Projekti mättää ja juhlia on tulossa

 

Ärh, elämä ei mene aina suunnitellusti ja kun asioissa on osatekijöitä joihin ei itse pysty vaikuttamaan, niin asiat mutkistuvat entisestään. Näin kävi nytkin meneillään olevan projektin parissa joka olisi ollut valmis eilen, mutta viime hetkellä asiat menivät niin sanotusti perseelleen ja projekti saadaan loppuun vasta kuun vaihteessa ellei ihmeitä tapahdu. Hieman haastavaa on ollut sillä luontoäiti on puhallellut todella kylmästi ja lähes joka päivä ollaan saatu nauttia joko tuulen mukana viilettävistä lumihiutaleista tai heidän siskoistaan jotka myös räntänä ja vesisateena tunnetaan. Brrhhh!

Illalla kun on tullut kotiin seitsemän ja yhdeksän väliin, niin eipä siinä ole jaksanut kuin käydä suihkussa ja syödä jonka jälkeen onkin saanut laittaa luut laatikkoon koska aamulla on lähtö heti kuuden jälkeen.

Luostarissa sen sijaan munkit ovat ryhdistäytyneet, halloween – tunnelmaa joka puolella ja niin paljon että mikäli joku vieras astuu ovista sisään, hän todennäköisesti luulee tulleensa saatananpalvojien päämajaan. Jouluunkin aletaan valmistautumaan, isä Mihail on kiertänyt lähimetsiä noviisi Jokelan kanssa (kyllä, meillä on täällä pari suomalaistakin!) ja etsinyt sopivaa kuusta. Eilen hän ilmoitti löytäneensä upean, kaksitoista metrisen jötikän joka kaadetaan sitten n. neljä päivää ennen aattoa ja roudataan sisään koristeltavaksi. Lisäksi meillä on haussa lehti-ilmoituksen avulla...en sano ylipainoinen, vaan selkeästi havaittava joulupukki koska meidän mielestä joulupukin pitää olla sellainen kunnon vanhan aja pukki, iso ukonrahja. Tärkeää on myös se ettei pukkia tunnista. Vuosisatoja meillä on ollut pukki oman väen joukosta mutta niin hyvää naamiointia ei olekaan etteikö näitä kutaleita tunnistaisi ja siihen kyllästyttiin ja nyt olemme sitten viimeiset viisikymmentä vuotta hommanneet pukin ulkopuolelta.

Muutaman kerran pukki on tullut tonttutyttöjen kanssa ja se ei ole hyvä juttu. Munkit hymyilevät koko ajan korostetusti ja se on kuulkaa hirvittävää katsottavaa kun yli satakaksikymmentä vuotiaat, kuivan kälväkät ja jopa osittain naavaa kasvavat ukonrahjat yrittävät vääntää hymyä. Tarkoitan että täällä luostarissahan ollaan koko ajan ns. naama peruslukemilla joten hymyyn vaadittavat kasvojen lihakset ovat surkastuneet ja kun kasvoihin on pitkän iän mukana tullut muutama sata ryppyä, niin hymyt ovat jotain baanani muotoon väännetyn, rypistetyn paperisäkin ja pahasti kuivuneen avohaavan väliltä. Niin, ja jos pukki on tehnyt sen virheen että hän on pyytänyt munkkeja laulamaan tonttutyttöjen kanssa jonkin joululaulun, on kyseinen rallatus sopinut suoraan vielä julkaisemattoman Evil Dead Rises 2:sen soundtraciksi. Vittu mitä ujellusta, kuin tuhat kidutettua sielua kirkuisi ja se on ihme asia sikäli että he kyllä hoilaavat näitä meidän normaaleja, latinalaisia kirkkoveisuita oikein kauniisti. Ehkä heille ei sovi maalliset hoilotukset.

Tämä näin pikaisesti, tänään on allekirjoittaneella vapaapäivä ja se kuluu pyykinpesun ja siivouksen merkeissä. Tässä on taas viikko vierähtänyt ilman kyseisiä toimenpiteitä (no tiskit on kyllä tullut hoidettua) ja pöly on päässyt kasvamaan häiritsevälle tasolle mikä tarkoittaa sitä että silmäni ovat havainneet jokusen pölyvillakoiran und harmaita kerroksia vaakapinnoilla. Lisäksi täytyy ajella pää, kalju kun on kätevä ja helppohoitoinen hiustyyli. Ehkä pitäisi käydä kaupassakin tai tilata survival – muonia jotka ovat kuulkaas suht edullinen tapa ainakin tällaiselle toistaitoiselle kokille. Ei muuta kuin pussillinen hyvää juttua kiehuvaan veteen ja kunnon ruoka on valmis eikä säilyvyyden kanssa tule ongelmia. Meinaan raaka-aineiden kanssa sillä muonapussit ovat siitä hyviä ettei best före – päivä tule heti vastaan. Vielä kun safka syödään kertakäyttöastioita käyttäen, jää varsinaiset kokkailuun ja tiskaamiseen käytettävä aika minimaaliseksi. Suosittelen.

Kaikille oikein hyvää viikkoa ja muistakaa olla ihmisiksi, te kun olette sellaista idearikasta väkeä, niin koskaan ei tiedä mitä päähänne juolahtaa.

Ps. Lisäsin uuden About me - sivun jossa ei nyt mitään ihmeempää mutta toivoittavasti tänne luostariin eksyneet ymmärtävät ettei meikäläinen ajele ihan täysillä.
Pss. Koska blogger ei antanut minun tehdä uuteen sivuun upotusta esiteltävästä blogista, niin minäpä lisäsin omiin sivuihini joten nyt esiteltävä on Puskiksen Rutinoita - blogi!
Vielä minä saatana bloggerille näytän ja saan upotettua postauksen kuin postauksen omalle sivulleen. Mainittakoon että kaikki tapahtuu luvan perusteella, en ala laittamaan kenenkään blogia ilman lupaa ja jos tiedätte oman bloginne lisäksi muita hyviä blogeja, niin ilmoitelkaa ja muistatkaa seurata etusivua, esiteltävä blogi löytyy äärimmäisenä oikealta.

Rakkaudella

- Apotti -

Lyhyt tilannekatsaus

 

Vihdoinkin täällä!

Kävi nimittäin niin, että vanha läppärini sanoi sopimuksen irti ja koska nyt on meneillään yksi projekti, niin en ole oikein ehtinyt ostoksille ennen kuin eilen jolloin hommasin uuden HP:n W11 käyttöjärjestelmällä ja jota pääsen vasta nyt testaamaan. Hyvin tuntuu toimivan ja toivottavasti kestää taas jokusen vuoden. Meneillään on siis nyt tämä projekti joka kestää maanantaihin ja voin kertoa että on ollut todella kylmiä kelejä, vaikka pakkasta ei ole kuin aste tai kaksi, niin helvetinmoinen tuuli varmistaa jäätymisen sielua myöten. Ei mukavaa ollenkaan. Unien vähyys on pirunmoinen riesa eikä siihen auta mitkään maailman unilääkkeet eikä tilannetta paranna se, että kun pääset illalla kotiin, niin käyt kuumassa suihkussa, syöt ja urvahdat sohvalle pariksi tunniksi tai jopa kolmeksi jos oikein huonosti käy. Se tietää yhdessä kiputilojen kanssa sitä ettei yöllä todellakaan tartte nukkua.

Mutta se noista maallisista ongelmista. Luostarissa elämä jatkuu ennallaan, tietysti menossa on suuret valmistelut kuolleiden päivää varten, olkoonkin että sitä vietetään täällä meillä kuluvan kuukauden lopulla vaikka muistaakseni ko. päivä/yö on 1.-2. marraskuuta. Siis tämä meksikolaisversio, korjatkaa jos olen väärässä. Tästä päästäänkin siihen että joulu on kuulkaas ihan kohta. Joulunpyhien aikaan erakoitumiseni on entistäkin eristäytyneisempää sillä aloitan joulun about 20. päivän tienoilla jolloin pistän molemmat puhelimeni kiinni ja avaan ne vasta toinen tammikuuta. Okei, moni pitää moista touhua pimeenä mutta minä todella pidän kun saan olla täysin rauhassa. Systerit, joilla on omia, täysikasvuisia lapsiaan, viettävät joulua tahoillaan ja koska me emme muutenkaan pidä juuri yhteyttä, niin riittää kun toivottelen heille joulut ennen täydellistä hiljaisuutta. He ovat tottuneet monen vuoden kokemuksella tähän ja hyväksyneet tämän käytännön.

