Neljä Tuomiopäivän ratsastajaa ja suomalaiset

 He olivat Gazal, Teteh, Samur ja Beliaz, Ilmestyskirjan neljä ratsastajaa eli Tauti, Sota, Nälänhätä ja Kuolema. Mutta. Niin kauan kuin ollut kirjoitettua historiaa, heistä kertovat tiedot ovat olleet vääriä ja siitä on syyttäminen alkukristillisiä tekstejä mutta myös myöhempien aikojen tutkijoita. Kun Kuolleen meren kääröt tai Qumranin kirjoitukset - kuinka niitä nyt halutaa nimittää - löydettiin Qumranin lähistöllä sijaitsevista yhdestätoista luolasta vuosien 1947 - 1956 aikana ja niitä alettiin kääntämään, ei tutkijoilla ja kääröjen kääntämiseen osallistuneilla lingvisteillä ollut tarpeeksi tietoa silloisen Juudean alueella puhutun aramean rakenteesta ja sen vastineista, joten he käyttivät käännöksissä uudemman ajan arameaa ja tästä virheet pääosin syntyivät. Kääröthän on kirjoitettu ennen ajanlaskumme alkua joten toisaalta virheelliset tiedot ovat ymmärrettäviä. Luostarin hallussa on kuitenkin kääröjä jotka ovat kirjoitettu tuon ajan Tamilin kielellä ja näiden kääröjen sisältö paljastaa totuuden neljästä ratsastajasta ja heidän osuudestaan maailmanhistoriassa ennen Johanneksen ilmestyskirjan tapahtumia. Mikä järkyttävintä, ne sijoittuvat Suomeen ja mikä vielä järkyttävämpää, selkosille jotka ovat lähellä sitä lokaatiota jossa nyt kirjoitan tätä hikisessä vuokrakopissani armon vuonna 2025. Käännän tekstit vapaan suomennoksen tyylillä, sillä kääröt ovat kirjoitettu daktyylisen metronin muotoon ja se on helvetin vaikeeta lukea ja ottaa hermon päälle.

Kääröt kertovat että neljä ratsastajaa olivat sangen turhautuneita heti ammoisista joista lähtien, sillä heidät luotiin alunperin vain ja ainoastaan Johanneksen Ilmestyskirjan tapahtumia silmällä pitäen ja ymmärtäähän sen, sut luodaan aikojen alussa kun maailman merissä ei ollut ainuttakaan kalaa eikä yöllistä taivasta valaissut yksikään tähti. Jo vain siinä rupeaa vituttamaan kun kaikki yatsyt, ristinollat, hirsipuut ja muut jaa vähän ankeat pelit on pelattu ja jäljellä on vain odotusta. Odotukseen kyrpiintyneinä tuomiopäivän nelikko jätti iäisyyden ja lähti toteuttamaan tuhoa ja kärsimystä maan pinnalle, aikomuksenaan näytti mahtinsa ja se, että he olivat jotain muuta kuin vain pelkkiä tuhon ja kärsimyksen välikappaleita mikä on mielestäni hieman paradoksaalista mutta se nyt on vain minun mielipiteeni.

Balarum Gneptealainen kirjoittaa mm. näin: Katso, he saapuivat pienen asumuksen pihaan, Taudin ja Nälänhädän tappaessa kaiken elollisen asumuksen ympäriltä, luullen etttä he olivat osoittaneet mahtinsa kunnes asumuksen puinen ovi avautui ja ovesta astui ilmestys, joka sai Sodan kysymään Kuolemalta; what the fuck, onko meillä siskokin? Kyseinen ilmestys oli nimeltään Amalia Salokannel joka tunnettiin paremmin nimellä Rotisko, lähinnä hänen helvetin rujon ulkonäkönsä vuoksi mutta myös siksi, että akan perse oli kuin seitsemän leivän uuni. Gneptealainen jatkaa: Tauti hermostui nähdessään ettei muija ollut moksiskaan hänen ympäristölle aiheuttamista tuhoista, joten hän sinkautti naista kohden seitsemän ruttoa ja yhdeksän tuberkuloosia täysin tuloksetta, vistolta näyttävä horo vain köhi pari kertaa ja sytytti jonkinlaisen imutettavan suitsukkeen ja mulkoili ratsumiehiä vittuuntuneen näköisenä eikä ihme, sillä naisen pelargoniat, perunat ja palsternakat olivat kyrvähtäneet niille sijoilleen Taudin ja Nälänhädän toimesta. Hämmentyneinä ratsastajat jättivät horon torppansa nurkalle ja lähtivät jatkamaan matkaa.

Kääröissä on useita tällaisia kuvauksia tuomiopäivän ratsastajien ja suomalaisten kohtaamisista ja eräs vanhimmista, profeetta Jesekiel Pyhän kirjoittama käärö kertoo seuraavaa: Ratsastajat saapuivat joen rantaan missä he näkivät joukon miehiä jonkinlaisen puusta tehdyn tiinun ympärillä. Aluksi ratsastajat luulivat miesten olevan älyltään vähäisiä, sillä näytti kuin he eivät olisi hallinneet kehonsa liikkeitä, mutta hetken kuluttua Kuolema kertoi muille että miehet olivat ns. perseet olalla ja tiinussa oli ilmeisesti lientä joka sai heidät tuohon tilaan. Tapettuaan miehet ratsastajat päättivät testata tiinussa olevaa lientä ja siitä seuranneet tapahtumat ovat yksi aikojemme alun karmeimpia tapahtumia. Kännissä olevat tuomiopäivän airuet näet tuhosivat arviolta seitsemän tuhatta neliökilometriä Natura-kelpoista metsää, samaan rahaan menivät ostjakit, vogulit, marilaiset (ei ne sätkäporukat) ja volukit. 

Tuhon lopetti ratsastajien tielle osunut varhaisteini joka kuunteli PortaPro Koss'in kuulokkeilla (avaruuden taittuminen, aikavääristymä?) uusinta Kalevalaa täysillä. Varhaisteini raivostui silmittömästi Sodan riistettyä tyttöparan kuulokkeet ja läimäistyä tätä avarilla vasempaan poskeen. Jesekielin mukaan teini olisi potkaissut Sotaa munille - kyllä, heillä oli genitaalit - jatkaen Nälänhädän päähän osuneella mawashigerillä. Hämmentyneet Tauti ja Kuolema eivät ehtineet tehdä mitään, sillä teini ensin sokaisi heidät velaksi ostetun Samsungin (toinen aikavääristymä vai jotain muuta?) salamavalolla, tehden ashibarai'n joka pyyhkäisi Kuolemalta jalat alta ja tyttö viimeisteli työn kaulaan osuneella kegomilla. Taudin lähestyessä varhaisteiniä tappo mielessään, young doris suuntasi hizagerin Taudin leukaan ja homma oli valmis. Pyyhittyään pölyt ärsyyntynyt tytönhupakko vielä solvasi maailman tuhoajia munattomiksi vanhuksiksi asetellen PortaPro:t uudelleen korvilleen ja lähti löntystelemään polkua eteenpäin.

Näin, kääröistä voisi kirjoittaa vaikka kuukauden putkeen mutta eiköhän tämä riitä ja täytyy sanoa että suomalaiset ovat helvetin kovaa sakkia. Näin myös toteaa kääröissä esiinttyvä profeetta Nemetus Haamilainen joka kutsuu suomalaisia utekhal begher:eiksi, mikä vapaasti käännettynä tarkoittaa “kovaa luuta”.

Ah, asiasta viidenteen, meinasi unohtua. Luostarin sääntökuntaan on tänään liittynyt kaksi uutta jäsentä, Lilack Pamela ja hänen upeita asusteita esittelevään sivustoon pääsette tästä. Toinen, Olgica ja hänet löytää Instagramista. Mikäli jomman kumman henkilön tai molempien sivustoille johtavat linkit  ovat jostain syystä väärät, toivon että he ottavat yhteyttä niin korjataan asia.

EDIT 01.09.2025 klo 09.38: Epäselvyys Lilac Pamelan kohdalla ratkaistu mistä kiitos Lilacille, hänen bloginsa ja upeita vaatteita esittelevä sivusto löytyvät blogin yläosasta, kuvan yläpuolelta (klikatkaa "hampurilais"-kuvaketta mistä avautuu blogiluetteloni, viimeisimmät postaukset, tietoja minusta ja viimeisimmät postaukset sekä arkisto + linkki Blogit.fi - sivustolle)

Aamun postaukseen pääsee tästä

Nyt, kaikille hyvää yötä, huomenna pitää herätä aikaisin ja lähteä maakuntaan.

Apotti

Read More

Numerologia - totta vai tarua?

 Tässä oli eilen puhetta Pöllön, Päivin ja Puskiksen kanssa numerologiasta joten nyt sitten hieman lisää aiheesta. Yleinen käsitys aiheesta on, että se kuuluu pseudotieteiden piiriin mutta pitänee sanoa tähän että on olemassa asioita jotka kuitenkin hämmästyttävästi näyttävät osuvan kohdalleen numeroiden perusteella. Esimerkiksi oman elämänpolkuni numero on 5, joka tarkoittaa seuraavaa:

“Viisi symboloi muutosta, seikkailunhalua ja vapautta. Tämä numero kertoo itsenäisyydestä sekä elämän monipuolisuudesta. Numero 5 saattaa viitata myös uteliaisuuteen, jännityksen hakuun ja haluun kokea uusia asioita”.

Okei, moni siellä tuhahtaa että joo, yleispätevä vastaus lähes kaikille, aivan kuten horoskoopeissakin mutta puretaanpa hieman tätä mun  omaa  elämänpolkua.

- Muutos: Elämässäni on ollut tasan viisi käännekohtaa jotka ovat vaikuttaneet siihen mitä nyt olen ja ne ovat kaksi avioliittoa, yksi vankilatuomio, selviäminen alkoholiriippuvuudesta ja työtapaturma jonka vuoksi olen eläkkeellä.

-Seikkailunhalu: Koska luonteeseeni kuuluu se, että kyllästyn melko pian tasaisena jurruttavaan elämään ilman mitään poikkeavaa, toisin sanoen tappavan tylsään arkeen ja olen erittäin impulsiivinen ihminen, olen usein ollut kusessa tai kärsinyt taloudellisesti näistä “seikkailuistani” joista osa on syntynyt harkinnan perusteella tai sitten kuten valtaosa - puhtaasti hetken mielijohteesta. Vajaa kymmenen kertaa olen lähtenyt ulkomaan reissuun ilman mitään vaihtovaatteita tai ylipäätään mitään matkatavaroita, vain passi ja hieman rahaa mukanani. Olen herännyt silloisessa Leningradin kaupungissa aivan toiselta laidalta kaupunkia täysin perse auki ja tilanteessa, jossa minun olisi pitänyt olla hotellilla mistä lähti bussimme kohti Suomea. Samassa tilanteessa kaksi kertaa Ruotsissa ja kerran Virossa. Olen luvan kanssa ryypännyt (juonut kahvilikööriä kyyditsemisen ajan) poliisiautossa, olen herännyt naisen ja miehen vierestä (pariskunnan? keskeltä) tietämättä missä olin ja saatuani vaatteeet päälle ja lähtiessäni talosta ulos, niiden saatanan koira puri jalkaan. Olen tehnyt reissuillani ihme vetoja, mm. siitä että osaanko ajaa bussia Moskovassa lähtöpisteestä hotellille ja njet, en osannut kuin osan matkaa. Mainittakoon tässä että bussin virallinen kuskikaan ei ollut selvin päin mutta oli yö, joten liikenne oli suht rauhallista ja no, oltiin venäjällä.

