavan ihminen tule ajatelleeksi. Sitä on jotenkin kuvitellut hevoshommia paljon yksinkertaisemmiksi mutta itse asiassa ne ovat kaikkea muuta ja ei ehkä ihan niitä halvimpia juttuja, varsinkin kun hommaa pyöritetään isommassa mittakaavassa. Sama kai se on kaikkien elikoitten kanssa.

Myöhään illalla kammiooni tuotiin munkkeja joita munkit olivat paistaneet. Jonkinlainen paradoksi sillä täällä ei harrasteta kannibalismia eivätkä munkit olleet kieritelleet ketään parilalla ja nyt kun tälle tielle lähdettiin, niin munkit kertoivat että heillä oli käynyt hyvä munkki munkkien paistamisen kanssa koska ne eivät olleet jääneet raaoiksi eivätkä paistuneet liikaa. Veli Jukatov mainitsi myös että nuorempana kun vietti synnillistä elämää, hänen tuli usein katseltua nuorten naishenkilöiden munkkeja. Uskalsipa tuo paskanakkeli vielä väittää että hän on yhdessä vaiheessa elämäänsä asunut munkkivuoressa mutta koska satun tietämään että hän on asunut toisella puolen maailmaa, käskin hänen tekemään ylimääräisiä katumusharjoituksia koska täällä ei perkele valehdella eikä puhuta paskaa

Munkit olivat oikein hyviä ja hilloa niiden sisällä oli niin paljon että sitä olisi riittänyt Uotilan lapsillekin, olkoonkin ettei kyseinen Uotila tai hänen kaimansa liity mitenkään luostarin toimintaan.

Leilan tapauksen jälkeen on pohdittu vanhimpien kanssa pitäisikö valvontakameroita lisätä niin, että niitä asennettaisiin jo luostariin johtavalle tielle ja vuoren juurella olevien rappusten alapäähän. Täällä kun on ollut paljon levottomuutta eritoten nuorten munkkien keskuudessa jotka ovat eläneet vasta viisi, kymmenen vuotta selibaatissa eivätkä ole vielä tottuneet tähän askeettiseen elämään. Naiset kun ovat luojan luomista olennoista niitä jotka saavat muut – lajista riippumatta – sekaisin ja helposti. Paras vertaus lienee elohopea, periaatteessa tietää kuinka pitäisi käsitellä mutta käytännön puolella homma menee mahdottomaksi. Ei sillä etteikö naiset olisi mukavia koska sitähän he juuri ovat, vaan totuus on ettei vastakkaisen sukupuolen ajatus ei toimi sillä nopeudella kuin naisten ja siitä seuraa ongelmia. Valvontakameroihin palataan myöhemmin, niitä kuitenkin tilattiin parisenkymmentä ens alkuun + muita alan tarvikkeita.

Muuta ihmeellistä täällä ei ole tapahtunut, vähensin antibioottien määrää ja nyt on alkanut pysymään safka paremmin sisällä mikä on hyvä asia. Tänään pitää pestä koneellinen pyykkiä ja jos vaikka jaksaisi imuroida, niin alkava viikko lähtisi paremmin käyntiin.

CIA - vaari yläkerrasta

 

Spartalaisuus helpottaa kammioni siistinä pitämistä mutta toisaalta se paljastaa kaiken pölyn ja muun mikä liittyy siisteyteen. Oikeastaan minulla on kolmikammio – yksi luostarin johtajana olemisen etuisuuksista, vaikka asiakirjoihin se on merkitty kaksikammiona joka on varustettu keittiöllä. Itse keittiö on pieni, hevosenkengän muotoinen tila joka on todella kätevä kokkaamista varten ja joka kaariaukon kautta avautuu isohkoon ruokailutilaan joka on tällaiselle yksin elävälle lähes tarpeeton. Vieraita käy harvoin ja jos joskus sattuu tulemaan useampi kuin yksi vieras, en kokkaa heille sillä koska he ovat lähimpiä, nappaamme vain kahvit ja menemme istuskelemaan olohuoneen virkaa tekevään kammioon. Tänään tunnen ahdistusta kaksikammioni tilasta, sillä on menossa 7. sairastelupäivä ja verhojen lävitse siivilöityvä valo paljastaa vaakapinnoille kertyneen harmaan tomun, joka lattiapinnoilla muodostaa pieniä galakseja jotka kieppuvat kävellessäni makuuhuoneen ja keittiön/wc:n väliä. Rankka antibioottikuuri vastalääkkeistä huolimatta pitää huolen siitä etten jaksa enkä kykene siivoamaan. Pakkomielteisenä ihmisenä kuitenkin ahdistaa ajatus alkavasta viikosta jolloin pitäisi lähteä maailmalle hoitamaan asioita ja kaksikammioni on tässä tilassa. Antibioottikuuri kun kestää ensi keskiviikkoon asti, joten en usko että mikään tulee pysymään sisällä ennen kuin voin jättää hyvästit antibiooteille eikä jatkuva vessassa ravaaminen todellakaan kohenna kuntoani.