Talvirenkaatkin tuli laitettua alle, näillä selkosilla on tullut melkein joka päivä hieman lunta joka on kuitenkin ollut kevyttä pakkaslunta joka on päivän aikana sulanut pois. Mustaa jäätä sen sijaan on paljon, ja niinpä onnistuin saamaan pakuni poikkiluistoon yksi aamu kun ajelin töihin. Vesistön ylittävän sillan jälkeen alkaa pieni nousu ja vaikka ajelin tasaista vauhtia, niin yhtä äkkiä auto vaan heilahti poikittain ja se kyllä säväyttää. Onneksi ketään ei tullut vastaan, olkoonkin että pysyin omalla kaistalla mutta tuollaiset jutut väistämättä vaikuttavat vastaantulijoihin jotka saattavat tehdä äkkinäisiä liikkeitä ja sitten sitä ollaankin pulassa. Toivottavasti tuo jäi talven ainoaksi luisteluksi koska musta jää on siitä pirullista että siinä kuljettaja muuttuu täysin matkustajaksi eli oikeastaan mitään ei tehtävissä mikäli vauhtia sattuu olemaan kohtalaisesti. Siksipä toivotan teille kaikille turvallisia kilometrejä.

Tässä tämä lyhyt katsaus, kirjoittelen paremmin jahkas saan munkit ja muut järjestykseen täällä luostarissa.

Nan Patis

 

Psyyke, joka oli yllättäen saanut kehon, huomasi olevansa järjettömän kokoisessa sokkelossa jossa lyhyen tarkastelun jälkeen tuntui kuitenkin olevan järkeä. Sokkelon pituussuunnassa kulki valtavia väyliä joista muut käyttivät nimeä avenue ja niitä leikkasivat poikittaiset, kapeammat väylät (streets). Paikka oli outo, kaikilla näytti olevan kiire jonnekin ja se tuntui johtuvan äänistä jotka kuuluivat joka puolella olevista, seiniin upotetuista kaiuttimista. Psyyke ei ymmärtänyt kieltä mutta sillä ei tuntunut olevan väliä, sillä se eteni täysin luontevasti – ikään kuin ennalta määrätyn suunnitelman mukaisesti.

Jos sokkelo oli omituinen, niin sitä oli myös sen asukkaat tai paremminkin piruparat jotka sinne olivat joutuneet. Itse sokkelo tuntui olevan natsien komennossa mutta natsit eivät olleet natseja, vaan venäläisten ja amerikkalaisten hybridejä. Asukkaat taasen olivat sekoitus monesta eri kansallisuudesta jotka puhuessaan käyttivät omaa kieltään joka jostain kumman syystä kääntyi automaattisesti psyyken omalle kielelle. Oli poliitikkoja menneiltä vuosilta, pankkiireja, tavan tallaajia ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä – unet tai niin ainakin psyyke niitä nimitti sillä psyyke ei ollut nähnyt mitään kauniimpaa eikä näin ollen uskonut että jotain niin kaunista voisi olla elävien maailmassa.

Psyyke sopeutui sokkelon elämään melko nopeasti, tosin kuolema oli pari kertaa lähellä koska osa poikittaisväylistä päättyi oveen jonka takana ei ollut mitään, oli vain satojen metrien pudotus tyhjyyteen. Sokkelossa asukkaat kävivät jatkuvasti vaihtokauppaa sillä muuta valuuttaa heillä ei ollut amfetamiinin kaltaisen aineen lisäksi. Tämä valkoinen aine jota gelbariksi kutsuttiin, oli kovinta mahdollista ja se jolla oli sitä eniten, oli tallaajien ylintä kastia jos näin voidaan sanoa. Se kuitenkin avasi ovia paikkoihin jonne tallaajilla ei muuten ollut asiaa ja gelbarin haltija pääsi tapaamaan ihmisiä joita ei muuten ollut mahdollista tavata. Siksipä psyyke oli päättänyt hankkia tätä huumaavaa ainetta mahdollisimman paljon. Syynä tähän oli se, että psyyke oli nähnyt muutaman kerran vilaukselta Maailman kauneimman unen joka oli jopa unien asteikolla jotain uskomatonta. Toisin sanoen psyyke oli rakastunut tähän saavuttamattomaan, maailman kauneimpaan uneen.

Psyyke oli onnistunut hankkimaan neljä pilleriä gelbaria joka oli todella paljon, yleensä tallaajilla ei ollut kuin muutama mikrogramma hallussaan, hyvä jos sitäkään ja siksipä psyyke oli varsin äveriäs. Gelbaria myytiin pillereinä jotka olivat melko isoja, noin 15 milliä halkaisiltaan ja ne joko maksoivat palveluksia tai sitten rahaa joista jälkimmäistä psyyke ei ollut koskaan nähnyt. Neljän pillerin ansiosta psyyke oli päässyt poliitikkojen pöytään, paikalla olivat kaikki 90-luvun lamassa kaatuneiden pankkien johtajat, suurin osa nykyisistä ja entisistä puoluejohtajista ja olipa paikalla muutama kotimainen artistikin mitä psyyke ihmetteli sillä he olivat perseestä. Ehkäpä loukkaava nimitys mutta paikalla ei ollut yhtään oikeata artistia, vaan näitä jotka olivat päässeet vanhojen kääpien avustuksella parrasvaloihin ja joiden sanoitukset saivat psyyken oksentamaan sekä kärsimään helvetillisestä ihottumasta. Psyyke ei kuitenkaan antanut tämän häiritä, sillä hän oli päättänyt etsiä käsiinsä näkemänsä unen ja se oli mahdollista vain näiden poliitikkojen, pankkiirien ja turhien artistien avulla.

Siksipä psyyke ottti taskustaan kaikki neljä pilleriä ja kuuli kuinka isossa ravintolassa, joka oli itseasiassa vanha rautatieaseman odotusaula, kuului kohahdus ja psyyke tunsi kuinka kaikkien katseet olivat nauliintuneet häneen. Hieman ylimielisesti hän heitti neljä nappia lähimpiin, vaikuttajien pöytiin ja ja hymyili leveästi, olihan hän kaikkien ystävä (tai niin antoi ymmärtää). Ei kulunut kovinkaan pitkää aikaa kun entinen osuuspankkien keskusosakepankin pääjohtaja tuli psyyken luokse ja kertoi että psyyken etsimä uni oli tasolla seitsemän, läntisen avenuen ja 193:nnen streetin kulmauksessa. Hetken aikaa psyyke ihmetteli että mistä vitusta OKO:n entinen päällikkö tiesi hänen etsivän kauneinta unta mutta hei, sokkelossa tuntui olevan kaikki mahdollista. Psyyke kiitti tiedosta ja lähti välittömästi kohti tasoa seitsemän.

Tasolla seitsemän psyyke huomasi joutuneensa kusetuksen uhriksi, kauneimmasta unesta ei näkynyt jälkeäkään, vaan kyseessä oli jenkkien vallankumous jossa Pedro Pascal´in (mm. Prospect) näköiset miehet hymyilivät leveästi ja jakelivat gelbaria. Omituinen vallankumous, jenkit halusivat kapitalismin kuolevan ja siinä missä vallankumouslaiset menivät eteenpäin pitkin valtaväyliä, niin Pascalit tulivat vastaan käsi ojossa. Psyyke alkoi vaipua epätoivoon ja se tunsi vihan nousevan sisällään mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta.

Yksi Pascaleista pysäytti psyyken ja sanoi että maailman kaunein uni olisi seuraavan oven takana. Psyyke mutisi jotain kiitokseksi, riensi seuraavalle ovelle ja riuhtaisi sen auki. Maailman kaunein uni oli huoneen toisella puolella ja kääntyi kohti psyykettä sanoen: ”sulla vähän kesti mutta parempi näin”. Psyyke kietoi kätensä maailman kauneimman unen ympärille ja juuri kun psyyke oli aikeissa suudella tätä, psyyke heräsi ja huomasi tuijottavansa pimeyttä. Kellon digitaalinäyttö näytti kellon olevan 23.55. Psyyke tajusi mokanneensa pahasti. Se oli nukkunut loppuillasta kolme tuntia kunnes selkäkivut olivat herättäneet sen. Psyyke tajusi että edessä tulisi olemaan jälleen yksi valvottu yö.

Johan oli avioero!

 

Kuulin eilen jutun jota en ensi alkuun ollut uskoa todeksi. Eräs harvoista lähimmistä soitti (kuulemma oikein luvan kanssa, ei siis mitään juoruilua) eilen illalla ja kertoi että hänellä oli käynyt vieraita päivällä. Kyseessä oli meidän molempien tuntema pariskunta, ovat olleet yhdessä about 20 vuotta ja heillä on kaksi täysikasvuista, jo kotoa pois muuttanutta lasta. Iltapäivästä olivat tulleet, keskivahvassa nousuhumalassa (selvästi päihtyneitä mutta artikulointi selvää, ei horjahtelua) kuulemma tärkeälle ilmoitusasialle. Ystäväni oli kehottanut heitä kaikki istumaan, myös kolmatta henkilöä joka oli eräs tutuistamme ja toimi tällä kertaa kuskina.

