tiistaina, lokakuuta 07, 2025

Helena Myrsten-Kämäräinen: Helvetinpeli

 Hei taas. Tänään kerron teille hieman paranormaaleista asioista sillä kuten vanhemmat lukijani tietävät, olen elänyt aikojen alusta asti ja siinä ajassa ehtii tutustumaan asiaan jos toiseenkin. Kävin eilen vanhainkodissa tapaamassa hyvää ystävääni Helena Myrsten-Kämäräistä, ihastuttava nainen joka on väestörekisterin mukaan vain 92-vuotias mutta satun tietämään että tuolla paatunella horolla on ikää 172 vuotta syystä että hän on noita. Siis oikea noita, eikä mikään pilkkanimi jota kuulee sivistyneettömän väestön käyttävän ikääntyneistä leideistä. Todella rumaa, ei tulisi mieleenikään käyttää moista, halventavaa nimeä jostain ikääntyneestä ihmisestä ja vaikka nimitinkin Helenaa horoksi, se johtuu siitä että hän oikeasti horo ja satun tietämään että hän toi prostituution Savon seudulle ja Lahteen silloin kun molemmat mestat olivat lähes käymättömiä korpimaita kuten Star Trekissä sanotaan.


Niin, ja jos ei satu tietämään mikä Star Trek on, niin kerrottakoon että se on turkulainen nostokonepalvelu jonka Trekkilän veljekset perustivat 80-luvun alussa. Star-etuliite tulee siitä kun Trekkilöiden äiti oli jo keski-iän paremmalla puolella mutta tapasi erään ravintola reissun yhteydessä loimaalaisen demarin ja pamahti paksuksi eli Star tarkoittaa iltatähteä. Veljekset olivat jo kolmekymppisiä kun he saivat pikkusiskon. Voidaankin siis katsantokannasta riippuen päätellä että demareista syntyy joko hyvää tai pelkkää pahaa. Star muuten kuulemma opettaa äidinkieltä tätä nykyä jossain pohjoisessa - siis todella pohjoisessa, oliko se joku Frans Joosefin maa ja tarkempi paikka Nagurskaja, sinne on muuten postinumero 163515, ihan siltä varalta että jos joku jolla on tuttuja siellä ja on unohtanut postinumeron.


Eniveis, Helenasta riittäisi paljonkin kerrottavaa mutta kerron teille eräästä peli-illasta joka oli ns. High Level-turnaus eli pelurit eivät ole ketään ihan tavallisia ismoja ja iitoja, vaan paikalla oli neljä enkeliä ja neljä demonia + Hellu ja minä. Me emme osallistuneet peliin, enkelit ja demonit pelasivat keskenään ja tuli muuten mieleen että olihan siellä se ulkomaalainenkin tyyppi, joku Donny, Dan, Daniel ja sen sukunimi oli se yks väri...ootas...niin.Brown ja vaikka se oli turpa täynnä, niin se on kuulemma kirjoittanut jonkun kirjankin jossa on jotain enkeleitä ja demoneita, minähän sain linnassa tarpeeksi lukemisesta joten en tiedä. Jokusen vuoden kun istuu ja on kopissa 23 h vuorokaudessa niin ei ole muuta tekemistä kuin lukea joten mun lukukiintiö tuli täyteen. No okei, olen kyllä viime aikoina saanut taas lukemisesta kiinni ja se on hyvä juttu.


Mutta palatakseni peli-iltaan, se siis käytiin Hellun talolla koska hän osasi manata demonit esiin ja kun niitä näkyy, niin taivaasta lähetetään automaattisesti vastaava määrä enkeleitä eli porukka oli kasassa niin sanostusti. Hellu kertoi että peli-illoilla oli pitkä perinne ja varsinkin demonit olivat kiitollisia kun pääsivät välillä jäähdyttelemään helvetillisten liekkien keskeltä. Ovat muuten kovia juomaan Betonia eli lonkeroa. Pelipöydästä sen verran että se oli virolaista tuotantoa, kahdeksan tuumaa vahva, iso kivipöytä jonka kantta kannattelivat jumalattomat paadet. Hienosti sahattua ja kiillotettua marmoria joka oli oikeasti maasälvän ja ruosteisen graniitin sekoitusta mutta Hellulle se oli saatu myytyä marmorina joten se oli siitä lähtien marmoria.


