Hulkkosen kalsarit: Nightmare edition

 No joo, taas ois pari sanaa Hulkkosesta. Se soitteli jo aamu viiden aikaan ja kärtti että lähtisin sen kanssa käymään rautakaupassa, piti kuulemma ostaa iso partti painekyllästettyä lankkua ja lautaa koska hän alkaa tuottamaan sianlihaa isommassa mittakaavassa ja oli jostain lukenut että sianpaska syövyttää kaikki muut paitti ei painekyllästettyä puuta. Vittu se on pimee äijä. No eipä mitään, kohautettiin ison rautakaupan noutopihalle ja Hulkkonen löi trukkia ajavalle ukolle lapun ja sanoi että voisko se nostaa listassa olevat puutavarat kyytiin. Hulkkosella näet on iso telikärrry josta saa sivulaidat pois joten trukilla pystyy lastaamaan siihen mikä on iso plussa, varsinkin kun puutavaraa oli niin pajon että kysyinkin Hulkkoselta onko se varma että kärry kestää. Hulkkonen vakuutti että kyllä kestää vaikka kärry on ilmeisesti huollettu viimeksi noin kolme vuotta Nokian nuijasotien jälkeen. Eikä tilannetta yhtään helpottanut että oltiin liikkeellä Hulkkosen vanhalla Toyota Corollalla jonka viimeisintä katsastuspäivää en uskaltanut edes kysyä.

Kun puutavara oli saatu kyytiin ja kuorma sidottua, niin sanoin Hulkkoselle että pitää olla punainen lippu koska kuorma ylettyi noin puolitoista metriä peräkärryn takalaidan yli. Hulkkonen sanoo että mistä vitusta hän semmoisen repäisee ja kerroin että niitä on ihan myynnissä kyseisessä rautakaupassa. Minen rahojani semmoiseen tuhlaa (painekyllästetyt maksoivat 984,60,- euroa ja lipun olisi saanut kolmella eurolla mutta Hulkkonen on vajakki niin minkäs teet), hän sanoi ja hävisi rautakaupan uumeniin. Vähän ajan päästä hän tulee takaisin kädessään jotain joka on ehkä joskus ollut punainen ja kun katsoin tarkemmin, niin ne olivat olleet alunperin miesten pitkät kalsarit jotka oli katkaistu polven kohdalta mutta vaikutti siltä että kyseessä oli ehta reliikki joka oli kulkenut läpi vuosisatojen.

En yhtään ihmettele vaikka ne ois ollut alunperin Tsingis-kaanin kalsarit ja sitten kulkeutuneet läpi ajan aina ranskan vallankumouksen (Vive la Hulkkosen calsar!) yhdysvaltain sisällisodan läpi suomalaisen jääkärin kinttuhin Raatteen tien rintamalle, no ei tietenkään tämmösessä aikajanassa koska se heittää mutta tajuatte pointin. Mä kysyin Hulkkoselta että mistä vitusta sä noi revit ja se vastas että oli sanonut myyjälle että nyt on pakko päästä paskalle joten se oli sitten vessassa riisunut noi ihme tekeleet jalastaan ja nyt se roikotti niitä kädessään kuin jotain majavan nahkaa. Ymmärrän että jos vanhalla miehellä on kalsareissaan perävärkin kohdalla jarrutusjälki mutta nämä Hulkkosen kalsarit olivat kuin muinainen luola johon esi-isämme ovat läpsineet käsillään jälkiä ja tökkineet jollain perkeleen hiiltyneellä kepillä jotain ihme viivoja. Ihan oikeesti, ne oli järkyttävän näköiset ja varmaan nähneet pesukonetta viimeksi sillloin kun Cylinda keksittiin vuonna kivi ja linkous.

Hulkkonen sitoi kalsarinsa puutavaranipun päähän ja kotimatka alkoi. Koska jouduimme ajamaan jonkin matkaa kaupungilla, satuin vilkaisemaan taaksepäin ja näin useamman naakan nokkivan Hulkkosen kalsareita. Luulin ensin että nyt sitten naksahti päässä joten vilkaisin toisen kerran ja tällä kertaa naakkojen seuraan oli liittynyt puluja, variksia ja olipa sielä kolme talitinttiä ellen ihan väärin nähnyt. Huomautin asiasta Hulkkoselle joka totesi että varmaan grillirasva ja kalan perkaamisesta jääneet hajut houkuttelivat lintuja. Pyysin tarkennusta ja Hulkkonen kertoi usein grillaavansa joko lihaa tai paistavansa kalaa kalsareillaan ja tuleehan sitä pyykäistyä käsiään välillä punttiin, kais tiät? Sanoin etten todellakaan tiedä koska en a) grillaa kalsarit jalassa ja b) vielä vähemmän käytän kalsareitani käsipyyhkeeenä. Liikenne eteni hitaasti kaupungilla ja lintuja alkoi kertyä hälyttävä määrä Hulkkosen kalsareiden kimpppuun, sen mitä tarkastelin tilannetta, niin erityisesti vasemmasta puntista käytiin kiivasta taistelua ja kysyinkin uteliaisuuttani syytä moiseen johon Hulkkonen että häneltä oli livahtanut kädestä purkki erityistä curry-kastiketta joka oli tehty luuytimestä ja koko satsi oli osunut vasempaan lahkeeseen.

Tässä vaiheessa meillä oli peräkärryssä laiton määrä painekyllästettyä puutavaraa, noin kolmekymmnentä lintua - useita eri lajeja - ja jostain syystä vanha demarien vaalimainos, sellainen tolppaan kiinnitettävä juliste. Sanoin Hulkkoselle että kohta tulee ramppi ja ajat saatana sinne että päästään pois täältä ihmisten silmistä ja Hulkkonen teki työtä käskettyä. En tiedä onko linnuilla joko helvetin wifi tai jotain mutta kun ajettiin motaria eteenpäin, niin taivas oli mustanaan jos jonkinlaista siivekästä ja sitkeimmät olivat tarttuneet Hulkkosen kalsareihin. Sieluni silmin näin David Attenboroughin kuvausryhmineen Hulkkosen Corollan katolle rakennnetussa telineessä ja Davidin kertovan sillä jaa vähän perkeleen rauhallisella äänellään "ja tässä näemme suomalaisten naakkojen mieltymyksen erityisesti hullujen paskaisiin, reikäisiin alkkareihhin ja niissä kiiinni oleviin rasva ja ihme barbaque-jäämiin". Ihan hemmetin hyvää Suomi-mainosta. Hävetti vaikka kaikki olikin vaan mun päässä tapahtuva kuvitelmaa.

Etenimme motaria sataa neljääkympppiä, peräkärry huojui vaarallisesti ja Hulkkosen kalsareista kiinni pitävillä naakoilla alkoi sulat lentelemään irti ja täytyy sanoa että nauratti perkeleesti koska en ole ennen nähnyt alastonta naakkaa. Kauempana taivas oli mustanaan lintuja ja ne seurasivat meitä. Viimein päästiin Hulkkoselle ja huusin että irrota ne naakat ja polta kalsaris, se tuomiopäivän parvi on kohta täällä. Hulkkonen irroitti naakat jotka lähtivät sulat menetettyään pomppimaan poispäin ja se mitä Hulkkonen teki seuraavaksi, sai mut pitelemään päätäni. Se vitun mielipuoli heitti gallonan bensaa kalsareittensa päälle ja tuikkas tuleen, harmi vaan kun ne kalsarit olivat edelleen kiinni siinä puutavarakuormassa joten koko roska paloi vallan helvetillisellä liekillä. Kaupungista meitä seurannnut naakka - ja muu lintuparvi (about 15000 yksilöä) kiereteli korkeuksissa ja katseli alas Hulkkosen pihamaalle missä paloi tonnin edestä painekyllästettyä plus peräkärry ja melkein yks Corolla.

Uskokaa pois, toisinaan on raskasta olla Hulkkosen kaveri.

Apotti

Nainen on kiehtova olento mutta mitä se loppujen lopuksi ajattelee?

 Nainen on kiehtova olento. Siis jokainen nainen on omalla tavallaan mysteeri jossa on ehkäpä näin typerästi sanotttuna solmuja joiden avaaminen tarkoittaa pitkää parisuhdetta. On aivan turha luulla että olet ollut naisen kanssa parisuhteessa muutaman vuden ja luulet tietäväsi hänestä kaiken. Ei pidä paikkaansa ja juuri se tekee naisesta mielenkiintoisen ja nimen omaan positiivisessa mielessä. Nämä ovat nyt näitä mun yöllisiä pohdintojani, kello on varttia vaille neljä aamuyöllä kun selkä oli taas sitä mieltä ettei tänä yönä nukuta. Toinen syy on se, että kun on ollut tarpeeksi kauan yksin, niin sitä rehellisesti sanottuna haluaisi rakastua uudelleen mutta se lienee harhakuvitelmaa tällä iällä. S kun vähän hankalaa kun ei kykene sairauksiensa takia käymään esi. tanssimassa ja olen vuosien saatossa huomannut sen ettei baareista ja kapakoista saa kuin..no..hieman hankalaa seuraa.

Tuo oli ehkä turhan jyrkästi sanottu, sillä tiedän useita pareja jotka ovat tavanneet kapakassa ja ovat edelleen yhdessä ja nyt puhutaan parisuhteista tyyliin parikymentä vuotta tai enemmän.Suomalainen miies kun on pohjimmiltaan helvetin ujo, hän tarvitsee nestemäistä rohkaisua uskaltaakseen lähestyää naista. No eivät kaikki, poikkeuksiakin on mutta uskoisiin että enemmistön kohdalla tämä pitää paikkansa ja nyyt voinkin kertoa teille yhden tapauksen enkä morkkaa naisia mutta juttu meni näin;

Olin tulossa töistä, kärry täynnä safkaa ja viereisessä kassajonossa oli mukavan näköinen nainen joka kysyi että mitäs meinaat tehdä tänään? Vastasin hänelle että no mitäs haluaisit tehdä johon nainen että voitais mennä mun mökille saunomaan. Sanoin että mun on ensin vietävä eväät kotiin ja jääkaappiin, heitettävä työrytkyt pois ja käytävä suihkussa. Nainen tuumas että ei mitäään, käydään sun kämpillä ja laitat eväät sun muut kondikseen mutta eii sun tartte suihkussa käydä kun kerran mennään saunaan. Okei, eväät jääkaappiin, heitin siviilit ylle ja otin mirä nyt saunareisussa tarvitaan, ajelin naisen perässä mökille. Ilta sujui rattoisasti, syötin ja juotiin kun odoteltiin saunan lämpenemistä ja niin eespäin. Saunottin, juotiin muutamat drinkit tai hän joi, mä olen enemmän oluen ystävä ja kun ilta eteni, niin mentiin "nukkumaan".

Aamuyöllä, oisko ollut joskus puoli viiden aikaan nainen ilmoitti ja juuri näilä sanoila että "voitko painua vittuun, mun on saatava nukuttua muutama tunti koska se tulee tossa kymmenen aikan Hesasta, oli kuulemma lentokapteeni ja oli tulossa jostain vitun lennoltansa. Mitäpä sitä muutakaan kuin kuteet päälle, pihalle soitteleen jätkille että nyt on tämönen tilanne, paku pitää saada helvettin täältä koska en ole itse ajokunnossa. Luojan kiitos toinen kamuista asui lähellä ja tiesi milä mökillä olin ja pääsin himaan. HUOM! Tämä ei ollut misän nimessä negatiivisessa mielessä kirjoitettu, koska on niitä ollut hauskojakin ex tempore - lähtöjä jotka ovat jopa johtaneet pitempi aikaiseen jos ei nyt parisuhteesen mutta kansakäymiseen kummiskin. Kyseinen tapaus oli mua kahdeksan vuotta vanhempi joten hän ilmeisesti halusi pitää hauskaa, valehteli kyllä jo alkuun että on sinkku mutta eipä sitten ollutkaan. No, se siitä.

Se mikä mua kiinostaa on se, että mitä nainen miehestä haluaa jos jätetään pois nämä tottakai tärkeät uskollisuus, ei ole väkivaltainen on hellä ja ottaa osaa talouteen kuuluviin töihin, on töissä ja niput on suht hyvässä kunossa, mutta onko vielä jotain mitä me miehet ei tiedetä tai ei van yksinkertaisesti tajuta?

Siis meinaan sitä että kun ollaan pitkään yhdessä, niin kulmat ja särmät "hioutuu" eikä toiselle viitsi räpättää joka asioista mutta kaikillahan ei se onnistu. Toisaalta tämäkään ei liity siihen ja mulla on se vika etten osaa pukea sanoiksi sitä mitä tarkoitan, yritän vaan päästä selville mitä naisen päässä oikeasti liikkuu? Helvetti tämä on vaikea asia selittää, toisin sanoen miten ja mitä toivoisitte tai vaaditte syvälllä sisimmässänne koskka mun mielestä elämässä pitää olla draivia eikä se tarkoita bilettämistä tai pitäisi olla menossa jonnekinn koko ajan tai pitäsi olla kuin kanit mutta se että ottaa toisen huomioonjoka päivä (e kuitenkaan mitään lässyttämistä). Kyllä te varmaan tajuatte ja ehkä on parempiettä lopetan tähän ennen kuin nolaan itseäni tämän enempää.

