Psykoosilääkkeet, pari sanaa naisesta ja eräs kysymys

 

On ollut todella kiirettä ja kuten aina, pientä vastusta mutta eteenpäin mennään. Onneksi täällä luostaria ympäröivillä vuorilla ja laaksoilla keli on muuttunut keväisemmäksi (jopa +4 astetta!) veemäisten pakkasten jälkeen. Tosin lunta tuli taas viikonloppuna, lauantaina satoi melkein koko päivän mutta lumisateet ovat nyt muuttuneet vesi – ja räntäsateiksi.

Sain viime viikon maanantaina uudet unilääkkeet ja lekuri eli psykiatri, ei siis omalääkäri sanoi että nyt on sellaiset lääkkeet (levopromatsiini, psykoosilääke) millä nukut ja hän oli oikeassa, otin illalla yhden raksun ja heräsin tiistaina puolen päivän jälkeen kahdentoista tunnin unien jälkeen siihen kun oksensin lattialle joten luonnollisestikaan en lähtenyt töihin. Oksentelua jatkui koko päivän, keskiviikkona oli helvetin huono olo mutta olin silti töissä ja torstaina olotila oli taas niin surkea etten päässyt sängyn pohjalta mihinkään. Toisin sanoen koko loppuviikko ja viikonloppu meni toipumiseen. Sen verran kuitenkin sain tehtyä että lähetin kyselyn sekä omalääkärille ja psykiatrille siitä että onko tämä oksentelu unilääkkeen sivuvaikutus vai onko kyse jostain muusta. Kävi ilmi että kyseinen unilääke ei sopinut käytettäväksi kahden käytössäni olevan lääkkeen kanssa joten nyt sitä sitten taas valvotaan öitä kun lekurit miettivät että millä jätkä saadaan unten maille, minä kun ilmoitin että kipulääkkeistä en luovu koska ilman niitä en liiku ollenkaan, Että semmosta mutta se siitä.

Olen tässä yön mittaan miettinyt sellaista asiaa jotta jokainen olento maanpäällä, niin elävä kuin zombi, vampyyri tai lykantrooppi elikkäs lykaani – uskokaa pois, niitä vaeltaa keskuudessamme! - on kaunis mutta ainahan ei noin niinkus parinmuodostuksellisesti jokin kohta toisessa ei noin niinkus miellytä mutta jokaisessa on kuitenkin olemassa se jokin joka vetää jollain, epämääräisellä, kiehtovalla tavalla puoleensa. Se voi olla ääni, kasvot, kroppa tai luonne ja on tavallaan omituista että jos jollakin vastakkaisen sukupuolen edustajalla jokin kohta poikkeuksellisen kiinnostava, niin tämä yksilö jää kummittelemaan mieleen ja uskoakseni tämä ei koske ainoastaan miehistä sukupuolta, vaan se koskee myös naisia, korjatkaa jos olen väärässä.

Minulla se on järjestyksessä niska, silmät, ääni...tai ei, niska, ääni, silmät, ristiselkä (paljas), luonne ja muu tulee sitten perässä. Joo, mä tiedän olevani todella outo mutta sille en voi mitään joten älkää ihan heti kivittäkö hengiltä.

Niskassa on kuten olen muistaakseni jo aiemminkin maininnut, jotain kiehtovaa koska niskan asento ja itse muoto kertoo paljon luonteesta, uskokaa tai älkää ja se on eroottinen osa naista. Ääni puolestaan on se joka joko lennättää veret korvista tai sitten se voi olla kuin henkäys, sellainen pehmeä tai käheä mutta kuitenkin äärimmäisellä tapaa kutsuva joka saa niskakarvat pystyyn. Silmät puolestaan, en käytä vanhaa fraasia ”silmät ovat sielun peili” mutta joo, niistä voi nähdä paljon ja se on sielu. On naisia joilla sielu on vanha, jopa nuorilla naisilla voi olla vanha sielu mikä tarkoittaa sitä että he ovat maallisten vaatimusten yläpuolella eivätkä kulje massan mukana tai sitten sielu voi olla nuori, kehittymätön kuin lapsella ja tämä ei ole mikään loukkaus naissukupuolta kohtaan mutta olen törmännyt tällaisiin elämäni aikana, erityisesti silloin kun elämäni oli pelkästään ryyppäämistä ja bilettämistä. Baareissa ja ravintoloissa näki näitä yksilöitä ja täytyi ihmetellä että miten he ovat säilyneet hengissä tai vammautumatta siihen ikään sillä heitä oli niin parikymppisissäkin kuin keski-ikäisissä ja jopa vanhemmissa naisissa. Okei, sama tai ainakin jälkimmäinen koskee miessukupuolta koska olen tavannut ja itseasiassa tunnen tälläkin hetkellä useamman nuorta sielua kantavan äijän ja voin todeta että jos tyhmyys leijuisi, niin nämä ukot lentäisivät todella korkealla.