Auta arrmias jos joku kehtasi väittää muuta, Hellu saattoi yhdellä käden heilautuksella ja pienellä muminalla manata arvostelijalle kupan ja super-atooppisen ihon samalla kertaa. Toinen Hellun suosimista kirouksista oli muuttaa arvostelija joko lahtelaiseksi putkimieheksi jonka oli pakko ajaa rahoitusfirman nimissä olevaa Hiacea tai Nurmoolaiseksi porkkanan viljelijäksi ilman EU-tukia ja seksikästä vaimoa. Suht paska rako varsinkin kun siellä tuulee ihan vitusti. Porkkanoiden tulee helposti kylmä, sano Arno Kasvikin aikanaan kun istutti nauriita helmikuussa mun yhden tutun takapihalle. Tää on siis eri Arno Kasvi kuin se kuuluisampi, niillä vaan sattuu olemaan eri nimet. Sori, tää meni vähän sivuraiteille taas.


Pelipanoksena olivat sielut. Demonit raahasivat helvettiin joutuneita sieluja kuten lakimiehiä, rakennusalan firmojen edustajia, harhapolulle lähteneitä kirjaston tätejä ja nuorena kuolleita naispuolisia pankkivirkailijoita jotka olivat elämänsä aikana altistuneet houkutuksille kuten harmaa valuutta silloin joskus, ihme panot, erilaiset vekselit vaikka tiesivät ettei vastapuolella ollut maksukykyä etc. ja saivat tästä palkkioksi...hmmm...erilaisia palveluksia joita en käy tässä tarkemmin selittelemään. Kuulin muuten huhun jonka mukaan Op maksaa työntekijöilleen palkan tätä nykyä joko sekeleinä tai riikin taalereina mutta tää on tosiaan huhu joten sitä ei kannata ottaa vakavasti. Itse en ole ollut enää pitkään aikaan kyseisen pankin asiakas mutta tästä ei kovinkaan pitkä aika kun olin yhden kaverin messissä kun hän kävi asioimassa ao. pankin konttuurissa ja siellä oli kyllä paljon kivipölyä lattialla ja haisi aika itämaiselta joten mene ja tiedä, voihan huhussa olla jotain perääkin, sellaista pientä ja persikkamaista ja kyllä päärynäkin ihan kaunis hedelmä on, sitä ei käy kieltäminen. Ei jumalauta, tää paketti ei taas tunnu pysyvän hanskassa eli palataanpa siihen peli-iltaan...


Eli demskut ja enkut pelasivat sököä ja jokainen kortti maksoi yhden sielun. Aina kun demonit laittoivat sielun peliin, niin enkelit vastasivat joko Uskolla, Toivolla tai Rakkaudella ja tunnen ainakin yhden Uskon, Tienhhaara sukunimeltään ja on kielenkääntäjänä Atrian teurastomalla. Toivo, Laajasalo on taasen tulkkina rauman telakalla ja Toivo ei ole mikä tahansa tulkki, vaan hän on entisellä Masa-Yardsin telakalla rakotulkkina. Isoissa paateissa kun on isot koneet, niin Toivo käytetään mittatikkuna eri laivojen sytytystulppien kärkien rakotulkkina. Oli kuulemma ollut aika tiukka sovitus tässä viimeisimmässä, mikä lie Iconic of Sea:n säädöissä ja Topilta oli mennyt solisluu sijoiltaan. Semmosta se on rakotulkin elämä, perkele.