Mukavaa viikon alkua kaikille ja erityisen paljon kiitoksia liittyen eiliseen postaukseen.

Ps. Kirjoitin tän postauksen koska olen helvetin ujo tyyppi.

Apotti

Haluaisitteko tietää kuka oikeasti olen?

 Okei, olo on nyt parempi ja olen taas niin sanotusti kartalla. En anna itselleni anteeksi pejantaina tapahtuneita asioita sillä sain kärsiä niistä eilisen, oli nimittäin erään naisen synttärit, kaikki kamani ovat hänen omistamansa rakennuksen tiloissa vuokralla mikä nyt on sinänsä sivuseikka mutta kuitenkin. Piti mennä ajoissa mutta koska olin vielä ihan kuutamolla lääkkeiden vaikutuksesta, piti tilata kyyti (yksi kaveri heitti mut bileisiin ja sillä välin kun olin siellä, hän ajoi takaisin kämpilleni ja fiksasi ne haalarit oikein eli poisti ne fuckin niitit ja ompeli kunnolla kaikki kuntoon). Hän myös ystävällisesti haki mut bileistä kotiin. Ihana ihminen, ei voi muuta sanoa mutta sekä meno - että tulomatkalla sain kuulla pärmätystä siitä kuinka lääkkeet ja alkoholi eivät sovi yhteen, tottaha tuo ja tiedän sen itsekin mutta kiesus sitä kitinää...

Lisäksi haluan pyytää anteeksi etten silloin perjantaina? kyennyt vastaamaan kaikkiin kommentteihin mutta syynä oli se että olin pelkästään ihan pihalla uusien lääkkeiden takia ja kirjoittamisesta ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Toinen asia joka minua on vaivannut pitkään tai paremminkin olen pohtinut sitä että mitä jos tekisin toisen blogin "uskotuille", toisin sanoen kertoisin kuka olen ja mitä teen, tietääkseni ainakin eljä teistä tietää kuka olen. Tiedättehän, sellainen varjoblogi jossa avaudun itsestäni ja minulta voi kysyä mitä tahansa. Toki on hauskaa kirjoitella meidään pikku kaupungimme tapahtumista Apotin näkökulmasta mutta nen ovat vain pintaraapaisu siitä kaikesta mitä sekä omassa elämässäni ja täällä tapahtuu. Olkoonkin että se on raskasta ja aikaa vievää kirjoittaa kahta blogia ja homma menee varmmaan niin että varjoblogi ei tule päivittymään yhtä useasti kuin Saint Pepponen-Järkkyneen mielen Luostari mutta silti.

Siksipä, koska kunnioitan teitä kaikkia hyvin paljon, haluaisin kysyä teidän mielipidettänne ja sitä että kiinnostaako ketään ylipäätää tietää todellisesta minästäni. Syy miksi en ole tähän blogiin laittanut yhtään valokuvaa omasta elämästäni tai täällä tapahtuneista asioista on se, etten viitsi paljastaa kaikkea mutta varjoblogissa kutsutut henkilöt tulevat näkemään kuvia sekä itsestäni...hmmm...eri tilanteistani ja kämpästäni ym. Olen näet suunnitellut, hullu kun olen, niin hommata kämppääni webbikamerat joka huoneeseen (oi, kyllä myös kylppäriin) mutta sanottakoon että livestriimiin pääsy ei ole ilmainen, ihna pelkästään sen takia etten viitsi tehdä itsestäni koko kansan...miten sen nyt sanoisi..no vaikkapa pelleä ja tällä ei ole mitään tekemistä niiden vitun only fans- juttujen takia, vaan pikemminkin vanhan kunnon Jennyn (kannattaa googlata) perinteen mukainen. Sanotaanko että kun on olemassa näitää pentuliveää ja muita, niin pistetään pystyyn maksullinen "kääpälive" tai jotain tällaista. Kellon on nyt 2.04 ja on aika ottaa aamulääkkeet, tosin nappasin jo yhden 30mg targinqin ja kolme 300:a Lyricaa mutta ei oikein tunnu tuo olotila tasoittuvan, sen on vittumainen tunne kun seinät väreilee ja kotenkin tuntuu kuin olisi tavallaan tässä ja nyt, mutta kuitenkin leijuisi josain käsittämättömässä välitilassa. En tiedä, kai tässä sekoaa lopullisesti koska tälläkin hetkellä selkä-ja päänsäryt ovat helvetllisellä tasolla mutta pakko elää toivossa että raksut alkavat toimia.

Teille kaikille toivotan mahdollisimman mukavaa sunnuntaita ja toivon että ilmaisette mielipiteenne tuon toisen, suljetun eli kutsuille tarkoitetun blogin perustamisesta koska en aio perustaa sitä vain yhden tai kahden ihmisen takia.

Apotti

Nyt ei oikein kädet tottele

 Eilinen meni töissä hyvin,saatiin projektia eteenpäin mutta sitten työmaalle tuli naiskaunetta ja se sekoitti pasmat siinä määrin että työt loppuivat siihen. Lähdetiin kiertelemään eri osoitteissa, mm. jahden naaraan residensennissä joissa oli tarjottavana syntisiä virvokkeita ja jopa minä sorruin maistamaan niitä. Ilta jatkui ravintolaan, syötiin hyvää ruokaa ja nnauttiin aikuisten virvokkeita. No siitä sitten katsomaan yhden kaverin evakkokämpää jonne hän muuttaa koska omassa talossa mittava vesivahinko. Loppu ilta hieman sekavaa, jotain suutelua milla vahvistettiin että eräs työrotsini tulee korjattua.

Eniten vituttaa sse että koska olen a) vanhan pieru ja koskatakin korjausnainen huomatavasti nuoremoi, en välttämättä osannut käyttäytyä niin kuin olisi piänyt.

B) nämä uudet lääkkeet aiheuttavat sen sen että joudun hakkamaan back space-nappulaa koko ajan sillä nakkini eivät jostain syystä osu oikeille mäppäimille ja yritin tehdä tehdä jopa yuo tube - shorts-vivon mutta koska olen vanha käpy, en saanut sitä millään vitulla liitetty sitä tähän koska siihen kuluuyuotuben mukaan vajaa kaksikymmentä tuntia. Mutta te ette usko kuinka vaikeaa tämä kirjoittaminen on tällää hetkellä kun suurin osaa ajasta menee virheiden korjaamisen joten lopetan tähän ja toivon että illalla aivot ovat selkeämmät ja voin kirjoittaa jotain järkevämpää.

Apotti

Banaanijumala Holopainen, Elsa uudessa Potter-elokuvassa "Harry ja nariseva horo" ja nitojalla lyhennetyt haalarinhousut

 Hei vaan. Sain eilen illalla uudet lääkkeet käytössä olevien kipulääkkeiden lisäksi ja voin sanoa että jos olen enne nähnyt pikkuväkeä silloin tällöin, niin nyt niitä vilisee siihen malliin että olen ajatellut hommata isomman asunnon. Tänään mm. heräsin aikaisin lääkärintarkitus varten (ajokortti), mutta virta katkesi ja myöhästyin tunnin. Onneksi sain uuden ajan ja nyt homma on hoidossa, tosin myöhästymismaksu + varsinainen lekurin tarkistus maksoivat yhteensä 215,- euroa mutta saanpahan pitää C-korttini taas viisi vuotta. Eilen aamuinen sekava postaus johtui siitä että en ollut muistanut ottaa raksuja ajoissa ja sitten kun otin, tärkeimmät olivat loppuneet eli mentiin näillä kesyillä versioilla mutta joo, se siitä. Hetki sitten tuli apteekista ilmoitus että voin hakea ne kaikkein jyreimmät. Ne kun ei ole hyllytavaraa, vaan ne pitää aina tilata.

Sitten mitä oon tapahtunut, no täällä kun on harvemmin normaalia meininkiä, niin en tiedä voiko kaikkea kertoa mutta sanotaan nyt että Hulkkonen on kuulemma rukoillut banaaneja koska ne ovat hänen mielestään kalliita. Paikkakunnan vatipäät saivat idean ja kävivät yks yö liimailemassa (yksikomponenttinen rakenneliima) Hulkkosen omenapuun oksat täyteen banaaneja. Aamulla Huolkkonen tulee terassille aamukahville ja nortille, huomaa banaanit puissa ja heittäytyy maahan rukoilemaan. Se ei riitä; Holopainen julistaa itsensä banaanijumalaksi jota kaikkien toteltava. Olin tehnyt syömästään banaaninkuorista liperit ja kulkenut ymäri kylää julistamassa banaanillista rakkautta, tarjoten samalla siivutetuista ja sienikuivurilla tehdyista banaanilastuista öylättejä ja pakottanut kyläläiset syömään niitä banaanipirtelön (joka merkkasi viiniä) kera. Ehti kuulemma viikon touhuta ennen kuin valkotakkiset köyräsivät ukkoapara lataamoon epämääräiseksi ajaksi.

Elsa, vanha valjakkovaras ja Gandalf-fani, oli taas ottanut kipeetä sen verran otsalohkosta ja että oli tilannut lennon jenkkeihin, vetänyt sen kauhtuneen laamapaidan ylleen, ottanut sen ryhmysauvansa ja kävellyt suoraan Warner Bros'in portista sisään vaatien pääsyä Gandalfin pakeille. Studiolla oli pohdittu pitkäään että lähettääkö horo hoitoon vai mitä, mutta joku ketku oli sanonut että käytetään seniilihihhulia seuraavassa Potterissa Gandaltin siskona. Saas nähdä kosa leffa tulee teattereihin ja mikä on Elsan osuus koska ensitietojen mukaan leffa sisältää runsaasti eroottisia kohtia joissa Elsa on pääosissa ja siksipä elokuvan ikärjaa on nostettu 40:een. Hyvä niin koska ne kohtaukset voivat palaa verkkokalvolle. Leffa toteutetaan hard core-leffoista tutulla kilo voita ja kossu pakkaseen - teemalla ja onpa suomesta tilattu lumitykki joka täsmäsuihkulla ruttaa liukuvoidetta strategisiin paikkoihin. Koska kohtaukset tehdään vihreää taustaa vasten, Elsan vastanäyttelijää on todella vaikea saada, esim. herra Serkins on sanonut että Klonkun näytteleminen loppu siihen jos hän joutuu ton haamun kanssa naimaan.

Mitäs muuta, niin, lyhensin tänään uudet haalarin housut nitojalla joka on tosi kätevä ja näppärä konsti ja siinä mielessä parempi että jos joutuu ratkomaan, se on helpomaa kuin jos ois ommeltu eli suosittelen tätä kaikille. Kunnon raksanitoja mutta kyllä perusversiokin käy. Taidan muuten tehdä saman verhoille joiden hankinta tapahtuu ihan tssä lähiaikoina.Mitäs mieltä olette, eikös vaan ole pirun kätevä systeemi? Sopis varmaan paitoihinkin jos oiis tarve. Otin joku aika sitten iltalääkkeet enkä oikein osu näppäimistöön, tarkemmin sanonttuna oikeisiin kirjaimiin niin mä lopetan tähän, huomenna täytyy postata ennen lääkitystä.

Kaikkea hyvää teille. (Ps. varmaan helvetisti kirjoitusvirheitä mutta antakaa anteeksi tän kerran)

Apotti

Lääkkeet unohtu, alku sekavaa, puolessa välin järki

 Näin kuulkaa viime yönä ihanaa unta, siinä oli lesotolainen bremmi eli punapää, karbaselonki mikä on ehkä reulapenun tai semmikarun pakso mutta silti, yhtä väylänerotusalaitetta nakkiraminalla ja koila heves. Käveltiin alaspäin rantaan johtavaa tietä ja meksu perut korttis ameruksessa, li suupvöhlää ja pakanasuulaketta eriarvoisilla hamppinatusilla. Olin tosi hämilläni kun vehru kysyi että peksot ramat?, en osannut yhtään väliaseman raidetta ja kuru huokas. Matt, semi suukas ja kun vihdoin tultiin pois vedestä, alhuret kulkki söpösti ja naularummu kierteli ranuan vasemmalla puolella vaikka oli sipsu kalik nam nam huhu.

En tiedä mistä nämä unet oikein tulee, koska halli vekenä suriko talus eikä mun rapsu natise kentti. Moista pole, mä kuitenkin rakastan kaikenlaisia ja värisiä hiipuleita, niin vaaleita, tummia, ristiverisiä ja muitakin mutta punapäät ovat hube rommi enkä voi sille mitään. Hettu palakis tuumas että jos aura kumi rautapala venni, niin someroplus ahtaa reikiä vehnäpullaan ja huli. En usko, nun mielestä pale nami ja sakrat buru on se joka pitää, vastnkin mehgu lavat ja pysäkki. Olipa muuten kerrankin edus vaihkii ja wolga prot, mutta semin kuuli huito par samesia ja karjui vonni palat! Tosi renu vessliat ab gommi, vaikka sen äiti on poori sukka eikä nööli kolmen rajan kupolissa ole iso. Paffi ruttu, semba nemos pas sules volli. Pitää mennä w ja x kopi vääntö.