Ristiselkä, niin sanottu kolmen tien risteys joka paljastaa katselijalleen asioita joita ei koskaan näe muuten ja siksipä paljas ristiselkä on oikeastaan sellainen että se ansaitsisi paikkansa listan kärjessä. Pääväylä eli selkärangan uoma on tärkeä mutta niin ovat myös vasemmalle ja oikealle johtavat sivutiet ja erityisen tärkeää on sen miten päätie jatkuu sivuteiden risteyksen jälkeen. Yleensähän peppu alkaa kaartumaan ylöpäin melkein heti ristiselän kohdalta mutta ei aina, olkoonkin että nyt puhutaan hyvin lyhyistä mitoista mutta kuitenkin ja nämä pienet eroavuudet kuten tämä mitta ja se miten tai millaisia oikealle ja vasemmalle johtavat sivutiet – puhumattakaan pääväylän uomasta – ovat sellaisia asioita jotka kertovat totuuden vaikka nainen valehtelisi ummet ja lammet. Kannattaa muuten uskoa.

Luonteesta voisi kirjoittaa sivutolkulla mutta sanon tässä lyhyesti että jos kaikki edellä mainitut ovat okei, niin luonnekin on okei sillä esimerkiksi hyvä luonne viihtyy vanhan sielun ja erään tietyn mallisen ristiselän kanssa (kolmen tien risteyksen oikean muodon löytää eräästä vanhasta kirjasta mutta mistä kirjasta, sen saatte selvittää itse) kun taas perseestä oleva luonne viihtyy nuoren sielun ja pistävien, tunteettomien silmien kanssa. Kissamaiset, jäätävän kauniit silmät ja käheä, tumma ääni paljastavat vanhan sielun mutta muitakin kohtia on, esimerkiksi jos naisella on ns. ”Lilithin ura” niskassaan, niin se on hyvä merkki ja mainittakoon vielä että hyvin monilla on ura mutta sen pitää olla juuri oikean eli Lilithin uran muotoinen.

Okei, ehkäpä tämä teksti oli liiallisesta valvomisesta tai liian kauan selibaatissa elämisestä johtuvaa tai molemmista mutta kummiskin, naiset ovat kauniita otuksia ja uskon vakaasti että myös naisilla, jokaisella omansa, on lista asioista joihin he kiinnittävät huomionsa miehissä mutta suuri kysymys onkin juuri se sinulle rakas vastakkaisen sukupuolen edustaja, että onko sinulla munaa kertoa meille kaikille mitä sinun listallasi on?

Panath Sabuth

 

Panath Sabuth. Hoikka ja kaunis, ääni kuin enkelillä mutta silmät muistuttivat kaivoa sillä en kyennyt erottamaan hänen täysin mustista silmistä mitään mikä viittaisi inhimillisyyteen ja siksi pelästyin aivan helvetisti hänen herättäessä minut vähän yli yksi, olin nukahtanut hieman aiemmin ja olin päässyt juuri syvään uneen joten nousin istumaan täysin tokkurassa ja kirosin unilääkkeiden vaikutusta. Panath´illa oli mustat, pitkät hiukset jotka oli palmikoitu taakse monimutkaisella tavalla joten poninhäntä muistutti jonkinlaista köynnöstä joka ulottui melkein ristiselkään asti.