Huomenna olisi myös tilaisuus johon lupauduin menemään kameran kanssa, kyseessä on erään lajin kilpailut mutta senkin olen joutunut perumaan ja se syö miestä. Olisin halunnut mennä ja tällä hetkellä lähtisin vaikka mihin jos ei olisi pelkoa housuihin paskomisesta. Tämä on toisaalta mielenkiintoinen tilanne, huolimatta siitä että olen omaehtoisesti eristänyt itseni ulkomaailmasta (kiputilat), jo yli neljän vuoden ajan, tunnen kuitenkin tarvetta nähdä ihmisiä. Minulla ei ole halua eikä tarvetta päästä minkäänlaiseen kontaktiin, riittää kunhan näen heitä. Hullulla on halvat huvit ja yksi on niistä torikahviloissa istuminen. Kahvikupin takaa on hyvä miettiä kuka kukin on ja minkälainen asunto ym. hänellä on. Tässä lajissa pitää olla ennakkokäsitteistä vapaa eikä niin että kun näkee esim. seniorikansalaisen, mieleen piirtyy kuva pienestä yksiöstä jonka seinät on koristeltu lastenlasten valokuvilla. Ei, mieluummin niin että kyseinen seniori on todellisuudessa eläkepäiviään viettävä vaari tai mummo, joka pienen eläkkeensä tueksi pyörittää aivan helvetin laajalle levittäytynyttä huumekauppaa tor-verkossa. Toinen suosikeistani on se, missä seniori on oikeasti itämafian tappaja joka on keikalla kaupungissa sillä hehän tulevat muutamaa viikkoa ennen H-hetkeä ottamaan selvää uhrin rutiineista, asuinpaikasta jne. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, ei niin paljon paskaa ettei osa tottakin sillä viime vuosina on tullut julkisuuteen yllättäviä ihmiskohtaloita. En välttämättä tarkoita seniorikansalaisia vaan näitä ystävällisinä pidettyjä lääkäreitä/opettajia jotka ovatkin paljastuneet täysin tunteettomiksi murhaajiksi. Jääköön omituisten harrastusteni paljastaminen tähän. Siitä huolimatta olen varma että yläkerran vaari on CIA:n palkkalistoilla sillä hänellä on joka päivä sama, täysin virheetön musta puku ja mustat peililasit. Hän lähtee aamulla hieman ennen puolta kahdeksaa ja tulee about neljän aikaan iltapäivällä mutta koskaan hänellä ei ole kädessään kauppakassia, joten saattaapi tuo kääpä olla valoa kestävä vampyyrikin koska millä hän muuten eläisi? Kyllähän normaali ihminen tarvitsee jotain syötävää ja juotavaa sekä illalla että aamulla.

Sain puhelun psykiatriltani ja hyvä niin, nyt on uusi aika muutaman viikon päähän. Tietysti toivoin että olisimme tavanneet aiemmin mutta en ole ainoa jolla on pää rikki. Sain myös syödyksi hieman, jälkiruoaksi kemiallisia tulppia jälleen että ravintoaineet ehtisivät imeytyä edes osittain. Tänään illemmalla tulee eräs lähimmistäni käymään, hääp soitteli eilen illalla ja kysyi tarvitsenko jotain. Mukava ihminen joka pitää huolen siitä ettei hiljaisia hetkiä tule. Perusteellisia selostuksia vaikkapa ostosreissusta ja toisinaan ihmettelen sitä että muistaako hän kaiken niin yksityiskohtaiseksi vai onko hän mytomaanikko?

Tänään on pakko pestä koneellinen pyykkiä vaikka sitten väkisin. Puhtaiden t-paitojen, boksereiden ja sukkien pino alkaa huveta uhkaavasti kuumehikoilun ansiosta mikä lisää ahdistusta sekin. Terveenä pakkomielteisellä, ainakin minulla, on tietyt rutiinit tietyille päiville mikä saattaa kuulostaa sairaalta mutta niistä on se hyöty että asiat tulevat hoidetuiksi. Toisaalta taas sairastelu tai järjestyksen muuttuminen tai peräti puuttuminen luo kaoottisen tilan, jossa tuntee asioiden karkaavan käsistä. Ennen pakkomielteisyys oli vielä pahempaa, ei riittänyt että asiat olivat päiväjärjestyksessä, vaan ne piti toteuttaa tietyllä kellonlyömällä ja se kertoo siitä kuinka häiriintyneeksi touhu voi mennä. Nyt on onneksi helpompaa ja toivottavasti elämä muuttuu vielä helpommaksi uuden lääkityksen myötä.

Jorinat sikseen, nyt on aika lähteä kurittamaan munkkeja jotka luulevat että voivat elää kuin pellossa. Periaatteessa he ovat oikeassa koska suurin osa päivistä kuluu peltotöissä mutta joku roti se niissäkin pitää olla.

Rakkaudella

- Apotti -

Muutos

 

Olkoon kaikki hieman toisin tästä päivästä lukien sillä heräsin hetki sitten, sain nukuttua jopa kolme tuntia ja se hiljensi demoneita pään sisällä. Purin myös illalla sydäntäni Puskikselle joka on menneiden vuosien saatossa joutunut kuuntelemaan näitä valituksiani mistä hänelle iso kiitos. Eniten ketuttaa se, että tänään olisi ollut psykiatrin kanssa tapaaminen jossa piti sopia uudesta lääkityksestä, tuolla pään sisällä kun tapahtuu liian paljon, vähän niin kuin koittaisi neljäkymmentävuotta vanhalla IBM:N Think Padilla ajaa nykyisiä ohjelmistoja. Ei tule mitään, paitsi pään sisällä kovalevy hirttää kiinni kun ei ole käyttömuistia eikä sen paremmin mitään muutakaan muistia. Pirunmoinen tilanne ja siihen kun lisää vielä raha – ym. huolet päälle, niin ei hyvä heilu mikäli ette ole teksteistä vielä huomanneet.

Toisaalta ihmisen ei pitäisi säännöstellä itseään sillä johonkin se sekasorto pään sisältä on purettava ja mulle se on tämä koska tämän ei pitäisi vahingoittaa ketään. Tarkentaakseni tätä, lopetin kaiken sosiaalisen median käytön silloin vuosia sitten kun lopetin blogin pitämisenkin. Tosin nykyään käytän Whatsapp´ia mikä on hyvä esimerkki ryhmäpainostuksesta sillä ne muutama harva ihminen jotka ovat todella läheisiä, vaativat kyseisen äpin käyttöä mukamas viestintää helpottamaan vaikka kerroin heille että perinteisillä tekstareilla se onnistuu yhtä helposti. Loppupelissä paljastuikin ettei heitä huvittanut vaihtaa applikaatiosta toiseen vain viestitelläkseen mun kanssa ja niinpä sitten päätin antaa periksi. Kaikista muista olen pysynyt pois ja uskokaa tai älkää, niin elämään tulee lisää tunteja sitä enemmän mitä vähemmän viettää aikaa koneella tai luurin parissa. Eikä laatu kärsi yhtään. Yritän tässä sanoa sitä että voisin yhtä hyvin olla Facessa tai Twitterissä etc. trollaamassa ja viskomassa paskaa kaikkien niskaan jos olisin ihminen joka haluaa purkaa pahaa oloaan niin mutta mä en ole. Hullu voin olla ja olenkin mutta en sentään kohtele kusipäisesti ketään, en ainakaan oma-aloitteisesti.