No joo siis, sieluja joko voitettiin taivaaseen tai sitten menetettiin ihmiskunnalta joko toivoa, rakkautta tai uskoa jonkun verran ja koska helvetistä tulleet sielut olivat luonnollisesti helvetin kuumia, niin se selittää pelipöydän paksuuden ja materiaalin, piti jo aiemmin mainita mutta unohdin kun taas näyttää istuvan pikkuväkeä olkapäällä ja yritän hätistellä niitä pois. En tiedä että pitäiskö vähentää tai lisätä lääkitystä koska niitä on välillä - niin kuin tänäkin aamuna - ihan saatanasti ja ne pitää mekkalaa joten on vaikeeta keskittyä tähän kirjoittamiseen. Siitä siis kirjoitusvirheet joita pahoittelen jälleen kerran.


Pointti on se, että jos teillä on joku tuttu tai tapaatte jonkun jonka nimi on Hellström, Hel(l)ena tai Hellsten tai vastaava, niin tiedätte että enkelit ovat hävinneet sen jaon ja kyseisen tyypin sukuhaarasta joku on joutunut helvettiin joko aikojen alussa tai ei niin kauan sitten. On kohteliasta mainita tälle helvetillistä alkuperää olevalle sieluparalle hänen sanoessaan aikovansa tehdä sukututkimuksen, että ei kannata koska sukututkimus on kallista tai joku muu vastaava valhe sillä seuraukset voivat olla tuhoisat. Olkoonkin että koko helvetin keksi katolinen kirkko joskus ...olko se 200- vai 400-luvulla Nikean kirkolliskokouksessa jossa päätettiin mitä raamattuun laitetaan. Kyseessähän oli sen verran kovan tason meeting eli siellä oli piispoja muita silmäätekeviä eri uskontokunnista. Voitte vaikka googlata jos ette usko. Vastaavasti jos tapaatte Uskon, Toivon, jonkun Loveströmin tai vaikka Lempisen jonka sukunimessä on sana lempi joka liudennettu muoto sanasta nuss...eikun lemmiskellä tai lempeys, riippuu vähän asiayhteydestä, niin he taasen ovat aikoinaan taivaaseen voitettuja sieluja. Hellströmien eikä Hellstenien kanssa ei kannata pelata, pokeria, se käy vitun kalliiksi sillä aiheesta on ihan omakohtaisia kokemuksia. Sen sijaan kannattaa alkaa hengailemaan Lempisten ja Rakovalkea (Light of Hope, toim. epähuom.) nimisten tyyppien kanssa, niillä jutuilla on yleensä ns. happy ending - loppu eikä ne soittele perään. Että tämmöstä tällä kertaa, tämä oli teille ihan vaan sitä varten että jos työelämässä tai muuten kohtaatte/tunnette tämmösiä ihmisiä niin osaatte suhtautua heihin oikealla tavalla. Esimerkiksi Hel(l)en on itsensä saatanan pyörittämä, erilaisia energiapalveluita tuottava yhtiö ettäs tiedätte.


Teille kaikille oikein hyvää...oottakaas...menkää helvettiin siitä saatanan gargoilit ja muut mennikäiset...oli taas olkapäällä...niin oikein hyvää tiistaita. Eilen hain muuten ransun huollosta ja vaikka huolto maksoi loppupelissä kolme ja puolli tonnia, niin jumalaisee se lauloi ihan taivaallisesti ja kaikki toimi todella pehmeästi mikä todistaa sen että hellyys ja huolenpito on hyvä asia. Tää vaan ihan vinkkinä josko joku tarttee kyseisiä asioita niin tääl.. tai no niin, olkaahan kiltisti, mun täytyy mennä tiskaamaan aamupuurokattila (<- kai nuo kirjoitetaan yhteen?) ja sitten vois käydä suihkussa ja ottaa progesteronit. Mua on taas itkettänyt niin pirusti ja tissit ollu tosi kipeet etten oikein tiedä että sopiiko noi progesteronit mulle? Lekuri määräs mulle niitä kun otettiin yhteen eräästä asiasta. En oli googlannut mitä ne oikein on mutta niiden käytön jälkeen mun mieliala on vaihdellut tosi voimakkaasti ja on alkanut särkemään todella omituisista paikoista, ihan kun mun alapään sisäosissa tai alavatsan alueella tapahtuis jotain kummallista mutta täytyy tutkia asiaa vaikka sitten kun tuun suhikusta. Ihan jo pelkästään siitä syystä että näin viime yönä unta munasarjoista.