Panaht istui myös ja ryhtyi penkomaan ruskeaa, nahkaista olkalaukkuaan joka näytti ainakin viisisataa vuotta vanhalta mutta uskon sen olevan vieläkin vanhempi. Katselin Panath`ia, jalkateriä suojasi jonkinlaiset varrelliset mokkasiinit jotka oli nyöritetty polveen saakka ja niissä oli upea, taidolla tehty helmiäiskoristelu. Hänellä oli yllään vaaleanruskeasta nahasta tehty pusero joka ylettyi lantiolle pusero oli täynnä jonkinlaista riimukirjoitusta tai vastaavaa, samoin kuin hänen housut jotka loppuivat polven alapuolelle ja paljastivat hänen jalkansa. Ne olivat vihertävät, pinta näytti suomuiselta vaikkei se ollut sitä, ikään kuin hänen jalkansa olisivat jotenkin tatuoidut mutta päättelin ettei niitä oltu tatuoitu, vaan jalkojen omituinen iho oli syntyperäistä. Ihmettelin koska se mitä pusero ei peittänyt, niin yläkropan iho näytti olevan paljon tummempaa, melkein mustaa ja ihon pinnassa kiemurteli monimutkaisia, hopean värisiä tribaaleja muistuttavia koukeroita ja koska pusero oli varsin väljä, en voinut olla huomaamatta että hänen daisareitaan peitti samanlainen kuviointi. Panath huomasi kun tuijotin hänen puseronsa kaula-aukon näkymiä, hän hymyili ja päästi omituista, kehräävää ääntä joka sai tällaisen hurskaan miehen kuin minä, hämilleen ja kirosin itseäni kun olin ollut typerä.

Yllätyin kun Panath kaivoi laukkunsa uumenista erikoisen pakkauksen koska olin varma että hän ottaisi sieltä esiin jonkinlaisia kidutusvälineitä tai vastaavaa.

Pakkaus oli noin viisitoista senttiä pitkä, seitsemän senttiä leveä ja suurin piirtein saman verran korkea ja sen sisällä näytti olevan jonkinlaisia pieniä, ruskeita levykkeitä. Hätkähdin toisen kerran kun Panath käsi minun hakea keittiöstä ”sen astian” koska tiesin ettei siellä olisi mitään ”astiaa” ja mietin että miten hän suhtautuisi kun palaisin keittiöstä tyhjin käsin.

Koitin könytä keittiöön mahdollisimman nopeasti sillä Panath oli kääntänyt tyhjän katseensa minuun eikä näin kuolevaisena jäänyt epäselväksi että ellen liikkuisi nopeasti, minun ei tarvitsisi liikkua enää koskaan.

Noustessani sohvalta ja en ajatellut äkillisten liikkeiden aiheuttamaa tuskaa enkä sitä helvetillistä, viiltävää kipua jonka omituinen, lähinnä kävelyn ja konkkaamisen risteytykseltä näyttävä etenemismuotoni aiheutti, ajattelin vain että minun on päästävä keittiöön mahdollisimman pian.

Päästessäni keittiöön hämmästyin koska keskelle ruokapöytää näytti ilmestyneen purkki joka oli pyöreä, ylä- ja alaosastaan kirkas mutta keskiosaa peitti nahkasuojus jossa oli saman tapaista riimukirjoitusta kuin Panath´in vaatteissa. Mikään ei viitannut purkin sisältöön. Mietin kuumeisesti että miten vitussa purkki oli päätynyt keittiön pöydälle sillä minä en sitä ollut ostanut, saati sitten laittanut mitään purkkia pöydälle eikä sitä ollut kukaan muukaan sinne laittanut. Otin purkin käteeni ja palasin olohuoneeseen missä Panath odotteli kärsimättömänä.

Palatessani keittiöstä selkä tuntui olevan kuin tulessa, valuin hikeä solkenaan ja ojensin purkin Panath´ille.

”Dementiaa vai oletko noin helvetin tyhmä?” hän ärähti ja ojensi purkin takaisin.

Minulla löi tyhjää hetken aikaa mutta sitten tajusin että minun pitää avata purkki. Kansi tuntui olevan tiukassa ja vaikka kuinka yritin, en saanut kantta auki ja olin jo lähdössä keittiötä kohden hakeakseni apuvälineitä kun tunsin jonkun äärettömän kylmän ja limaisen tarttuvan käteeni. Se oli Panath`in kieli ja hän riuhtaisi purkin itselleen, naksautti sen auki ja asetti pöydälle.