Avioparin mies on ollut vajaa viisi vuotta ulkomailla töissä, tarkemmin sanottuna Saksassa mutta oli nyt tullut siihen päätökseen että työt saavat riittää. Asia jonka hän oli ilmoittanut vaimolleen jo edellisenä iltana. Sitten tapahtui jotain uskomatonta. Ystäväni kysyi mieheltä lopettamisen syytä, oliko hän yksinkertaisesti kyllästynyt vai mitä? Tähän mies vastasi pudottamalla todellisen pommin;

”Ei kun vaimo pettää, on pettänyt jo ainakin puoli vuotta”

Voitte kuvitella minkälaiset ”ooh, jumaliste” ym. huudahdukset täyttivät ilman, myös vaimon sillä hän kuuli asiasta ensimmäistä kertaa jos näin voi sanoa mutta siinä samassa mies laittoi sekä vaimolleen että muille läsnäolijoille riistakameran taltiomia kuvia heidän pihastaan.

Kuvissa näkyy selvästi miten vihreä bemari saapuu pihaan (useita, eri aikoina otettuja kuvia) ja vaimo juoksee tätä muukalaista vastaan varsin hellissä merkeissä jonka jälkeen he menevät sisälle. Vierailut ovat kuvien mukaan kestäneet lyhimmillään kolmesta tunnista aina puoleentoista vuorokauteen, joten kyseessä tuskin on mikään ystävän vierailuun verrattava tapahtuma.

Tästä kohu paljastuksesta seurasi tietenkin huutoa, itkua ja hammastenkiristelyä jossa kumpikin osapuoli haukkui toisiaan ja nimitteli mitä lapsellisimmilla nimillä. Aina aika ajoin ystäväni joutui puuttumaan tappeluun sillä melutasot nousevat herkästi tällaisissa tapauksissa eikä ystäväni voi sietää minkäänlaista huutamista kotonaan.

Mutta ei tässä vielä kaikki, ei todellakaan! Avioparin taistelun ollessa kuumimmillaan, mies erehtyi huutamaan vaimolleen että ”haluatko sä että mä olen tollainen luuseri kuin toi Arska?”

Tällä mies tarkoitti kuskina toiminutta tuttavaamme jolloin ilmeisen vittuuntuneena Arska oli ilmoittanut että ”haista sinä pitkä paska senkin pukki, sullahan on Saksassa muija ja mukula!”

Vajaat viisi sekuntia täydellistä hiljaisuutta, sitten vaimo hyökkäsi miehensä kimppuun voimalla joka vastaa palttiarallaa F5 – luokan hurrikaania ja ystävälleni tuli kiire erottamaan pari toisistaan. Kuljettajana toiminut ei tehnyt elettäkään, päinvastoin hän näytti nauttivan tilanteesta. Tilanne jatkui siten että kuski lähti hyvin pian, eroamassa ollut pariskunta jäi tappelemaan mutta koska tilanne äityi joka kerta hirveäksi hulabalooksi, päätti ystäväni että heidän on korkea aika poistua ja niin he tekivätkin, kumpikin omalla taksillaan.

Jos joku ihmettelee tuota alun ”soitti oikein luvan kanssa” – juttua, niin muistettakoon että tämä on hyvin tiivistetty versio tapahtumista joten alussa ennen paljastuksia pariskunta oli sanonut ystävälleni että hän voi kertoa minulle tämän uutisen. Olisivat kuulemma tulleet tänne kertomaan itse mutta minä kun en siedä känniläisiä vieraita, niin olivat sitten menneet tälle ystävälle.

Joka tapauksessa täytyy ihmetellä mihin tämä maailma on menossa? Eivätkö aikuiset ihmiset enää kykene keskustelemaan keskenään ja kertomaan että nyt on rakkaus hiipunut ja on parempi jos me eroamme? Mitä ketun järkeä on pettää ja valehdella koska kaikki tulee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin ilmi. Surettaa heidän puolestaan, ovat hyviä ystäviä mutta sanottakoon että yllätyin helvetisti koska en olisi ihan heti uskonut heidän pettävän toisiaan. No, siinä näkee että vaikka on vuosia tuntenut ihmisen, niin vähänpä hänestä tietää. Hieman kurja tunne tällä hetkellä, joudun kohtaamaan molemmat erikseen koska minun täytyy. Ei ystäviä hylätä vaikka mitä tapahtuisi ja toivon ettei kummankaan elämä lähde pimeälle puolelle. Samalla tunnen kuitenkin pienoista raivoa koska asian olisi todellakin voinut hoitaa toisin.

Simaviini ja vähän muutakin joulusta

 

Luostarissa pidettiin tänään ylimääräinen kokous, syynä lähestyvä Halloween josta jo kirjoitinkin sekä vanhojen munkkien suosima The Joulu. Nuoremmat munkit haluavat bilettää sikäli mikäli luostarillisia menoja voi sanoa bilettämiseksi, (olkoonkin että halloweenina käyttäytymistä katsotaan vähän sormien läpi) kun taas vanhemmat parrat pitävät hiljaisuudesta, massiivisista syömingeistä ja muutaman, hillityn munatotin ottamisesta. Eniveis, vanhimmat olisivat halunneet alkaa koristelemaan luostaria joulua varten vaikkei täällä ole vielä edes yhtään halloweeniin liittyvää koristetta. Tästä seurasi sitten iso joukkotappelu ulommalla sisäpihalla ja tarvittiin jopa luostarin omia turvallisuusjoukkoja, ei niinkään pelastamaan vanhimpia, vaan nuorimpia sillä vanhat munkit osaavat lyödä jaa vähän lujaa. Siitä on jopa faktatietoa muinaisilta ajoilta sillä historiankirjat kertovat johanniittojen munkkiveljeskunnan synnystä ja nimestä näin; kohtasipa eräänä päivänä kaksi munkkijoukkoa toisensa metsässä, puron yli vievällä kapealla sillalla. Toiset heistä oli benektiinimunkkeja mutta keitä olivatkaan nämä toiset jotka eivät suostuneet väistämään?

Alkoi hurja taistelu jossa benektiiniläismunkit ottivat huolella pataan jolloin eräs heistä huudahti häntä lyöneelle munkille; ”johan niittaat!” ja kas, näin johanniitojen veljeskunta oli saanut nimensä. Että semmosta.

Joulu on kyllä meillä tärkeä juhla ja koska täällä on monia kansallisuuksia, on myös joulun ajan ruokapöydät varsin ruhtinaalliset ja jokainen kansallisuus tuo omat lisänsä ; saksalaiset tuovat gluhweinia ja makkaroita, ranskalaiset hanhea , hanhenmaksaa ja kastanjoita. Britit tuovat paistettuja perunoita, erilaisia kastikkeita ja ruusukaalia. Jenkit taasen tuovat kalkkunaa ja kurpitsajuttuja ja italialaiset tuovat meren eläviä ekä erilaisia pastoja joten kun ajatellaan että kaiken lisäksi on perussafkat eli kinkut, salaatit, perunat ja erilaiset laatikot, niin syötävää on vallan helvetisti. Toki siihen on varauduttukin, joulun aikaan keittiö on toiminnassa 24 h vuorokaudessa ja munkit painavat kahdeksan tunnin vuoroja. Lisäksi on tarjoilijat erikseen sekä juomalaskijat koska raskaat eväät täytyy huuhdella kurkusta alas niihin sopivilla juomilla.

Mitenkään brassailematta voin kertoa että luostarin joulupöytä on pinta-alaltaan 4000 neliömetriä ja tästä massiivisesta koosta johtuen se on hevosenkengän muotoinen. Itse joulupöydän ulkopuolella on isompi ”hevosenkenkä”, toisin sanoen lattialaatoitukseen tehty puolipyöreä alue jossa tarjoilijat seisovat. Niinpä syöjien ei tarvitse nousta pöydästä santsikierrokselle, vaan he voivat helposti vinkata tilauksen kyypparille joka tuo sen suoraan ylensyöneen munkin nenän alle.

Muistetaan myös että muinaiset viikingit viettivät joulua, kyseinen sanahan on muinaisgermaanin jul, joka tarkoittaa talvipäivänseisauksen juhlaa. Okei, viikingit joivat melko perkeleesti, suorastaan kohtuuttomasti mutta jotain hyvää he ovat jättäneet jälkipolville sillä minulla on ilo esitellä teille simaviinin ohje, löysin tämän luostarin kirjastosata ja tästä vallattomasta joulujuomasta pitäisi tulla 5 – 7 % tavaraa joten melko miedosta tuotteesta on kyse. Eikä valmistuskaan vie aikaa ihan älyttömästi.