Rakkaudella, Apotti

sunnuntai, lokakuuta 05, 2025

Dar Samos

 Olen ollut viime viikon ns. syvissä vesissä koska elämässäni on tapahtunut asioita joiden takia moni minulle tärkeä asia on muuttunut ja en ala nillittämään niistä nyt mutta kerron pohjustukseksi yhden asian jonka moni kiputiloista kärsivä tietää.

Eli kun yöt menee muutenkin valvoessa ja kun siihen lisätään henkistä painetta, niin pian ollaan tilanteessa jossa liika valvominen ja asioiden vatvominen omassa pääkopassa johtaa siihen, jota mielestäni voidaan kutsua selvin päin tapahtuvaksi delirium tremensis - tilaksi. Enää ei tiedä että onko jokin asia tapahtunut oikeasti, vai onko se jotain minkä omat aivot ovat tuottaneet yöllä/päivällä aivan liian suuren univajeen takia.


No, viime yönä tapasin Dar Samosin, jos näin voidaan sanoa koska Dar Samos on henkioppaani eikä mikään meidän elävien keskuudessa vaeltava olento. Joka tapauksessa havahduin siihen kun tunsin jonkun tuijottavan mua ja näin Darin istuvan sohvalla ja katselevan mua todella omituinen ilme kasvoillaan.


- on taas ollut mukamas vaikeeta ja väsyttää vai?

- kyllä, sä tiedät sen itsekin

- kuules nyt onneton vätisijä joka tituleeraat itseäsi Apotiksi, me lähdetään sun kanssa pikku reissuun nyt, jotan laita vaatteita päälle koska en aio raahata mukanani miestä jolla ei ole kuin bokserit jalassa.


Tein kuten Dar sanoi, syystä että hänen työnsä on, kuten muillakin henkioppailla, opastaa ihmisiä mutta Dar Samosille on annettu kyky satuttaa fyysisesti eli hänelle eikä pidä vittuileman eikä muutenkaan ärsyttää. Olin saanut juuri kengät jalkaani ja olin laittamassa takkia pääälle kun Dar otti kädestäni kiinni ja sitten mentiin.


Huomasin seisovani luokkahuoneen nurkassa ja olin hämilläni koska luokka ol täynnä aikuisia joilla oli edessään kirjat ja he näyttivät opiskelevan ranskaa.

- älä pelkää, he eivät näe meitä, sanoi Dar ja osoitti opetusta johtavan henkilön suuntaan. Taulun edesssä, siellä missä opettaja yleensäkin on, seisoi nainen joka puhui todella miellyttävällä äänelllä ja kertoi näille kansalaisopistoa käyville ihmisille kuinka ranskan kielen eri verbit taipuvat ja samalla hän kirjoitti taululle näitä sanoja joista meikälinen ei tietenkään ymmärtänyt hevon helvettiä.


- Eevalle, tuolle opettajalle on annettu kolme vuotta aikaa sillä hänellä on todettu keuhkosyöpä ja silti hän opettaa näille ihmisille vieraita kieliä. Mitäs sä olisit tehnyt, maannut sohvan pohjalla itsesäälissä ja kirjoitellut siihen saatanan blogiisi kuinka elämä on kovaa ja kohtelee sua väärin etkä "sä jaksa nyt mitään kun on niin pirun vaikeeta?"


En ehtinyt vastata kun taas mentiin, tällä kertaa olimme jossain kuplahallissa jossa näytti olevan paljon porukkaa, urheilijoita ja myös huoltotehtävissä olevia henkilöitä mutta kun katselin tarkemmin näitä urheilijoita, niin tajusin että joltain heistä puuttui joko jalka tai käsi ja silti he treenasivat omia lajejaan intensiteetillä joista moni terveitä valmentava olisi ollut kiitollinen, siis jos heidän valmennettavillaan olisi ollut samanlainen asenne, eikä niin että ennen olympialaisia tai muita perkeleen kisoja annetaan haastatteluita joissa jo valmiiksi pohjustetaan sitä ettei tulla pärjäämään "kun on ollut niin paljon sairastelua ja vähän on toi oikean jalan pohjekin kipeä".