”Et sitten älynnyt tuoda ragania?!” Panath karjaisi ja näin kuinka musta, kaksihaarainen kieli työntyi suusta ulos. Tällä kertaa tunsin puhdasta, valkoista kipua raahautuessani uudestaan keittiöön ja olin varma että tämä on elämäni viimeinen yö. Keittiössä mietin kuumeisesti että mikä perkele ragan on, hetken ajattelin että kuinka paljon erilaisia astioita saisin kerralla kannettua olohuoneeseen lepyttääkseni tätä tuonpuoleisen edustajaa mutta ajatukseni keskeytyivät Panath´in paiskatessa minut keittiösopesta ruokailutilan puolelle. Maatessani lattialla kipu oli niin suurta että kaikki se mitä näin oli sumeaa ja vääristynyttä mutta sen tajusin että Panath veti laatikoita auki sellaisella voimalla mikä sai ne lentämään lattialle sisältöineen päivineen. Ihminen on omituinen, vaikka keittiössä tapahtuu jotain yliluonnollista, niin silti ajatuksissa vilahtaa että mitähän naapurit tuumavat tästä metelistä ja meneekö heiltä ilmoitusta isännöitsijälle. Lopulta Panath löysi lattialta jotain joka sopi hänen tarkoituksiinsa tai oli peräti ragan, vaikken uskonut että omistan sellaista. Samassa Panath tarttui käsivarteeni ja raahasi minut pitkin lattiaa olohuoneeseen heittäen minut kaaressa sohvalle.

”Istu!” hän sähähti ja tunsin kylmän henkäyksen täyttävän koko olohuoneen. Hän repäisi pakkauksen auki ja katselin kun hän otti pakkauksesta yhden niistä pienistä levykkeistä, piti kädessään jotain mitä en ensin nähnyt mutta sitten tajusin että se oli lusikka ja hän näytti lusikoivan purkista jotain tumman punaista levykkeen päälle ja laittoi suuhunsa. Tätä toistui vajaan kymmenen kertaa jonka jälkeen Panath röyhtäisi ja olohuoneen täytti samanlainen haju kuin vanhoissa katakombeissa on, sellaisissa jotka on juuri avattu useamman sadan tai tuhannen vuoden jälkeen.

Hän työnsi pöytää pitkin sekä levykepaketin ja purkin minua kohti, mulkaisi mustilla silmillään ja käski minun syödä levykkeet loppuun. Samassa hän hävisi ilman minkään oven tai ikkunan aukeamista, ei savua eikä helvetin lieskoja tai mitään joita ajattelin tällaisen yliluonnollisen olennon poistumiseen liittyvän.

Katselin levykepakkausta ja purkkia pitkään, mietin että kun kerran Panath oli häipynyt, niin helvettiäkö minä terveyttäni uhmaan syömällä noin epämääräisiä eväitä. Toisaalta, Panath voi olla edelleen paikalla vaikka en häntä näekään joten en uskaltanut uhmata vielä varmasti veemäisempää kohtaloa ja otin käteeni yhden levykkeen.

Kaivoin lusikalla tätä epämääräistä mönjää koko lusikallisen sillä jos tämä on kerran viimeinen ateria, niin parempi varmistaa että lähtee kertaheitolla eikä jää kitumaan. Levykkeet tuntuivat kylmiltä ja veteliltä joten minun oli muutettava otetta jotta sain purkista otetun mönjän pysymään levykkeen päällä. Viimein kun kuoleman levyke oli valmis syötäväksi, tungin sen kerralla suuhun aiemmin mainitsemani nopean lähdön varmistamiseksi.

Heti kun musta mönjä ja levykkeet tavoittivat makuhermoni, aivoni ilmoittivat että kyseessä on Atrian ohukaiset ja Dronningholmin mansikkahillo. Tajusin että vaikka demoneista lähes joka kerta puhutaan jotain negatiivista, niin osaa ne helvetin kutaleet joskus yllättääkin. Kyllä yösyöminen on sitten mukavaa, siitä huolimatta että saa vain jämät mutta ainahan sitä voi ostaa lisää. Ajattelin sytyttää kynttilän Panath´ille mutta sitten muistin että pimeällä puolella se ei ole hyvä juttu, samoin kuin ei se jos asunnossa on paljon peilejä….