- Uteliaisuus: Sitä riittää, monien mielestä liikaakin varsinkin sellaisissa yhteyksissä joissa on joko vähäinen tai huomattava loukkaantumisen vaara. Esimerkkeinä kun tehdään alumiinijauhosta (sitä on saatavilla kun osaa etsiä netin oikealta suunnalta), astianpesuaineesta ja bensiinistä osavassa suhteeessa seos (= napalmia) ja sytytetään pienen räjähteen avulla (iso kiinalainen), tehdään perinteinen paukku Y-lannoksesta, vetyperoksidistä ja bensasta ja tungetaan seos vanhaan, metalliseen polkupyörän pumppuun jonka toinen pää on lyöty kasaan (se pää joka laitetaan pyörän venttiiliin) ja toiseen päähän (pumpun mäntä, varsi poistettu) jossa on reikä (se päätylevy kierretään takaisin männän poiston jälkeen), laitetaan sytyslanka ja asetetaan tämä pikku paukku vaikkapa kantoon porattuun reikään. Kanto räjähtää tuhannen pillun päreiksi mutta kuten minunkin tapauksessani, kannosta lentää kahden nyrkin kokoinen pala suoraan ohimoon ja taju pois + aivotärähdys joten en suosittele. Sitten on enemmän ja vähemmän sähköiskuja tyylillä “et uskalla kokeilla onko tossa piuhassa virtaa” (= kaksi kertaa voimavirtajohto, toisella kertaa ensivaste tahdisti sydämenlyönnit kohdilleen) ja muita kokeiluja pelkästä uteliaisuudesta.

- Itsenäisyys: olen aina pyrkinyt olemaan ja elämään siten, etten ole riippuvainen kenestäkään tai mistään, joskus huonommin ja joskus paremminkin mutta periaate on tämä.

- Monipuolisuus: Kiitän korkeimpia voimia siitä että minut on luotu ekstrovertiksi, koska se että uskaltaa lähestyä ja alkaa tekemisiin jonkun tai joidenkin ihmisten kanssa, on rikastuttanut elämääni monilla tavoin. Suurimmaksi osaksi, no te olette lukeneet Hulkkosesta joka on todellinen, samoin kuin Kämäläinen joka sekin piru-, vai pitäisikö sanoa pappisparka on todellinen eikä näiden kahden tunteminen suinkaan ole tuonut elämääni harmoniaa, vaan pikemmin “ei jumalauta” -hetkiä mutta aika usein myös mielenkiintoisia hetkiä mistä heille iso kiitos. Paljon on elämässäni ollut myös hienoja ja hyviä hetkiä, olen saanut nauttia pyyteettömästä hyväntahtoisuudesta ja olen myös saanut olla osallisena toteuttamassa pyyteetöntä hyväntahtoisuutta ja ne ovat hetkiä joita en vaihtaisi mistään hinnasta. Lukuisia talkootunteja, keskellä yötä lähtemisiä jonnekin päin kun on auto hajonnut uuksan kuuseen (= valkoinen piste kartalla) tai joku on päätynyt putkaan jossain ihme paikkakunnalla mutta pois päästyä ollaan tilanteessa jossa ei ole rahaa ja pitäisi päästä kotiin.

- Jännityksen haku: Se on motivoinut minua koko ikäni koska se mahdollisuus että kohta sattuu jos homma ei mene putkeen tai nyt jos mä teen näin, niin tulee tehtyä kunnon tili -ajattelutapa eli riskien otto on se joka viehättää. Ymmärrän sen että elämän perusasioihin kuuluu hoitaa asiat niin että ollaan vakaalla pohjalla, mutta se on perin tylsää koska jos ihmisellä ei ole koko ajan haasteita, ihminen alkaa regressoitua ja se on huono asia se. Kukaan ei halua kehityksensä ottavan takapakkia.

Olen jurissut omasta elämästäni jo ihan liikaa, lopuksi laitan muutaman linkin jotka valottavat numerologiaa ja pääsette itse laskemaan oman elämänpolkunne ja muutenkin tutkimaan aihetta:

Numerologia ja 0 - 9 numeroiden merkitys

Numerologia (Wikipedia)

Numerologiaa (Terve.fi)

Astro foorumi

Tällaista tällä kertaa, kaikille oikein leppoisaa sunnuntaita ja elokuun viimeistä päivää.

Niin ja vielä tätä ja kuuntelette jumalauta loppuun asti!

(Naisella hikoo ilmeisesti käsi koska miksi se muuten pitäis tota rättiä posken ja käden välissä vai onko tää joku noiden sisäpiirin juttu?

Ps.  and edit 11.55: Good morning CNN!

Apotti

Read More

Hornanhenki Hulkkonen

 Okei okei, maakunnasta tullessani ja syötyäni oli niin ryytynyt, että oli pakko tehdä välikuolemat jotka venyivät koska edellinen yö meni valvoessa. Nousin laatikosta eli sängystä vähän ennen aamu kolmea, vanhojen ihmisten sanontahan on nukkumaan mennessä että “pitää laittaa luut laatikkoon”, tämä on meidän saatanan vanhojen ihmisten sisäpiirin juttu, samoin kuin “jos ei ole kaatumisia vappuun mennessä, löytyy koiranpaskaa kengässä”. Jep, tiedän että hieman kipeitä sanontoja mutta me vanhukset olemme todella kipeitä, yleensä henkisesti joten meille ei pidä vittuilla eikä meitä pidä väheksyä tai päätyy teholle. Useimmilla meistä on vähintään piirinmestaruuksia joko karatesta, nyrkkeilystä, capoerasta tai Krav Magasta joka on hyvin suosittu eläkeläisten keskuudessa ja siksipä joka helvetin bingossa on vähintään kaksi poliisipartiota valvomassa että edes suurin osa pysyy hengissä seuraavaan lääkkeiden jakoon asti. Ettäs tiedät kun seuraavan kerran kun yrität kiilata kassajonossa, voi olla hyvinkin viimeinen tekosi maan päällä.

Kiitos Päivin ja hänen iltapalansa, päädyin tekemään assasiinispaghettia med makkaranpalaset koska jääkaapissa ei ollut muuta. Söin, tiskasin ja hoitelin asioita netin toisella puolen, siellä missä pitää olla Tor-henkinen ja silleen. Palatakseni eiliseen, poikkesin hyvän ystäväni, nuorisopappi Kämäläisen vetämällä rippileirillä. Täällä päin on pakanoita aivan helvetisti ja Kämäläinen & Co. yrittävät käännyttää noita onnettomia sieluja jonkinlaisella menestyksellä. Uskoisin ainakin koska tuomiokapituli oli myöntänyt heille täksi vuodeksi 300.000,- mikä ei melestäni ole vähän, olkoonkin että kävimme Kämäläisen kanssa Vegasissa ja suurin osa pakanarahastosta paloi sillä reissulla. Tiedättehän, papit ovat kovia saarnaamaan sitä ettei pidä antaa pikkusormea paholaiselle, mutta kun katselin Kämäläistä noppapöydissä, minusta tuntui että Kämäläinen oli itse Saatana yrittäessään hornanhekisessä hurmoksessaan snake eyes'eja. Joka tapauksessa ripppileirillä oltiin järkyttyneessä mielentilassa viimeöisten tapahtumien takia. Kämäläinen näet pitää yöllisiä raamattupiirejä, syynä tähän ovat Kämäläisen käyttämät ja ei hänelle sopivat neuroleptit jotka saavat hänet näkemään pahansuopaa pikkuväkeä eikä hän uskalla nukkua. No, syntiset lehtolapset (hmm...15 - 29 - vuotiaat) olivat kokoontuneet nuotion ympärille paistamaan makkaraa ja lukemaan bibliaa, kun heidän harmonisen tilaisuutensa oli keskeyttänyt helvetin esikartanoista lähtevä ääni. Kämäläinen kertoi että äänen lähestyessä se oli paljastunut Hulkkosen (Kämäläinen tuntee Hulkkosen) vanhaksi jawaksi, Hulkkonen tietysti kahvoissa ja ympäri päissään. Oli ajanut aivan helvetillistä vauhtia suoraan biblia–nuotion läpi, kekäleiden ja kipinöiden lennellessä paatuneiden sielujen päälle. Kämäläinen ojensi mulle yhden rippikoululaisen vihkosen, sellaisen mihin heidän on määrä kirjoitella leirin aikana mieleen tulleita aatoksia niin itsestään, kristillisyydestä ja kaikesta muustakin ja siinä luki näin:

“Me kuulimme pahuuden äänen mi muistutti hornain henkiä, ma katsahdin ylös (yönäkö? toim. epähuom.) ja näin taivaan lintuin putoavan alas.

Tuomion enkeli lähestyi meit, me kauhistuimme, odotimme hetkeä jolloin saamme nähdä kirkkauden, mut sen sjaan näimme palon.

Tuo tuomion enkeli harittavine silmineen, paskaisine rääsyineen, kannusti metallista hevoistaan yhä kiihkeämpään vauhtiin, sen sjaan että henki tuo, sielumme aikoen riistää, ryhtyi kolmen vartin pullosta ryystään. Tuonelan airut ylitti nuotiomme tämän, me saimme nähdä airuen vitulliseen katajaan kajahtavan”.

Voin hyvin kuvitella mitä kauhua Hulkkosen habitus on pikku pakanoissa aiheuttanut, eikä tilannetta parantanut se että Kämäläinen oli saanut samalla hetkellä kognitiivisen katkoksen, mikä oli laittanut hänet repimään ihokkaansa halki ja juoksemaan järveen. Kämälläinen näet tykkäsi pitää Demis Roussos-tyylisiä kauhtanoita eikä tietenkään mitään niiden alla koska hänen sanojensa mukaan hän pääsi näin lähemmäksi “henkisyyttä”. Paskan marjat, tiedän että Kämäläinen kärsi massivisesta nivusalueen ihottumasta johon nykylääketiede ei ole löytänyt hoitoa, lekurit väittävät että ihottuma johtuu Kämäläisen lapsena syömästä sianrehusta mutta en tiedä mikä on totuus. Eniveis, tuomiokapituli oli luvannut lähettää leirille kriisiapua mikä tarkoittaa tässä tapauksessa kahta muijaa med parisenkymmentä pakettia keksejä, neljä gallonaa teetä ja paljon paskan jauhamista. Toivotin Kämäläiselle jatkoja ja lähdin meneen koko mestasta.

Että semmonen oli eilinen, tässä on jonniin verran hommia tällekin päivälle mutta taidan ottaa lungisti koska ensi viikko on taas ihan pepusta.