En tiedä mistä ja miten, mutta Dar toi eteeni todella ison peilin sanoen


-katso omaa kuvaa peilistä

-miksi, kyllä mä tiedän miltä mä näytän

-katso nyt jumalauta tai pieksen sut niin pahasti ettei sua enää tunnista

Siinä vaiheessa kun herra Samos sanoo näin, on parasta totella joten katsoin peilistä omaa kuvaani


- no, miltä näyttää?

- en oikein tajua, ihan normaalilta

- niinpä, onko mitään eroa tuolla kentällä oleviin?

- on, sanoin hämilläni, osalla puuttuu joko käsi tai jalka ja osa vaikuttaisi olevan sokeita


- juuri niin paskanakkeli! Sulla on kaikki raajat jotka toimii,samoin aistit ja sä perkele et viitti käydä edes kävelemässä ja nauttimassa syksyn väreistä mutta nuo todelliset soturit tuolla kentällä tähtäävät maailman huipulle. Toisin sanoen sä olet vetelä paska.


Tämän sanottuaan Dar otti kädestäni kiinni ja yhdessä humauksessa olimme jonkin asunnon olohuoneessa jossa kolme lasta, iältään ehkä seitsemän, kahdeksan vanhoja - yksi saattoi olla kymmenen tai yksitoista ja he tekivät läksyjään kunnes keittiöstä kuului ääni "-ruoka on valmista". Muksut ampaisivat keittiöön ja istuivat kukin omille paikoilleen. Ruokaa teki ja tarjoili perheen 16 - vuotias tytär.


- vanhemmat ovat ilmeisesti vuorotöissä koska kello näyttää olevan vähän vaille yhdeksän illalla?

- perheen äiti on, tekee kahta työtä sillä heidän omakotitalonsa paloi viime kesänä ja perheen isä menehtyi tulipalossa. Siinä vaiheessa aloin katsella asuntoa, tyypillinen 80-luvun alussa rakennettu rivari joka olisi - siis asunto - kaivannut vähän maalia ja tapettia eivätkä kalusteetkaan näyttäneet siltä etttä ne olisi ostettu eilen. Dar huomasi sen ja kertoi että perhe oli saanut lahjoituksena huonekalut paikallisilta ja osin SPR:n kautta. Dar lisäsi vielä että huomasitko, muksuilla ei ole puhelimia vielä, äiti kyllä tekee pirusti töitä että muksuilla olisi mahdollisimman mukavaa, tietenkin muutakin kuin jotkut helvetin puhelimet mutta tajuat varmaan pointin?


Dar otti kädestäni kiinni, taas yksi humaus ja oltiin mun kämpillä. Dar tuijotti mua tiukasti silmiin ja kysyi

-no, miltäs ne omat ja "isot ongelmat" nyt vaikuttaa?

Voin valehtelematta sanoa että en kyennyt vastaamaan sillä kyyneleet valuivat pitkin poskia ajatellessani kaikkea näkemääni.

- oppi taisi mennä perille, sanoi Dar ja samassa hän oli poissa.


Siispä, tämä teksti on kunnianosoitus teille kaikille joilla on todellisia haastetia elämässänne ja haluan pyytää anteeksi. Minun niin sanotut vaikeuteni ovat hyttysen kusi valtameressä ja häpeän sitä että olen valittanut aivan turhista asioista. Toivotan teille kaikille joilla on rajoitteita tai rahallisia vaikeuksia tai olette menettäneet rakkaimpanne, kaikkea hyvää. Tuntuu kliseiseltä paskalta, mutta tarkoitan sitä todella ja vielä kerran anteeksi, meistä jokaisen tulisi katsoa asioita uudesta perspektiivistä eikä tuijottaa maailmaa ainoastaan siitä omasta, kapeasta näkökulmasta. Kiitos teille jotka jaksatte.