Anteeks todella paljon, kävin vessassa ja kuulin kuinka puhelin alkoi piipittämään, katsoin että mikä muistutus nyt on ja tajusin että olen ajastanut aamulääkkeiden oton jostain syystä näin myöhään. Siksi tuo sekava teksti jota en viitsi poistaa että näette millainen vilske käy päässä ennen kuin lääkkeet alkaa vaikuttamaan. Pahoittelut vielä kerran, yleensä en paljasta tällaisia asioita mutta koska te ootte pmi surakka, niin teille voi kertoa. Nyt pitää valmistautua koska pitää lähteä hoitamaan asioita isompaan kaupunkiin ja ois näitä kotihommiakin mutta jää iltaan koska aika ei riitä. Palataan illalla asiaan, toivotan teille kaikille oikein mukavaa helluntaita ja muutenkin menestyksellistä joulunalusviikkoa (en muuten tiennyt että joulullakin on oma aluksensa, olen tähän astti luullut että se on pyhäpäivä tai sarja pyhäpäiviä ja painoarvo sanoilla päiviä). Namba suku ja Pöllö, ramat puru ja pixie, muista se! Samoin lerga Puskis, Mikis ja regu perriat!

Apotti

Vaikeudet miehen ja naisen keskinäisessä kommunikoinnissa

 Sain ajatuksen tähän postaukseen Pöllöltä, hän kertoi blogissaan pienistä kommunikointiin liittyvistä ongelmista äijänsä kanssa, eikä tämän tekstin tarkoitus ole olla naisia halventava , ei missään Herran rakkaudessa, vaan siitä kuinka eri lailla miehen ja naisen pää toimii ja miten se vaikuttaa artikulointiin elikkäs tulikomentoihin ja niiden ymmärtämiseen. Naisethan ovat tunnetusti nopeaälyisempiä kuin miehet, tai no, heidän nopeat vastauksensa ja reaktiot ovat tuhansien vuosien evoluution tulosta. Naisethan puolustavat pesuettaan ja erityisesti jälkeläisiään leijonan lailla, mikä on hyvä asia ja tästä syystä heidän on ollut aikojen alusta asti ollut pakko reagoida salaman nopeasti kaikkiin ärsykkeisiin. Muuten meitä ei olisi yksinkertaisesti olisi olemassa eikä keittiön kaapit olisi täynnä ihme tupperware-kippoja.

Tämä alkukantainen, luontainen kehitys heijastuu väistämättä nykypäivään ja jo aikoinaan Armand Dupellier (1582 - 1660) joka oli aikansa johtavia aivotutkijoita, sanoi: "Jos on tarjous tuol, niin armain kävelee vaik suol". Mikään este, ei edes rahkasammaleiden peittämä suo ole siis liian ylivoimainen este naaraalle joka a) näkee joko jotain mikä uhkaa jälkeläisiä tai b) jotain mikä varmaan olisi hyvä omistaa. Armand'ia on muuten ihan turha googlettaa, ainoat hänestä löytyvät tiedot ovat Luostarin käsittämättömän laajan kirjaston uumenissa. Tämä valppaus liittyy myös oleellisesti kommunikointiin ja naisten salaman nopeiden reaktioiden takia pääsemme ongelmaan jonka löysi Saint Vituralis Perentiee - luostarissa työskennellyt sisar Amelia Korinttilainen jo vuonna 1244 ja hän nimesi ongelman tai paremminkin syndrooman "Too fast lips'iksi" ja vaikka muija ei osannut varsnaisesti englantia, oli hänelle annettu kielillä puhumisen lahja ja tästä syystä lontoolainen nimi.

Syndrooman rakenne on varsin yksinkertainen: nainen, joka on ylivertainen olento, ajattelee niin nopeasti ja niin paljon, ettei hänen äänihuulensa kuin sen paremmin ylempien ja alemman hengitysaukon välissä olevat huuletkaan ehdi muodostamaan sanoja ajatusten tahtiin ja tästä minulla on omakohtaisia esimerkkejä, kiitos aiempien parisuhteiden aikana kertyneistä...hmmm...väärinkäsityksistä. Jotta postauksesta ei tule käsittämättömän pitkää, kerron vain kaksi esimerkkiä näistä ongelmista miehen ja naisen välisessä kommunikoinnissa. Niin, ja kun puhun exästä, en tarkoita ketään erityistä exää, vaan paria heistä historian saatossa eli;

Olimme lähdössä exän kanssa kaupoille, minä tuttuun tapaan odotan eteisessä kun hän tekee jotain ihme viime hetken tarkistuksia keittiössä ja kuulen kun hän yht'äkkiä huutaa: 

-"Laineen Arttu on ostanut uuden Corollan", johon minä että 

- "Selvä, se vaihtaa autoa kuin eräät raviurheilusta hyvin kiinnostuneet vähemmistökansalaiset paitaa".

 Saavumme naapurikunnan markettiin, jossa muija...korjaan siis rakas exäni kysyy että

 -"mistä pyysin muistuttamaan"? Vastasin silmää räpäyttämättä että 

-"Laineen Artun uudesta Corollasta" . 

Exä saa jäätävät kilarit ja alkaa huutamaan minulle että 

-"etkö sä vittu koskaan kuuntele mitään mitä sulle sanotaan"? 

-"Tottakai rakas kuuntelelen ja tällä kertaa se oli Laineen uus Corolla". 

-"Ei ollut", huutaa räähkä ja sanoo että se oli jotain tärkeää mitä hän ei siinä kiireessä kerinnyt laittamaan lapulle. Missä kiireessä, jos ajatellaan että hiusten laittoon ja meikkaamiseen menee about pari tuntia, niin missä kiire mutta tästä en viisaana itämaisen opin saaneena miehenä sano mitään. Kotiin päästyämme tilanne selviää, kyse oli kahdesta 400 gr:n jauhelihapaketista ja kolmesta ruokakermasta. Kuitenkin sillä hetkellä kun exä oli havainnut nämä puutteet, Laineen Arttu oli ajanut residenssimme ohi uudella Corollallaan ja koska muijan pään sisällä kuului elintarvikkeiden nimet mutta hän näki ko. auton, informaatiotulva oli liikaa ja äänihuulet tuottivat tämän valitettavan virheen.

Tapaus numero kaksi. Tietyssä mielentilassa naisen pää toimii ylikierroksilla ja hän ei kykene tuottamaan yksinkertaista, miehen järkeen menevää artikulointia tahi muuta viestintää. Niinpä erään kerran kun olin ilmoittanut lähteväni töistä klo 16.30, tuli whatsapp-viesti joka kuului: 

-"Mä odotan sua täällä ihan märkänä". 

No helvetti, sain paskahalvauksen koska tiesin exäni olevan melko nopeasti hermostuvaa lajia ja hän oli edellisenä päivänä ilmoittanut lähtevänsä kaupungille (meillä oli tuohon aikaan vain yksi auto) ja vettä tuli kuin aisaa, joten lähdin välittömästi ajelemaan ympäri kaupunkia ostelemaan hänelle sadevarusteita ja koska naisten makumieltymykset ovat yhtä suurta arvoitusta, jouduin ajelemaan useita kilometrejä ympäri kaupunkia ja käymään läpi kaikki XXL:ät, Sportiat, Budgetit sun muut ja ollessani viimeisessä liikkeessä, tuli viesti: 

-"Hei. Mä olen tosi märkä joten pidä kiirettä"

Piti vastata mutta siinä samassa puhelimeni ilmoitti että akku on loppu, joten jouduin miettimään että mihin helvettiin se muija on lähtenyt huuppoilemaan ja näin ollen jouduin ajelemaan vielä toiset kaksikymmentä kilometriä etsiessäni häntä, juoksin jopa usein käyttämämme pururadan (5 km) kahteen kertaan ja kuten jo aiemmin kerroin, satoi kaatamalla mikä lisäsi ahdistustani suunnattomasti. Noin kahden ja puolen tunnin kuluttua annoin periksi ja suuntasin kotiin. Ulko-ovesta päästyäni minua odotti varsin seksikkäisiin alusvaatteisiin pukeutunut exäni, joka kysyi

-"Missä vitussa sä olet kupannut"? 

No minä vettä valuvana ja märkänä kuin uitettu koira, en ennättänyt sanoa kuin

 -"Olin ostamassa sulle niitä sadeasuja joita pyysit..." 

mutta en siis todellakaan ehtinyt enempää, sillä melko voimakkaalla kierteellä lyöty avari lävähti vasempaan poskeeni ja näin jopa hetken aikaa tähtiä. Tästä hetkestä alkoivat ns. "hiljaiset viikot" joita kesti kolmisen viikkoa eli suurin piirtein lokakuun puoleen väliin.

Toisin sanoen ja kaikessa ystävyydessä, koitetaan parantaa keskinäistä kommunikointamme ja antaa anteeksi pienet virheet.

Apotti

A.C. innoittajana ja Laaksoskan riistapullat

 44 tuntia pe, la, su ja tänään kahdeksan tuntia tötiä. Enempää en nillitä mutta olisi ihan mukavaa jos ei tarttis tehdä "rykäyksiä", joita silloin tällöin jatkuvasti muuttuvien olosuhteiden takia tulee eteen. Toisin sanoen ei virta riittänyt kirjoitella mitään viikonloppuna ja se tietyllä tavalla vituttaa. Töistä kun tulit, kävit suihkussa ja söit, sitten luonto otti omansa ja ylempien hengitysaukkojen molemmin puolin olevat nahkaläpät menivät kiinni, avautuakseen seuraavana aamuna valmiina toistamaan edellinen päivä mikä osoittaa että ihminen on helvetin typerä olento. Mutta se siitä.

Torstain ja perjantain välisenä yönä tein jotain mitä en ole aiemmin tehnyt, nimittäin lähdin parin kaverin yllyttämänä tutustumaan näillä selkosilla järjestettäviin koko kylän "messuihin" jos näin nyt voidaan sanoa. Messuilla on kaikkea mahdollista, Hulkkosen tulen nielentää (tälllä kertaa laamapaita roihusi ilmiliekeissä), erilaisia ruokia, työnäytöksiä ja kulttuuria. Kyseiset messut ovat järjestetty jo vuodesta 1988 aina yöaikaan, ilmeisesti sen takia että pikku kaupunkimme viranomaiset ajattelevat ettei ulkopaikkakuntalaisia ole niin paljon liikkeellä ja vältytään oikeustoimilta. Lähinnä messuilla tarjottavan kokeellisen ruoan, keksintöjen ja muiden ihme juttujen takia sillä paikkakuntalaisia sairastuu tai vammautuu joka vuosi about seitsemän. Kuolemantapaukset saatiin loppumaan 1992, kun lopetettiin "haluatko kokea aitoa viikinkielämää"- näytös, tai se mikäään näytös ollut, interaktviinen tapahtuma jossa osallistujat saivat viettää koko yön 780-luvun viikinkylässä sotineen ja muine rituaaleineen. Täällä kun ei kumikirveiden kanssa pelleillä. Paikkakuntalaiset eivät nosta oikeusjuttuja koska tällä on sellainen meininki että sitä saa mitä tilaa.

Eniveis, käytiin äijien kanssa ensin syömässä Laaksosen muorin tekemiä "riistapullia", joilla ei ollut mitään muuta tekemistä riistan kanssa kuin helvetin korkea karvaprosentti nautittavassa tuotteessa. Tiedä sitten mitä näissä lihaisissa, mutta ah, niin karvaisissa pullissa oli mutta kyllähän niitä söi pahimpaan nälkäänsä. Arveluita on kylläkin esitetty riistapullien lihoista, sillä meillä päin on pieneläinkanta kääntynyt jyrkkään laskuun siitä lähtien kun Laaksoska lanseerasi nämä karvapallerot vuonna 1999. Enkä tarkoita pelkästään myyriä ja sen sellaisia, vaan myös kissat ja koirat ovat hävinneet katukuvasta.

Ruokailun ja vallan mahdottoman karvojen yskimisen jälkeen suunnistimme pappa Henriksonin teltalle, äijä oli mielestään keksinyt hyvän idean jonka avulla hän voi tarjota kaikille, myös mökkiläisille todella nopeaa halonhakkuuta elikkäs klapien tekoa. Saatanan vajakki oli hitsannut neljä puolikkaan jawansa takarenkaan keskiöön noin neljäkymmentä senttisen putken, jonka toisessa päässä oli kehä ja kehässä taasen neljä rautavartista kirvestä. Tietäähän tuon että kun takarillassa on kierroksia about 8000, niin kirveet humisevat kuin tuomiopäivän airuet ja silpovat kaiken tieltään osuvan mutta Henriksonin seniili väitti että kyseinen keksintö on täysin turvallinen. Hänellä oi jopa jawan takaritsillä teline joka koostui kahdesta laakeroidusta putkesta joka kuulemma asetetaan epätoivoisen ja täysin itsesuojeluvaistonsa menettäneen mökkiläisen pihamaalla jawan takarenkaan alle ja näin takapyörä pääsee vapaasti pyörimään vailla pelkoa siitä että prätkä singahtaisi eteenpäin. Elämäänsä kyllästyneen mökkiläisen tehtävänä oli syöttää pöllejä kirveiden silvottaviksi Henriksonin kaasutellessa kuskin pukilla hullun kiilto silmissään. Veikkaanpa että Hiljaiselle Hildenille eli meidän paikalliselle hautausurakoitsijalle on töitä luvassa. Saa Mäkis-Jussi kaataa hehtaarikaupalla mettää jottei arkkumateriaalit lopu kesken.