Vaikka otsikkona on ”Muutos”, valehtelisin teille jos sanoisin että tästä päivästä eteenpäin kaikki muuttuu koska en voi taata etteivätkö demonit joko lääkkeiden loppumisen takia tai jostain muusta syystä ota jälleen päätä haltuun mutta yritän tehdä parhaani. Huomisen psykiatrin ajan peruminen ketuttaa varsinkin siitä syystä kuten jo aiemmin mainitsin, että mulle ollaan vaihtamassa lääkitystä ja se lääke mikä on tavallaan hakusessa, on sen verran kovaa kamaa että sitä varten on pitänyt ottaa kahta eri valmistelevaa lääkettä (molemmat ihan paskoja) ja huomenna olisi pitänyt tehdä kartoitusta ja testejä joita vihaan mutta jotka ovat kuulemma pakollisia mikäli haluan päästä tähän tavoitteeseen. Olen yrittänyt selittää pääni sisäistä liikennettä tai sitä liiallista aktiviteettia jo useamman vuoden mutta vasta nyt, lekurin vaihtumisen vuoksi olen pääsemässä lähemmäs rauhaa tai ainakin toivon niin.

Olkoonkin että tässä on vuosien aikana saanut pettyä useamman kerran enkä näin ollen luota mihinkään ennen kuin siitä on mustaa valkoisella. Mielenterveyspuolella on sellainen haitta vallitsevana, että kaikkia pidetään automaattisesti sekakäyttäjinä ja yksilöinä jotka vain haluavat pitää hauskaa ilman viinaa. Itse olen ollut dokaamatta yli vuosikymmenen ja nyt ollaan tilanteessa tämän uuden mahdollisen lääkkeen takia tai paremminkin sen sanelemana, että olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta näitä kovia kipulääkkeitä. Psykiatrit kun ovat vuosien varrella sanoneet etteivät he halua myrkyttää minua mutta kuitenkin ovat määränneet kaikkia mahdollisia mielipide – eli mielialalääkkeitä, siitäkin huolimatta että olen sanonut heille etteivät ne mitään auta pään sisäiseen liikenteeseen, vaan vetävät hitaalle jolloin perusasiat kuten siivous ym. ovat asioita joita ei huvita tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kahlaisin täällä polviin asti ulottuvan rojukasan keskellä tai en kävisi suihkussa, mutta kaikki nuo tapahtuvat kuin hidastetussa elokuvassa tai jonkinlaisessa unitilassa. Ihmiset jotka joutuvat syömään näitä nappeja, tietävät mistä puhun ja mielialalääkkeet ovat niitä joita ei vaihdeta kovempiin tai parempiin kuten tehdään perusterveydenhoidossa jos sairaus niin vaatii, tarjotaan vain vaihtoehto B:tä vaihtoehto A:n tilalle. Katkeruuttako? Ehkä tietyssä määrin ja ymmärrän myös lääkäreitä koska he ovat meitä hulluja viisaampia (ainakin uskottelen itselleni niin).

Teille, jotka joudutte juoksemaan omien demonienne kanssa, toivotan kaikkea hyvää ja jos haluatte joskus purkaa paskaa oloanne vaikkapa minuun, silleen asiallisesti, niin kuuntelen ja vastaan mielelläni. Minä en ole mikään asiantuntija enkä tule sanomaan kenellekään miten hänen tulisi elää, vaan paremminkin voin tarjota vertaistukea koska ne muutaman vuoden vajaat 30 vuotta elämästäni jotka olin todella sekaisin, olivat sellaisia joiden aikana pääsin näkemään äärettömän paljon erilaisia demoneita niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli jotain minkä toivoo unohtavansa. Ehkäpä ne hitaalle vetävät ovat sittenkin hyviä? Ne, jotka saavat oksentamaan ja väsyttävät mutta et saa nukutuksi joten olet niin väsynyt ettet jaksa edes ajatella? Sekö niiden tarkoitus onkin?

Ps. Poiketkaapahan Pöllönkulmalla!

Rakkaudella

- Apotti -

133 - vuotias strippari ja fantasiameikki

 

Totta, halloween lähestyy ja se näkyy luostarille tulevassa postin määrässä. Me nimittäin saamme runsaasti kutsuja niin yksityisten ihmisten kuin eri yritystenkin Halloween-partyihin mikä on luostarin rahoituksen kannalta hieno asia. Noup, emme aatteemme takia veloita mistään tai ketään, mutta ihmiset haluavat antaa lahjoituksia ja varsinkin yritykset antavat niitä varsin avokätisesti. Tähän on syynsä, olemme kuitenkin loppupelissä halpoja koristeita joita ei tarvitse juhlien jälkeen varastoida tai heitää menemään,sen kun vaan toivotetaan hyvää kotimatkaa ja sillä selvä. Koristeita? No ymmärrettähän että koska nuorimmat, juuri luostariin tulleet (30 vuotta tai alle) eivät saa vielä poistua luostarin alueelta, on meidän partyihin lähtevien keski-ikä tuossa 119:n ikävuoden tienoilla ja se kieltämättä näkyy.

Varsinkin veli Parisienten ja muiden kahdenkymmenen kahdeksan anemiasta kärsivän munkin kasvoilla jotka ovat - vaikka näin ei saisi sanoa – siinä määrin järkyttävän näköisiä että olen itsekin muutaman kerran saanut paskahalvauksen kun joku heistä on kävellyt vastaan luostarin öisillä käytävillä. Näkymän kuvittelemisen helpottamiseksi kehotan teitä valmistamaan about 10 kilon pullataikinan, nakkaatte sen sitten lattialle tahi muulle tasaisellle alustalle ja ajelette potkukelkalla muutaman kymmenen kertaa yli. Tämän jälkeen voitte painaa todella syvälle ”päähän” aivan helvetin koviksi keitetyt kananmunat silmiksi, maalatte silmät utuisen harmaiksi ja katkotte kirkkaanpunaista ompelulankaa verisuoniksi pupillien ympärille. Mainittakoon ettei tässä iässä pupillit ole enää mustat, vaan pikemmin ne muistuttavat neljä viikkoa järven pinnalla kelluneen lahnan silmiä. Nenää voitte venyttää ensin ihan reilusti ja sitten lyötte sen nyrkillä vinoon tai muuten kuhmuraiseksi ja noin 15 millin puutapilla tekemiinne sieraimiin voitte tunkea naavaa ja hyvä jos lisänä on vaikkapa karjalan karhukoiran (older version) karvoja tai vastaavia. Suu saa olla vapaasti muotoiltava, epäsymmetristä pyöreää reikää muistuttava hole jonne voi tunkea pari valkoista legoa sen jälkeen, kun ne ovat ensin olleet uunissa palttiarallaa 225 asteessa noin 15 – 20 minuuttia. Muistakaa tarkkailla!