Rakkaudella, Apotti

lauantaina, lokakuuta 04, 2025

Kiputilojen keskellä kirjoitettu, ei kannata lukea

 Meillä kaikilla on omat vastoinkäymiset ja sairautemme jotka tietenkin kuuluvat vastoinkäymisiin, osa meistä pärjää arjessa niiden kanssa, joko paremmin tai huonommin mutta yhtä kaikki, ne ovat muistutus siitä että aikamme täällä on rajallinen. Maan päällistä helvettiä kärsivät ne,joiden sairaus tai muu haittaa jokapäiväistä elämää merkittävästi. Siitä huolimatta he jaksavat hymyillä, tehdä ne asiat mitä niin sanotuun normaaliin arkeen kuuluu vaikka he haluaisivat vain olla, osa elää toivossa että josko sittenkin elämä muuttuisi mutta osa - ja veikkaanpa että suurin osa - toivoen että kärsimys loppuisi ja he pääsisivät jonnekin mistä meistä kukaan ei tiedä mitään.


Itsekkäät ihmiset, tässä tapauksessa joko lähiomaiset tai henkilöt jotka ovat riippuvaisia tästä ihmisestä, käyvät esittämässä kannustavia viestejä ja valehtelevat päin näköä että kaikki muuttuu paremmaksi, koita jaksaa. Syy tähän on se, että he eivät yksinkertaisesti kestä ajatusta elää ilman tätä ihmistä. Syynä on tietenkin rakkaus tätä ihmisestä kohtaan, sehän on selvä tai niin raadolliselta kuin se kuulostaakin (jostain addiktiosta kärsivät sukulaiset huumeet, alkoholismi, taloudellinen riippuvuus eivät kestä ajatusta että rahan tulo loppuu. Ihminen, joka enemmin tai myöhemmin - kuitenkin paljon aikaisemmin kuin mitä elinajan odote edellyttää, poistuu ns. kartalta ja jäljelle jää tyhjiö.


Koska vastoin kun luullaan, kuolema ei ole paha asia vaan kaunis,se on rauhallinen tapahtuma ja mistäkö tiedän? Kerran elämässäni oli tilanne jossa olin hyvin paljon velkaa ihmiselle joita "normaalit"

ihmiset kutsuisivat "pahaksi ihmiseksi tai rikolliseksi", mutta kun asiaa ajatellaan tarkemmin, niin hänhän oli vain ihminen joka yritti puolustaa omia tavoitteitaan tai sitä mikä hänelle kuuluu ja kysynkin että tekeekö se ihmisestä pahan? Varsinkin kun tilanteeseen liittyy asioita joita ei voida viedä oikeuslaitoksen käsiteltäväksi ja vaikka vietäisiinkin, niin lopputulos on täyttä arpapeliä, oikeudessa on (sen mitä minä olen ollut useamman kerran), asiasta päättää kolme ihmistä, joskus jopa visi mutta yhtä kaikki, se on heidän mielipiteensä asioiden kulusta ja sen perusteella annetaan tuoio. Vähän samaan kuin - okei typerä vertaus - Masterchefissä on neljä ihmistä jotka päättävät kenen ruoka on hhyvää ja kenen ei.

No, tämä oma asiani - velka - ei päätynyt oikeuslaitoksen käsiteltäväksi ja niinpä velkoja päätti kuristaa minut hengiltä. Siinä vaiheessa kun en kyennyt enää hengittämään, minut valtasi ääretön rauhallisuuden tunne ja en voi sanoa että maailma näytti kauniilta koska uskon vakaasti että se mitä tunsin, oli jonkinlainen välitila minkä meistä jokainen kokee sillä hetkellä kun maallinen vaelluksemme loppuu.Jäin kuitenkin eloon erään asian takia jota en käy tässä selittämään.