Siinä vaiheessa kun Henriksonin vaari kaivoi neuroleptinsä esille, päätimme lähteä tarkastelemaan kulttuuritarjontaa. Teltat ovat jaettu alueittain, ja tällä kulttuurialuella oli omat telttansa niin taidemaalaukselle, keramiikkatöille, kudontatöille, kirjallisuudelle ja kaikelle muullekin. Päädyimme paikallisten kirjailijoiden telttaan, tänä vuonna heille oli annettu haasteeksi kirjoittaa kirja tai parikin jonka inspiraationa on jokin kuuluisa kirjailija ja jokin hänen kirjoistaan, mutta kuitenkin niin ettei kirja saanut olla kopio oikeastaan missään, vaan juonen ja kaiken muun osalta koko sisältö piti muuttaa. Kirjailijat, samooin kuin kaikki muutkin kulttuuripuolen taitelijat/tekijät saavat aiheensa aina kahta vuotta aiemmin jotta heillä olisi riittävästi aikaa toteuttaa oma näkemyksensä. Äijät häipyivät kuka kenenkäkin kirjailijan pakeille, minä pysähdyin Taina Myhkylä-Koppasen kohdalle ja Tainasta sen verran että hääp on paitsi kirjailija, niin myös Moldovian epävirallinen mestari kuulantyönnössä (26.78, miesten kuula) ja hän on toiminut myös surmanajajana jenkeissä 70-luvulla.

Taina oli naputellut peräti kaksi opusta, minähän en tiedä mitään kirjallisuudesta mutta mielestäni ensimmäisen kirjan jo pelkkä nimi oli turhan pitkä, "Melkein tusina vakavasti kasvurajoittuneisuudesta kärsiviä, todella lämpimän mantereen miespuolisiksi itsensä luokitelleita henkilöitä". Innoittajana ja esikuvana oli toiminut joku A.C.,  joka ei sano mulle yhtään mitään. Kirja joka tapauksessa kertoi sydäntä särkevistä ihmiskohtaloista, noin kymmmenen aika saatanan lyhyttä tyyppiä yrittää integroitua suomeen mutta kasvurajoittuneisuutensa vuoksi he päätyvät aloille joihin pitkillä ja isoilla ihmisillä ole asiaa. Näitä ovat mm. puolustuvoimat, panssarivaunun kuljettaja (tiedän kokemuksesta, itse ajoin aikanaan venäläistä T-55 panssarivaunua ja vaikka en todellakaan ole pitkä, niin se ohjaamo on todella ahdas), hävittäjälentäjä, telakoille maalareiksi sillä laivojen rungoissa on todella monta pientä osastoa ja ahdasta soppea jotka pitää pintakäsitellä ja ne ovat toisinaan niin ahtaat että jopa lyhyemmillä/pienemmillä ihmisillä on vaikeuksia työskennellä niissä, asiasta on muistaakseni (tai ainakin oli) dokumentti National G:llä. Surkein kohtalo on ehkä eräällä Dam Guong Naolla, joka joutuu toimimaan Porilaisen pubin ovitopparina. Kirja on kuitenkin mielenkiintoinen, kannattaa ostaa jos satutte törmäämään siihen.

Tainan toinen kirja, samaisen A.C:n innoittamana, oli "Ei niin länsimaalaisvalmisteisen, todella nopeasti liikkuvan raidevälineen kompakysymys". Jäätävää tekstiä, kertoo Vantaalaisesta demariperheestä joita repii perheen sisäiset ongelmat kuten äidin omituinen tapa syödä kakkapaperia, tyttären alkuvaiheessa oleva ja todella paha murrosikä, perheen pojan sairaalloinen kiinnostus koottaviin lennokkeihin joka paljastuukin laajaksi liimanhaistelijoiden syndikaatiksi ja tietenkin perheen isä, vitullinen demari joka pitää yöpöydällään kipsistä valettua Pekka Lipposen päätä jonka molemmin puolin palaa kynttilät. Vaimonsa tarpeita tämä ylipainoinen putkimies ei huomio lainkaan, viimeksi koskenut naiseen ylipäätään kolmetoista vuotta sitten ja silloinkin putkipihdeillä (löi vahingossa muijaa polveen) kun eräään horon asunnossa oli massiviinen vesivahinko. Alkoholisoitunut, hikoilee paljon ja näkee painajaisia että lähteekö oma muija lätkimään kunnallisvaalien lähestyessä, kuinka kovissa huuruissa poika on tänään, kasvaako tyttärelle normaalit tissit vai tyrkätäänkö sinne jotkut pötikät (peheen isä ei tunne termiä implantti) ja paljonko helvetissä tiketti maksaa tähän ratikkaan? Aika stanan hyvä kirja, tuo esittelyni oli nuiva koska kirjassa asiat esitetään paljon syvällisemmin, myös ratikkaa kuljettavan Ahmud Rahulin näkökulmasta, tämä vallaton ja elämänmyönteinen, runsaan käsikarvoituksen omaava mies on todella hauska lisä henkilöpuolelle. Ahmud ei näet ajattele asioita tavallisen kuolevaisen tavoin, hän mm. pohtii montako sekeliä saisi jos perheen isän läskit sulattaisi myrskylyhtyjen polttoaineeksi ja jos tyttäen pötiköiden asennus onnistuu, niin voisiko sama toimia halvemmalla tavalla, esimerkiksi kyynärvarsiin laitettavien kellukkeiden avulla? Ahmud hylkää kuitenkin ajatuksen tajuttuaan että tisseistä tulisi helvetin erikoisen näköiset.

Tämmöstä tällä kertaa, mukavaa ehtoota kaikille.

Apotti

Elsa, koiravaljakko ja laulu Holopaisen tulipunaisesta kukasta

 Joo-o, taas meni muutama päivä että heilahti näiden kaikkien juttujen kanssa mistä jo nillitinkin aiemmin. Eilen sattui vielä semmoinen juttu että kun kävin kipupiikillä, niin löivät uutta myrkkyä ja eilinen sitten menikin sohva selääs ja ämpäri sohvan vieressä koska sisuskalut eivät tykänneet ollenkaan. Toissa iltana taasen, melko myöhään kun tulin kotiin, niin ajattelin että jossain on jotain koska alaoven edessä näytti olevan jotain hässäkkää. Kun pääsin lähemmäs, niin se samainen Elsa joka aiheutti pientä hankaluutta viime kerralla, oli kahauttanut jostain - en tiedä mistä - koiravaljakolla oven eteen ja heitteli 12:a koiran valjakolleen raakoja lihaklönttejä bingosta voittamastaan repusta ja höpötti paikalle tulleille poliiseille, EVR:n väelle ja Huskyjen vapautusliikkeen porukalle jotain että "nää on mun pieniä kullanmuruja". Ei mennyt kauaa kun paikalle tuli ambulanssi ja veristä Elsaa kiikuttettiin lanssin peräkoppia kohti. Ennen kuin lanssin takaovet meni kiinni, Elsa teki sormillaan V-merkin, paukatti rintaansa ja huusi että "Peace out"! On se vaan sellanen lyllerö ettei paremmasta väliä. Tämä on muuten tosi tarina, se kelkkakin oli sellainen hieno komposiitista tehty ja jalasten alla oli ilmeisesti nylonisuikaleet koska en usko että mikään muovi kestää näin kesäkelillä ajamista. Liekö jonkun joka harrastaa Iditarot - kisaa tai vastaavia.

Eilen kuulin sitten tämä episodin tiimoilta että Elsalle oli tullut käymään kolme päivää sitten jo useamman vuoden ajan USA:ssa asunut sukulaispoika ja kun Elsa oli valitellut tälle vanhuuden mukanaan tuomaa saamattomuutta sekä väsymystä, niin kloppi oli antanut sille Adderall'ia ja jotain toista joten ei ihme että Elsalla lähti mopo käsistä. Poliisi kuulemma selvittää mistä se ämmä oli pöllinyt sen koiravaljakon ja mistä veriset lihat ovat peräisin, joten jos sanotaan että eläminen on tylsää kerrostalossa jossa pääosin on vanhempaa porukkaa,niin se on kyllä paskapuhetta. Meno on välillä sellaista että kylmii oikein itteänikin vaikka olen elämäni varrella nähnyt kaikkea piripäistä porsaankorvaa suussaan pitävään saarnamieheen ja suht saatanasti siltä väliltä. Elsan sukulaispoika muuten saa syytteen huumausainerikoksesta.

Mitäs muuta, Holle eli teille tuttu Holopainen soitteli, oli ostanut netistä miehisen kunnon kasvattajaa tai ainakin oli pitänyt mutta kun äijä oli riehunut ja tehnyt ostoksensa jossain thaimaalaisella sivustolla, niin sitähän ei tiedä mitä käärmemyrkkyä sieltä oli sitten postin välityksellä tullut. Ei sen paremmin Holopainen kuin minäkään ymmärretä mitään niistä kiehkuroista ja kun puhekin on sellaista kun vetäis pakastimessa ollutta kissaa sirkkelin läpi, niin on ymmärrettävää ettei ostokset ole menneet aivan putkeen. Joka tapauksessa raksut olivat toimineet jopa odotettua paremmin joten hääp sanoi ettei ole tarvinnut vetää farkkuja jalkaan kahteen viikkoon eli suht vakava tilanne. Oli helvetin hullu epätoivoissaan kaatanut jopa glyfosaattia eli vanhaa kunnon RondUp'ia vehkeensä juureen mutta sanoin sille että lopeta hyvä mies myrkyttäminen, jos aine pääsee kaktuksen juureen niin ei varmasti ole jouluna yhtään punaista kukkaa latvassa. Eihän se reppana tiennyt viittaustani joulukaktukseen, vaan kehotti melko voimakkaaseen sävyyn jättämään kasvitieteelliset luennot väliin koska on nyt on iso hätä. Kysyin että ootko käynyt lääkärissä johon hääp vastasi ettei tietenkään, ei hän kehtaa mennä sinne tässä tilassa ja kysyessäni että no mikset, sehän on ihan luonnotonta että vanhemmalla äjällä kuuhkerau (en käytä sitä rumaa nimitystä) eli kiertokanki on vaakatasossa jo kolmatta viikkoa, niin hän kertoi saaneensa lähesttymiskiellon terveyskeskukseen. Ai niin mitä, miten terveyskeskuksen suhteen voi saada lähestymiskiellon? Holopainen tunnusti myyneensä kuluneen kesän aikana jotain oma kehittelemäänsä lääkettä (pirtua, substralia ja salmiakkijauhoa) tk:n parkkipaikalla kaikille kihdistä kärsville ja myynti oli sijunut hyvin siihen asti kunnes poliisit olivat tulleet lopettamaan touhun. Puhelu jatkui vielä jonkin aikaa ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen siitä että Holopainen hakeutuu yksityiselle saadakseen pikku peikonlehtensä aisoihin. Oikeesti, kun on itselläkin murheita, niin aina ei oikein jaksais näitä Holopaisen kaltaisia, olkoonkin että Holle on hyvä kamu ja tuo sairailla tempauksillaan iloa elämään mutta silti, kohtuus kaikessa.

Okei, tää oli lyhyt ja tyhmä postaus koska ei ole toi olotila vieläkään paras mahdollinen mutta tässä oli nämä “tapahtumat parin viime päivän ajalta. Huomenna taas maailmalle ja varmaan menee vielä ainakin lauantai mutta sunnuntaina pitää ottaa rennosti, on jäänyt näitä kotiaskareita taas rästiin ja pitää päivittää koti ajan tasalle, samoin kuin kaikki muutkin asiat. Teille kaikille oikein hyvää loppuviikkoa ja jos näette kireäfarkkuisen miehen, niin olkaa ystävällisiä ja kääntäkää katseenne pois ja kipittäkää vitun lujaa pois paikalta, tämä kaikki teidän parasta ajatellen. Harmitonhan Holopainen on mutta on parempi jos hänelle oudompi ihminen tarkkailee häntä about 300:n metrin päästä.

Apotti

Amerikkalaisten äänimiesten myöhäinen vierailu (Papuska-edition)

 No ni. Tätä ei kannata sitten lukea jos on pipo kireällä, koska ei ole kyse typerästä huumorista ensinnäkään sen takia ettei tässä ole mitään hauskaa ja toisekseen, tämä kertoo köyhän ihmisen yrityksistä saada edes vähän kurttuisia salaatinlehtiä velaksi ostetun leipänsä päälle. Eli, te muistatte taannoisen postaukseni “Amerikkalaista horror-usvaa vai talkkunaa”? Eilen tuli soitto myöhään illalla, soittaja puhui todella nopeaa amerikkaa ja kysyi että voivatko tulla poikkeen vaikka on jo myöhä? Vastasin että mikäs siinä, alaovi on kyllä jo kiinni mutta mä tulen avaamaan, eikä aikaakaan kun alaovesta putkahti sisään joukko ukkoja ja meni hetki ennen kuin tajusin että ovat elokuvaväkeä, niitä oli kymmenkunta ja heillä oli kantamuksina pirusti kaikenlaisia laukkuja täynnä elektroniikkaa ja yhdellä tyypillä oli pitkän puomin päässä jotain mikä näytti superpimperolta mutta tajusin sen olevan mikrofoni.