Simaviini:

5 litraa vettä
500g sokeria + 400g fariinisokeria
sitruuna täysmehua muutama loraus
puristetun sitruunan mehut
sitruunan kuorta muutama viipale
halutessa rusinoita
3-4 ruokalusikallista tuorehiivaa (= noin puoli paketillista tuorehiivaa eli 30g)

Sokerit sekoitetaan kahteen litraan lämmintä/kuumaa vettä ja yhdistetään muuhun veteen. Hiiva sekoitetaan pieneen määrään 20-25 asteista vettä ja lisätään joukkoon. Käymislämpötila 20-25. Hiivaa ei saa laittaa liian kuumaan veteen, koska se kuolee kuumassa, järkevintä laittaa se 20-25 asteiseen veteen. Annetaan käydä hapettomissa olosuhteissa noin 3vrk. Käymisastia voi olla lähdevesipönikkä tai käytä mikä parhaiten sopii sinulle. Oleellista on, että olosuhteet ovat hapettomat. Teknisesti "paras" on käymisastia + vesilukko, toinen vaihtoehto esim. lähdevesipönikkä jonka korkki on hyvin löyhästi kiinni (jotta hiilidioksidi pääsee pois) tai elmukelmulla tiivistetty. 3vrk käymisen jälkeen juomasi on noin 5-7% vahvuista, tämä on nyt testattu monen käyttäjän toimesta.

Kannattaa tehdä heti jokunen kymmenen litraa jotta tätä maukasta soppaa riittää vielä loppiaisenakin, sillä minä tiedän että te olette kohtuullisia, toisin kuin suuurin osa kansasta joka tarvitsee virkavallan lujaa kättä mikä on perin valitettavaa. Kun eikös nytkin joulu osu silleen että (korjatkaa jos olen väärässä) maanantai ja tiistai on vapaata kaikille jotka eivät toimi erityisammateissa? Se ei ole hyvä juttu. Pitkät vapaat kun tekevät ihmiset hulluiksi, se on niin moneen kertaan nähty niin jouluna, pääsiäisenä juhannuksena och kesälomien aikaan. En minä muuten mutta sääliksi käy heikompia ja kaikki lapsia, sillä he ovat niitä jotka kärsivät. Toivotaan että tänä vuonna menee paremmin,

Alakerran ison salin puolelta kuuluu taas jotain metakkaa joten lienee parasta että mä lähden katsomaan mikä siellä mättää. Kaikille teille haluan toivottaa mahdollisimman leppoisaa viikonloppua, itselläni se menee menekkilaskennan parissa, aloitin jo eilen illalla ja jatkoin yöllä + nyt sitten vielä viikonloppu – ainakin huominen – mutta se on niitä juttuja jotka vaan pitää tehdä.

Elämäni noloimpia hetkiä

 

Alla on listaus noloimmista tilanteistani mitä olen elämäni aikana tehnyt. Tietysti maailmankaikkeus antaa anteeksi ja varmasti pahimmat ovat olleet niin hirvittäviä mokia että olen ne armeliaasti unohtanut tai psyyke on yksinkertaisesti blokannut ne.

Aloitetaan, lähdetään kronologisesti elämäni alkuvaiheesta kohti tätä elämän taitekohtaa:

1. Olin ehkä viiden tai kuuden vanha kun olimme äitini kanssa Stokmannilla, äitini oli ostamassa jotain vaatteita ja minä olin saanut ohjeet pysyä maisemissa. Jossain vaiheessa lähdin kuitenkin hiihtelemään pitkin vaateosastoa, ties mitä mielessäni liikkui mutta koska sitä on kersana kärsimätön, kyllästyin pian ja päätin mennä hoputtamaan äitiäni. Näin hänet keskustelemassa myyjän kanssa, juoksin hänen taakse ja löi niin paljon kuin jaksoin häntä suoraan ahteriin. Äitini kääntyi, olkoonkin että paljastui täysin ventovieraaksi naiseksi. Shit.

- heikko puolustus: mutsi oli saman mittainen ja tällä naisella oli täysin samanlainen hame (ainakin minun mielestäni).

2. Kirjotin kolmannen luokan opettajalle rakkauskirjeen koska hän oli kauneinta mitä olin koskaan nähnyt vaikka kolmannella luokalla tytöt olivat ihan tyhmiä, tämä ”tytöt ovat tyhmiä”-vaihe jatkui jonnekin kuudennelle luokalle. No, sitten tämä kaunis mutta ilmeisen julma nainen päätti lukea rakkauskirjeeni koko luokalle ja kuulin siitä seuraavat kaksi vuotta.

- seuraus: älä koskaan paljasta syvimpiä tunteitasi täysin ventovieraalle naiselle

3. Ollessani ensimmäisessä avioliitossani, olimme olleet silloisen vaimoni kanssa viihteellä kun hän seuraavana aamuna ilmoitti haluavansa seksiä. Kerroin etten krapulastani johtuen kykene mutta tämä hullu ei antanut periksi joten näin tapahtuikin – ainakin alkuun. Hän nimittäin piti...hmmm...koiratouhuista eli doggystylestä ja koska ihminen on ihminen, oksensin lahjakkaasti hänen selkäänsä.

- heikko puolustus/seuraus: ainakin ilmoitin hänelle huonosta olotilastani mutta seurauksena oli reilun viikon mykkäkoulu ja muutenkin jäätävä tunnelma.

4. Ajoin pomoni päälle polkupyörällä. Totta. Asuimme samalla paikkakunnalla joka ei ollut mikään iso, joten se että kohtaisimme jollain kohtaa, oli enemmän tai vähemmän todennäköistä. Hän oli ollut vierailemassa tuttaviensa luona mutta pahaksi onneksi heidän talonsa sijaitsi kylän ainoan pubin takana, ts. kun olin lähdössä pubista vahvan humalatilan saattelemana, hän ilmestyi nurkan takaa ja kirjaimellisesti jyräsin hänen ylitseen. Hän makasi maassa, huomasi kuntoni ja ilmoitti että ”sulla on sitten huomenna pekkanen”. Pahoittelin vuolaasti tapahtunutta, kiitin vapaapäivästä ja lähdin hoiperrellen kämpilleni.

- heikko puolustus: olisi saatana käyttänyt heijastinta

5. Seurustelin yhteen aikaan kaksoslikoista toisen kanssa ja erään kostean illan päätteeksi päädyin sänkyyn tämän toisen kanssa.

- heikko puolustus: jos on saatana identtiset kaksoset, heidän tulisi pitää jonkinlaista tunnistetta (qr- tai viivakoodi etc.)

6. Tapasin vieraan, kauniin naisen baarissa ja kerroin hänelle elämästäni lähes kaiken, mm. sen että teen sillä hetkellä pimeitä töitä (yhden omakotitalon sisäremontti). Nainen paljastui paikalliseksi verovirkailijaksi.

- heikko puolustus: opi nyt pitämään se turpasi kiinni (vrt. kohdat 2. ja 5.)

Ok, näitä ei tullut nyt kuin muutama mutta on olemassa mokia joita en tule koskaan kertomaan kenellekään ja ne ovat luonteensa vuoksi sellaisia ettei niitä voisi edes tänne laittaa, mm. kolmen viikon juoppoputki joka luonnollisesti meni täysin ravinnotta ja ryyppyputken jälkeiseen hot wings-mestaan (16 kpl ekstra hotteja), naisten vessaan ja suolen äkilliseen, räjähtävään toimintaan sekä siihen kuinka ylitseni kirjaimellisesti käveltiin erään Hämeenlinnalaisen opiskelija-asunnon keittiössä ja kuinka paikallinen päiväkotitäti ohjeisti pieniä ihmistaimia sanoilla ” katsokaa, nuo ovat niitä huonoja ihmisiä”.

Vaan mitkäs ne on teidän noloimmat hetket?