Näin saatte kätevästi lähestulkoon käsityksen siitä miltä noin 120-vuotias munkki näyttää kunhan taikinapää lopuksi maalataan joko veli Parisienten ja kumppanien tyyliin harmaanvalkoiseksi, tai sitten meidän muiden tapaan tummemman harmaaksi.

Tästä huolimatta veli Parisiente ja kumppanit tienaavat eniten, he ovat niin suosittuja että varsinkin yritykset varaavat heidät jo valmiiksi seuraavan vuoden pippaloihin antamalla suht ryhtevän, viisi – kuusinumeroisen lahjoituksen. Tämä vuosi on kuitenkin poikkeus siinä mielessä että koska kaikkialla maailmassa vedetään ihan kaikki överiksi, niin nyt yritykset ja osa yksityisistäkin on pyytänyt että voisiko vaikutelmaa tehostaa, koskien kaikkia munkkeja ja erityisesti veli Parisienteä ja kumppaneita? Näitä pyyntöjä alkoi tulla itseasiassa jo viime vuodenvaihteessa ja kun ennen olemme voineet mennä moneen kertaan paikatuissa arkikaavuissamme ja -sandaaleissamme, niin tänä vuonna päätettiin vanhimpien kanssa että arkikaapuja, joita siis myös pelto -ja metsätöissä käytetään, ei paikata vaan annetaan rispaantua ja repeillä ihan rauhassa. Ei hyvä idea koska nyt me näytämme Housut pois! - ja Magic Mike leffojen geriatria-risteytykseltä ja se jos mikä on järkyttävä näky.

Tosin minä, joka en suinkaan ole ahne vaan ajattelen luostarin parasta + vastaan luostarin tietoliikenteestä, joudun välillä sukeltamaan netin syviin vesiin ja sain loistavan ajatuksen. Otatin meistä joka kuukausi ryhmä- ja yksilökuvia mitä omituisimmissa tilanteissa ja pistin sen myyntiin kieroutuneiden geriatrikkojen foorumille. Uskokaa pois, sellainen löytyy very deep & dark webistä ja sillä porukalla ei ole rahasta kiinni. Positiivisena asiana myös se, että suurin osa geriatrikoista on naisia noin niinkus maailmanlaajuisesti vaikka toisin luullaan. Voinen siis vaatimattomasti sanoa että Järkkyneen mielen luostari on jo nyt, ennen halloweeniä, yksi rikkaimmista ellei peräti rikkain luostari ja se on hyvä asia se. Muistakaa kuitenkin että kun luostarimaailmassa liikutaan, maailman rikkain ei tarkoita lähellekään sitä mitä siviilipuolella ja uskokaa mitä huvittaa mutta tällaisen kivikasan pyörittämiseen tarvitaan rahaa. Jatkuvat ylläpitokustannukset, ruoka ja muu toiminta nielee vuositasolla jäätäviä summia joten ei ole ole helppoa apotin elämä. Munkeilla kun ei voi teettää ihan mitä tahansa.

Palatakseni vielä tuohon vaikutelman parantamiseen, niin minulla on ollut vuosia kynäruisku jota olen käytellyt maalatessani tuoleja ja kunnostaessani vanhoja, pyhiä kuvia sekä pariin muuhunkin juttuun jotka jääköön nyt tässä sanomatta mutta vasta tänä vuonna olen perehtynyt fantasiameikkien tekemiseen ja se on yhtä helvettiä. Ottakaapa itse A4:n kokoinen pala vahapaperia, rytistäkää se tuhannen rypylle ja koittakaa meikata sille täydellinen meikki niin haaveeksi jää. Minä en sitä paitsi tiedä meikkaamisesta mitään mutta tässä tapauksessa siitä saattaa olla hyötyä sillä veli Demetrikos joka on taipuivainen kiellettyyn yösyöpöttelyyn, on ollut mallina useamminkin kerran aina paria lihapiirakkaa vastaan, tämä on meidän pikku salaisuutemme. Jälki on kammottavaa, erityisen hyytäväksi vaikutelman tekee se kun hän poseeraa repaleinen arkikaapu päällään ja koittaa hymyillä viettelevästi. Kuvitelkaa 133-vuotias strippari joka on ryypännyt viimeiset viisikymmentä vuotta ja lopulta päätynyt todella rajuun baaritappeluun jossa hän on ottanut osumaa oikein huolella. Onneksi tässä on vielä useampi päivä aikaa ennen halloweenia, joten ehdin treenata fantasiameikkausta ja värioppia muutenkin. En halua että munkkini näyttävät entisen itä-saksan prostituoiduilta (blurred version).

Rakkaudella

- Apotti -

Ei toivottu lapsi

 

Ei toivottuja lapsia on montaa eri sorttia ja uskallanpa väittää että meillä jokaisella on omansa. Enkä puhu nyt äpäristä, lehtolapsista tai kätilön kämmeistä, vaan niistä kaikista ilkeimmistä eli kiputiloista, surusta, ahneudesta, vihasta, katkeruudesta, ylensyömisestä ja kaikista sisarusparven pikku perkeleistä. Itselläni on lähes nuo kaikki mutta pahimmat niistä ovat kiputila ja hänen kaksosensa eli turhautuminen. Se kun pää tahtoo mutta kroppa ei anna periksi. Se on helvettiä varsinkin näin öiseen aikaan kun pitäisi olla hissuksiin ettei häiritse muita ja siinä kohtaa ilkeä turhautuminen nostaa rumaa päätään. Eikä mene kuin hetki, niin hän potkii hereille vieläkin ilkeämmän kiukun joka taasen herättää kaikkien tunteman vihan. Se on sitä puhdasta vihaa itseään ja koneiston toimimattomuutta kohtaan.