No, sattui sitten semmoinen tapaus vielä että kun alaovi ei mene kunnolla kiinni (joka kerta), niin se jäi raolleen ja mulla oli kolmannessa kerroksessa oman kämpän ovi auki + kämpässä tuuletusikkunat auki, niin rappukäytävään syntyi melkoinen veto. Tässähän ei mitään mutta kakkoskerroksessa asuva Elsa 89-vee, on saatananmoinen Taru Sormusten Herrasta-fani, seisoi kakkosen lepotasanteella pelkkä valkoinen, flanellinen yöpaita päällään ja kädessään sillä oli pitkä, valkoinen karahka jonka päässä omituinen oksien muodostama solmu. Kyseinen karahka oli asuntoyhtiön takapihalla kasvanut kataja (katajat ovat rauhoitettuja) jonka Elsa kaatoi vitutuspäissään viime syksynä “koska se häiritsi auringonvalon pääsyä hänen residenssiinsä”. Eihän se kataja edes ylettänyt Elsan ikkunoiden korkeudelle mutta te tiedätte mitä tapahtuu jos joku vanha räähkä saa jotain päähänsä, niin sehän on ainoa oikea totuus. Elsa oli kuorinut katajan ja veistellyt sen ihan sileäksi, lukuunottamatta yläpään oksasyheröä ja olipa vanha pergamentti mennyt vielä uittamaan kyseisen katajan rungon klorite-kylvyssä joten se hohti yhtä valkoisena kuin Elsan hiukset ja hänen vuodelta 30 ekr. peräisin oleva yöpaitansa.

Me oltiin siis just amerikkalaisten kanssa kiipeämässä kiipeämässä kolmanteen kerrokseen mun kämpille, kun tämä aavemainen muija huutaa “You shall not pass!”, ja paukuttaa sitä vitun ryhmysauvaansa rappusten pintaan niin että koko talo värähteli iskujen voimasta. Elsa meinas tehdä tiukat, ei päästänyt saatanallakaan ohitse ennen kuin tää Jimmy, porukan äänimies heitti sille pari kloroformilla terästettyä maapähkinää. Ei Elsa siihen tippunut, vaan kierroksi tuli lisää mutta Jimmy sai sen houkuteltua omaan kopperoonsa lupaamalla sille koko pussillisen. Elsan oven sulkeuduttua, kuultiin yhden säkeistön verran virrestä “On väkevä sun voimas” mutta se katkesi melkoiseen jyähdykseen, Elsalta todennäköisesti lähti sokat polvista ja se kaatui ryhmysauvansa kanssa eteisen lattialle mutta sanoin äijille että no worries, olen nähnyt horon menevän kierimällä koko rappusten mitan eikä vanha raukee ole moksiskaan pikku kolhuista mitä graniitista tehdyt raput aiheuttavat osteoporoosin raiskaamaan luustoon. On siis tosi sitkeä vosu, etten sanoisi.

Mutta joo, porukka kertoi että olivat olleet lähistöllä (Puolassa) salaa kuuntelemassa ja kuvaamassa sen yhden ilmansuunnan toimintaa ja olivat sitten päättäneet tulla haastattelemaan mua koska aavejauhot olivat saaneet hyvän vastaanoton filmimoguleilta ja olis tarkoitus että jos taas leipoisin jotain. No, sanoin harkitsevani asiaa, samalla kun menin keittiöön hakemaan toissailtana valmistunutta Papuska-hernerokkaa koska nälkä oli kova, kysyin myös tyypeiltä että maistuuko mutta ilmeisesti eivät ole tottuneet suomalaiseen papusoppaan koska kysyivät että miksi sä syöt tuota vihreää mönjää. Yks jopa ehti laittaa Instaan jonkun vitun shortiesin “finnish man eat green shit” mutta onneks näin ja sanoin että mikäli et heti poista tota, niin noi sun hampaissa olevat laminaatit lähtee lennolle. Poistihan se, ulkonäkökysymys kun on heille tärkeä. Jatkettiin siinä juttua ja tietäähän sen, koko päivän kun menee kahvilla ja nortilla ja sitten kun vetää kaks kulhollista papuskaa, niin alkaahan se pierettämään. Mulla on semmonen henkilökohtainen päätös että niin kauan kun ollaan mun kämpässä, niin minähän päästelen jos siltä tuntuu ja yllätyksekseni nämä amerikkalaiset eivät olleet lainkaan pahoillaan, vaan porukan jonkin näköinen pomo George sano tälle äänimies-Jimmylle “Volume up!” ja nyt keskustelu sai ihan uuden käänteen. 

Jimmy lykkäs sen karvaturrin näköisen mikin mun rectumiin kiinni ja sanoi “let it all out”, ihan niin kuin mua ois tarttenut käskeä. Puhuttiin varmaan kaks tuntia ja Jimmy äänitti koko session, sanoivat että tästä äänitallenteesta tulee ihan sairaasti hilloa jos he saavat käyttää tätä eräässä toista maailmansotaa käsittelevässä dokumenttisarjassa. Minä siihen että mitä helvettiä suomalainen pieru kuuluu sotimiseen, niin hyö tuumas jotta röpöreikäs soundi on ihan M 55 - konekiväärin ääni, täysin identtinen. Eikä siinä vielä kaikki, Bob, valomies kysyi että voisinko päästää vielä yhden turauksen silleen että näyttäisin sytkärin liekkiä persläven edessä ja minähän tein niin. Saatanallinen, about puolitoistametrinen, lepattava liekki yhdistettynä todella bassovoittoiseen papatukseen sai äijät sekoamaan. “More! More!” ne huusi joten ei siinä auttanut kuin hakea kuppi mokkaa ja uus kipollinen papuskaa. Noin kolmen vartin liekkien ja röpinän jälkeen sanoin että nyt piisaa, mun on mentävä suihkuun ja avattava joka läpi tästä kämpästä koska täällä haisee. Oikeesti, haisi sen verran että se tulilatva jonka taannoin sain systereiltä, hyppäs ruukusta ja soitti itselleen taksin. Äijät olivat yksimielisiä siitä että mun rupsukkaisen papatus yhdistettynä välähteleviin liekkeihin, on parasta mitä elokuvahistorian tehosteissa on koskaan nähty.

Summa summarum: amerikkalaiset ystäväni lähtivät aavistuksen kaakaburralta tuoksahtavina, mutta selvästi onnellisina tallenteidensa johdosta ja George sanoi lähteissään melko vapisevalla äänellä että kuule, nyt ropisee niin paljon taaloja ettei koskaan amerikkalaisessa elokuvatuotannossa. Saas nähdä kuinka käy mutta jos menee hyvin, niin sanonpahan vaan että syökää papuskaa, sillä tienaa.

Ps. Tämä huomiseksi lupaamani postaus tulikin jo nyt kun huominen näyttää epävarmalta.

Apotti

Papuskaa, Connectia ja muita kiireitä

 Damn, on nämä Luostarin päivitykset hieman kärsineet koska nyt on menossa vaihe jossa kiirettä riittää. Sanonta "ihminen aiheuttaa itse stressinsä", pitää kieltämättä monesti paikkaansa mutta minä en ainakaan kykene aina järkkäämään/multitaskaamaan asioita koska elämässä on muuttujia. Nytkin olen tilanteessa jossa pitäisi tehdä yhtä projekti kiivaasti, mutta samaan aikaan pitäisi saada ransu huoltoon koska se saa lähteä kunhan se on kaikin puolin kondiksessa, vaihdan pienempään (todennäköisesti Ford Connect), koitan saada järjestettyä yhden asian verohallinnon kanssa, on perikunnan asioihin liittyviä juttuja ja kolmen pitkäaikaisen palvelun/yhteistoiminnan lopettaminen joihin ei voi vain ilmoittaa että mä lähden nyt. Tuo uuden autonkin katseleminen vaatisi oman aikansa ettei mene suin päin ostamaan ensimmäistä vastaan tulevaa koska kyse on kuitenkin pitkäaikaisesta hankinnasta jonka soisi olevan sellainen ettei heti tarvitse tonnitolkulla laittaa rahaa remontteihin.

Rakennusalalla, kuten varmasti monella muullakin, on vaan todella vaikea sovittaa poissaolonsa esim. viikon päähän sillä tilanne niin sanotusti elää ja viivettä tai muutoksia aikatauluihin voi tulla vaikkapa kaivinkonekuskin osalta, sähkärin, putkarin tai oman itsensä osalta joten vasta sitten kun asiat ovat siinä mallissa ettei akuuttia kiirettä ole, voi jäädä päiväksi tai jopa kahdeksi pois ja keskittyä hoitamaan omia asioita. Tästä samaisesta syystä on enemmän kuin hankalaa sopia tapaamisia jotka ulottuvat seuraavaan viikkoon tai pidemmälle. Myönnän että minulla olisi paljon opittavaa asioiden järkkäämisestä, mutta näillä opeilla ja näiden muuttujien kanssa nyt mennään.

Sentään ehdin tehdä....vale. Piti sanomani että tein kahden Papuska-pussin verran hernekeittoa eli että sitä riittää Uotilan lapsillekin, mutta oma osuuteni oli siinä että laitoin herneet likoamaan edellisenä ilta ja kun tulin töistä, niin eräs hyvä ja rakas ystäväni tuli keittelemään papusopat kaikkine oheistoimintoineen loppuun. Minä menin suihkuun kun hän aloitteli ja juotuamme kahvit, hän meni jatkamaan kokkailua ja mä nukahdin sohvalle ja heräsin siitä myöhemmin illalla. Ystävä oli keitellyt rokat valmiiksi, tiskannut astiat ja oli luonnollisesti lähtenyt himaan koska ei ole mitään hohtoa viettää iltaansa kuorsaavan raadon kanssa. Tottakai soitin hälle herättyäni, kiitin kaikesta ja sanoin että mikset potkinut mua ylös mutta hääp sanoi ettei raaskinut kun tietää nämä mun univaikeudet. Harvassa ovat tällaiset kamut ja saa kyllä olla tosi kiitollinen kun omistaa tällaisen ystävän.

Mitäs muuta, ei niin mitään muuta. Olen ihan pihalla maailman menosta, en ole pahemmin lueskellut uutisia ja koska sosiaaliset ympyräni ovat nolla, niin tässä on menty täydellisessä usvassa työpuheluita lukuunottamatta, joten tämä jää tynkäpostaukseksi tällä kertaa, huomenna jos päivän aikana systeemit menee putkeen, niin sitten täytyy paneutua paremmn Luostarin asioihin ja tapahtumiin koska tästä on hetken kuluttua lähdettävä maakuntaan ja sieltä kotiutuu sitten joskus.

Kaikille kuitenkin oikein hyvää viikonalkua ja itse viikkoa, olkoot tuulet leppeät (vaikka täällä on ihan perse keli tällä hetkellä) ja lutviutukoot asiat parhain päin.

Apotti

Tamperiis mustkyrsäs ja Tesomii salelinnatuomios

 "Bal sehgr el semet vami'r malhesim bag saam", muinaisarameaa joka on vapaasti käännettynä "vaikka kuinka kylvämme, voimme olla varmoja että neljäkymmentä pinnaa sadosta menee vituiksi". Ei sillä että nabatealaiset ja muut Pal Somosin laaksossa asuneet olisivat olleet pessimistejä, vaan se että he jo aikojen alussa tajusivat sen että vaikka luulet olevasi kuinka näppärä missä tahansa, niin reisille menee ja that's it. Se oli heille todella tärkeä elänänohje jota he noudattivat uskollisesti siihen asti kunnes Mechelininkatu muutetttiin yksisuuntaiseksi. Viimeisimmästä ei ole vahvistettua tietoa mutta hyvä ystäväni, eräään etelän suomen suht saatanan ison kauppunginmuseon amanuenssi Jyrki Jyyrkhenau sanoi mulle näin kun eilen soiteltiin. Sen tiedän eteläsuomessa on joku iso kaupunki, mutta en tiedä onko siellä museoita ja ja onko Jyyrkhenaun Jykä todellinen vai joku muun näistä hallusinaatioista.

Meinaan, havahduin tähän paralleelimaailmojen ja oman mailmammme sekoittumiseen kun olin ystäväni kanssa (ei Jyyrkhenau) kävelemässä ja hän alkoi kertoa kokemuksistaan Tampereen kasvtitieteellisessä puutarhassa. Lähtökohtaisesti ihan paskaa koska Tampereella on tasan kaksi juttua mikä kasvaa: Tapolan mustamakkara (tamperiis mustkyrsäs) ja Tesomalla hippaheinä (tesomis salettilinnatuomios). Siellä mitään kasvitieteellistä ole koska jos näin olisi, niin Arno Kasvi ei olisi ostanut velaksi kaksiota Järvenpäästä, vaan olisi muuttanut Linnainmaalle jossa on jaa vähän sairaalloisesti kukkasista kiinnostuneiden hoitokoti. Aamupalan jälkeen siellä alkaa hoidot sillä että vedellään hortensiapuskalla päin näköö että heikompaa hirvittää ja rohkeampaa sudettaa.