Apotti

Lopuksi vähän Demis Roussos'ia (vittu mikä äijä, kampais ees naamansa):

Edit klo 15.45 : Lyhyt silmäys siitä mitä OpenArt'illa voi tehdä:

Read More

Muumimukien keräilijät, - fanit tai herneen nenään vetäjät. Älkää lukeko.

Kaikki muumikeräilijät, - fanit tai muut jotka tuntevat muumeja kohtaa vahvoja tunteita tai sympatioita, älkööt lukeko tätä pidemmälle. Teitä on varoitettu ja lukemalla eteenpäin, kaikki alempana oleva sisältö ja sen vaikutukset mieleen, fyysiseen habitukseen tahi muuhun, on lukijan omalla vastuulla. Älkää siis lukeko enempää, täällä ei ole mitään teitä kiinnostavaa.

Piti kirjoittamani ihan muusta aiheesta, mutta maailmalla kulkiessani törmäsin johonkin perin paheelliseen ja samalla todella harvinaiseen esineeseen, nimittäin kenties maailman harvinaisimpaan muumi-mukiin. Koska kyseistä kuvaa mukista ei ole luotu tekoälyn avulla, kuvaa ei ole photoshopattu tahi käsitelty muuten, eikä Luostari eikä kukaan sen väestä ole valmistanut ao. mukia eikä Luostari tunne mukin tekijää/mukin kyljessä olevan kuvan tekijää eikä sen paremmin kyseisen mukin omistajaa, Luostari ei ole vastuussa immateriaalioikeuksien tahi muun, verrattavissa olevan ominaisuuden tai kunnian loukkauksesta. Asia ymmärretty?

Yes, pysähdyin erään talon pihaan kysyäkseni opastusta koska sen verran syrjäinen mesta ettei sen paremmin Google maps tai pari muutakaan karttassovellusta tienneet missä mennään, havaitsivat vanhat, mutta todella terävät (+40 taitot molemmissa silmissä) kyseisen mukin, ja koska ketään ei sillä hetkellä ollut näkösällä, päätin ikuistaa sen varoitukseksi tuleville jälkipolville. Taiteellisestihan muki ja sen kyljessä oleva kuva on uskollinen alkuperäiselle idealle ja tyylille noin taiteellisesti, kuvan aiheesta voidaan olla montaakin mieltä, varsinkin jos ajatellaan hyvin nuorta muumi-fanisukupolvea. Toisaalta, mikäs sen parempi olisi kuin opettaa pikku pilteille kukista ja mehiläisistä sekä biologiasta muumien avulla. Kuvan esittämää aihetta voisi jatkaa esimerkiksi “Muumimamma ja Hemuli makkarissa”, Pikku Myy tienaamassa”, “Hattivatti tekoälyllä varustettuna”, “Nuuskamuikkunen pidätetään päiväkodin aidan takaa” jne. Kylmän maailman eri aiheet tulisivat jo varhaisessa vaiheessa pikku niiteille tutuksi, eivätkä he hämmentyisi tilanteen ns. lävähtäessä eteen, vaan osaisivat toimia oikein ja vieläpä ripeästi ja tehokkaasti. Itse asiassa miksi tyytyä kuviin, koska voisi tehdä oikein ohjelmiakin, tietysti säädyllisyyden ja hyvän maun rajoissa eli ei ollenkaan koska niistä sitten mitään oppisi joten unohdetaan tämä jälkimmäinen aihe.

Mutta hei, entäpä jos kuvassa hattivatti seisoo muumin takana ja muumi pitää kättään tuttavallisesti hattivatin selässä?

Eniveis, tämmöiseen siis tuli törmättyä ja luonnollisesti tämä saattaa herättää jossain ihmisissä hyvinkin vahvoja tunteita, mutta muistakaa että Luostari toimii vain välikätenä ja informatiivisena lähteenä, ei missään muussa tarkoituksessa. Tällä kertaa ei enempää, nyt on pakko vetää jotain mokkoa naamaan ja mikäli Luostarin säänöstön kohta 473 on vielä tällä kohtaa iltaa tuntematon, tästä pääsette kyseiseen pykälään joka on syytä opetella ulkoa.

Apotti

Read More

Luostarin säännöstö, kohta 473

 Tänään on kiire päivä ja joudun lähtemään maakuntaan ihan koht'puoliin, joten varsinaista asiatonta asiaa on luvassa illalla. Katselin tässä Luostarin työlistaa ja tuumasin ettei päivästä ei tule ihan surkea koska ehkä jo tänään saamme lukea Päivin huimista seikkailuista 70- ja 80- luvuilla mutta se edellyttää että käytte painostamassa häntä. Ihan siitä syystä että Päivi, samoin kuin moni Luostarin jäsen tai Luostarissa käyvä satunnainen matkaaja, on saattanut unohtaa Luostarin säännöstöön kirjoitetun kohdan 473 jossa lukee näin: “ Mikäli Luostarissa joku edes vihjaa, vahingossa tai tarkoituksella lausuu tahi muuten saattaa läsnäolijoiden ja vähän kauempanakin olevien tietoon, että on joko ennen, nykyhetkessä tai aikoo tehdä tulevaisuudessa jotakin, on hänen jaettava tietonsa välittömästi ja tavalla joka ei jätä tilaa lisäkysymyksille. Nykyaikana parhaaksi tiedon jakamiseksi katsottakoon laaja, mieluiten runsaasti hyvin henkilökohtaisia valokuvia, päiväkirjamerkintöjä ja muita identiteettiin läheisesti liittyvää materiaalia sisältävä postaus”.

Jotta semmosta ja tämä koskee myös Pöllöä joka eilen illalla, hyvin myöhäisinä tunteina antoi ymmärtää että hänellä on ollut varsin...hmmmm....riehakas elämä ennnen kuin hän järkiintyi ja siirtyi Luostarin suojaavien seinien sisäpuolelle. Voitte itse lukea eilisen postauksen kommenttiosiosta. Jopa minun täytyi lukea 12 Pater Noster'ia ja 8 Ave Mariaa ennen nukkuumaan menoa. Ehkä minun pitää kahlita nuo kaksi koska ole havainnut heissä erään poikkeavuuden jota normaalisti ei esiinny homo sapiens-lajin edustajissa. Normaalisti ihmiset tuppaavat sekoamaan keväisin kun luonto muutenkin herää, mutta nämä kaksi tekevät sen loppukesästä tai syksyllä tavalla, jota tällainen hurkas mies kuten minä, sanoisi riehakkaaksi. En siis käytä termiä epäsiveellisesti koska se on liian jyrkkä ja väkevä ilmaisu. Kuitenkin on huomattava etteivät he ole Luostarissa ainoita jota tämä poikkeavuus koskee tai joissa se ilmenee ja palaan tähän myöhemmissä postauksissani. Mainttakoon tässä kuitenkin pari esimerkkiä eli Puskis, joka on aivan liian vaitonainen tekemisistään mutta kuitenkin vaeltelee Luostarin käytävillä sen näköisenä kuin hän pitäisi jotain sisällään, samoin Teepussi, jolla tuntuu olevan paljonkin kerrottavaa mutta joka kuitenkin pidättäytyy jakamasta sitä mikä hänen sisällään myllertää. Nämä ovat vaarallisia merkkejä, muistissani ovat muutamat mellakat ensimmäisen luostarin aikoihin ja voin kertoa teille jotka ette tiedä, ne olivat helvettiä. Niin, eikä pidä unohtaa Mikistä, hän saisi vihdoinkin paljastaa itsestään enemmän koska tiedän tai oikeastaan uskon, että hän pitää kirjaa erilaisista tapahtumista mutta ei paljasta sitä meille.

Kaikille heille jotka vaeltavat blogistanian laajoja aavikoita joko etsiessään perimmäistä tietoa tai haahuillessaan ihan muuten vaan, saatettakoon tiedoksi ettei Luostari paheksu vaikka käytte hieman painostamassa edellä mainittuja. Painostuksen tulee kuitenkin olla asiallista. Nyt minun pitää lopettaa sillä edessä on usemman kilometrin ajelu ensin paikkaan A, sieltä paikkaan B ja lopuksi varsinaiseen kohteeseen C.

Apotti

Read More

Huutokauppoja ja pakkohuutokauppoja

 Tutkin aamuyöstä tulevia huutokauppoja, Tervolassa olisi 13.09.-25 puolustusvoimien materiaalia huudettavana ja sitten olisi Tampereella Kalkussa 08.10.-25 seuraava, ilmeisesti huutokaupattavaa on paljon koska ilmoituksessa oli että huutokauppa järjestetään tarvittaessa kaksipäiväisenä. Armeijan huutokaupat ovat hyviä jos sattuu esim. sellaiseen missä on keittiökamaa huudettavana, on meinaan “Hero Martta” -luokituksella olevaa kattilaa, kippoa ja kappoa eli ei ihan heti tilavuus lopu ja kaikki astiat ovat rosteria eli ruostumatonta terästä. Toissa vuonna oltiin kaverin kanssa ja se huusi itselleen hyvässä kunnossa olevan soppatykin 800,- eurolla. Tarkoituksena oli että hän ryhtyy kiertämään yleisötapahtumia ja sen sellaisia tarjoillen hyvää soppaa kohtuu hintaan. En tiedä miten bisnekset sujuvat koska en ole kuullut hänestä viime aikoina, olen koittanut soittaa mutta eipä mulkvisti ole viittinyt vastata. Kuulin kyllä että hänellä on jotain kahnausta Eviran kanssa mutta en tiedä liittyykö se tähän soppabisnekseen. Ilmeisesti.

Onhan noita huutokauppoja, monet ovat siirtyneet pelkästään nettiin mutta jos viitsii nähdä vähän vaivaa, niin löytyy perinteisiä, paikan päällä järjestettäviäkin huutokauppoja. Itse olen ollut monessa, lähinnä seurannut sivusta kun vouti on huutokaupannut mun kamojani ja se on kuulkaa itsehillintää kehittävää touhua. Kuvitelkaa, kerrankin mun itse virkkaamani päiväpeite joka oli kyllä omastakin mielestäni täysi susi, huudettiin vitosella. Kysyin ostajalla mitä hän ajatteli tehdä ostoksellaan ja tämä keski-iän ylittänyt räähkä sano että hääp laittaa sen punaviinimarjapensaan suojaksi ettei harakat ja muut syö marjoja. Siinä kohtaa mun oli pakko kääntyä ja mennä läheiseen järveen viilentymään. Olin upoksissa varmaan jotain vartin verran ennen kuin sappeni lakkas kiehumasta. Nousin vedestä ja näin kuinka se horo pesi rannassa sitä päiväpeittoa. Uin rantaan, ämmä huomas mut ja vilkutti iloisesti ja mä vilkutin takaisin kun en muistanut ettei uidessa saa vilkuttaa. Painuin taas pohjaan ja räähkä katseli huolestuneena, huikaten mulle että onko kaikki okei? No mitä luulet - ajattelin mielessäni - kaikki omaisuus huutokaupataan ja sä peset yhtä käsityöperinteen jalokiveä paskalätäkön rannassa. Hillitsin kuitenkin itseni ja vastasin sille arameaks että painukoon..tiedätte minne. Rantaan päästyäni muija ihmetteli että miten päiväpeite voi haista kalalle? Kerroin sille että omistaja oli köyhä mies ja joutui käyttämään päiväpeitettä verkkona, hän kalasti sillä lähes joka ilta ja aamu, kesät ja talvet. Akka tuumas ettei verkkoa voi vetää talvella kun järvet ovat jäässä mutta hiljeni kun sanoin hänelle ettei hän käsitä suomalaisen päättäväisyyttä silloin kun nälkä on kuskin pukilla. Horo tuijotti vaivaantuneen näköisenä ja lähti sen mun virkkaaman vinoneliön kanssa kohti entistä taloani mistä kuului voudin todella vittumainen vinkuminen.