Tosin kun vihan kanssa elää pitkään, niin syntyy kieroutunut suhde jossa viha ei älyä että se pistetään tekemään töitä, asenteella että kun ei perkele onnistu normaalilla tavalla – niin kuin terveillä – niin tehdään se sitten vaikeimman kautta. Tämä taasen herättää toivottujen lasten puolelta innovaation ja jumalaisee mitä patenttiratkaisuja alkaa syntymään ja vieläpä ryhtevän lääkityksen kanssa! Tosin kehitystyössä mukana ovat varsin veemäiset kiukku ja turhautuminen sekä heidän nuorempi sisarensa paskaks vaan kaikki, mutta kun tarpeeksi hakkaa päätään mäntyyn niin jotain saattaa syntyä. Jopa jotain sellaista mikä on parasta pitää omana tietonaan ettei viedä lataamoon mutta jotkin, voisi jopa sanoa että useimmat, ovat sellaisia elämän pikku oivalluksia että ne kummasti helpottavat omaa elämää ja niinpä nämä ei toivotut lapset eivät pyöri jaloissa. Bonuksena tuntee omituista läheisyyttä Niksi-Pirkkaan kirjoittelevien ihmisten kanssa.

Kovissa kiputiloissa on hyvätkin puolensa innovatiivisuuden kannalta, sillä on se vaan tuo pää sellainen värkki että kun sitä doupataan kunnon kemiallisilla myrkyillä joita myös lääkkeiksi kutsutaan, niin jo vain alkaa tapahtumaan mutta valitettavasti nämä innovaatiot ovat juuri niitä joista kannattaa pitää pää kiinni. Minä tosin en ole ollut juridisesti pätevä enää aikoihin joten kerron teille erään todella pahasti ketulleen menneen, mukamas elämää helpottavan keksinnön;

Eli et koskaan enää herää siihen että olet yön pimeinä tunteina potkinut peiton pois päältäsi (syntyi ajanjaksona jolloin oli paskat kipulääkkeet ja näin painajaisia joka hemmetin yö) ja heräät kylmyyteen:

- pue yllesi pitkähihainen t-paidan tai muu vastaavan ja alakropan peitoksi joko pitkät kalsarit tms.

- katko kaksipuolisesta teipistä sopivia pätkiä ja teippaa ne raajojesi sekä vartalosi ympäri tasaisin välimatkoin "renkaiksi" ( ranne, yks väliin, kyynärpää jne. ja jaloille sekä vartalolle sama juttu)

- nouse seisomaan sängyn viereen ja asettele peitto selkääsi kuten pukisit viitan

- kierähdä äkkiä sänkyyn, asettele peitto lopullisesti kohdilleen ja nuku yösi hyvin

Ja paskat. Ei toimi ei varsinkaan kun käytössäsi ei ole mitään lastentarhan, noin sentin levyistä teippiä vaan kunnon äijien 40mm leveää teippiä jonka liimapinnat ovat itsestään saatanasta. Okei, peitto kyllä pysyy todella tiukasti kroppasi ympärillä mutta suurimmaksi osaksi vain selkäpuolelta. Heräät hiestä märkänä koska olet yön aikana kieriskellyt ja lopulta päätynyt mahallesi makaamaan, jolloin peitto on jatkuvan kierimisen tuloksena lähtenyt irti edestä ja koko etupuoli kehostasi (myös kädet) on kiinni aluslakanassa, oli se sitten perinteinen tai sitten näitä ns. kirjekuorimalleja vai mitä helvettiä ne nyt olivatkaan. Jep jep, kokemuksesta voin sanoa että sekä lärvi (irronneet teipinpäät) ja etupuoli ovat todella tiukasti kiinni. Lisäksi irronneet teipinpäät ovat aiheuttaneet sen, että toinen silmäluomesi on rypyssä mutta liimautuneena poskeen, aivan samalla tapaa kuin toinen korvanlehtesi on taittunut kaksinkerroin ja on kiinni pään sivulla. Hyvin tuskallisesti. Huolimatta helvetillisestä hikoilusta jonka aiheuttavat lukuisat, epätoivoiset yritykset päästä irti sängystä ja kroppasi ympärillä suht tiukasti oleva peitosta, et voi juoda koska irronnut teipinpää on liimannut huulesi yhteen. Avun huutaminen on siis turhaa ja itselläni otti noin kolme varttia ennen kuin pääsin irti sängystä ja senkin jälkeen onnistuin liimaamaan itseni kaksi kertaa seinään kerran kaatumaan kivuliaasti lattialle, kiitos sangen ryhtevän kaksipuolisen teipin.

Summa summarum: mikäli teille määrätään vahvoja kipulääkkeitä (joko opioideja ja tai muita kivoja buprenorfiineja etc.) ja vaikka teidän päänne yön hiljaisina tunteina kuinka ryhtyisi innovoimaan elämää helpottavia asioita, kehotan vetämään vanhat kunnon OD:t ja miettimään asiaa aamulla uudestaan. Että semmosta.

PS. Nyt luostarissa on reseptejä sivu, jonne kerään kaikkea makeaa ja suolaista joista itse pidän (ja munkit) mutta koska homma on hitaanpuoleista, niin kärsivällisyyttä toivotaan. Pääset sivulle joko etusivun navigointipalkista tai sitten ihan alhaalta "sivut" - osiosta, samoin kuin uudelle "Horoskooppimerkit" - sivulle (löytyy myös etusivun navigointipalkista) josta pääsette lukemaan oman eläinradan merkkinne luonnekuvauksen.

Luonnekuvaus on toteutettu käyttäen apuna lähes kahden tuhannen vuoden aikana kertyneitä kääröjä ja muita tekstejä jotka löytyvät luostarin kirjaston uumenista.

Rakkaudella

- Apotti -

Zavrukatzcs, kaikkien pelien äiti

 

Viime yö, tai oikeastaan aamuyön viimeiset tunnit menivät rauhallisemmin ja täysi rauha saatiin palautettua kun Leila poistui Luostarista. Kävi se jumalattoman kalliiksi, Piti tilata helikopteri häntä hakemaan koska mitkään taksit eivät ajele vuorten huipulle ja lisäksi rahaa paloi vaatteisiin jotka eräs laakson kylässä asuvista muijista kävi hakemassa isosta kaupungista. Laskun perusteella hääp oli ilmeisesti ostanut itselleenkin jotain. Isä Jeregaban joka oli aamiaisvuorossa, oli laittanut hieman jarrua munkkien puuroon joten tästä päivästä ei kovin tuotteliasta tule, munkit paarustavat ympäri peltoja kuin lampaat ja ovat enemmän tai vähemmän hitaalla käyviä muutenkin.