Mutta, tämä ystäväni kävelyreissulla alkoi tarinoimaan jostain velaksi ostetusta ulkomaan matkasta, missä lie itäeuroopan joo joo - valtiossa olivatkaan sitten poikenneet mutta räähkä sanoi että hääp oli haltiossaan katsellut maisemia.

Okei, katselin tätä jumalan luomaa kirousta maan päälle hetken aikaa ja odotin että hänessä olisi tapahtunut jotain fysiologisia muutoksia mutta ei. En tiedä että pystyikö tämä geneettinen poikkeama salaamaan asian/muutokset mutta se on ihan sama koska jo mietitään sanontaa "Katselin haltioissani", niin se tarkoittaa mahdollisesti kahta asiaa;

1. Kyseinen henkilö on katsellust haltioissaan tapahtuneita muutoksia (pituus?, paino tai jotkin muut selkeästi havaittavat seikat) ja edelleen, kuinka monella meistä on omia haltijoita? Olisihan se reteätä sanoa että kävin Legolasin kanssa eilen kaljalla mutta kun homma ei oikeasti mene niin, ensinnäkin uskon ettei mahdolliset haltiat ole kovia ryyppymiehiä koska uskon heidän olevan lähinnä manifestoituneita demoneja.

2. 2. Jos tarkastellaan lähemmin em. sanontaa, niin katselin haltisoissani, tarkoittaa sitä että kyseinen kertoja kärsii a) pahasti jakautuneesta persoonallisuudesta ja b) tästä ominaisuudesta johtuen hän pystyy sulautumaan lukuisiin, häntä ympäröiviin haltioihin koska haltioista käytetään nimenomaan monikkomuotoa "haltiossani". Niin että missä mennään, nyt on ollut niin perkeleen kiirettä että en ole ehtinyt olemaan blogistaniassa, puhumattakaan Luostarista ja se risoo todella paljon. Joka tapauksessa olisin kiiollinen jos joku muu jakomielitautinen on linjoilla ja vois selvittää mulle että minun mun tulee suhtauta tänän haltia-tyyppiin? Mullahan on kyllä valtuudet kirjoittaa M1 - lähete vai odottelenko vielä?

Kuitenniin paljon pusuja teille, mun täytyy mennä imuromaan moottorisahan lastut navastani ja suihkussakin olis kiva käydä.

Rallivenäjäksi loppuun "ja lbulju tibja"

Apotti

Squeezy oldies against society ja hikiset TUC-keksit

 Joo-o, tulin just himaan ja voin sanoa että voi vattu mikä päivä. Ensinnäkin kyllästin lauta - ja lankkutavaraa kyllästymiseen asti, Pinotex ja sävy oli neljä viikkoa yli mennyt edamin pala, sellainen hyvin vihertävä olematta kuitenkaan räikeän vihreä. Kaiken lisäksi mulla oli paskat hanskat - oma vika - ja se kyllästysaine tuli niistä läpi ja nyt mä oon niin helvetin kyllästynyt - ihan kaikkeen. Oikeastaan tää ketutus alkoi puolen päiviän jälkeen kun kävin työmaata lähellä olevassa kahvilassa evästämässä. Kaikki meni ihan ok siihen asti kunn istuin pöytään, en voi sille mitään että olen saatanan vanha ja mun faskiat on niin kuivat ja kireällä muutenkin että ne narisee ihan perkeleesti. Ei ole muuten ainoa mikä mussa natisee, en tiedä että onko yleistä kun ikää tulee, niin ihon kosteusprosentti on nolla? Sain joka tapauksessa paheksuvia katseita ja paljon.

Kävin ostoksilla eräässä ostoskeskuksessa ja siinä kassojen jälkeen istui semmonen ylimeikattu horo tosi mairea hymy kasvoillaan, muijan olis löytänyt sokeakin koska se ei tuoksunut, vaan haisi Yves Saint Laurenin vanhalta "Go away from me"-tuoksulta mikä on kielletty kaikissa muissa sivistysvaltioissa paitti suomessa. No eipä mitään, räähkä viittilöi luokseen ja koska selkää juili, niin menin piisamin syötin tykö ja istahdin tarjotulle jakkaralle. Ruiskurppa kysyi että kiinnostaako oma iho, johon vastasin että niin kauan kun se on läskien peittona johon tää ongelmajäte sano että ei, kun tarkoitin että kiinnostaako teitä oman ihonne kosteusprosentti? Bingopalkinto katteli vähän vinoon kun vilkaisin ympärilleni että onko täällä meitä muitakin koska en ole tottunut siihen että mua teitillään, yleensä tulee pesismailasta tai haulikosta mutta hämmennykseltäni kykenin vastaamaan että tokihan tuo kun on ollut niin saatanan kuiva kesä.

Akka kehotti ottamaan parista rautatapista kiinni jotka oli kytketty leivänpaahtimen ja matka-tv:n risteytykseen ja sano että puristakaa hetki, niin laite ilmoittaa teille prosenttinne. Aparaatti vinkui ja vilkkui mutta koska hommasta ei tuntunut tulevan lasta eikä paskaa, sanoin susikarkotteelle että eiköhän tää ollut tässä mutta vanha kiertopalkinto käski jatkamaan puristamista ja minähän puristin. Lopulta näyttöön tuli teksti: "Mittausta ei voitu suorittaa koska kyseessä on vainaja".

Turha kai kertoa että otin nokkiini, toki tiedän että parhaat vuodet ovat takanapäin mutta että vainajaksi haukutaan ja vieläpä jonkun kiinalaisen himmelin toimesta, niin se menee vittu jo vähän liian pitkälle.

Tosin ei ollut ensimmäinen kerta kun mua arvosteltiin, tästä ei ole pitkää aikaa kun oli jokunen kamu kylässä ja katteltiin suoratoistolta yhtä leffaa, aina kun tuli keittiöstä jonne oli järjestänyt pikku naposteltavaa (ylipäiväyksellä olevia TUC-keksejä ja yhteen kaapin oveen olin laittanut lapun "parasta TUCin päällä on oma ylähuuli"). Ihan sen takia ettei mulla ollut muuta, kuten ei muillakaan kerroilla. Kahveeta oli, olin pakannut vanhoja EuroShoppereita Juhlamokan pakkauksiin, ostin niitä meinaan Hämeenlinnan vahinkovarastolta josta saa kaikkea ihan järjettömän halvalla sen takia, että jos esim. jossain kaupassa (isommassa) on tulipalo rakennuksen toisessa päässä, niin kaikki tuotteet menee uusiksi ja niitä myydään just Hämeenlinnan kaltaisissa mestoissa. Voitte vaikka googlata jos ette usko. Olen ostanut farkkuja, elintarvikkeita ja kaikkea muuta sikahvalvalla eikä ne edes haise savulle, kyseessä voi olla tietty vaikka vesivahinko tms. mutta itse tuotteet ovat ok.

Okei, kun siis tulin keittiöstä täydentämästä ihan paskaa tuc-lautastani, niin tyypit sano että voitko kelata vhän taaksepäin ja mä kysyin että miks? No kun sä nariset ihan saatanasti eikä kuultu mitä toi tyyppi sanoi. No voi vittu, siinähän on tekstitys sitä varten että pysyy kartalla missä mennään, mutta mä olen aika herkkä ryhmäpaineelle joten mä kelasin koko saatanan leffan alkuun. Ei sekään ollut hyvä.

Mä olen myös perustanut maailmanlaajuisen "Squeezy oldies against society" - järjestön mutta sitä ei ole otettu maailmalla hyvin vastaan. Jäseniä kyllä on pilvin pimein mutta esim. venäjällä mä olen muka ulkomainen agentti ja toisaalla Homeland Security sano että se on kuule sun ihan turha hakea enää minkäänlaista viisumia tänne meille. Enää sen takia, että olen aikaisempina vuosina saanut VF - viisumin (Vajakit First) ja se on voimassa aina yhden vuoden mutta ei näköjään enää.

En edes tiedä miksi kirjoitin tämän, varmaan on sen verran kyllästysainetta verenkierrossa että tulle avauduttua liikaa mutta mä käyn nyt suihkussa, syön yhden pussin Mummon muusia kuiviltaan ja jahka saan elvytettyä itseni, palaan tänne koska uskon että te penteleet ette ole olleet ihmisiksi.

Apotti

Amerikkalaista horror-usvaa vai talkkunaa?

 Olin pari päivää ihan punkan pohjalla, en tiedä miten toi selkä taas niksahti sellaiseen asentoon etten kyennyt tekeämään mitään, vessareissuja lukuun ottamatta. Nekin piti tehdä niin, että heti kun elimistö antoi pienimpiäkään merkkejä, niin oli lähdettävä hiihtelemään toilettia kohti. Nimenomaan hiihtelemään koska ei kyennyt nostamaan jalkoja kuten kävellessä on tapana tehdä. Näitä sattuu aika ajoin ja vaikka kipu on jotain mitä en toivo kenellekkään, niin siinä on pää kovilla kun tuijotat kattoon ja mietit että kauankohan tällä kertaa tää helvetti taas kestää. Se siitä, tällä kertaa se on ohi ja hyvä niin.

Puhelinta tuli plärättyä, lähinnä uutisia jotka ovat sitä samaa kuten tähänkin asti, en jaksa enkä todellakaan viitsi lukea turhien julkkisten viimeisimmistä parisuhdekäänteistä enkä muustakaan vastaavasta joten loppupelissä kaikki kiinnostava on äkkiä luettu, vaikka lukeekin itse artikkelit eikä pelkkiä otsikoita kuten monet tekevät ja sitten mesoavat kaiken maailman foorumeilla "asioita seuraavana henkilönä". Sähköposteja oli tullut tuttuun tapaan ison veden takaa eli uudelta mantereelta jonka viikingit löysivät vitun paljon aikaisemmin kuin Christopher. En tiedä mikä villi muutamalla elokuva-alaan keskittyneellä tuotantoyhtiöllä on lähestyä Luostaria ja kysellä että nyt kun alkaa useita tuotantoja, niin olisiko mahdollista että Luostari toimittaisi heille usvaa. Kyllä, luit aivan oikein, usvaa eikä mitä tahansa usvaa, vaan amerikkalaistyylistä horror movie - usvaa. No mitä helvettiä, jos pitäisi toimittaa jotain amerikkalaistyylistä, niin mitä perkelettä sitä suomesta kyselee?

Okei, tässä saattaa olla syynä se että mulla on YouTube-kanava mutta ei siis tosiaankaan Luostarin nimellä, vaan ihan toisella joka jääköön nyt tässä mainitsematta koska se ei ole minkään väärti. Kyseisellä Y-putki tilillä julkaisen silloin tällöin safkaan ja safkan tekemiseen liittyviä videoita, lähinnä sellaisia että "älkää jumalauta tehkö näin", ja toinen suosittu tai oikeastaan kaikki "(sensuroitu) paistokset"-nimikkeen alla olevat videot ovat hurjan suosittuja koska kahta lukuun ottamatta, niissä esiintyy pelastuslaitoksen väkeä ja onpahan parissa videossa ambulanssikuskit ja muistaakseni viidessä myös poliisi.

Viime mainitut ovat aika rajuja, yhdessäkin leivon pullaa eli tarkoituksenani oli tehdä kymmenkunta pitkoa mutta kun uunissa ensimmäisenä olleet neljä pitkoa syttyivät tuleen, niin ensin tuli pelastuslaitos, sitten ensivaste ja lopulta poliisi. Siinä oli pieni väärinkäsitys koska kun uunissa olevat liekit oltiin saatu taltutettua, niin aloin "hätistämään" savua ulos parvekkeen avonaisesta ovesta kädessäni olleella taikinaklimpillä. Tai no vitut se mikään klimppi ollut, olin juuri muotoillut taikanasta neljä pötköä tarkoituksenani ryhtyä letittämään pitkoa kun ne saatanan sirvakat syttyivät palamaan uunissa ja en muuten tiedä että oliko vika taikinassa vai ryhtevässä kardemumman käytössä, mutta jumalaisee ne käntyt paloivat todella kirkkaalla liekillä. Joka tapauksessa sekä pelastuslaitoksen väki sekä ensivasteen porukka tunsivat olonsa uhatuiksi, kun lähestyin heitä "jokin jumalattomalta tekokyrvältä näyttävä" kädessäni. Tuo kuvaus on suoraan kuulustelupöytäkirjoista jotka sain luettavakseni oikeudenkäynnin jälkeen. Aika äkkiä oli saanut etälamauttimesta ja kädessäni ollut taikinaletti jysähti olkkari tapettiin, jääden siihen kiinni kun en ollut kerinnyt oikein jauhottamaan sitä vai miksi vituksi sitä sanotaan kun laitetaan jauhoja ettei se taikinamälli jää käsiin kiinni. Eniveis, minä poliisilaitokselle, ensivaste lähti pois ja pelastuslaitos jäi vielä tuulettamaan kämppää. Nauratti kun seuraavana päivänä pääsin pois kyttikseltä ja se perkeleen taikinaloiro oli vieläkin Urho Kekkosen muotokuvan vieressä. Huomasin että molemmissa oli samaa, ajatonta kauneutta koska mun taikina kiilsi hyvin samaan tapaan kuin Urho-vainaan kalju.