Puuhoroskooppi ja kelttiläisiä

 

Muistelin että olen joskus nähnyt netin syövereissä puuhoroskoopin ja löysinkin yhden sellaisen Annan sivustolta. Itseään kun on vaikea määritellä, niin kaivoin luostarin vanhoista kääröistä sen kuvauksen joka määrittelee minut suhteellisen hyvin eli:

Kaislaräähkäppä

Kaislaräähkäpät ovat viettäneet nuoruutensa kosteikossa ja ovat tästä syystä, kitukasvuisia, persjalkaisia ihmisiä, jotka ovat kosteiden olosuhteiden jälkeen kuivuneet niin keholtaan kuin mieleltäänkin. Kaislaräähkäpät rakastavat lähes kaikkia muita puita muutamaa lukuun ottamatta. He ovat optimisteja koska lyhyen ja suht ohuen vartensa vuoksi he eivät voi nähdä pitkälle, niin  tästä syystä he  kuvittelevat maailman paljon paremmaksi paikaksi kuin mitä se itseasiassa on. Kaislaräähkäpöillä ei ole kaikki puhelimet samassa wifiverkossa ja he tuntuvat muutenkin olevan vähän omituisia. Kaislaräähkäpät ovat kuitenkin uskollisia mutta kääntöpuolena sanottakoon että he ovat kuin suurin osa muistakin puista; he antavat anteeksi mutta he eivät unohda koskaan. Kaislaräähkäpät pitävät huumorintajuisista puista mutta eivät voi sietää narsistisia puita eivätkä niitä, jotka ovat valmiita muuten kasvamaan muiden juurakoiden kustannuksella. Sanotaan että Kaislaräähkäpät ovat hulluja.

Tämä siis lyhyt kuvaus itsestäni ja jos jotain voi päätellä ihmisten teksteistä, niin ei ollut vaikea päätellä minkälaisia puita lukulistallani on mutta se on oma asiani. Palatakseni tuohon puuhoroskooppiin, niin tunnen vetoa pihlajiin ja saarniin eivätkä pähkinäpensas eikä tietysti tammikaan hullumpia ole. Toisaalta nämä ovat vähän kinkkisiä sillä harvoinpa löytää täysin puhtaan puulajin, useimmat ovat kahden tai kolmen puulajin risteytyksiä ja hyvä niin. Teloin eilen käteni, en pahasti ja on paranemaan päin mutta kun tämä kirjoittaminen on hieman hankalaa, en aio jurista tämän enempää. Mikäli haluatte lukea kelttiläisistä ja heidän läheisestä suhtautumisestaan puumerkkeihin ja luontoon, niin Mystisessä maailmassa on kattava juttu aiheesta.

Lopuksi kysyisinkin teiltä että mikä puu teikäläinen on?

Kannattaa olla rehellinen itselleen ja toisekseen olisi mielenkiintoista nähdä kuinka paljon oma arvioni heittää. Kaislaräähkäpät kun ovat tunnetusti uteliaita.

Iliana Taraz

 

Nyt vaaditaan jokaiselta joka tämän lukee, ehdotonta rehellisyyttä omaa itseään kohtaan. Nimittäin tätä hemmetin luostaria ei voi johtaa jollei ole apuja ja minulle se on Iliana Taraz, viisas, vanha nainen jota ei ole olemassa, ei ainakaan tässä ulottuvuudessa. Olen varsin tietoinen siitä että jos jonkun kuulee tai muuten havaitsee puhuvan ”seinille”, on hän automaattisesti hullu ja kuten olen jo aiemmin todennut, minulla ei kaikki palikat ole kohdallaan joten ehkäpä sanonta pitää paikkansa. Uskoisin kuitenkin että (lähes) meillä kaikilla on ollut jossain vaiheessa mielikuvituskaveri.

Iliana on henkiopas joka on neuvonut minua monissa päätöksissäni ja valehtelisin jos sanoisin että hän on ollut oikeassa kaikissa tapauksissa. Onnistumisprosentti on kuitenkin hyvä,yli puolet joten ei hullummin. En tiedä että onko Iliana alitajunnan luoma ”tekoäly”, josta ”Konnan koukussa” oli puhetta. Joku sellainen ihmisen sisään rakennettu juttu josta meillä ei ole tietoakaan. Väitetäänkin että ihminen ei käytä kuin kymmenen prosenttia aivokapasiteetistaan eli ehkäpä kukaan meistä ei tiedä missä me loppujen lopuksi olemme ja mitä ympärillämme on, noin niin kuin universaalisti ajateltuna. Kuitenkin on olemassa salaisuuksia ja asioita jotka ovat sellaisia, että jaettuna jonkun kanssa ne aiheuttaisivat pelkkää tuhoa ennemmin tai myöhemmin mutta henkioppaalle kerrotuna ne pysyvät edelleen salaisuuksina.

Jokainen meistä on ollut tilanteessa josta ei ole tuntunut olevan ulospääsyä ja on silloin tullut ajatelleeksi ”apua, mitä mä oikein teen?” saamatta siihen kuitenkaan mitään vastausta. Ongelmaa on voinut pohtia päivän, kaksi tai pidemmän aikaa ja koska mitään vastausta ei löydy, niin ihminen toimii vaistonsa pohjalta ja kun aikaa on mennyt, huomaa toimineensa oikein. Saattaa myös olla, että Iliana Tarazin kaltaiset henkioppaat edustavat jollain tavalla arkipäivän jumaluutta. Voin rehellisesti tunnustaa että juttelen jumalalle silloin tällöin, tavalla jota me ihmiset kutsumme rukoilemiseksi mutta harvapa meistä alkaa rukoilemaan kesken työpäivän joten onko niin, että silloin Iliana Tarazit ja muut vastaavat toimivat jonkinlaisena kanavana? Okei, nyt alkaa mennä liian syviin vesiin ja koska tämä on aihe josta voidaan väitellä/keskustella vaikka maailman ääriin, lienee paikallaan että lopetan tähän.

Lopuksi kuitenkin esitän kysymyksen; kuka on sinun Iliana Taraz?

Lokikirja 08.10.2023

 

01.30:

Järjestänä toiminut veli Tsikopolous kuullut helvetillistä huutoa kylpytiloista ja mennyt tarkistamaan asian. Kyseessä oli ollut isä Pathurstian joka oli koettanut tehdä brassivahausta itselleen kärpäspaperin avulla. Veli Tsikopolous säikähtänyt näkyä, väittää luulleensa isä Pathurstiania munkin päällä varustetuksi mustekalaksi johtuen useista kärpäspapereista jotka roikkuivat hänen genitaalialueeltaan ja tämän johdosta lyönyt isä Pathurstiania raamatulla. Myöhemmin, tilanteen selvittyä veli Tsikopolous sekä isä Pathurstian olivat saaneet liotettua kärpäspaperit irti tärpätillä. Hysteerisen kiljumisen takia koko luostari herännyt ja tilanteen vakavuuden vuoksi nuoremmille munkeillle tarjottu kriisiapua ja vanhemmille jaa vähän hyviä juustoleipiä med juhla mokka.

07.15:

Luostariin toimitettu seitsemänsadan Wassala Interiörin paskapaperirullan sijaan 700 kiloa Wasabia, luostari vaihtaa alihankkijaa.

13.46:

Luostarin urkuja soittanut, vanhaakin vanhempi isä Gugunobolitsev (in memoriam) oli vetänyt ns. viimeisen biisinsä eli kuollut urkujen äärelle joten iltapäivän rukoushetki mennyt viivakoodiksi. Koulutetaan uusi urkuri ja luostari järjestää vallan stanan prameat hautajaiset. Budjetti about 48.000,-

15.00:

Iltapäiväkahvihetkenä huomattu että luostarin keittiöön oli päässyt tunkeutumaan Euroshopperin kahvia, suoritettiin välittömät manaukset (kolme kappaletta) sekä katolisen kirkon mukaiset muut, välttämättömät häätötoimenpiteet ja poltettiin ruokakomero maan tasalle. Keittiön ovelle määrättiin neljä munkkia rukoilemaan ja 12 munkkia lähti puutavaran hakuun. Uusi ruokakomero pystytetään mahdollisimman nopeasti saastuneen, epäpyhän ruokakomeron tilalle. Onneksi oli inventaariopäivä eikä ruokakomerossa ollut prkleellisen, itsestään Belsebubista lähtöisin olevan halpiskahvin lisäksi paljon muuta. Mainittakoon vielä että demoninen E-shopper oli naamioitunut Saludoksi. Loppuvuorokauden tehostetut rukoushetket.

17.22:

Kanadalaisia, jotain uskontoryhmittymää edustavat heppelit tulleet kauppamaan luostarin porteille ”Wake me up early on the morning”-nimistä julkaisuaan mutta heidät käännytettiin takaisin. Luostariin tulee paljon lehtiä emmekä kaipaa polentan tuoksuista, ruokahalua herättävää aviisia sillä täällä on tarpeeksi ylipainoisia munkkeja. Toisekseen, Luostarin Sanomat on ainoa varteenotettava uskonnollinen julkaisu mitä tulee sanomalehtipuolelle.

20.44:

Munkit valittavat että suihkuista tulee pelkkää kylmää vettä. Suoritetuissa tarkistuksissa huomataan että kellarikerroksen boilerhuoneessa missä sijaitsee puilla toimiva lämminvesivaraaja (12000 litraa), makaa lämmitysvuorossa ollut noviisi Nermetialainen yltä päältä savussa ja tajuttomana. Noviisin tullessa tajuihinsa, tämä kertoo sytyttäneensä pesän "äreän hajuisella nesteellä”. Tarkistetaan vuoropäiväkirja ja todetaan edellisen lämmitysvuorolaisen olleen isä Hemriläinen, joten kyseessä on ollut häneltä unohtunut pirtupullo. Kyseisen tuotteen nauttiminen lämmitysvuorossa kielletään.