Siivouksesta paranormaaliin

 

Pitäisi alkaa siivoamaan mutta ei huvita, yö meni normaaliin tapaan eli valvoessa ja nyt aamulla sain nukutuksi kolme tuntia. Tässä aamukahvia juodessa sitä keksii kaikenlaista millä välttäisi siivouksen – kämppä tosiaan tarvitsee kovaa kättä – ja se on melkoista jaakobinpainia päänupissa kun hyvä ja paha taistelevat keskenään. Ihminen on kumma otus, opportunisti jo syntyessään mutta se on jäänyt mulle arvoitukseksi miksi ihminen tietoisesti toimii itseään vastaan?

No, toisaalta ihminen on kautta aikain, niin hyvien kuin pahojenkin ominaisuuksien ohella, ollut hyvin itsetuhoisesti käyttäytyvä elämänmuoto ja siksipä olenkin tyytyväinen että olen saanut vaeltaa täällä yli puoli vuosisataa koska ihminen kulkee kohti itse aiheutettua sukupuuttoa. Toivottavasti seuraava 2.0 versio on meitä parempi (tai sitten ei).

Tällä kertaa hyvä puoli psyykestä voitti jaakobinpainin, pidin taukoa kirjoittamisessa koko päivän (tätä kirjoittaessa kello näyttää 20.21) ja sain siivousurakan tehtyä. Hitonmoinen homma mutta mulla on tapana tehdä ns. kaikki putkeen koska se on mielestäni parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi jakaa työt kahdelle eri päivälle. Nyt saan sunnuntain lorvailtua miten huvittaa ja se on hyvä se.Hermorataihminen poikkesi kuuden jälkeen ja operoi selkää hieman joten nyt on hieman helpompi olla. Kerroin hänelle kirjasuosituksista joita sain teiltä (kiitos ihan hirmuisesti!) ja hääp lupasi auttaa hankinnoissa joten sekin asia etenee mikä on hyvä juttu.

Asiasta viidenteen, jostain syystä mua on alkanut kiinnostaa oudot asiat kuten ihmisen pimeä puoli enkä tarkoita tällä mitään hullua sarjamurhaaja meininkiä, vaan sitä mitä me emme normaalissa arjessa näe ja tästä on ollut aiemminkin puhetta teidän kanssanne (etiäiset, enneunet, oudot kokemukset, pelottavat kokemukset/ilmiöt jne.) koska uskon että maailmassa on paljon muutakin kuin se että käymme töissä päivät ja yöt me nukumme, toisin sanoen elämä on liian kiireistä ja olemme tavallaan hylänneet sen ”pimeän puolen” itsestämme koska meidän täytyy selvitä siitä mitä yhteiskunta ja eläminen vaatii.

Minulle on tässä viimeisten noin kymmenen päivän aikana sattunut sellainen juttu, siis useammankin kerran että olen tiennyt ovikellon soivan kohta eikä tämä tuntemus ole heittänyt kuin maksimissaan minuutin tai pari ja vaikka kyseessä ei ole kuin ovikellon soiminen, niin se on helvetin pelottavaa koska en tiedä ”laajeneeko” tämä ”kyky” tietämään jotain sellaista mitä en välttämättä halua tietää. Toinen selitys on se että aivot toimivat jotenkin eri levelillä kivuista ja lääkityksestä johtuen.

Tässä kaikki tältä illalta, koska tässä on käyty suihkussa ja syöty hyvin, niin taidan katsoa löytyisikö jostain suoratoistopalveluista jotain hyvää katsottavaa. Mulla ei näy kuin kolme eri palvelua ja olen kahlannut niistä kaikista kaikki oudot ja scifi – jutut läpi, joten hyvien leffojen tai sarjojen löytäminen on vaikeaa. Tietysti sitä voisi lopettaa nykyiset palvelut ja ottaa tilalla jotain muuta mutta sitä ei huvita tehdä tänään ja siksipä toivon että saan käsiini jotain luettavaa niin en ole enää tv:n orja. Toki olisi tarjolla kasa tekemättömiä paperitöitä mutta taidan säästää ne maanantaille koska tänne on luvattu niin surkeaa keliä etten taida lähteä mihinkään.