Toinen kerta oli se kun asuin yhdessä huonokuntoisessa kesämökissä, elettiin 90-luvun alkupuolta ja lama kuristi pahasti rakennusalaa, jopa niin pahasti että taas mun omaisuus ja kaikki kamat pakkohuutokaupattiin. Väkeä tuli ihmeen paljon tai toisaalta ei mikään ihme koska vaikka mökki oli aika kehnossa kunnossa, se oli omalla, viidentuhannen neliön tontilla järven rannassa. Mökin ja kaiken irtaimiston osti yks vajakkiperhe keskisuomesta. Tiedättehän nämä traagiset avioliitot jossa nainen on kuvan kaunis ja älykäs, mies taasen on ilmiselvä todiste siitä kuinka evoluutio tuottaa sekasikiöitä ja sitten kun nämä kaksi yhtyvät, lopputulos tai lopputulokset kuten tässäkin tapauksessa, näyttävän homunculuksen ja devisovan ihmisen risteytykseltä. 

Ajattelin siinä katkerana että mikäli mun rakas mökki joutuu noiden frankensteinistä tuttujen hahmojen käsiin, mun on tehtävä jotain. Niinpä kävelin pariskunnan ja heidän omituisten otusten luo, tokaisin siinä ohimennen että kohta on taas päästäisten aika. Äijä kiinnostui välittömästi ja tiedusteli että mitä meinasin. Kerroin että tähän aikaan vuodesta päästäiset yrittävät invaasiota mökkiin mutta mulla on siihen konstit jos kiinnostaa. Tottakai äijää kiinnosti, hain puuliiteristä kanisterin ja sanoin sille että tässä on vähän erikoisempaa myrkkyä, sitä pitää heitellä seinille ja sen jälkeen tulitikku perään. Litkua heitellessään äijä huusi että tää haisee ihan bensalle johon vastasi kysyen että paljonko ukko tietää petrokemiallisista tuotteista? Ei kuulemma mitään jotan vastasin se on alkaaneista parasta, luku on 98 eli hyvää tavaraa. Patu oli saanut litkun heiteltyä ympäri mökin seiniä ja kysyi että mikä 98, mitä se tarkoittaa. Se on kuule vain oktaaniluku, ei sun siitä tartte välittää. Äijä nakkas tikun tuvan puoleiseen päätyyn ja pian mun kiva pikku mökkini oli ilmiliekeissä. Pariskunta kauhistui ja alkoi syyttelemään minua mutta he eivät tienneet että olin sanonut paikalle tulleelle poliisiviranomaiselle joka valvoi tapahtuman laillisuutta, jo tilaisuuden alussa että pitäisi äijää silmällä koska minusta hän vaikutti hieman henkisesti epävakaalta tyypiltä. Niinpä sitten äijä lähti maijan kyytiin tuhopoltosta epäiltynä, mökkihän oli vielä minun nimissäni koska papereita ei oltu ehditty tekemään ja niin eespäin. Hänen vaimonsa tuli luokseni raahaten kahta evoluution ilkeää pilaa perässään ja sanoi ainoastaan: “Kiitos vapauttamisestani”. Sitten hän kääntyi pois, hyppäsi kakaroidensa kanssa taksiin ja hurautti pois.

Summa summarum: Mökkini polttanut mies tuomittiin mielentilatutkimukseen jossa hän on edelleen, pariskunnan nainen meni uusiiin naimisiin komean miehen kanssa (lähettivät kortin) ja minä selvisin seuraavasta lamavuodesta vakuutusrahojen turvin. Kyllä elämä on ihmeellistä ja suoraan sanottuna ilkeää. Ihminen on kuitenkin eläin joka tekee mitä tahansa selviytyäkseen ja jos joku uskoo päästäisten invaasioon, niin se on hänen asiansa.

Apotti

Read More

OvB, NB ja RO Manhatt...eikun muorilassa

 Löysin todella vanhan ja kenties maailman ensimmäisen videotallenteen eli maalaisittain vireokasetin muorilan vintiltä, saatanallisen olkimäärän ja lumppujen keskeltä kun etsiskelin veljessodan aikaisia aseita. Kumma kyllä, videoakasetti sopi mun vanhan JVC:n pesään ja pistin nauhan pyörimään tai ei se mihinkään höpönassut pyöri, vaan vilmi kelautuu toiselta kelalta toiselle. Joka tapauksessa videolla näkyy katkelmia aina 1800-luvun puolivälistä, mm. hauska kohtaus mummon sikajuhlilta missä joku Bismarckin Otto lentää nenälleen nuotioon. Se jää samanlaiseen asentoon kuin muutamien kuukausien ikäiset ihmisalkiot nukkuessaan, perse pystyssä ja rintakehä + kädet patjaa vasten, pää sivulle kääntyneenä. Vasta siinä vaiheessa kun Oton valkoinen, mahtava parta alkaa kyteä, rivakat miehet - varmaan renkejä - juoksevat läheiseen metsään ja palaavat takaisin hosat käsissään. Jos ette tiedä mikä hosa on, niin se on pitkä kuusen/männyn oksa, josta on karsittu niin että toiseen päähän on jätetty ”tupsu”, joka kastellaan vedessä ja sillä aletaan hutmia elikkäs lyödä liekkejä ihan niin kuin siitä jotain vittaran hyötyäkin olis. Oton hakkaamista jatkuu jonkin aikaa ja viimein parta viiksineen saadaan sammumaan.

En huomannut ensimmäisellä enkä toisella kerralla, mutta kolmannella että kuvan vasemmassa laidassa istuu mies joka alkaa luonnostelemaan jotain kädessään olevalle lehtiön sivulle. Sinänsä merkityksetön seikka, mutta myöhemmin samaa miestä ja luonnosta näytetään ja kukas se siinä luonnoksessa komeilee ellei Adolf itse, voisin lyödä vaikka vetoa. Malli Aatun viiksiin tuli siis tältä henkilöltä jonka muuten epäilen olleen Aatu himself. Luonnoksessa on nimittäin mies jolla on pienet, suorat viikset, aivan samanlaiset kuin Otolla ikävän nuotikokemuksen jälkeen. Sittemminhän Otto kasvatti samanlaisen kuontalon tuhoutuneen naamakarvoituksensa tilalle. Mutta se siitä, videolla tapahtuu paljon sellaista mitä ei voi julkisesti kertoa, mm. se kun taksilla saapuu Manhattan - projektin ukkoja ja eräässäkin kohdassa vahvasti humaltunut Robert (Oppenin poika) huutaa yhdelle Bohrin Nilssille samanlaisella äänellä kuin Tapio Rautavaara Teuvo Tuliolle yhdessä tukkilaisleffassa jossa huuto meni muistaakseni näin: ”Näytä sinä Olavi heille kuinka tukkilaisjätkä laskee...” ja sen enempää muista. Alkaa se veret korvista lennättävä viulun soitto ja Teuvo viilettää sen saatanan lainetukkansa kanssa alas koskea kuin hourupää, Regina Linnanheimon katsellessa helvetin pitkästyneenä rannalla missä hän pelaa samalla Nintendo Switch’n Pokemon Adventuresia.

Muorin tapauksessa Opperin poika taasen huutaa todella törkeästi Nilsille (ei Holgersson) että ”Näytä sinä Robert kuinka suomalaista piikaa rytyytetään” ja tuo jos mikä on kauhistuttavaa, eikö ne käsitä että mummo tappoi sonneja paljain käsin!!! Ilmeisesti ei, koska siinä vaiheessa kun Robbie tarttuu muorin esiliinan kulmaan, meidän muori vetää jabin Nilsin oikeaan korvaan ja Bohrin ämmän poika tuupertuu maahan. Tämä on muuten se tosiasia miksi Manhattan-projekti viivästyi vaikka eletäänkin 1800-luvun loppua, sillä silloinen nuori mies Bohr vajosi iskusta syvään koomaan ja heräsi vasta sitten myöhemmin, ilmeisesti tätä projektia varten. Tarina kertoo että sukulaiset olisivat vetäneet Nilsin piuhat irti, mutta siihen aikaan sairaaloissa ei ollut minkäänlaisia johtoja vedetty ei sitten kelan kelaa, joten he joutuivat katselemaan vihanneksena köllöttelevää jäppistä toooosi kauan.

Samaiselta vintiltä löytyi uskoakseni sukellusveneen piirustukset, sillä kukapa huvikseen olisi piirtänyt metallisen sikarin jonka sisällä asuu pieniä ukkoja ja näkyypä siellä olevan jotain pikku pökäleitäkin, lienevät torpedoja tai sitten jollain on vielä pahempia henkisiä traumoja kuin minulla. Eniveis, sukellusveneen kyljessä komeilee U-81/2. Ykkösen kuskina oli muistaakseni joku Guggen- tai Gaggenberger, en muista niin vanhoja asioita, mä olin vasta seitsemänkymmentä kaksi tuohon aikaan joten ei kaikkia voi muistaa. Koitin kattella vireota tarkemmin mutta en siitä huolimatta löytänyt kuvaukseen sopivaa kapteenia, tosin mulla ei ole harmainta hajuakaan kuka tota U-81/2 ajoi, mutta perämiehen ja lämmittäjän tunsin, ne on nykyään meidän kaupungin katupuolella töissä. Ahkeria ukkoja. 

Tiedä häntä sitten mikä muorin osuus oli maailman tapahtumissa, varmaan ei mikään, kunhan Otto & Co. sekä Manhattan-projektin äijät sattuivat vaan poikkeen ollessaan maakuntakierroksella. Niitähän järjestettiin täällä suomessa aina kylmän sodan viime päiviin asti, muistan erityisesti yhdenkin kauden mainoslauseen: “ Tule tutustamaan Suomeen, saat tuntea millaista on elää helvetin kylmässä maassa vieläkin kylmemmän verotuksen alla. Suomalaiset eivät anna armoa, jotakin muuta kyllä mutta siitä ei puhuta”. Minäkin oon vienyt leipiä metsään yhdelle tämmöselle porukalle, yöpyivät sissiteltoissa tuossa lähellä ja mulle soitti joku katerinki - ihminen ja kysyi pystynkö tekemään jokusen sata sirvakkaa ja viemään ne metsään. Ajattelin ensin että piripäät soittelee kamapäissään mutta sitten kilahti Mobilebayn ilmoitus ja tilille oli tullut mukava summa rahaa, niin minä kuutelin äänen kertomat koordinaatit ja vein leivät mettään. 