Tästä syystä me pidimme vanhimpien kanssa melko pitkäksi venähtäneen kokouksen, jossa sovimme että päivä merkitään meidän kalentereihimme day after Leila:ksi ja ryhdymme suunnitelmallisiin toimiin ettei vastaavia tapahtumia pääse toistumaan. Lista oli seuraavanlainen:

- luostarin muurien ulkopuolelle rakennetaan ns. Leilan tupa,toisin sanoen vierasmajaa muistuttava esikarsina joihin naiset voidaan majoittaa muutamassa harvassa tapauksessa:

a) joko he tippuvat lentokoneesta (todennäköisyys 0.00000012785%)

b) joko he tippuvat sukkulasta tahi muusta, vastaavasta lähiavaruuteen tahi kauemmas tarkoitetusta avaruusaluksesta (todennäköisyys 0.0000000000000001143%)

c) he edustavat maan ulkopuolista rotua tahi niihin verrattavissa olevaa eliölajia joka täyttää maanpäällisen naiseuden tunnusmerkistön (todennäköisyys 0.00000000000000000001%)

- luostarin tuloilmaan ryhdytään suihkauttelemaan antinaisferomoneja (kemistimunkkien hommaa = pontikan tekijät) ja näillä feromoneilla pyritään saamaan aikaan se, että kun ilmassa mahdollisesti leijuu naisferomoneja, ne saavat aikaan toivotunlaisen, negatiivisen ”ei jumalauta,siellä on taas joku muija ovella” – reaktion. Huomautuksena mainittakoon ettemme pyri tekemään munkkiparoistamme misogyynejä, vaan pyrimme yksinkertaisesti turvaamaan luostarin rauhaiselon ja munkkien mielenrauhan.

- lisäksi koska munkit on jouduttu douppaamaan täksi päiväksi, ei vanhimpien neuvostonkaan tarvitse tehdä mitään lukuun ottamatta tämänkaltaisia hätäkokouksia

- illalla voidaan tilata kiinalaista

Kokoukseen tyyytyväisinä päätimme mennä sisäpihalle pelaamaan latvialaista zavrukatzcs – mölkkyä joka on varsin haasteellinen.

Siinä jokainen pelaaja tuo viisi parasta viski – tai konjakkipulloaan (täysiä, minimi-ikä 25 vuotta tai vanhempia) ja ne asetellaan kolmion muotoon kymmenen metrin päähän. Pelaajat joutuvat heittämään omia pullojaan kohden palikalla joka itseasiassa on 38mm halkaisijaltaan oleva, 35 cm pitkä terästanko ja palikan on osuttava vähintään yhteen pulloon. Haasteena on siis heittää niin, että saadaan osuma lestiin sen kuitenkaan hajoamatta. Maksimissaan viiden kierroksen jälkeen eniten ehjiä pulloja omistava pelaaja saa kaikkien pelaajien ehjiksi jääneet putelit. Helvetillinen peli ja eritoten sitä on helvetillistä pelata isä Bugarewoskin ja isä Molovtrian kanssa jotka molemmat ovat paatuneita tissuttelijoita ja täten pirullisen tarkkoja heitoissaan. Että semmosta.

Rakkaudella

- Apotti -

Leila

 

En saanut viime yönä unta joten makasin jaa vähän kovalla olkipatjallani luostarin ylimmässä kerroksessa ja mietin tulevaa. Ajatukseni katkesi hieman aamukahden jälkeen kun kuulin että luostarin ovea hakattiin voimallisesti. Tiesin että järjestäjänä (munkki joka pitää firmaa pystyssä öiseen aikaan) oli eräs vanhimmista munkeista, veli Farakialainen joka on uskossaan vahva ja kooltaan kuin palkintosonni. Ikää tällä fossiililla on kunnioitettavat 138 vuotta, olkoonkin että se ei munkkipiireissä ole mikään vallan saatanan korkea, eläväthän kitukasvuiset puutkin todella vanhoiksi joten ehkäpä elämäntapamme vuoksi meissä on jotain samaa.

Kuulin kuinka Farakialaisen kääpä avasi ison oven, paiskasi sen kiinni minkä jälkeen kuului mätkähdys joka tuntui ylimmissä kerroksissa asti. Sitten kuului juoksuaskelia, jälleen oven avaamisesta aiheutuva narina ja jälleen sama kuin ensimmäiselläkin kerralla; ovi lyödään kiinni, kuuluu mätkähdys ja taas sama yhä uudestaan. Kuudennen mätkähdyksen jälkeen ajattelin että mitä perkelettä munkit touhuavat, vaihdoin yökaapuni päiväkaapuun (oikeastaan ei mitään eroa, yökaapu on hieman ohuempi ja väriltään täysin valkoinen) ja lähdin kiiruhtamaan rappusia alas. Alhaalla odotti melkoinen näky, kuusi tajutonta munkkia makaa lattialla, lähes kaikki muut luostarin munkit seisovat eteisaulassa ja katselevat kauhistuneena ovea jota hakataan jaa vähän helvetisti.

Käskin munkkeja lausumaan Ave Mariaa isolla äänellä ja riuhtaisin luostarin raskaiden ulko-ovien toisen puoliskon auki. En enää ihmetellyt miksi Farakialaisen vaari ja muut, lähes yhtä iäkkäät munkit olivat tuupertuneet tämän näyn edessä; ovella seisova horo – korjaan; naisihminen - näytti kiveen heitetyltä ahvenelta joka on singottu saatanan ison savustimen läpi haulikkoradalle, varsinkin kun hänen about 2 denimin sukkahousunsa jotka paistoivat varsin estottomasti minihameen riekaleiden alta olivat kuin haulikolla ammuttu ja se mitä eivät minihameen riekaleet peittäneet, oli kunnianosoitus itämaiselle kuminauhateollisuudelle sillä hänen string..,pikk...alusasunsa alaosasta ei ollut jäljellä kuin lantion ympäri menevä kuminauha tai mikä lie nyöri. Kasvot olivat kyllä ilmeisesti kauniit, tällä hetkellä meikit olivat vain lievästi sanottuna levinneet, eritoten luomiväri joka ulkona piiskaavan sateen takia muistutti erehdyttävästi Fax Mactorin nro 7782 Painful Diarrhea:aa mutta useamman sävyn tummempana. Koska tyttöparan paita oli revitty ja toinen rinta näkyi esteettä, sähähdin takanani seisoneelle veli Jubanoville että hakee huovan ja vähän äkkiä sittenkin ja tuo samalla yhden pienikokoisimmista kaavuista. Kun likka sai verhottua itsensä, päästin hänet sisään ja ohjasin hänet suoraan keittiölle.