No joo, tää meni taas vähän sivuun aiheesta eli palataan siihen horror-usvaan. Joo, mä tein kerran olikohan ne sämpylöitä..niin tosta ohrajauhoista tai en minä tiedä mitä ne oli, mutta ihmeen harmaata se jauho oli. Mullahan on tapana yhdistellä eri jauhopussien loppuja sellaisiin muoviastioihin, tiedätte kyllä ne kirkaat pöntöt joissa on joko semmonen pieni luukku tai auki pyöräytettävä reikä/luukku josta se jauhon kaataminen käy kätevästi. Sanon tähän väliin äkkiä semmosen tapauksen että mulle tuli yökylään yks uskovainen tyttö, me oltiin ihan kiltisti, mä nukuin olkkarin vuodesohvalla ja se toisella, semmosella mistä saa vedettyä sen laatikon auki ja katteltiin telkkaria. No mutta, ennen tämän likan tuloa mä pengoin kaappejani kun oli ihan tajuton nälkä ja huomasin yhden pöntön ja jostain kumman syystä mä luulin tai olin muistavinani että siinä on talkkunajauhoja. Ei muuta kuin kulho täyteen ja piimää perään ja annoin mennä ääntä kohti. Aika pian sain huomata ettei ne mitään talkkunajauhoja ollut koska maha alkoi turvota aivan helvetisti ja tietty pieretti järjettömästi kun ne jauhot turpos ja voi olla että siinä oli hiivaakin joukossa koska se maistui aika paljon hiivalle. Tilanne paheni iltaa myöten ja yhdessä vaiheessa en kyennyt muuta kuin pyytelemään likalta anteeksi kun perse raikasi ja mä valehtelematta leijuin about 80 senttiä irti sohvasta.

No se tyttö pelästyi silmittömästi ja en tiedä onko kirkolla joku oma ensivasteyksikkönsä saatanan torjuntaan, mutta pian mun vuodesohvani vieressä on pajattamassa kuusi eri äijää, kaikki uskontokunnat edustettuina ja ne vihmoo litratolkulla holy wateria mun päälleni. Meni käämi, sanoin kauhtanaporukalle että kai te saatana tiedätte että mun pitää herätä puol viis ja lähteä töihin ja sitäpaitsi kuka korvaa tän sohvan? Mun ei olisi pitäny käyttää saatana-sanaa närkästyneessä kommentoinnissani, koska holy waterin vihmominen vain kiihtyi ja pian mä olin kuin uitettu koira. Onneksi ne lopetti siihen, mitä nyt pari ave mariaa ja pater nosteria + se yks vitun woodoo-pappi sytytti saatanallisen salvia-puskan palamaan ja hiihteli se kytevä risukasa ympäri kämppää. Tää firma meinaan haisi ihan perkeleen pahalle monta viikkoa sen jälkeen ja palovaroitin piippas jatkuvasti vaikkei siinä oo ees pattereita. Hemmojen lähdettyä tuuletettiin tytön kanssa ja jatkettiin Ensitreffit alttarilla- ohjelman katselua joka muuten on niin paska ohjelma ettei paremmast väliä.

Sori taas, lipes vähän pitkäksi toi muistelu mutta joo, kun tein niitä sämpylöitä, niin mulla oli tuttuun tapaan koko kämppä täys jauhopölyä joka kyllä näytti omaankin silmään aika taianomaiselta koska mun kämppään osuu ilta-aurinko (ja aamu-,päivä-,iltapäivä-,ilta- ja yöaurinko joten täällä on aika helvetin kuuma riippumatta vuorokauden-tai vuodenajasta) ja se taikinapöly leijaili kuin hidastetussa filmissä. Mä näin jopa kärpäsen jättämän vanan kun se yritti lentää sen jauhopilven läpi ja ilmesesti tämä kohta siinä mun videossa on päätynyt jonkun elokuvatyypin silmiin ja siksi kyselevät että voinko toimittaa horror-usvaa kun kuulemma savukoneilla ei saa samanlaista efektiä aikaiseksi. Taidan muuten lähettää muutaman pussin noita mun sekotusjauhojani koska tykkään tukea indipendent-tuotantoja tai nii mä ainakin luulisin koska en ole kuullut sellaisista kuin joku Paramount Pictures tai Warner Bros. Onkohan toi jälkimmäinen joku veljesten pystyyn laittama kellaristudio missä ne kuvaa Blair Witch - tyyppisiä leffoja? Mene ja tiedä, maailmassa kun on kaikki mahdollista. Tämmöstä tällä kertaa, huomenna on kuulkaa jo torstai ja mulla ois lauantaina jotkut Bar Mitzvah - juhlat. Tiiättekkö saako tossa Mitzvah- baarissa väkeviä vai onko se ihan vaan B-oikeuksilla varustettu mesta? Googlen Maps muuten ei oikein tunnut löytävän kyseistä baaria eli on varmaan taas soitettava kutsun lähettäneelle ja sanottava että koittaa saatana laittaa osoitteen jos kerran johonkin outoon baariin käskee. Okei, paljon olen aikoinani ryypännyt mutta en sentään minäkään joka baaria tunne. Täytyy mennä suihkuun ny.

Apotti

Hulkkosen äiti ja 18000:n kanan plääni

 Hulkkosen äiti soitti. Puhelu oli hyvin yksipuolinen, kuuntelin vanhan Kaisan valitusta siitä että miksi korkeimmat voimat rankaisevat häntä eräistä pikkujouluista joissa hän oli osallisena kuusikymmentä kaksi vuotta sitten. Siellä illan edetessä munatotia ja vähän muutakin oli mennyt ryhtevästi, kuten Kaisa asian ilmaisi ja kuinka ollakaan, hän pamahti paksuksi. Hulkkoselle Kaisa ei ole koskaan kertonut kuka Hulkkosen isä on, ja vannotti minuakin pitämään turpani kiinni. Kaisa joka on aika suorapuheinen, sanoi että hän oli jo jonkin aikaa tuntenut firman mainososastolla työskentelevään Kuusistoon, komeaan ja kroppansa kunnossa pitävään mieheen seksuaalista kiinnostusta. Kaisa ei niinkään välitä henkisestä puolesta sillä hän joutunut saattamaan haudan lepoon kolme aviomiestään ja ahkerana, pitkää päivää tekevänä yksilönä hän töistä tultuaan kävi suihkussa, söi ja saattoi katsella hetken aikaa televisiota ennen nukkumaan menoa mutta monesti päivä meni niin pitkäksi ettei hän jaksanut aina edes syödä, vaan kaatui sänkyyn suihkusta tultuaan.

Mainittakoon tässä että jokaisen aviomiehen kuoltua, Kaisa viipyi kolmesta päivästä jopa viikkoon poliisiaseman tiloissa koska miesten kuolemat olivat kaikkea muuta kuin luonnolliset. Ensimmänen, Väinö nimeltään, oli hävinnyt yht'äkkiä ja poliisin tullessa selvittelemään Väinön kohtaloa, pöydällä oli vieläkin Väinön soppalautanen joka oli kuuma ja oudommaksi tilanne meni sillä lattialla ei ollut mattoja ja näytti siltä kuin se olisi pesty hetki sitten. Näin ollen heräsi kysymys että mihin Väpä oli mennyt, kesken ruokailun? Kohtalo jäi arvoitukseksi niin poliisille kuin kaikille muillekin, tosin aikojen päästä sutari oli ihmetellyt leivinuunia rassatessaan että miksi tuhkan joukossa oli paljon messinkinappeja ja pala lasia, joka muistutti halpis Specsavereitten vasempaa linssiä. Lähes muodottomaksi mennyt mutta oli kuitenkin tunnettavissa.

Aviomies nro 2, Kauko Valtteri Suhonen taasen oli mätkähtänyt rintamamiestalon toisen kerroksen ikkunasta suoraan alapuolella olevaan kivikkoon. Poliisien tullessa jälleen samaan taloon kahden vuoden tauon jälkeen, epäilykset heräsivät taas koska lattialla oli lakanasta tehty köysi jonka toinen pää oli kiinni huoneessa olevan sängyn jalassa mutta toinen pää, se mikä oli sijainnut Kaukon vatsan ympärillä, lojui lattialla ja näytti kuin siltä kuin sitä oli leikelty saksilla. Oletettua, saksittua loppupäätä ei kuitenkaan löytynyt mistään, ei edes alhaalla olevasta kivikosta. Tällä kertaa Kaisa oli kuulusteluissa viikon. Suhonen, joka toimi erään firman työsuojeluvastaavana, oli tunnettu siitä että hän meni välillä yltiöpäisyyksiin myös vapaa-ajalla, oman sekä muiden turvallisuudesta huolehtimisen kanssa ja toisekseen, Suhonen pelkäsi korkeita paikkoja eikä olisi missään nimessä luistanut työturvallisuudesta pestessään ikkunoita reilu neljän metrin korkeudessa koska Suhonen puhdisti joka kerta myös ikkunoiden ulkopuolella olevat vuorilistat ja vesipellin joten hän joutui hieman kurkottelemaan tyhjän päällä. Lisäksi Suhosen paidan selkäpuolella oli selvästi havaittavissa kaksi kämmenen kuvaa ja kuinka ollakaan, Kaisa väitti tehneensä tapahtumahetkellä keramiikkatöitä talon ensimmäisessä kerroksessa.Todisteita ei kuitenkaan ollut riittävästi ja Kaisa vapautettiin.

Kolmas aviomies, sähköasentaja Matias Surakka, heitti veivinsä oltuaan vaihtamassa talon vanhaa sulaketaulua uuteen. Surakka tunnettiin pilkun nussijana joka teki kaiken by the book ja näin ollen poliisi uskoi hänen tehneen tarvittavat turvajärjestelyt irroittaessaan taloon tulevan syöttökaapelin mutta jostain syystä siinä kulki virta ja sähköisku oli sen verran raju ettei Surakan piloille ryypätty sydän kestänyt sitä ja hän nuukahti niille sijoilleen. Tällä kertaa Kaisa viipyi poliisiasemalla neljä vuorokautta ja Kaisan omien sanojen mukaan häntä kuulusteltiin tauotta, 24 tuntia vuorokaudessa samoin kuin aviomies kakkosenkin kohdalla. Tuloksetta, tapaus merkittiin kirjoihin työtapaturmana. Kaisa oli tottunut valvomaan ankaran työnteon myötä, normaalisti hänellä oli kolme työpaikkaa mutta eräänä vuonna jopa neljä, kun Hulkkoselle piti hommata hammasraudat mutta johtuen Hulkkosen astetta rujommasta ulkomuodosta, ne piti modata piisaminraudoista koska normi hammasraudat olisivat näyttäneet Hulkkosen leegoissa lasten junaradalta eikä niistä olisi ollut mitään hyötyä.

Kyseisenä vuonna Kaisa aloitti työpäivänsä yhden aikaan yöllä jakamalla päivän aviisia sen tilanneille ihmisille, sitten hän polki pyörällään 18:sta kilometrin päässä olevalle maatilalle jossa hän teki lomittajan hommia, sieltä suoraan tehtaalle ja kotimatkalla hän poikkesi kuudessa eri paikassa joissa hän toimi henkilökohtaisena avustajana. Kun ne oli tehty, niin taas piti mennä maatilalle iltalypsyt tekemään ja sieltä suoraan kotiin laittamaan Hulkkoselle joka oli vielä tuolloin pieni poika, jotain mämmiä ettei poika kuolisi nälkään. Näin ollen hän pääsi nukkumaan 23.40 ja taas aamuyöstä sama rumba päälle joten Kaisasta voisi käyttää termiä "bad ass bitch". Palatakseni vielä Kaisaan ja hänen välinpitämättömyytensä käydä henkeviä keskuteluita vastakkaisen sukupuolen kanssa, hän kysyttäessä vastasi ettei jaksa enää iltaisin kuunnella niiden vajakkien kitinöitä, niitä kun ei ole älyllä siunattu ja artikulaationkin kanssa on vähän niin ja näin. No, se siitä.

Kaisan soitto koski Hulkkosen uusinta tempausta, hän oli nimittäin törmännyt netissä kananmunien tuotantotapoihin, niitähän on ihme vapaan kanan munat (siis munat vai kananmunat, häh?), on luomumunia ja virikkeellisiä munia mutta Hulkkonen oli ihastunut tähän vapaan kanan munat -metodiin ja koska Hulkkonen on Hulkkonen, niin mikään ei ole normaalia tai edes lähellä sitä. Ensinnäkin hän oli valehdellut Kaisalle, omalle äidilleen että on saaut myyntiedustajan paikan jostain isosta firmasta ja nyt tarvittaisiin kipeästi omaa autoa joten mitä jos hän myy jokusen hehtaarin äidilleen kuuluvaa metsää? Vittuuntunut ja väsynyt Kaisa oli todennut että okei, myy muutama hehtaari ja osta auto mutta häivy siitä vinkumasta. Hulkkonen teki työtä käskettyä ja oli tietenkin luonnollista että muutama hehtari muuttui 120:ksi hehtaariksi minkä johdosta Kaisa sai pahemman luokan paskahalvauksen. Parin hajusuolakilon ja muiden elvytysyritysten tuloksena Kaisa oli saatu tajuihinsa ja Hulkkonen oli käynyt heti selittämään että myyntitapahtumassa ostaja (UPM) oli tehnyt kirjaamisvirheen ja aiotut 12:a hehtaaria oli muuttunut 120:ksi eikä häntä tulisi syyttää toisten virheistä.