Siellä oli hirveä pystypaini menossa, joku äijä jolla oli ilmeisesti joku iso mustelma tai muu läiskä päässä ja sitten oli se lännenmiehen näköinen, vähän kuivakas kaveri. Jälkimmäistä sanon lännenmieheksi koska oon vama että oon nähnyt sen jossain westernissä missä oli valitettavasti virolainen ääninauha. Eikun se olikin se toinen missä itse J. Wayne tulee baarin heiluriovista sisään, katselee uhkaavasti baarissa olijoita ja kysyy sitten ihan selkeällä Viljandin murteella: “kussa mun hopoti?”.  (alkuperäinen lähde : Puskis) Täytyy sanoa että ekalla kertaa kusin housuuni koska viron kieli on yksi kauneimpia kieliä maailmassa mutta länkkäreihin se ei sovi ollenkaan.

Ei vaan, mun kananmunat on kiehunut nyt kolme varttia, mä meen kattoon oisko ne jo kypsiä mutta ollaan äänessä.

Ps. Aamun postaukseen tästä

Apotti

Read More

Köyhyys jatkuu, brie-juuston kielto ja J - kirjain

 Tuli eilen todistettua ettei ole meikäläisestä taidealalle, kolmessa eri liikkeessä kävin ja kaikissa sama vastaus, lähde ny meneen kun vielä pääset. Toki en niitä tauluja itsekään pitänyt minään huoneen kaunistuksina, mutta olin luulossa että niistä saa edes jotain, tyyliin satasen tai puolitoista per kappale mutta ei. Kaksi liikettä ei olisi edes ottanut niitä vastaan vaikka olisin ilmaiseksi antanut ja lähellä oli kolmannessakin etten joutunut maksumieheksi. On kuulemma ollut jo jonkin aikaa ylitarjontaa ”taiteesta” eli tauluista joita yritetään tyrkyttää kuolinpesien siivousten ym. tiimoilta eikä nimekkäiden taidemaalarien töitä ole tarjolla niin paljon kuin jokin aika sitten. Taidealasta en tiedä mitään mutta kaikissa sanottiin että kysyntä ja tarjonta on aaltoliikettä - tavallisten pulliaisten osalta - ammattilaiset ovat erikseen ja nyt kuulemma eletään hiljaista vaihdetta. Kyllähän jokaisessa oli kauniita ja kalliita tauluja paljon, hintatason ollessa sellaista 3-4 kertaa mun vuosieläke/taulu. Köyhänä ihmisenä mulle on kehittynyt oma hinnoittelu, erästäkin pientä mutta kaunista taulua katsellessa totesin sen hinnan olevan olevan yhden ravintola-aterian ja komenkymmen kahden nuudelipussin yli jakopääremontin, eräs toinen, hieman isompi oli ”vain” uudet takaiskarit asennuksineen, kerralla kaikki lääkkeet ulos apteekista . Että semmosta tällä kertaa.

Sain nukuttua nyt aamusta, jopa kolme tuntia mikä on paljon ja muistan mitä untakin näin. Istuin Sydneyn oopperatalon konserttisalin lavalla ja söin eväitä Hellevi Sirkiö-Laasosen kanssa (se on yks psykiatri). Eväitä oli vaikea syödä koska konsettisali oli pilkkosen pimeä ja eväät oli Hellevin tekemiä. En tahdo arvostella hänen tekemisiään, päinvastoin Hellu on varmasti pätevä psykiatri mutta eväsleipien päälle se ämmä ei tajua yhtään mitään. Kaksi sämpylän puolikasta mieheen, puolikkaiden päällä vain ja ainoastaan avokadoa ja raejuustoa jotka molemmat kuuluvat niihin jotka pitäis kieltää lailla, tarkemmin sanottuna niiden valmistus (ensin mainitun osalta viljely) ja hallussapito toisi automaattisesti kuolemantuomion. Samaa lainsäädäntöä sovellettaisiin tofuun, kaikkiin ruumiinpesuvesiin eli viineihin, niitähän 85% suomalaisista juo vain sen takia että se on trendikästä ja heillä on alkava alkoholiongelma, 10% koska naapurikin juo eikä auta paljastaa että on todellisuudessa juntti ja loput 5% sen takia että he tosiaan maistavat jotain. Listalle kuuluisi monta, esim. jos normaalin liikenneratsian yhteydessä kuljattajan hallusta löytyisi brie-juustoa, tämä sidottaisiin välittömästi poliisiauton perään ja tätä vedettäisiin useita kilometrejä hiekkatietä pitkin, lopuksi kirjoitettaisiin tuntuva sakko ja sidottaisiin mäntyyn metsän eläinten nokittavaksi. Smoothien juojille suora niskalaukaus ilman oikeudenkäyntiä, samoin omituisia energiajuomia juoville. Kaikkien ihme barista-tyyppien pitämät latte, mochiatta - ym. olisivat laittomia ja ituhippi - hipsteri - mestat poltettaisiin kivijalkaa myöten ja baristojen raajat revittäisiin irti hevosten avulla, vanhaan kunnon old school-tyyliin.

Kokeilin tässä yhtä vanhaa juttua, nimittäin sitä että kuinka pitkän jutun, edes jotenkin järjellisillä sanoilla saa tehtyä jos kaikkien sanojen pitää alkaa samalla kirjaimella, pyritään välttämään paikkojen nimiä eikä käytetä samaa kirjainta kuin kerran. Kirjaimeksi valikoitui J - kirjain koska se nyt vaan pätkäti päähän:

Jyväskylässä jytisee, jehovat jammailevat ja juopot joraavat Jokiskylän juustolassa. Janita jodlaa järvellä joutuessaan joulupukin jättämäksi. Jyrkänteellä junnavat jalkapalloilijat juttelevat jousisoittimista Jaajonmaan juntatessa juuriaan juustomassaan. Jalokivi joustaa jos Jakomäkeläisessä junassa joutavia. Jyrkkä jiiraus jättää jengat jäähän. Jeeraa jämättäessä justeerataan jakolaskuilla. Jippu joikaa jäykän jarrun jumiutuessa. Joulu - Jeesuksen ja Jumalan juhla. Jylinää, jyskettä jamaikalaisella jamboreella. Juonittaessa jänne joutuu juppien järjestöön.

Ei tullut pitkä, miettimällä sais varmaan pidemmän mutta nyt ei jaksa. Jostain syystä ei tunnu koneisto käynnistyvän mikä tarkoittaa sitä että on keitettävä toinen pannullinen kahvia ja otettavat ennen kaikkea erä nro 2 aamulääkkeitä. Joo, niin mä teen ja josko sitten kun on saanut pesukoneen startattua, palais asiaan. Se on hyvä suunnitelma, niin tehdään.

Apotti

Read More

ETNSL, valkoinen täyte ja taulut

 Kuuntelin eilen ei toivottujen nuorten sävellahjaa ja siellä haastoi eräs vanha tuttuni koko Sisä-Suomen poliisilaitoksen oikeuteen. En ole ennen tiennytkään että toisen voi haastaa oikeuteen radioitse (vai radioteitse, kumpi on oikea muto?). Sehän on kätevää, koska tämmönen juttu on tullut lainvoimaiseksi? Suoraan sanottuna mä oon aika ulalla mitä maailmalla tapahtuu ja se vähän häiritsee, mutta toi lehtolapsille tarkoitettu ei toivottujen nuorten sävellahja on hyvä koska siinä tulee välillä uutisia. Yölläkin (joo, se sävellahja pyörii 24/7) tuli semmonen uutinen että Suomen pitää varautua tulevaisuudessa mobilisaatioon. Johan nyt, minen ymmärrä että ollaan muka velkaa ja kiristetään verotusta ja hinnat nousee ja kummiskin jaetaan mobiililaitteita tulevaisuudessa. Vai onko se jumalauta niin, että me joudutaan maksamaan tulevien nuorten mobiililaitteet? En saatana aio osallistua näihin kinkereihin. Erkki J:n ”Pulsuja jokirannassa”-kappaleen jälkeen soitettiin yleistä hätämerkkiä 20 minuuttia putkeen. Ne tekee sen vittuillakseen kun tietävät että suurin osa äpäristä kuuntelee radiota kuulokkeilla. Siinä tulee harvakseltaan mainoksia mutta yhden kuulin ihan sattumalta kun oli imuri topissa just sillä hetkellä. Koski meinaan meidän kaupungin järjestämää, valtakunnallista kirjoituskilpailua jonka tuomareina on poikkeuksellisesti ulkomaalaisia tyyppejä. En tiedä onko ne maahanmuuttajia vai keitä enkä muista niiden kaikkien nimiä, mutta semmoset kun Clancy, joku ihme Rowling ja Brown jäi mieleen. Nevö hööd mutta on ne varmaan voittaneet jotkut kunnalliset kirjoituskilpailut tai jotain, kun ovat päässeet tuomaroimaan. Mutta se sävellahjasta.

Mitä muuten tarkoittaa prominentti? Lekuri sano mulle että mun sieraimet ja kognitiivisten taitojen puute ovat prominentteja. Höh. Koitin ettiä Googlesta vaan enpähän löytänyt eikä sen niin väliä ole. Prominenttihan voi olla parempi kuin prosentti jos on kyse jostain pahasta sairaudesta tms. koska se kuulostaa pienemmältä. Mun on tehnyt suklaata mieli jo kolmatta viikkoa. Samoin ruusukaaleja. Ne on hyviä kun keitinveteen laittaa hieman suolaa ja voita. Jälkimmäisellä on iso vaikutus makuun, uskokaa tai älkää. Heti kun vesi alkaa vähän poreilemaan, niin kunnon nokare voita sekaan. Siis oikeaa voita, ei mitään margariinia tai vastaavaa. Stansta teki taas yöllä ruokaa mikä tarkoittaa sitä että mulle kertyi ainakin 100 grammaa elopainoa lisää. Se tekee kuulkaa pitkässä juoksussa paljon; 365 x 0.1 = luonnollisesti 36,5kg eli mä olen vuoden päästä palttiarallaa 105 -110 kiloa. Ei hyvänen aika. Mun on pakko alkaa syömään pelkkiä kasviksia ja unohtaa kaikki herkut. Ennen tätä katkeraa herkkujen hylkäämistä kysyisin teiltä että mitä on ne italialaiset leivonnaiset, jotka ovat semmoisia umpinaisia ”tacoja” joiden toinen pää on auki ja sisällä on heti helvetin hyvää valkoista juttua? Se ei ole marenkia, ei mitään kermavaahdon ja tuorejuuston sekoitusta mutta kun en muista että mitä. Se ja sen tekeminen esiteltiin kerran siinä ohjelmassa missä oli se italialasisyntyinen äijä, Buddy jotain. Niitä täytyy saada ennen tätä spartalaiseen elämään siirtymistä. Voi olla kyllä vaikeeta koska en ole nähnyt niitä tai edes vastaavia täällä meillä suomessa. Pakostihan  niiden teon joku hallitsee?