22.00:

Päätetään järjestää munkeille ns. kovan päivän ilta ja grillataan heille makkaraa, jotta saadaan syötettyä ylipäiväyksellä olevat sirvakat pois luostarin kirjanpidosta ja vältetään tappiot. Varaudutaan kuitenkin siihen että huomenna luostarin putket ovat kovilla ja määrätään kaksi putkimiestaitoista munkkia hälytysvuoroon.

23.58:

Viimeinen kellonsoitto ja luostarissa alkaa yö.

PS. Lisäsin blogin oikeaan alalaitaan "takaisin ylös" - painikkeen.

Hevosjuttuja ja munkkeja

 

Luostari on muiden toimiensa ohella osallistunut muutamiin hevosjuttuihin ja eilinen meni erään tällaisen projektin kustannusten laskentahommissa. Tosin laskelmat pitää tarkistaa vielä tänään toisen kerran ja huomenna kolmanteen kertaan koska ajatustoiminta ei vielä tässä kunnossa ole ihan täydessä terässä. Eniveis, mikäli materiaalikustannukset ja työn osuus ovat sellaiset että rakennuttaja hyväksyy ne, niin sitten projekti toteutuu kolminkertaisena. Kyseessä on nimittäin sellaisten tuulisuojien tekeminen, tulevat aitauksen ja sen reunassa kasvavan metsän rajalle. Laidun, tai oikeammin laitumet ovat aika hemmetin isoja joten suunnitelmana on toteuttaa suojat elementteinä, jo pelkästään sen takia ettei laitumella luonnollisestikaan ole sähköä ja elementtirakentaminen minimoi sähkötyökalujen käytön. Ensi viikon lopulla sitten tiedetään tuleeko ne tehtäväksi vai ei. Laskelmien lisäksi suojista pitää tehdä läppärillä havainnekuvat.

Tässä on viimeisten kolmen, viiden vuoden aikana oppinut hevosista ihan uskomattomia asioita, siis sellaista mitä ei tällainen tavan ihminen tule ajatelleeksi. Sitä on jotenkin kuvitellut hevoshommia paljon yksinkertaisemmiksi mutta itse asiassa ne ovat kaikkea muuta ja ei ehkä ihan niitä halvimpia juttuja, varsinkin kun hommaa pyöritetään isommassa mittakaavassa. Sama kai se on kaikkien elikoitten kanssa.

Myöhään illalla kammiooni tuotiin munkkeja joita munkit olivat paistaneet. Jonkinlainen paradoksi sillä täällä ei harrasteta kannibalismia eivätkä munkit olleet kieritelleet ketään parilalla ja nyt kun tälle tielle lähdettiin, niin munkit kertoivat että heillä oli käynyt hyvä munkki munkkien paistamisen kanssa koska ne eivät olleet jääneet raaoiksi eivätkä paistuneet liikaa. Veli Jukatov mainitsi myös että nuorempana kun vietti synnillistä elämää, hänen tuli usein katseltua nuorten naishenkilöiden munkkeja. Uskalsipa tuo paskanakkeli vielä väittää että hän on yhdessä vaiheessa elämäänsä asunut munkkivuoressa mutta koska satun tietämään että hän on asunut toisella puolen maailmaa, käskin hänen tekemään ylimääräisiä katumusharjoituksia koska täällä ei perkele valehdella eikä puhuta paskaa

Munkit olivat oikein hyviä ja hilloa niiden sisällä oli niin paljon että sitä olisi riittänyt Uotilan lapsillekin, olkoonkin ettei kyseinen Uotila tai hänen kaimansa liity mitenkään luostarin toimintaan.

Leilan tapauksen jälkeen on pohdittu vanhimpien kanssa pitäisikö valvontakameroita lisätä niin, että niitä asennettaisiin jo luostariin johtavalle tielle ja vuoren juurella olevien rappusten alapäähän. Täällä kun on ollut paljon levottomuutta eritoten nuorten munkkien keskuudessa jotka ovat eläneet vasta viisi, kymmenen vuotta selibaatissa eivätkä ole vielä tottuneet tähän askeettiseen elämään. Naiset kun ovat luojan luomista olennoista niitä jotka saavat muut – lajista riippumatta – sekaisin ja helposti. Paras vertaus lienee elohopea, periaatteessa tietää kuinka pitäisi käsitellä mutta käytännön puolella homma menee mahdottomaksi. Ei sillä etteikö naiset olisi mukavia koska sitähän he juuri ovat, vaan totuus on ettei vastakkaisen sukupuolen ajatus ei toimi sillä nopeudella kuin naisten ja siitä seuraa ongelmia. Valvontakameroihin palataan myöhemmin, niitä kuitenkin tilattiin parisenkymmentä ens alkuun + muita alan tarvikkeita.

Muuta ihmeellistä täällä ei ole tapahtunut, vähensin antibioottien määrää ja nyt on alkanut pysymään safka paremmin sisällä mikä on hyvä asia. Tänään pitää pestä koneellinen pyykkiä ja jos vaikka jaksaisi imuroida, niin alkava viikko lähtisi paremmin käyntiin.

CIA - vaari yläkerrasta

 

Spartalaisuus helpottaa kammioni siistinä pitämistä mutta toisaalta se paljastaa kaiken pölyn ja muun mikä liittyy siisteyteen. Oikeastaan minulla on kolmikammio – yksi luostarin johtajana olemisen etuisuuksista, vaikka asiakirjoihin se on merkitty kaksikammiona joka on varustettu keittiöllä. Itse keittiö on pieni, hevosenkengän muotoinen tila joka on todella kätevä kokkaamista varten ja joka kaariaukon kautta avautuu isohkoon ruokailutilaan joka on tällaiselle yksin elävälle lähes tarpeeton. Vieraita käy harvoin ja jos joskus sattuu tulemaan useampi kuin yksi vieras, en kokkaa heille sillä koska he ovat lähimpiä, nappaamme vain kahvit ja menemme istuskelemaan olohuoneen virkaa tekevään kammioon. Tänään tunnen ahdistusta kaksikammioni tilasta, sillä on menossa 7. sairastelupäivä ja verhojen lävitse siivilöityvä valo paljastaa vaakapinnoille kertyneen harmaan tomun, joka lattiapinnoilla muodostaa pieniä galakseja jotka kieppuvat kävellessäni makuuhuoneen ja keittiön/wc:n väliä. Rankka antibioottikuuri vastalääkkeistä huolimatta pitää huolen siitä etten jaksa enkä kykene siivoamaan. Pakkomielteisenä ihmisenä kuitenkin ahdistaa ajatus alkavasta viikosta jolloin pitäisi lähteä maailmalle hoitamaan asioita ja kaksikammioni on tässä tilassa. Antibioottikuuri kun kestää ensi keskiviikkoon asti, joten en usko että mikään tulee pysymään sisällä ennen kuin voin jättää hyvästit antibiooteille eikä jatkuva vessassa ravaaminen todellakaan kohenna kuntoani.

Huomenna olisi myös tilaisuus johon lupauduin menemään kameran kanssa, kyseessä on erään lajin kilpailut mutta senkin olen joutunut perumaan ja se syö miestä. Olisin halunnut mennä ja tällä hetkellä lähtisin vaikka mihin jos ei olisi pelkoa housuihin paskomisesta. Tämä on toisaalta mielenkiintoinen tilanne, huolimatta siitä että olen omaehtoisesti eristänyt itseni ulkomaailmasta (kiputilat), jo yli neljän vuoden ajan, tunnen kuitenkin tarvetta nähdä ihmisiä. Minulla ei ole halua eikä tarvetta päästä minkäänlaiseen kontaktiin, riittää kunhan näen heitä. Hullulla on halvat huvit ja yksi on niistä torikahviloissa istuminen. Kahvikupin takaa on hyvä miettiä kuka kukin on ja minkälainen asunto ym. hänellä on. Tässä lajissa pitää olla ennakkokäsitteistä vapaa eikä niin että kun näkee esim. seniorikansalaisen, mieleen piirtyy kuva pienestä yksiöstä jonka seinät on koristeltu lastenlasten valokuvilla. Ei, mieluummin niin että kyseinen seniori on todellisuudessa eläkepäiviään viettävä vaari tai mummo, joka pienen eläkkeensä tueksi pyörittää aivan helvetin laajalle levittäytynyttä huumekauppaa tor-verkossa. Toinen suosikeistani on se, missä seniori on oikeasti itämafian tappaja joka on keikalla kaupungissa sillä hehän tulevat muutamaa viikkoa ennen H-hetkeä ottamaan selvää uhrin rutiineista, asuinpaikasta jne. Kuten jo aiemmin tuli mainittua, ei niin paljon paskaa ettei osa tottakin sillä viime vuosina on tullut julkisuuteen yllättäviä ihmiskohtaloita. En välttämättä tarkoita seniorikansalaisia vaan näitä ystävällisinä pidettyjä lääkäreitä/opettajia jotka ovatkin paljastuneet täysin tunteettomiksi murhaajiksi. Jääköön omituisten harrastusteni paljastaminen tähän. Siitä huolimatta olen varma että yläkerran vaari on CIA:n palkkalistoilla sillä hänellä on joka päivä sama, täysin virheetön musta puku ja mustat peililasit. Hän lähtee aamulla hieman ennen puolta kahdeksaa ja tulee about neljän aikaan iltapäivällä mutta koskaan hänellä ei ole kädessään kauppakassia, joten saattaapi tuo kääpä olla valoa kestävä vampyyrikin koska millä hän muuten eläisi? Kyllähän normaali ihminen tarvitsee jotain syötävää ja juotavaa sekä illalla että aamulla.