Ehkä Kaisa olisi selvinnnyt tai ottanut kaiken paremmin mutta kun Hulkkosesta puhutaan, saaga ei suinkaan loppunut tähän. Hulkkonen oli ostanut 18000 kanaa ja vapauttanut ne kotitilaa ympäröiviin metsiin. Kaisan kerronta katkesi tasaisin väliajoin kuuluvaan pulputukseen ja arvasi että olisin kysynyt kuitenkin, joten hän kertoi vetävänsä kolmen tähden Jaloviinaa joita hänellä oli jemmassa kolme lekkeriä. Kaisa sanoi ettei kaikkia kerralla, hän vetää tämän lestin nyt samalla kun tässä jutellaan ja loput kaksi sen jälkeen kun hän päästää ilmat pellolle siitä vajakista. Rajua puhetta äidiltä omasta pojastaan mutta mä ymmärrän Kaisaa. Kuvitelkaa jos teillä olisi lapsena F5 - luokan hurrikaani jonka älykkyysosamäärä on pakkasen puolella, niin ei mikään ihme jos palaa käämi eikä varsinkaan Hulkkosen tapauksessa jonka tuhovoima on samaa tasoa kuin tällä hurrikaanilla. Kaisa jatkoi, kertoi että nyt siellä juoksee pitkin metsiä poliisi, Hulkkonen, armeija, VAPEVA ja lähemmäs 300 muuta vapaaehtoista.

Kaisa kertoi löytäneensä Hulkkosen työpöydän laatikosta täysin kipeitä suunnitelmia kuten se, että Hulkkonen aikoi jalostaa kanat niin etteivät ne muni kuin kerran vuodessa mutta sitäkin enemmän. Muninta ajoitettaisiin pääsiäisen pyhien kanttiin jolloin Hulkkonen tarjoaisi hurjan pääsiäisriehan jossa kakarat vanhempiensa kera osallistuisivat suuren munajahtiin ja näin munat tulisi kerättyä kaikkialta lähimetsistä ja vähän kauempaakin. Markkinointitempausta varten munilleen, siis kananmunilleen, Hulkkonen oli suunnitellut MunTiki - purjehduksen jonka hän tekisi Turusta Tukholmaan. Ensin piti vaan imeä tyhjäksi 9877 kananmunaa mikä Hulkkosen laskelmien mukaan riitti pitämään hänet pinnalla ja jotka hän liittäisi kontaktiliimalla yhteen ja näin hänellä olisi munainen versio KonTikistä ja hän pääsisi Heyerdhalin rinnalle suurien seikkailijoiden kuolemattomalle listalle. Tässä kohtaa puhelua Kaisan ääni oli jo niin käsittämätöntä mongerrusta että ehdotin puhelua jatkettavan huomenna. Kaisa örisi jotain jonka tulkitsin hyväksynnäksi ehdotukselle ja suljin puhelimen.

Etttä tämmöstä, munarikasta viikon alkua kaikille ja muistakaa olla ihmisiksi.

Apotti

Omistettu kaikille maailman naisille AD 2025

 Nainen

Maa on hänen kädessänsä, se on savea ja tulta, se muotoutuu ja palaa, antaen lohtua ja valoa. Hän ei piilota ryppyjänsä, ei arpiaan, joita aika on tuonut. Hän on elämän kauneuden kääntöpuoli, maan suola, arjen syvä vesi. Hän on ryppyinen ja motkottava mummo, joka aamun sarastaessa nousee, ja joka päivä pelastaa maailman. Hän pesee ruumiit, hautaa kuolleet, istuttaa kukkia haudoille, uskoen ikuiseen elämään.

Sinun sylissäsi löydän rauhan, turvasataman, joka ei horju. Rakkautesi on ankkuri, se pitää myrskyissä kiinni, se on valo yössä, se on lapsuuden haiku, äidin lämmin käsi aamulla.  

Se on lupaus, joka on annettu, hiljainen pyhä, kallis ja verraton.  

Sinun silmäsi ovat kaksi järveä, joihin sieluni peilautuu. Rakkautesi, lemmen tuuli, joka tekee minut vahvaksi. Lempeä nainen, joka vähän näyttää ajattelevan itseään, ja jolta riittää minullekin.  

Sinä olet kuin aalto, sen kehtolaulu ,  

joka rauhoittaa sieluni myrskyn. Sinä olet aina läsnä, kuin kuunvalo pimeässä metsässä ,  

tai tähden siivekäs muisto

Sinussa on hiljaisuutta ,  

voimaa joka ei huuda, mutta on vahva, tukeva ja horjumaton. Sillä taistelu on ihana ,  

ja sinä seisot omilla jaloillasi. Et hymyile, jos hymy ei ole totta.  

Et pyydä apua, mutta tiedät sen arvon.  

Mies on perheen pää, nainen kaula, joka päätä heiluttaa ,  

mutta sinä olet enemmän, olet pään ja kaulan ydin, sydämen ääni, joka kuiskaa: Olet minulle tärkeä, olet hyvä.  

Sisar, sinussa on kaikki.  

Sinä olet se liekki, joka hehkuu, kun ulkona myrskyää. Polku on kivinen ja tie on pitkä, mutta sinä nouset aina ylös, koska sisälläsi on sitkeyttä, tuhoutumaton henki.  

Mutta sinä et ole pelkästään voima. Sinä olet arvoitus, vapaa nainen.  

Sinun pinnallasi aaltojen tuhat, pohjalla kuolon himmeä kajo.  

Olet kaunis myrskyssä, kauniimpi tyynnä, kylmä kyynel päivänpaisteessa. Olet kuin meri, jonka syvyys on salaisuus, johon harva uskaltaa sukeltaa.  

Se on individuaation polku, henkinen uudestisyntymä ,  

jota olet aina kulkenut. Sinä olet tulta ja tappuraa ,  

joka ratsastaa tuulen harjalla.  

Et ole sidottu odotuksiin, sinun ainoa totuutesi on syvyys, joka ei koskaan ole ilmeinen. Sinä olet vapaa, ja annat itsellesi luvan olla se, mikä olet.  

Sillä sinun hyvyytesi on, kuin meren petollinen syvyys, ainoa todellinen, ikuisesti lumoava.  

Apotti

Summa summarum: Runon on tehnyt Googlen Gemini sille annettujen promptien (käskyjen) perusteella ja runoon käytettyjen promptien määrä oli 15 kappaletta sekä lisäys että Gemini laittaisi itse omia lisäyksiään. Rakastan teitä kaikkia mutta nyt on päänsäryt sillä tasolla ettei pitkien jurinoitten kirjoittamisesta tule yhtään mitään.

Takaumat - mitä tehdä kun mieli jakautuu?

 Mä olen huolissani, en ole kertonut teille muttta tipuin työmaalla toissa viikolla vajaasta kolmesta ja puolesta metristä ja siitä lähtien mä olen nähnyt takaumia, ilmeisesti niistä kosmisessa mittakaavassa naurettavan lyhyistä, pikosekuntiakin lyhyemmistä hetkistä joita mä olen elänyt. Ensimmäinen oli viime viikon alussa, olin juuri astumassa ulos alaovesta kun näin kadun toisella puolen, jalkakäytävällä semmoisen riskin miehen vetävän lipat ja kaatuvan kyljelleen. Miehellä oli yllään harmaat, suorat housut ja pitkä harma popliinitakki joten mä heitin sitä välittömästi alaoven vieressä olleella katuharjalla. Syy? Heti kun se äijä kaatui ja tavallaan sätki koska se koitti nousta nopeasti pystyyn, mä näin muutaman sekunnin ajan itseni pohjoisen jäämeren rannalla keihäs kädessäni ja jotenkin siinä samalla tiesin että olen hyljejahdissa. Paksut turkikset päällä, pari huskyä seisoi hiljaa vieressäni ja tuijotti jäälle, aivan samoin kuin mä tuijotin sitä äijää heitettyäni "keihään".

Voisin jatkaa listaa, kaikki takaumat ovat samaa pohjoisessa asuvien inuuittien maailmaa, mm. eräskin tapaus johon liittyi täysin valkoinen kettiö, valkoinen keittiönpöytä, edelleen valkoiset kahvimukit ja iso, valkoinen sokeriastia täynnä sokeria, sokerin valuttaminen sormieni välistä ja sanat: Þetta er land og jörð föður míns" mutta en viitsi, hävettää liikaa. Tänään olenkin pohtinut asiaa mitä tehdä ja miten suhtautua kun mieli alkaa jakautumaan useiksi, usvaisiksi säikeiksi jotka ovat täysin erilaisia keskenään mutta muodostavat kuitenkin jollain omituisella tavalla yhtenäisen, rikkoutumattoman kokonaisuuden?

Mulla on todettu kuusi, mahdollisesti seitsemän eri sivupersoonaa joista mulla on mustaa valkoisella ja jos joku epäilee, voin tarvittaessa todistaa mutta se maksaa, en laita psykiatrisen sairaalan loppulausuntoa ilmaiseksi näytille tai en anna kenenkään nähdä sitä ilman että siitä maksetaan ja paljon. Näin siksi että haluan varmistaa sen ettei kukaan halua nähdä sitä huvikseen, vaan on aidosti kiinnostunut mutta hinta on sen verran korkea etten usko että kukaan halua nähdä sitä ja onkin ehkä parempi niin. Maailmassa on paljon sairautta, paljon pahempaa kuin minun (tämä on oma mielipiteeni) enkä näe syytä tehdä siitä mitään sirkushuveihin verrattavissa olevaan. Toisaalta, niin kuin sanontakin sanoo, hulluna on hyvä olla. Not. Ei todellakaan ole, olet epäkelpo joka asiassa ja jopa yksinkertaisimmissakin asioissa sä tarvitset edunvalvojan/oikeusapuhenkilön koska sä et ole juridisesti kelvollinen ihminen.

Se siitä, mutta mitä vanhemmaksi tulen, sen kiinnostuneempi olen siitä miten aivot, niin sanottu perimä ja ympäristö vaikuttavat siihen keitä me olemme ja miten me toimimme. Ennen kaikkea ihmisten erilaisuus, miten voi olla mahdollista että koska me olemme periaatteessa samoista ja samanlaisista palikoista tehtyjä, meidän toimintamme erilaisuus? Toiset ovat empaattisia ja laittavat muut oman etunsa edelle, toiset ovat itsekkäitä paskiaisia ja jotkut jopa todella sairaita kuten minä. En usko että perimällä ja ympäristötekijöillä on suurtakaan vaikutusta, paremmnkin uskon siihen että meillä jokaisella on oma, geneettinen koodi johon okei, voi vaikuttaa vanhemmilta perityt X - ja Y- kromosomit, kumpi on dominoiva, kuka syntyy tyttölapsena ja kuka poikana mutta kuinka pitkälle saatu perimä vaikuttaa psyykkeeseen?

En usko että mitenkään ja vaikka tämä kuulostaa lääketieteen halventamiselta, niin uskon että jossain vaiheessa sikiövaihetta ja kenties hieman myöhemminkin, kohtalo nauraa paskaista naurua ja tekee omat valintansa eli kyse on täysin sattumanvaraisesta prosessista joihin eivät hyvät tai epäkelvot vanhemmat voi vaikuttaa mitenkään. Käyttäytymismalleja toki voidaan opettaa, mutta ihminen on jo alkujaan luomus joka osaa huijata tarvittaessa. Ei ole vaikeaa tarkistaa asiaa netistä, on lukuisia tutkimuksia joissa lapset laitetaan istumaan huoneeseen jossa on piilokameroita, pöydällä herkullisia makeisia ja heille sanotaan ettei niitä saa ottaa. Kun tutkija tulee sitten huoneeseen ja on jo valvontakameran kuvanauhalta nähnyt kuinka lapsi syö makeisia, kysyy että söitkö yhtään makeista, lapsi vastaa kirkkain silmin kieltävästi. Puhutaan kolme, neljävuotiaista lapsista joten kysyn että vaikka lapselle olisi opetettu syntymähetkestä asti rehellisyyttä ja hyviä tapoja, mikä pistää lapsen valehtelemaan koska en usko että kolme vuotiaan kohdalla puhutaan varsinaisesta oppimisesta? Ei ainakaan kasvatus, oli se sitten kumpaan suuntaan tahansa, vaan lapsen aivoissa oleva mekanismi jota ei ole tietääkseni kyetty todistamaan, tekee tämän ja todistaa että vaikka me kuinka haluamme ottaa kunniaa jälkikasvumme tekemisistä ja tekemättä jättämisistä, niin meillä ei ole paskan vertaa osuutta siihen. Se jokin mikä meistä tekee sen mitä me olemme, on kirjoitettu paljon ennen syntymäämme.

Pahoittelen postausta ja sen kenties synkkää sävyä, mutta silloin kun äänet päässäni ovat hiljaa, minulla on aikaa ja mahdollisuus pohtia näitä asioita koska ne ovat minulle yhtä suuri arvoitus kuin universumi itse.

Apotti