Tänään lähden maalikyliin myymään ne taulut joista eilen puhuin. Hain ne systeriltä, kaikki neljä kappaletta (vaan) koska mulla on täällä kämpillä jo ennestään perintötauluja, mutta joka tapauksessa aion realisoida ne kaikki. Ransun remontteihin menee helvetisti rahaa eikä niistä tauluista kumminkaan saa juuri mitään, mutta onpahan edes pieni apu. Jahkas saan sen kuntoon, niin vaihdan sen Ford Connectiin, se on tällä hetkellä ihan riitävä auto mulle. Sitäpaitsi sillä on mukvampi suhata kaupungissa ja saa helpommin parkkiin. No, tämä tapahtuu vasta myöhemmin syksyllä/alkutalvesta koska tässä on pari hommaa ennen sitä, siis sellaisia missä tartten isoa pakua. Tästä tuli tämmönen sekalainen kokoelma ajatuksia mutta haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää tiistaita.

Apotti

Read More

Seuraavat Viisi

 Aamun Sähköshokki- postaukseen pääsee em. linkistä mutta nyt on aika esitellä lisää Luostarin jengiä, noita mahtavia soturia jotka uskaltavat olla oma itsensä, aivan kuten Ensimmäiset Viisi.

Kuvat on tehnyt Googlen Gemini-tekoäly promptien eli sanallisten komentojen/määritelmien mukaan.

Joten olkaapa hyvä, tässä teille:

Der Seidenspinner - Lasillinen mustia kuningatteren helmiä

BitteinSaari

Ei saa mennä ulos saunaiholla

ja tietenkin lihottajani Stansta

+ Mikis, taistelija

Tässä on siis järjestys, aloitetaan Der seidenspinneristä:

...ja vielä Mikis, meillä oli aikoinaan hieman asioita hoidettavana Lindisfarnen suunnalla

Read More

Sähköshokkipäivä

 Latasin tälle linuxilleni Focus Writerin, suht monipuolisen tekstinkäsittelyohjelman ja koska olen hyvin yksinkertainen ihminen - siis älykkyysosamäärältäni - ja saan suurta tyydytystä softan mahdollistamista vanhan kirjoituskoneen äänistä. Meillä hulluilla kun on ihan eri huvit kuin teillä terveillä ihmisillä. Mutta se siitä. Tänään tulee kiire päivä; pitää pestä pyykkiä, vähäiset tiskit on hoidettava ja neljä s-postia on saatava matkaan ennen puolta päivää koska silloin on viikottainen BBQ-hetkeni, saan läheisessä mielisairaalassa sähköshokkihoitoa joka on sen verran jykevää, että se piti sovittaa kyseisen kaupunginosan sähkönkulutukseen. Oikeesti, mulle annetaan semmosia sähköimpulsseja että kuulemma jo yhdellä tällillä pyörittäisi Kenwoodin yleiskonetta - taikinakoukut ja kulhossa jaa vähän jäykkä ruistaikina - 12 tuntia ja jäisi vielä yhden Onebladenkin lataamiseenkin. Viimeksi mainittu on kuulkaa hyvä vehje karvojen poistoon, varsinkin nyt kun kuulin että sitä voi ladata ja siinä on nappi josta sen saa käyntiin. Aiemmilla kerroilla olen itkenyt vuolaasti ja ajatellut että turhamaisuus on helvetin kivuliasta koska muuta hyötyä mulle karvojen ajelusta juuri ole. Seksuaalinen viehätys on tänä päivänä sitä, kun tuntematon mummo tuijottaa mua bingossa kuin mykkä vittua, ilmeisesti joko sen takia että hän epäilee mun pöllineen hänen bingokuponkinsa tai sitten hänen lääkkeensä, mene ja tiedä.

Tänään tuntuu olevan paljon parempi päivä kuin eilen. Saattaa johtua eilisiltaisesta combosta johon meni kolme kappaletta 32mg relaxanttia, kaksi Truxal’ia (25mg, antipsykoottinen lääke) ja about kuusi rivaria. Tietämättömille tiedoksi etten tarkoita useampaa rivitaloa, vaan Rivatril -nimistä lääkettä. Hyvä combo mutta kuivaa silmiä kun joutuu nukkumaan silmät auki neljä tuntia, siis nimenomaan silmäluomet auki, ei räpäytyksiä vaan apposen selällään koko ajan. Jonkinlainen katkos kuulemma aivoissa kun sitä lääkäriltä kyselin, tosin uhkasi ottaa multa lääkityksen pois mutta onneksi ei toteuttanut uhkaustaan. Siksipä aionkin panostaa tähän päivään täysillä, huomisesta kun ei tiedä taas mitä se tuo tullessaan. Pakkasesta pitää ottaa jotain sulamaan sillä jäinen jauheliha ei ole hyvän makuista ja siitä jää kitalaki tosi rasvaiseksi. Saatan tehdä lihapullia, ne on helppo tehdä ja vielä helpompi syödä. Mulla ois myös perunoita, josko tekis taas muusin, se on mulle jotenkin semmonen nostalginen ruoka kun se tuo mielisairaaloissa vietetyt vuodet mieleen. Mehän saatiin siellä joka päivä perunamuusia kun ei kouristuksiltamme pystytty pureskelemaan. Väittivät että kouristukset johtuu sairaudestamme mutta kilin kellit, olkaapa itte kylmävesialtaassa (+ 2) kuusi tuntia kerrallaan ja joka toisella kerralla sinne viskatun sähköankeriaan kanssa, niin sanonpahan vaan että aiheuttaa melkoisia naamanilmeitä. Lohdutukseksi saatiin pitää neljäkymmenen watin lamppua kädessä ja oli kiehtovaa katsella sen kirkasta hehkua siihen asti kun se poksahti.

Ei vaan, tuli mieleeni että munhan pitää hakea perikunnan tiloista muutama taulu ja viedä ne myyntiin koska ei tällä pienellä eläkkeellä pärjää. Paskat niistä tauluista mitään saa mutta ees jotain. Mutsivainaan jäljiltä niitä jäi paljon eikä kukaan halua niitä seinilleen - meitä on neljä sisarusta - joten parempi viedä myyntiin kuin polttaa ne pihassa jota sitäkin olen harkinnut. Ihan sen maalinkäryn takia, en muuten. Mutta teille kaikille oikein hyvää päivää ja jos näette mun makaavan katuojassa, niin oisko mahdollista että kääntäisitte mut selälleen ettei mene vettä nenään, se on ikävä tunne.

Apotti

Ps. Esim. täällä meillä kaupungin työntekijöiltä on kielletty hollannikkaiden käyttö etteivät he saatana juurru niille sijoilleen. Se jos mikä on oikeaa, tuloksellista johtamista, samoin kuin se, että raskaampia kaupungin töitä tekeville on asennettu pienet minigrip-pussit otsalle. Niihin kerätään heidän hikeään sillä se on harvinaisempaa kuin yksisarvisen kyyneleet ja kaiken lisäksi sillä on ihmeitä tekeviä vaikutuksia.

Read More

Eksistentiaalinen kriisi ja ripaus maizenaa

 Koin aamulla jonkinasteisen eksistentiaalisen kriisin ja päädyin poistamaan hieman aiemmin tekemäni postauksen. Tuntui että se oli paskaa ja merkityksentöntä lätinää kuten se itseasiassa ehkä jossain määrin olikin. Nyt, kellon ollessa kohta viisi yli puoli yhdeksän illalla, toivon ettei se olisi ollut ainoa asia jonka poistin mutta ei, poistin kahdeksan kappaletta rakennuspiirustuksia joista viisi oli valmiita. Onnekseni neljä niistä oli jo olleiden projektien piirustuksia mutta olin silti uhrannut niiden tekemiseen kymmeniä tunteja per piirustus ja viides, jonka luovutushetkeen on onneksi vielä aikaa, minun on tehtävä kokonaan uudestaan. Loput kolme oli hahmotelma-asteella joten niiden menettäminen kouraisee, mutta ei niin pahasti kuin näiden viiden ensiksi mainitun. 

Tiettyyn pisteeseen osaan hallita tunteitani hyvin, erityisesti muiden ollessa läsnä ja yksiksenikin aika pitkälle sillä en sorru heittelemään tavaroita seinille jos jokin ei mene niin kuin olin tarkoittanut tai halunnut mutta rajansa siinäkin ja tänä aamuna se petti. Ehkä syynä oli se, että tässä on mennyt ns. asiat päin vittua jo pitkän aikaa ja tarpeeksi kauan kun pitää julkisivua pystyssä, niin se pettää. En puolustele mutta ei kasvatuksen kautta, vaan sisäsynnynnäisesti minä pidän sitä heikkoutena. Lapsena meillä oli aina sallittu näyttää tunteet eikä siitä tehty numeroa, joten sen on pakko olla joko virhe tai hyve psyykkisessä ohjelmoinnissani. Onko siitä hyötyä vai haittaa, sitä minä en voi arvioida, sen tehkööt muut. 

Apropoo, minun pitää pyytää anteeksi Der Seidenspinner'iltä joka pitää Lasillinen mustia Kuningattaren helmiä - blogia, hän näet oli ehtinyt kommentoimaan aamullista postaustani jonka poistin ja huomasin kommentin vasta päivällä kun selasin sähköpostejani

En kiellä myöskään sitä että asioiden paska tilanne tällä hetkellä vaikuttaa edelleen takaraivossa, mutta on taas aika kavuta kuopasta ylös. Se ei tarkoita että jatkaisin (huomaatteko kuinka hyvä olen valehtelemaan itselleni?) valheellisen, iloisen elämän asenteen ylläpitämistä, vaan sitä että kuoppaan ei saa jäädä tai sinne jää pysyvästi koska asiat eivät korjaannu itsestään, niille on tehtävä jotain. En kuitenkaan tiedä mistä kertoisin nyt, paljon on kauan sitten tapahtuneita juttuja joista osa aivan pimeitä, osa on vastikään tapahtuneita ja osa tulevaisuuden suunnitelmia mutta en osaa tarttua niihin nyt, ehkä sitten aamulla. Paska, riittämätön fiilis tai ei, oikeanlainen fiilis puuttuu. En osaa enkä pysty kirjoittamaan suunnitellusti ja harkiten, se on kirjailijoiden homma se. tai nän ainakin luulen. Millä helvetillä ne muuten pysyvät laskuissa mukana, kuka on jo kuollut, kuka tekee mitäkin työtä, kuka työnsi kenetkin katolta alas jne. 