Lienee turha sanoa että tässä vaiheessa nuoremmilta ja myöskin hieman vanhemmilta munkeilta oli täysin unohtunut määräämäni Ave Marian pajatus, joten pyysin isä Generalusta (jep, vanha armeijatyyppi mutta en sano minkä maan) sekä nuhtelemaan munkkilaumaa että ohjaamaan heidät takaisin kammioihinsa erittäin rankkojen katumusharjoitusten pariin. Apottina kun tiedän ettei kolmijalkaisia munkkeja ole, ei edes sellaisia joilla se kolmas on voimakkaasti alikehittynyt. Keittiölle jäivät vanhimmat, kaikki seitsemän gubbea itseni lisäksi sillä heillä ei ole enää vuosiin ollut mitään muuta jäykkää kuin käytös. Aloimme pohtia mitä teemme Leilan suhteen – hääp kun avoimesti esitteli itsensä ja teki varsin selväksi tuntitaksansa minkä me kohteliaina ja hurskaina munkkeina sivuutimme kohteliaasti.

No tietysti ensiksi ruokaa ja vahvaa kahvia, sillä Leila oli a)ihan hemmetin sekaisin ja b) ilmeisen nälkiintynyt koska hän söi kuin nuori hirvi. Keskustelu uhkasi kääntyä kuulusteluksi vanhimpien munkkien toimesta, mutta saimme sovittua että Leilan on päästävä pesulle ja hänelle on tarjottava yösija. Kun nämä toimet aikoinaan olivat tulleet tehdyksi ja Leila saatettu turvallisesti tyhjillään olevaan kammioon, pyysin että kammion ovelle tuodaan neljä ahkerimmin salilla käyvää munkkia (no worries, se mikä on hauiksessa, on pois krhm...tiedättehän).

Saapa nähdä mitä huominen tuo tullessaan.

Rakkaudella

- Apotti -

Turhautuminen

 

Maailma muuttuu, toisin sanoen kaikki on mennyttä. Helvettiin kaiken maailman Facet, Whatsapit, Instat, TikTok sun muut joiden jalo tarkoitus on yhdistää ihmisiä mutta jotka todellisuudessa luovat kuiluja ihmisten välille. Ilman näitä ei jouduttaisi puhumaan kehopositivisuudesta, rotu – ja aatteellinen viha olisi jos ei nyt kadonnut, niin ainakin huomattavasti vähäisempää suoranaista dissaamista unohtamatta. Okei, olen vanha käpy jonka pinna on kireällä mutta myöskin osaan olla rehellinen, joten tunnustettakoon että itsekin käytän whatsappí´a erääseen tarkoitukseen ja suorastaan rakastan ChatGpt:ä, joka on uskomaton työkalu monessakin asiassa. Olen tuottanut erilaisia hakemuksia, lausuntoja, esitelmiä etc. Melko paljon vaikka se sisältääkin pieniä virheitä mitä tulee kielioppiin, niin se on hyvä ja omissa töissämi sen tuottama sisältö on noin 60 – 70 %.

Asiasta viidenteen, jouduin ostamaan neljä kuormalavallista Imodiumia flunssalääkkeiden, runsaan nesteen nauttimisen ja vähäisen syömisen takia. Toivottavasti pian ei tarvitse yskiä pytyllä istuen. Meillä pitäisi olla tänään luostarissa avoimien ovien päivä, olkoonkin etten aio osallistua siihen enkä vaikka olisin kunnossa koska mahdollisesti halukkaat vieraat tuodaan helikopterilla. Jo on jumalauta, jos kerran haluaa tutustua luostariin, niin pitäisi pysytä kävelemään vajaa tuhannen rappusta lähes pystyjyrkkää kallion seinämää pitkin. Sherpatkin tekivät niin ja he sentään toivat kivet tälle aiemmin mainitsemalleni rappu-urakoitsijalle. Olisi pitänyt käyttää sherpoja koska he ovat äärettömän taitavia ja mm. Norjassa he tekevät uskomattomia kävelyreittejä joita käyttävät niin turistit kuin paikallisetkin.

Asiat hieman hyppivät mutta nyt tuntuu että kuume alkaa laskemaan, hetki sitten ei ollut kuin vajaa kolmekymmentäkahdeksan astetta ja se on hyvä se. Toisaalta ei, koska olo on parempi mutta siinä määrin perseestä ettei kykene tekemään mitään mitä pitäisi tehdä. Siksipä purankin turhautumistani tässä koneen äärellä koska näpyttelyn voi lopettaa koska tahansa ja jatkaa taas sitten kun siltä tuntuu. Suihkuunkin pitäisi vääntäytyä, saunaan on turha mennä koska ainakin tässä vaiheessa kuume aiheuttaa omituisen palelu/hikoilu – jaksotuksen ja periaatteessa suihkussa pitäisi käydä useamman kerran mutta itse olen tyytynyt kahteen, kolmeen kertaan päivässä. Jotain on tullut syötyäkin mutta todella vaatimattomasti ja viittaan tällä neljään kuormalavalliseen Imodiumia. Mikään kun ei oikein tahdo pysyä sisällä.

Luostariin tuli muuten tänään 12 uutta noviisia joista yhtä luulin jonkinlaiseksi ulkomainokseksi, oli jätkässä meinaan sen verran tatuointeja ettei paljasta ihoa paljon näkynyt. Sitten oli tätä perusporukkaa, juoppoja yrittäjiä, huonoja valintoja tehneitä ihmisraunioita ja olipa pari ihan perusjannuakin joten saapa nähdä miten heillä lähtee homma toimimaan. Varsinkin yrittäjillä, sillä kylmä kivikoppi on toista kuin Marriot-hotellin sviitti ja yleensä heidän tuskanhuudot kuuluvatkin useamman yön. No okei, lääkintäpuolesta vastaavat munkit ovat siitä ystävällisiä että he tujauttavat kunnon satsin vanhaa kunnon intiaanimyrkyksikin nimettyä larkkua eli Larcantilia suoneen, niin jo vain tuskaisat huudot vaihtuvat autuaaseen, kolmen päivän koomaan räkä poskella valuen. Minä nimittäin tiedän, elämäni aikana on mieleni nyrjähtänyt pimeälle puolelle ja olen päässyt nauttimaan tästä lääketieteen saavutuksesta. Nythän mieleni on nyrjähtänyt niin pahasti tai peräti lopullisesti, ettei sitä fiksata enää milään.