Sain puhelun psykiatriltani ja hyvä niin, nyt on uusi aika muutaman viikon päähän. Tietysti toivoin että olisimme tavanneet aiemmin mutta en ole ainoa jolla on pää rikki. Sain myös syödyksi hieman, jälkiruoaksi kemiallisia tulppia jälleen että ravintoaineet ehtisivät imeytyä edes osittain. Tänään illemmalla tulee eräs lähimmistäni käymään, hääp soitteli eilen illalla ja kysyi tarvitsenko jotain. Mukava ihminen joka pitää huolen siitä ettei hiljaisia hetkiä tule. Perusteellisia selostuksia vaikkapa ostosreissusta ja toisinaan ihmettelen sitä että muistaako hän kaiken niin yksityiskohtaiseksi vai onko hän mytomaanikko?

Tänään on pakko pestä koneellinen pyykkiä vaikka sitten väkisin. Puhtaiden t-paitojen, boksereiden ja sukkien pino alkaa huveta uhkaavasti kuumehikoilun ansiosta mikä lisää ahdistusta sekin. Terveenä pakkomielteisellä, ainakin minulla, on tietyt rutiinit tietyille päiville mikä saattaa kuulostaa sairaalta mutta niistä on se hyöty että asiat tulevat hoidetuiksi. Toisaalta taas sairastelu tai järjestyksen muuttuminen tai peräti puuttuminen luo kaoottisen tilan, jossa tuntee asioiden karkaavan käsistä. Ennen pakkomielteisyys oli vielä pahempaa, ei riittänyt että asiat olivat päiväjärjestyksessä, vaan ne piti toteuttaa tietyllä kellonlyömällä ja se kertoo siitä kuinka häiriintyneeksi touhu voi mennä. Nyt on onneksi helpompaa ja toivottavasti elämä muuttuu vielä helpommaksi uuden lääkityksen myötä.

Jorinat sikseen, nyt on aika lähteä kurittamaan munkkeja jotka luulevat että voivat elää kuin pellossa. Periaatteessa he ovat oikeassa koska suurin osa päivistä kuluu peltotöissä mutta joku roti se niissäkin pitää olla.

Rakkaudella

- Apotti -

Muutos

 

Olkoon kaikki hieman toisin tästä päivästä lukien sillä heräsin hetki sitten, sain nukuttua jopa kolme tuntia ja se hiljensi demoneita pään sisällä. Purin myös illalla sydäntäni Puskikselle joka on menneiden vuosien saatossa joutunut kuuntelemaan näitä valituksiani mistä hänelle iso kiitos. Eniten ketuttaa se, että tänään olisi ollut psykiatrin kanssa tapaaminen jossa piti sopia uudesta lääkityksestä, tuolla pään sisällä kun tapahtuu liian paljon, vähän niin kuin koittaisi neljäkymmentävuotta vanhalla IBM:N Think Padilla ajaa nykyisiä ohjelmistoja. Ei tule mitään, paitsi pään sisällä kovalevy hirttää kiinni kun ei ole käyttömuistia eikä sen paremmin mitään muutakaan muistia. Pirunmoinen tilanne ja siihen kun lisää vielä raha – ym. huolet päälle, niin ei hyvä heilu mikäli ette ole teksteistä vielä huomanneet.

Toisaalta ihmisen ei pitäisi säännöstellä itseään sillä johonkin se sekasorto pään sisältä on purettava ja mulle se on tämä koska tämän ei pitäisi vahingoittaa ketään. Tarkentaakseni tätä, lopetin kaiken sosiaalisen median käytön silloin vuosia sitten kun lopetin blogin pitämisenkin. Tosin nykyään käytän Whatsapp´ia mikä on hyvä esimerkki ryhmäpainostuksesta sillä ne muutama harva ihminen jotka ovat todella läheisiä, vaativat kyseisen äpin käyttöä mukamas viestintää helpottamaan vaikka kerroin heille että perinteisillä tekstareilla se onnistuu yhtä helposti. Loppupelissä paljastuikin ettei heitä huvittanut vaihtaa applikaatiosta toiseen vain viestitelläkseen mun kanssa ja niinpä sitten päätin antaa periksi. Kaikista muista olen pysynyt pois ja uskokaa tai älkää, niin elämään tulee lisää tunteja sitä enemmän mitä vähemmän viettää aikaa koneella tai luurin parissa. Eikä laatu kärsi yhtään. Yritän tässä sanoa sitä että voisin yhtä hyvin olla Facessa tai Twitterissä etc. trollaamassa ja viskomassa paskaa kaikkien niskaan jos olisin ihminen joka haluaa purkaa pahaa oloaan niin mutta mä en ole. Hullu voin olla ja olenkin mutta en sentään kohtele kusipäisesti ketään, en ainakaan oma-aloitteisesti.

Vaikka otsikkona on ”Muutos”, valehtelisin teille jos sanoisin että tästä päivästä eteenpäin kaikki muuttuu koska en voi taata etteivätkö demonit joko lääkkeiden loppumisen takia tai jostain muusta syystä ota jälleen päätä haltuun mutta yritän tehdä parhaani. Huomisen psykiatrin ajan peruminen ketuttaa varsinkin siitä syystä kuten jo aiemmin mainitsin, että mulle ollaan vaihtamassa lääkitystä ja se lääke mikä on tavallaan hakusessa, on sen verran kovaa kamaa että sitä varten on pitänyt ottaa kahta eri valmistelevaa lääkettä (molemmat ihan paskoja) ja huomenna olisi pitänyt tehdä kartoitusta ja testejä joita vihaan mutta jotka ovat kuulemma pakollisia mikäli haluan päästä tähän tavoitteeseen. Olen yrittänyt selittää pääni sisäistä liikennettä tai sitä liiallista aktiviteettia jo useamman vuoden mutta vasta nyt, lekurin vaihtumisen vuoksi olen pääsemässä lähemmäs rauhaa tai ainakin toivon niin.

Olkoonkin että tässä on vuosien aikana saanut pettyä useamman kerran enkä näin ollen luota mihinkään ennen kuin siitä on mustaa valkoisella. Mielenterveyspuolella on sellainen haitta vallitsevana, että kaikkia pidetään automaattisesti sekakäyttäjinä ja yksilöinä jotka vain haluavat pitää hauskaa ilman viinaa. Itse olen ollut dokaamatta yli vuosikymmenen ja nyt ollaan tilanteessa tämän uuden mahdollisen lääkkeen takia tai paremminkin sen sanelemana, että olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta näitä kovia kipulääkkeitä. Psykiatrit kun ovat vuosien varrella sanoneet etteivät he halua myrkyttää minua mutta kuitenkin ovat määränneet kaikkia mahdollisia mielipide – eli mielialalääkkeitä, siitäkin huolimatta että olen sanonut heille etteivät ne mitään auta pään sisäiseen liikenteeseen, vaan vetävät hitaalle jolloin perusasiat kuten siivous ym. ovat asioita joita ei huvita tehdä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä että kahlaisin täällä polviin asti ulottuvan rojukasan keskellä tai en kävisi suihkussa, mutta kaikki nuo tapahtuvat kuin hidastetussa elokuvassa tai jonkinlaisessa unitilassa. Ihmiset jotka joutuvat syömään näitä nappeja, tietävät mistä puhun ja mielialalääkkeet ovat niitä joita ei vaihdeta kovempiin tai parempiin kuten tehdään perusterveydenhoidossa jos sairaus niin vaatii, tarjotaan vain vaihtoehto B:tä vaihtoehto A:n tilalle. Katkeruuttako? Ehkä tietyssä määrin ja ymmärrän myös lääkäreitä koska he ovat meitä hulluja viisaampia (ainakin uskottelen itselleni niin).