Minä jos kirjoittaisin kirjan, niin siinä todennäköisesti tapahtuu eilen se mikä on suunniteltu ensi viikolla ja jo kuolleet tyypit putkahtelisivat esiin, röökin polttaminen kestäisi ainakin kahdenkymmenen sivun verran ja muita pikku epäkohtia. Päinvastoin, parhaimmillani minä olisin jonkin näiden meidän paskalehtien toimituksessa koska minulle ei tuota vaikeuksia kertoa kenestä tahansa mitä tahansa mutta se koskee vain kirjoittamista. Vai koskeeko? Olenko koskaan valehdellut jotain lähimmäisestäni? Tottakai olen, ihan niin kuin me kaikki. Vain pakon edessä ja muutamassa muussa tapauksessa joista ensimmäinen kattaa kaikki tapaukset. Tarvittaessa, sanotaan näin.

Palatakseni tähän päivään, tänään ei onnistunut mikään. Eniten vituttaa se, kun tein yhtä ruokaa ja ohjeessa käskettiin suurustamaan (onko oikea termi, saada paksummaksi?) safkaa joko jauhoilla tai vaihtoehtoisesti maizenalla. Kaapista löytyi maizenaa joten sillä mutta lopputulos a) maistui aivan hirveältä ja b) vitut ollut suurustunut yhtään. Soitto systerille ja kysyin paljonko maizenaa olisi pitänyt laittaa kun safka ei suurustunut? Hän tiesi eilisen puhelun perusteella mitä olin tekemässä mutta minut tuntien hän kysyi että miten suurustin? Johan sen sanoin, maizenalla. Niin mutta miten lisäsit maizenan? Ripottelin viisi ruokalusikallista siihen pinnalle. Uskoakseni aasin tappaminen tylsällä veitsellä kuulostaa siltä koska sisareni hirnuminen on kuin hädässä olevan aasin. Liian ahdas henkitorvi ja kun nenänreiät ovat jokseenkin pippurin kokoiset, niin ensin kuuluu laahavaa korinaa joka loppuu on aivan hirvittävään vinkumiseen joka ei ota loppuakseen. Siis hirnuminen, hän on äärimmäisen vahingoniloinen ihminen.

Vitutti niin paljon etten jäänyt kuuntelemaan enkä vastannut hänen koittaessa soittaa, vaan kävelin keittiöön ja heitin safkat roskikseen enkä ole kyllä syönyt tänään mitään, se olkoon rangaisukseni sillä ruokaa ei pidä heittää roskiin kevyin perustein eikä varsinkaan siksi että joku typerä systeri nauraa sun kokkaustaidoillesi. Se siitä. Minulla on lääkearkussani vielä vanhoja relaxantteja ja muutamia erilaisia mielipidelääkkeitä joista ajattelin tehdä combon, turvaudun pikku kokkailuihin aina kun olen valvonut tarpeeksi pitkään ja tässä ollaan menty puolitoista vuorokautta samoilla silmillä joten on aika. 

No worries, minä osaan homman enkä todellakaan tappaisi itseäni lääkkeillä jos ylipäätään ajattelisin itseni tappamista, siihen monta parempaakin konstia kuten esimerkiksi Wihtavuoren Royal nro:n 7:n hauleilla. Huomenna, levätyillä aivoilla uusia vastoinkäymisiä kohti niin eiköhän tässä taas mene pari päivää ennen kuin taas lyyhistyn keittiön nurkkaan nyyhkyttävänä rauniokasana, noin kuvaannollisesti puhuen. Teille kaikille toivotan oikein virkistävää yöunta ja mahdollisimman menestyksekästä alkavaa viikkoa.

Apotti

Ps. Antka anatees kirotusvihreet, en jaska taksitaa

Read More

Itsekriittisyys

 Koin hetken, se iski tajuntaani ja esitteli itsensä itsekriittisyydeksi. Se oli julma, anteeksiantamaton ja täysin tunteeton. Kysyin syytä ja itsekriittisyys vastasi että on aika. Mihin? Siihen ettet anna mielialasi vaikuttaa mihinkään mitä teet. Miten toteutan sen? Minun avullani, minä olen sinussa ja sinä olet minussa. Ensin en ymmärtänyt, sitten, pikku hiljaa tajusin mitä itsekriittisyys tarkoitti. Minulla ei ole vaihtoehtoa. Minun on muututtava, alkakoon se tästä päivästä ja tästä hetkestä. Siksi päädyin poistamaan tämän aamuisen postauksen joka oli no, tehty negatiivisten ajatusten vallitessa. Ehkä tästä alkaa uusi aika? Jo tänään, illalla vai kenties huomenna? Se jää nähtäväksi. Käännyin itsekrittisyyden puoleen sanoakseni erään asian mutta itsekriittisyys keskeytti minut. Se käski minua mukaansa koska meidän olisi aloitettava heti tai olisi liian myöhäistä. Toivottavasti me näemme illalla.

Read More

Luostari proudly presents: Ensimmäiset Viisi

 Kyseessä on erikoispostaus jossa haluan esitellä blogikavereitani joiden kanssa tulee viestiteltyä aika paljon eikä tämä tarkoita sitä että olisin unohtanut muut tai pitäisin teitä jotenkin sellaisena joista ei niin väliä, päinvastoin tulen jatkamaan tätä perinnettä mutta ymmärrätte ettei yhteen postaukseen kannata laittaa älyttömästi kuvia. Jos katsotte tarkkaan kuvia, niin niistä löytyy jokaisen bloggaajan blogin nimi ja kun te löydätte sen, niin kannatta käydä katsomassa mitä kyseinen blogi tarjoaa. Takaan että ette tule pettymään. Nyt siis promokuvat jotka teki Googlen Gemini-tekoäly pelkkien promptien eli sanallisten ohjeiden mukaan. Kannattaa tutustua Geminiin ja muihin koska ne tarjoavat huikeita mahdollisuuksia.

Nyt hyvät naiset ja herrat; hurjat, mahtavat soturit:

Read More

Dinero Lejos De Toros vs. Pan Para Todos (jakautunut Suomi vuonna 2025)

 Tänään heräsin hieman paremmassa kunnossa, mieli oli muljahtanut paremmalle puolelle ja tunsin olevani selvästi tarmokkaampi. Juotuani aamusufeet ja syötyäni pari leipää, lukaisin päivän uutistarjonnan mutta sehän ei ollut taas paljon muuta kuin Trump sanoi sitä ja jättää tekemättä tätä sekä ahdistelee ihmisiä jotka ovat USA:ssa jollain viisumilla. Kuvitelkaapa jos suomessa olisi kaksipuoluejärjestelmä, vielä hieman rankempi versio amerikkalaisesta mallista. Olisit joko kokoomuksen kiihko-oikeistolaisten perustaman Dinero Lejos De Toros:in tai vanhan maaseutuliiton rankimmin vasemmalle kääntyneistä perustaman Pan Para Todos -puolueen jäsen ja that's it. Ei olisi muita vaihtoehtoja. Rahat pois kaikilta-oikeistolaiset pukeutuisivat usein punaisiin vaatteisiin tai vähintään punainen liina roikkuisi oikeasta takataskusta. Leipää kaikille - tyypeillä taas vastaava väri olisi sininen ja rätti roikkuisi vasemmasta takataskusta. Kaikki suomen kaupungit olisivat jaettu näiden kahden jengin kesken, molemmat pyörittäisivät omaa huumebisnestään rahoittaakseen puoluettaan paitsi ei vaalien alla. Silloin kokkelia, peukkua ja piriä jaettaisiin ilmaiseksi vaalitilaisuuksissa. Dinero Lejos De Torosin leirissä kaikuisi vanha kunnon tuttu Erika jota laulettaisiin tietenkin suomeksi kyseisen biisin suomentaneen Reino Palmrothin ja suomiversion levyttäneen Georg Malstenin muistoa kunnioittaen. Pan Para Todosin kinkereillä taasen laulettaisiin Paleface:n Helsinki-Shangri-La- biisiä koska siinä on jaa vähän hyvät sanat.

Elämä olisi paljon värikkäämpää kuin nykyisin, olisi jäätäviä katutappeluita poliitikkojen kesken, sen sijaan että valtio on päättänyt taas leikata jostain. Purrata, kuten tavan eläkeläinen asian ilmaisisi. Media olisi pullollaan paljon värikkäämpiä otsikoita ja valtataistelussa lentäisi paskaa vastapuolen niskaan sen verran paljon että sillä määrällä keskisuomalainen maanviljelijä lannoittaisi pellot seuraavan kymmenen vuotta. Vuoden uutinen olisi se, kun Dinero Lejos De Torosin porukka tunkeutuisi eduskuntataloon ja Jethro Rostedt seisoisi keskellä mannerheimintietä helvetinmoinen sarvilakki päässään ja omituiset meikit naamallaan. Kädessään Jethrolla olisi rautaputki joka oli ennen toiminnut suojatietä osoittavan liikennemerkin tolppana. 

Jengeillä, korjaan puolueilla olisi omat käsimerkit ja tästä syystä minäkin seuraisin televisioitua eduskunnan kyselytuntia. Samaan aikaan kun siellä joku älykääpiö pajattaisi omaa agendaansa, hän vääntelisiä sormiaan ihme asentoihin joista valistuneimmat ja innokkaimmat kannattajat tietäisivät että taas puhutaan paskaa, tätä minä oikeasti tarkoitan. Puoluetta kannattaville ihmisille olisi näet jaettu selkokielinen opas eri käsimerkeistä, tyyliin kun Kaisa Juuso korjaa...hmm...niin sanotttua kampaustaan, niin oikeasti se meinaisi että kohta lähtee asumistuet saatana. Aseet laillistettaisiin, samoin joka miehen oikeudet eli jos tulet mun tontille enkä tunne sua, niin mä voin pamauttaa susta ilmat pellolle. Kuvitelkaapa suomalaista juhannusta tässä tilanteessa. Toisaalta, Palpa olisi vuosien kuluessa kehittänyt palautusjärjestelmän myös hylsyille, haulikon panoksen hylsystä saisi kymmenen senttiä, .22:sen hylsystä 15 ja jos onnistuu löytämään rynnäkkökiväärin hylsyn, siitä Palpa maksaisi jopa 25 senttiä kappaleelta koska suomen armeija on tunnettu siitä että se on nuuka. Hyvänä esimerkkinä tunnetaan Elisabeth Rehn, joka aikoinaan osti hävittäjiä ilman tärkeimipiä komponentteja joista sitten tuli vallan perkeleellinen lisälasku. Toimiihan ne pelotteena maassakin, jos ei muuta niin kastematoja vastaan. Sieluni silmiin piirtyy sumuinen juhannuspäivän aamu, jossa dronella kuvatussa 4K-videossa näkyisi tuhansittain pieniä ihmiskunnan toivoja keräämässä hylsyjä kesämökkien pihoilta niiden omistajien maatessa krapulan kourissa mökkinsä uumenissa.