Pyydän todella paljon anteeksi tämän postauksen hyvin synkkää sävyä, mutta halusin vain kertoa että älkää pelätkö sitä tilannetta minkä me jokainen tulemme kokemaan jossain vaiheessa, ja niille jotka joutuvat hyvästelemään lähimmäisensä, suhtautukaa siihen ilolla sillä se on hetki kun lähimmäisenne on siinä tilassa missä ei ole kipua eikä tuskaa. Toisin sanoen tilannne, erityisesti sairaiden ihmisten kohdalla, se on tila jonne he ovat aina halunneet - jos ei suoraan, niin alitajuisesti heidän valvoessaan yksin yön pimeinä tunteina, seuranaan vain se jäytävä kipu joka raastaa heitä tavoilla joita terveet ihmiset eivät voi kuvitella ja ihan neuvoksi, älkää missään helvetissä menkö sanomaan sairastavalle lähimmäisellenne että "mä tiedän miltä sustä tuntuu". Se on sama kuin sanoisi että haista sinäkin vittu.


Tämä kirjoitus on osoitettu exälleni jonka yksi kusipää tappoi viime huhtikuussa hänen nukkuessaan, murtautui taloon ja iski 59 kertaa puukolla rintaan ja se mikä asiasta tekee universumin lakien vastaisen, exäni kärsi koko elämänsä psyykkisistä ongelmista mutta oli aina valmis auttamaan kaikkia eikä tehnyt pahaa kärpäsellekään, hämähäkit (niin typerältä kuin se tassä asiayhteydesssä kuulostaakin, hän kantoi ne ulos missä niiden luontainen elinympäristö on).

Vihaanko tätä exäni tappajaa? Vihaan vaikka iso kirja sanoo ettei niin saisi tehdä mutta vaikka hän sai elinkautisen, niin minä sinnittelen niin kauan ja odotan häntä vankilan muurien ulkopuolella kun hän astuu vapauteen, sit ei tule kestämään kovinkaan montaa sekntia.


Mutta teille kaikille haluan toivottaa hyvää viikonloppua, muistakaa osoittaa rakkautenne lähimmäisillenne vielä kun he ovat elossa, eivät he hautajaisissa kuule vaikka niitä adresseja luettaisiin megafonin välityksellä. Ja vielä kerran, anteeksi jos pilasin jonkun lauantai fiiliksen, se ei ollut tarkoitus sillä pyrkimykseni oli tuoda esille se, kuinka hieno asia rakkaus on. Siispä, unohtakaa kaikki teidän tälle viikonlopulle suunnittelemanne " velvoitteet ja tehtävät" ja sen sijaan kutmuilkaa rakkaanne/rakkaimpienne kanssa ja tehkää jotain kivaa, maailmasta ei työt loppu ja ne voi tehdä vaikka ensi viinkonloppuna.


Rakkaudella, Apotti

torstaina, lokakuuta 02, 2025

Väsymys

 Sanotaanko näin että välillä elämässä paska osuu tuulettimeen ja sehän tiedetään mitä siitä seuraa. Pari päivää ollut helvetin kiirettä, illalla olen ollut tossa kahdeksan aikaan himassa joten eipä sinä ihmeempiä jaksa tehdä. Vein tänään ransun huoltoon ja pyysin korjausarvion koska viat olivat ns. hankalampiaa ja näin ollen kalliimpia vikoja, kustannusarvio 3.700,- euroa mutta minkäs teet, kiesit on saatava kuntoon koska se lähteee myyntiin heti kun tulee huollosta, en tarvtitse nykyisessä tilanteessa niin isoa pakua. Tuntuu vaan turhauttavalta vääntää maailmalla kaiken maailman vitun terasseja, kattoja ja sun muita ja mitään et jää käteen. Oikein naurattaa tämä oma tyhmyyys.Mutta summa summaruḿ; nyt on takkki niin tyhjä ja koska huomenna on vielä helvetin tiukka päivä, niin lopetaan tähän, ei yksinkertaisesti jaksa raapustella mitään mutta teille kaikille toivotan oikein mukavaa iltaa.

Ps. Kommentoin ja vastailen kommentteihin huomenna.


Apotti

Recent Posts

Recent Posts Widget
© Saint Peppone - Järkkyneen mielen luostari 2.0
Maira Gall