Teille kaikille haluan toivottaa hyvää iltaa ja muistakaa olla ihmisiksi.

Ongelmia on ollut mutta eiköhän se tästä

 

Pahoitteluni ystävät rakkaat että olen ollut poissa ilmoittelematta mitään, myös lukien muutamaan sähköpostiviestiin sillä joulukuu ja vuodenvaihde olivat jotain sellaista mitä en halua kokea enää koskaan.

11. joulukuuta meni selkä, siellä vähän naksahti ja jouduin olemaan sängyssä noin kaksi viikkoa täysin autettavassa tilassa. Onneksi oli ystävä joka jeesasi kotona ja käytti lääkärissä.

Selkäepisodin viimeisinä päivinä alkoi olla uskoa tulevaisuuteen mutta sitten sairastuin koronaan ja alkoi helvetti, kuume oli tosi korkealla ja luulin että keuhkoni olivat tulessa. Jälleen tarvittiin ystävää ja onneksi tämä ystävä on todella pitkämielinen ja suuren sydämen omistava sillä ilman häntä olisin ollut todella kusessa. Viime päivät ovatkin sitten menneet masennuksen kourissa, tiistaina kävin psykiatrin luona ja hääp määräsi mulle uudet lääkkeet joiden avulla pitäisi kuulemma selvitä hieman paremmin.

En tiedä pääseekö ihminen pitkään jatkuvan kovan kuumeen aikana jollekin toiselle tasolle, eli käytämmekö enemmän aivokapasiteettia vai livahdammeko rinnakaistodellisuuteen koska välillä näin ja koin todella omituisia asioita. Okei, moni ajattelee nyt että hullu on houraillut kuumeessa mutta se ei pidä paikkaansa sillä kuumehourailut ovat olleet sameita ja se mitä koin, oli ihan jotain muuta. Sen verran mulla on vielä itsesuojeluvaistoa ja THL:n mielenterveyspuolen pelkoa etten kerro mitä kaikkea näin ja koin mutta se oli jotain sellaista mitä itseasiassa jäin kaipaamaan. En tiedä miten kovat kipulääkkeet toimivat kun ihminen on kovassa kuumeessa, tapahtuuko lääkkeiden vaikutusmekanismissa jotain muutoksia sillä sen selvittäminen vaatisi kemistiä tai ylipäätään ihmistä joka työskentelee näiden aineiden kanssa ja siihen minulla ei ole mahdollisuutta mikä on harmi mutta se siitä.

En ole tätä kirjoitettaessa vielä käynyt tsekkaamassa omaa blogiani enkä lukemassa teidän blogejanne mutta toivon että teillä on kaikki hyvin ettekä ole kohdanneet mitään ylipääsemättömiä vaikeuksia. Itselläni meni tämän sairastelun takia kolme isompaa ja yksi pienempi asia päin helvettiä joista kaksi on sellaista että niiden korjaaminen ei onnistu mikä vituttaa ja isosti. Töihin, tai paremminkin niiden viivästymiseen sairastelu ja masennus eivät ole onneksi niin pahasti vaikuttaneet koska näillä selkosilla on ollut todella kovia pakkasjaksoja ja niinä päivinä kun ei ole ollut pakkasta, niin lunta on tullut taivaan täydeltä. Taivaan kiitos vaikka omasta puolestani saisi lumetulo ja pakkaset loppua, minä kun olen kiinalaisessa horoskoopissa puukäärme ja käärmeethän tunnetusti eivät pidä kylmästä.

Tämä jää nyt vähän tällaiseksi tynkäpostaukseksi mutta eiköhän tässä palata normaaliin päiväjärjestykseen ja aletaan….no kyllä te tiedätte.

Kaikille mahdollisimman mukavaa perjantaita (oli pakko varmistaa kalenterista että mikä päivä nyt on) ja muistakaa olla ihmisiksi.