Kaksipuoluejärjestelmä voisi kyllä toimia hyvänä työllistäjänä. Suomihan on tunnettu siitä että me suomalaiset olemme porukkaa joka tahtoo olla parempi kuin naapuri ja tätä voitaisiin hyödyntää työelämässä. Kun Dinero Lejos De Toros aloittaisi oman, huikean 120 metrisen tornitalon rakentamisen, niin jengirajan toisella puolella Pan Para Todosin porukka aloittaisi omansa ja tästähän olisi seuraksena kilpailu siitä, kumpi saa oman projetinsa ensin valmiiksi. Kateus toista kohtaan olisi niin suuri, että henkilöstöä välittävät vuokrafirmat perustaisivat rakennustyömaiden edustalle omat rekrytointikoppinsa ja kuvitelkaa niitä jonoja, satoja metrejä kiemurteleva ihmismato odottaisi omaa vuoroaan päästä luukulle koska rekrytointi perustuisi siihen että “tee päivän aikana kaksi kerrosta ylöspäin ja saat 10 grammaa piriä tai etusetelin prismaan, arvo 55,- euroa.” Meillä ei olisi enää työttömiä ja rakennusala eläisi kukoistavaa kautta. Se se vasta olisikin jotain.

Myöskin logistiikka, koska kummankin puolueen kannattajilla olisi omat metrot, linja-autot ja taksit. Lauttaliikenne suomen ja ruotsin välillä kävisi niin kiivaana että siellä lentelisi muutkin kuin astiat, sillä puolueiden megalauttojen koko ja karikkoinen saaristo pistäisi kapteenit koville. Hyötynä tästä olisi se, ettei lauttamatka hurrilaaan kestäisi enää kuin kaksikymmentä minuuttia ja mahdollistaisi työläisten pendelöinnin mikä olisi hyvä juttu. Duunarit voisivat nostaa työuransa päätteeksi eläkettä kahdesta eri maasta ja näin he pääsisivät edes kerran elämässään kreikkaan jossa vihataan turisteja ja todennäköisesti saisivat turpaansa mutta ei sen väliä. Kaksipuoluejärjestelmästä olisi niin valtavat hyödyt (siis yhden sukupolven ajan, sitten kaikki olisi piloilla ja suomesta[kin] tulisi kehitysmaa) etten niitä tässä lähde kertomaan enempää sillä jos niin tekisin, mun täytyisi vääntää eväät ja just nyt en jaksa. Sen sijaan toivotan kaikille oikein hyvää viikonloppua, myös ystävillemme USA:han ja Brasiliaan.

Muistakaa olla kiltisti ja kannattaa monipuoluejärjestelmää, se pitää jonkinlaisen tasapainon meille kaikille.

Ps. Sori kun tästä tuli poliittinen, ei ollut tarkoitus koska syynä tähän on se että otin aamulla väärät lääkkeet ja kuljin vahingossa mikron ohi sen huristessa (mulla on metallilevy päässä ja se aiheuttaa sen että mikäli kuljen mikron ohi sen ollessa päällä, multa lähtee taju ja...tuota noin, miten sen sanoisi...kastelen itseni).

Apotti

Read More

Asemasotaa masennuksen kanssa

 Vähän erilaista tällä kertaa. Mulla on vuosia sitten diagnosoitu vaikea masennus ja välillä se ottaa ylivallan, jolloin elämästä tulee todella vaikeaa. Tässä on nyt käyty kuluneet pari viikkoa sen kanssa sotaa siitä kumpi tätä päätä ja sen kautta kaikkea oikein hallitsee. Taistelu on asemasotaa pahimmillaan, rintamalinja ei periaatteessa liiku, mutta välillä toisen tulitus on niin kiivasta että toisen osapuolen on pakko pitää pää alhaalla ja valitettavasti masennus on ollut vahvoilla pari viimeistä viikkoa. Mikään ei onnistu, ei vaikka kuinka yrittäisi, tai tuo nyt on todella väärin sanottu koska kun masennus on voitolla, niin mitään ei tapahdu. Sitä vaan ajelehtii täysin irrallaan omasta elämästään ja todellisuudesta, tuntee ettei kuulu yhteiskuntaan eikä mihinkään muuhunkaan.

Aikoinaan tuli käytyä psykiatrin pakeilla mutta senkin puolen palvelut menivät täällä siihen malliin että viimeisenä vuonna eli pari vuotta sitten, näin psykiatrin tasan kaksi kertaa. Muuten oli käytävä hänen assistenttinsa tai millä nimellä sitä kutsutaankin, pakeilla joka oli kyllä mukava ihminen mutta kun joka kerta meni kaavalla että otetaan fläppitaulu eteen ja ryhdytään arvioimaan ja piirtelemään kaavioita miten sun elämää tulisi parantaa, niin sanoin että jos en kerran pääse psykiatrin puheille, niin mitä jos lopetetaan tähän. Tämä assari/sairaan-/terveydenhoitaja kun ei ensinnäkään voinut vaikuttaa lääkkeisiin ja toisekseen ei kyennyt ymmärtämään sitä jos ihminen on masentunut, niin sitä ei todellakaan kiinnosta lähteä lenkille ja vielä vähemmän mennä johonkin helvetin aktivointi-istuntoihin käpylehmiä väsäämään. En sano tätä pahalla mutta se on totuus tämän päivän hoidosta.

Eniten vitutti se, että psykiatri joka olisi voinut vaikuttaa lääkkeisiin - siis oikeisiin lääkkeisiin - ei ollut yhtään innostunut asiasta ja tähän vaikutti asia jota te ette ehkä usko mutta on totta. Eli koska mulla on suht helvetin jyreät lääkkeet (mm. Targiniq 30mg 2 x vrk, 10mg Oxynorm 3 x vrk + tarvittaessa läpilyöntikipuihin, 3 x 300mg/vrk Lyrica ym. ym.) tuon paskaksi menneen selän ja hermostoperäisen päänsäryn takia eli selkä- ja päänsäryt ovat jokapäiväisiä, niin päätettiin että psykiatri, mun fyysisestä terveydestä vastaava lääkäri ja minä pidetään teams-kokous koska kahdella ensimainitulla oli kuulemma aina niin kiire ettei varsinaista naamat vastatusten kokousta voitu pitää. Kaiken huipuksi sinä päivänä kun kokous oli tarkoitus järjestää, tämä psykiatrin assari soitti mulle ja pyysi mut vastaanotolle koska psykiatri oli ilmestynyt sinne vaikka hänen ei siis pitänyt olla tavoitettavissa noin niinkus fyysisesti. No, kun tuli aika, niin menin vastaanotolle ja siellä nämä sitten yrittivät järkätä teams-kokousta fysiikastani vastaavan lekurin kanssa. Ei tuntunut onnistuvan ja kysyin että saisinko yrittää jos onnistuis, niin sain vastauksen että istu sä vaan siinä penkillä, kyllä me tää hoidetaan. Puolen tunnin vääntämisen jälkeen psykiatri tuumasi ettei onnistu ja kokous päättyi siihen, hän lähti menemään ja jäin istumaan jakkaralle jolloin assari tokas että joo, sä voit lähteä siitä kans ja niinhän mä sitten tein. Se oli viimeinen kerta kun näin psykiatrin.

Kokous olisi ollut mulle tärkeä koska siinä fyysisestä puolesta vastaava lekuri ja psykiatri olisivat sopineet että miten he puljaavat lääkkeet koska on sen verran noita kovia kipulääkkeitä. Pari kertaa fiasko-teamsin jälkeen yritin hoitaa asiaa assarin välityksellä, toivoin että lekurit olisivat keskustelleet keskenään ja kertoneet mulle mikä lopputulema on mutta kun ei. Vuoden ja kolme kuukautta (tapaaminen assarin kanssa oli joka kuukausi) jaksoin yrittää mutta sitten totesin ettei kannata hakata päätä seinään ja lopetin mikä tietysti oli typerä teko, koska nyt papereissa lukee että olen kieltäytynyt hoidosta. En ole katkera mutta sanonpahan vaan että on vitun hieno systeemi. Ihan siksi että kun psykiatri ei saanut yhdellä yrittämällä omalääkäriin yhteyttä, niin lääkkeitäni ei saatu kartoitettua ja tehtyä uutta suunnitelmaa. Sitten oltiinkin jo tilanteessa missä lääkkeiden kartoitus olisi tehtävä niin, että psykiatri pistää mulle lähetteen sairaalaan ja asia hoidetaan sitä kautta mutta kun olen jo ollut siellä ja mulla on mustaa valkoisella ettei sairaala voi näissä mentaalipuolen asioissa tehdä kohdallani mitään, niin nyt sitten ollaan ilman lääkkeitä. 

Siis masennuslääkkeitä, kipulääkitykseen olevat respat ovat ok. Yhtenä vaikeutena sanoin psykiatrille sen että mä en pysty keskittymään koska päässä pyörii sata asiaa kerralla, tilanne on sama kuin jos vanhoja diakuvia näytettäisiin kaksi kuvaa per sekunti. Siihen psykiatri totesi ettei sulla voi olla ADD koska olet masentunut. Vastasin siihen että siksi mä olenkin osittain masentunut koska mun päässä käy niin vilkas liikenne ettei asioiden hoidosta tule mitään, turhaudun jos homma ei toimi. Psykiatri pudisteli päätään ja en käy kiistämään, ehkä hän oli niin pitkälle koulutettu että näki jo yhdellä vilkaisulla mikä jeppeä vaivaa ja mikä ei.

Niinpä pääsemmekin tästä kaikesta edellä mainitusta siihen, että olen teille anteeksipyynnön velkaa koska aika ajoin kielenkäyttöni on erittäin epäsopivaa enkä sitä mitenkään puolustele mutta se johtuu rakennusalalla viettämistäni vuosista ja siitä kun turhaudun masennukseen. Tietenkään näin ei saisi olla mutta....

Miksikö kerron kaiken tämän, siksi että tuntisitte minut paremmin tai miten sen nyt sanoisi, tietäisitte että missä mennään jos luette näitä postauksiani. Tätä on vähän vaikea selittää mutta toivon että te viisaina ihmisinä tajuatte mitä tässä yritän kertoa ja koitan tosissani siivota kielenkäyttöäni. Lupaus voi kestää tämän päivän tai vaikkapa viikon mutta mä oikeesti yritän koska en käytä siivotonta kieltä tarkoituksella mutta kuten tossa aiemmin sanoin että pää vilisee asioita, niin se on sama tämän kirjoittamisen kanssa. Kun istun läppärin ääreen, niin sitä tekstiä alkaa tulemaan ja sitä tulee solkenaan mikä sitten näkyy lopputuloksessa. Ilmeisesti mun pää on lopullisesti rikki mutta senhän te jo tiesittekin. Jotta ei menis ihan omituiseksi ja synkäksi, niin loppuun Y-putkesta pari videota mitkä toisinaan auttaa hillitsemään pään sisäistä liikennettä. Tosin näitä pitää kuunella kuulokkeilla saadakseen kaiken irti, volyymitason voi sitten itse päättää. Muistakaa olla ihmisiksi ja huomenna....tai mistä sitä tietää vaikka tänä iltana, palataan normaaliin päiväjärjestykseen. Ainakin mä toivon niin.

Ps. Jos haluatte hyviä taustakuvia tms. ilmaiseksi ja vapaasti ladattaviksi, niin käykääpä täällä. Hakukenttään vaan minkälaista kuvaa etsitte ja siitä se sitten lähtee.

Apotti 

Riippuu päivästä, joko jotain tällaista...

...tai sitten jotain tällaista...

Read More