Teille, jotka joudutte juoksemaan omien demonienne kanssa, toivotan kaikkea hyvää ja jos haluatte joskus purkaa paskaa oloanne vaikkapa minuun, silleen asiallisesti, niin kuuntelen ja vastaan mielelläni. Minä en ole mikään asiantuntija enkä tule sanomaan kenellekään miten hänen tulisi elää, vaan paremminkin voin tarjota vertaistukea koska ne muutaman vuoden vajaat 30 vuotta elämästäni jotka olin todella sekaisin, olivat sellaisia joiden aikana pääsin näkemään äärettömän paljon erilaisia demoneita niin itsessäni kuin muissakin ihmisissä ja näin jälkeen päin ajateltuna se oli jotain minkä toivoo unohtavansa. Ehkäpä ne hitaalle vetävät ovat sittenkin hyviä? Ne, jotka saavat oksentamaan ja väsyttävät mutta et saa nukutuksi joten olet niin väsynyt ettet jaksa edes ajatella? Sekö niiden tarkoitus onkin?

Ps. Poiketkaapahan Pöllönkulmalla!

Rakkaudella

- Apotti -

133 - vuotias strippari ja fantasiameikki

 

Totta, halloween lähestyy ja se näkyy luostarille tulevassa postin määrässä. Me nimittäin saamme runsaasti kutsuja niin yksityisten ihmisten kuin eri yritystenkin Halloween-partyihin mikä on luostarin rahoituksen kannalta hieno asia. Noup, emme aatteemme takia veloita mistään tai ketään, mutta ihmiset haluavat antaa lahjoituksia ja varsinkin yritykset antavat niitä varsin avokätisesti. Tähän on syynsä, olemme kuitenkin loppupelissä halpoja koristeita joita ei tarvitse juhlien jälkeen varastoida tai heitää menemään,sen kun vaan toivotetaan hyvää kotimatkaa ja sillä selvä. Koristeita? No ymmärrettähän että koska nuorimmat, juuri luostariin tulleet (30 vuotta tai alle) eivät saa vielä poistua luostarin alueelta, on meidän partyihin lähtevien keski-ikä tuossa 119:n ikävuoden tienoilla ja se kieltämättä näkyy.

Varsinkin veli Parisienten ja muiden kahdenkymmenen kahdeksan anemiasta kärsivän munkin kasvoilla jotka ovat - vaikka näin ei saisi sanoa – siinä määrin järkyttävän näköisiä että olen itsekin muutaman kerran saanut paskahalvauksen kun joku heistä on kävellyt vastaan luostarin öisillä käytävillä. Näkymän kuvittelemisen helpottamiseksi kehotan teitä valmistamaan about 10 kilon pullataikinan, nakkaatte sen sitten lattialle tahi muulle tasaisellle alustalle ja ajelette potkukelkalla muutaman kymmenen kertaa yli. Tämän jälkeen voitte painaa todella syvälle ”päähän” aivan helvetin koviksi keitetyt kananmunat silmiksi, maalatte silmät utuisen harmaiksi ja katkotte kirkkaanpunaista ompelulankaa verisuoniksi pupillien ympärille. Mainittakoon ettei tässä iässä pupillit ole enää mustat, vaan pikemmin ne muistuttavat neljä viikkoa järven pinnalla kelluneen lahnan silmiä. Nenää voitte venyttää ensin ihan reilusti ja sitten lyötte sen nyrkillä vinoon tai muuten kuhmuraiseksi ja noin 15 millin puutapilla tekemiinne sieraimiin voitte tunkea naavaa ja hyvä jos lisänä on vaikkapa karjalan karhukoiran (older version) karvoja tai vastaavia. Suu saa olla vapaasti muotoiltava, epäsymmetristä pyöreää reikää muistuttava hole jonne voi tunkea pari valkoista legoa sen jälkeen, kun ne ovat ensin olleet uunissa palttiarallaa 225 asteessa noin 15 – 20 minuuttia. Muistakaa tarkkailla!

Näin saatte kätevästi lähestulkoon käsityksen siitä miltä noin 120-vuotias munkki näyttää kunhan taikinapää lopuksi maalataan joko veli Parisienten ja kumppanien tyyliin harmaanvalkoiseksi, tai sitten meidän muiden tapaan tummemman harmaaksi.

Tästä huolimatta veli Parisiente ja kumppanit tienaavat eniten, he ovat niin suosittuja että varsinkin yritykset varaavat heidät jo valmiiksi seuraavan vuoden pippaloihin antamalla suht ryhtevän, viisi – kuusinumeroisen lahjoituksen. Tämä vuosi on kuitenkin poikkeus siinä mielessä että koska kaikkialla maailmassa vedetään ihan kaikki överiksi, niin nyt yritykset ja osa yksityisistäkin on pyytänyt että voisiko vaikutelmaa tehostaa, koskien kaikkia munkkeja ja erityisesti veli Parisienteä ja kumppaneita? Näitä pyyntöjä alkoi tulla itseasiassa jo viime vuodenvaihteessa ja kun ennen olemme voineet mennä moneen kertaan paikatuissa arkikaavuissamme ja -sandaaleissamme, niin tänä vuonna päätettiin vanhimpien kanssa että arkikaapuja, joita siis myös pelto -ja metsätöissä käytetään, ei paikata vaan annetaan rispaantua ja repeillä ihan rauhassa. Ei hyvä idea koska nyt me näytämme Housut pois! - ja Magic Mike leffojen geriatria-risteytykseltä ja se jos mikä on järkyttävä näky.

Tosin minä, joka en suinkaan ole ahne vaan ajattelen luostarin parasta + vastaan luostarin tietoliikenteestä, joudun välillä sukeltamaan netin syviin vesiin ja sain loistavan ajatuksen. Otatin meistä joka kuukausi ryhmä- ja yksilökuvia mitä omituisimmissa tilanteissa ja pistin sen myyntiin kieroutuneiden geriatrikkojen foorumille. Uskokaa pois, sellainen löytyy very deep & dark webistä ja sillä porukalla ei ole rahasta kiinni. Positiivisena asiana myös se, että suurin osa geriatrikoista on naisia noin niinkus maailmanlaajuisesti vaikka toisin luullaan. Voinen siis vaatimattomasti sanoa että Järkkyneen mielen luostari on jo nyt, ennen halloweeniä, yksi rikkaimmista ellei peräti rikkain luostari ja se on hyvä asia se. Muistakaa kuitenkin että kun luostarimaailmassa liikutaan, maailman rikkain ei tarkoita lähellekään sitä mitä siviilipuolella ja uskokaa mitä huvittaa mutta tällaisen kivikasan pyörittämiseen tarvitaan rahaa. Jatkuvat ylläpitokustannukset, ruoka ja muu toiminta nielee vuositasolla jäätäviä summia joten ei ole ole helppoa apotin elämä. Munkeilla kun ei voi teettää ihan mitä tahansa.

Palatakseni vielä tuohon vaikutelman parantamiseen, niin minulla on ollut vuosia kynäruisku jota olen käytellyt maalatessani tuoleja ja kunnostaessani vanhoja, pyhiä kuvia sekä pariin muuhunkin juttuun jotka jääköön nyt tässä sanomatta mutta vasta tänä vuonna olen perehtynyt fantasiameikkien tekemiseen ja se on yhtä helvettiä. Ottakaapa itse A4:n kokoinen pala vahapaperia, rytistäkää se tuhannen rypylle ja koittakaa meikata sille täydellinen meikki niin haaveeksi jää. Minä en sitä paitsi tiedä meikkaamisesta mitään mutta tässä tapauksessa siitä saattaa olla hyötyä sillä veli Demetrikos joka on taipuivainen kiellettyyn yösyöpöttelyyn, on ollut mallina useamminkin kerran aina paria lihapiirakkaa vastaan, tämä on meidän pikku salaisuutemme. Jälki on kammottavaa, erityisen hyytäväksi vaikutelman tekee se kun hän poseeraa repaleinen arkikaapu päällään ja koittaa hymyillä viettelevästi. Kuvitelkaa 133-vuotias strippari joka on ryypännyt viimeiset viisikymmentä vuotta ja lopulta päätynyt todella rajuun baaritappeluun jossa hän on ottanut osumaa oikein huolella. Onneksi tässä on vielä useampi päivä aikaa ennen halloweenia, joten ehdin treenata fantasiameikkausta ja värioppia muutenkin. En halua että munkkini näyttävät entisen itä-saksan prostituoiduilta (blurred version).

Rakkaudella

- Apotti -