Olkoonkin että toiveissa on saada erästä troppia mutta siitä sitten myöhemmin.

Surukseni myös huomasin että kaikki vanhan liiton ihmiset, toisin sanoen entiset Luostarin asukkaat ovat lopettaneet bloggaamisen mutta minä aion jatkaa koska kiputilat pitävät valveilla eikä minusta oikein ole enää mihinkään muuhun.

Rakkaudella

- Apotti -

Barsak

 

Barsak. Se on muinaista, itämaista kieltä joka kääntyy parhaiten ehkäpä ”jo oli aikakin”.

Jos joku on hullu, niin selibaatissa elänyt ja elävä munkki. Enkä tarkoita tällä niitä Arnold´sin perseenlevittäjiä, vaan meikäläisiä. Jotenkin sitä ei vaan tyydy olemassa olevaan, vaan pitää mennä sorkkimaan ja muuttamaan jotain sellaista joka on todettu hyväksi ja toimivaksi. Siitä ei sen enempää, tajuatte kyllä koska te katselette sitä mutta se siitä.

Meillä oli täällä luostarissa eilen tilaisuus, jota nykyihmiset kutsuisivat nimellä bileet. Toisin kuin luullaan, niin kyllä meillekin viini ja varsinkin kolmasti poltettu maistuu ja bileiden syy oli uusien sisävessojen valmistuminen. Ette usko millaista iloa tuottaa kahdeksan vuoden hankeen paskomisen jälkeen istua kunnon pytylle, ei millekään puiselle ryhmäistuimelle, vaan oikein kunnon porsliiniselle komistukselle ja varsinkin kun kädessä ei tartte pitää haulikkoa ympärillä kehää kiertävien susien takia. Ah autuutta. Ruokaa oli yltäkyllin, edellä mainittuja juomia sekä veli Gudeaksen ”viiniä” (pääasiassa vettä, hiivaa ja sokeria, joukossa jokunen nahistunut hedelmä ja jotain saatanan rusinoita joita hän sitten pitää käymisastioissaan mittavat neljä päivää). Menee päähän kuin metrinen halko ja poistuu alatien kautta vieläkin nopeammin. Notta semmosta, oikein tosissaan on komeat tilat ja riittävästi vaikka stereotypioiden mukaan kaikille munkeille tulee yhtä aikaa paskahätä mutta se ei pidä paikkaansa koska yleensäkin ottaen ruokapuoli on niukkaa ja muutenkin nuivan puoleista mitä kuituihin ja muihin terveellisiin asioihin tulee, niin eipä siinä ihmeempiä kiireitä tule.

Asiasta viidenteen, olen nyt imuroinut antibiootteja perjantaista lähtien ja toivon että tauti alkaisi hellittämään sillä kohta hajoaa kylkiluut tästä jatkuvasta yskimisestä. Kuume tuntuu onneksi jonkin verran laskeneen, kyllästyin mittaamiseen jo eilen mutta nyt ainakin tuntuu sen suhteen paremmalta. Räkä valuu edelleen kuin vuoripuro ja sen soisi loppuvan, minulla on kohta mennyt puolen Paraguayn edestä talouspaperia eikä loppua näy.

Pitäisi syödä jotain mutta ei mene mikään alas, ruoka ei voisi vähempää kiinnostaa ja minä kuulun niihin ihmisiin jotka eivät voi syödä väkisin. Tunnen nimittäin niitäkin, tuossa luostarin alapuolella olevassa laaksossa asuu eräs mies joka käy erilaisissa tilaisuuksissa (joihinkin kutsuttu, toisiin ei) ihan sillä periaatteella että kaikki mikä on naapurilta pois, on hyvä asia.

Hääp ei pelkästään syö ja juo mittavia määriä, vaan tämä paskanakkeli tunkee ruokaa jopa taskuihinsa oletuksella ”ettei sitä kukaan huomaa”. No tänne luostariin hänellä ei ole asiaa eikä se johdu meidän sydämettömyydestämme, vaan yksinkertaisesti siitä ettei hänen pumppunsa kestä kavuta 987 tänne johtavaa askelmaa jotka meidän stana...rakastettu rappu-urakoitsijamme teki…miten sen nyt sanoisi, uniikeiksi. Tahtoo sanoa että siinä on sandaali ihmeissään joka portaalla koska ne ensinnäkin ovat erikokoisia ja vieläpä viettävät jokainen eri suuntaan. Kuluneen vuoden suurin menoerä luostarissa olikin ideaalisiteet ja erilaiset lastat. Pari kolmesataa kiloa kipsiä meni myös ja sitä muumioharsoa jokunen kilometri. Tiedättehän, sitä mitä laitetaan oikeisiin kipseihin eikä niihin helvetin lasikuitu- tai mitä lie muovilätysköjä ne ovat.

Enempää en olotilani takia jaksa läpistä, troppaan ja koitan tuijottaa suorapalveluilta jotain katsomisen arvoista. Kaikelle kansalle näkyvältä ja verovaroilla raskautetuilta kanavilta kun ei ole pitkään aikaan (lue: vuosiin) tullut mitään katsomisen arvoista. Pääasiassa turhia julkimoita kilpailemassa toinen toistaan typerimmissä kilpailuissa joka helvetin kanavalla. No, Ylen kanaville on pakko antaa tunnustusta, lähinnä niiden vitun mainosten puuttumisen vuoksi. Nimim. En ole katkera mutta kumminkin.

Vaan eläkää te rauhassa toistenne ja itsenne kanssa, muistakaa ettei maailma tule sen valmiimmaksi vaikka miten rehkisitte joten lungisti vaan , kyllä ne hommat hoituu,

Rakkaudella

- Apotti -