Tamperiis mustkyrsäs ja Tesomii salelinnatuomios

 "Bal sehgr el semet vami'r malhesim bag saam", muinaisarameaa joka on vapaasti käännettynä "vaikka kuinka kylvämme, voimme olla varmoja että neljäkymmentä pinnaa sadosta menee vituiksi". Ei sillä että nabatealaiset ja muut Pal Somosin laaksossa asuneet olisivat olleet pessimistejä, vaan se että he jo aikojen alussa tajusivat sen että vaikka luulet olevasi kuinka näppärä missä tahansa, niin reisille menee ja that's it. Se oli heille todella tärkeä elänänohje jota he noudattivat uskollisesti siihen asti kunnes Mechelininkatu muutetttiin yksisuuntaiseksi. Viimeisimmästä ei ole vahvistettua tietoa mutta hyvä ystäväni, eräään etelän suomen suht saatanan ison kauppunginmuseon amanuenssi Jyrki Jyyrkhenau sanoi mulle näin kun eilen soiteltiin. Sen tiedän eteläsuomessa on joku iso kaupunki, mutta en tiedä onko siellä museoita ja ja onko Jyyrkhenaun Jykä todellinen vai joku muun näistä hallusinaatioista.

Meinaan, havahduin tähän paralleelimaailmojen ja oman mailmammme sekoittumiseen kun olin ystäväni kanssa (ei Jyyrkhenau) kävelemässä ja hän alkoi kertoa kokemuksistaan Tampereen kasvtitieteellisessä puutarhassa. Lähtökohtaisesti ihan paskaa koska Tampereella on tasan kaksi juttua mikä kasvaa: Tapolan mustamakkara (tamperiis mustkyrsäs) ja Tesomalla hippaheinä (tesomis salettilinnatuomios). Siellä mitään kasvitieteellistä ole koska jos näin olisi, niin Arno Kasvi ei olisi ostanut velaksi kaksiota Järvenpäästä, vaan olisi muuttanut Linnainmaalle jossa on jaa vähän sairaalloisesti kukkasista kiinnostuneiden hoitokoti. Aamupalan jälkeen siellä alkaa hoidot sillä että vedellään hortensiapuskalla päin näköö että heikompaa hirvittää ja rohkeampaa sudettaa.

Mutta, tämä ystäväni kävelyreissulla alkoi tarinoimaan jostain velaksi ostetusta ulkomaan matkasta, missä lie itäeuroopan joo joo - valtiossa olivatkaan sitten poikenneet mutta räähkä sanoi että hääp oli haltiossaan katsellut maisemia.

Okei, katselin tätä jumalan luomaa kirousta maan päälle hetken aikaa ja odotin että hänessä olisi tapahtunut jotain fysiologisia muutoksia mutta ei. En tiedä että pystyikö tämä geneettinen poikkeama salaamaan asian/muutokset mutta se on ihan sama koska jo mietitään sanontaa "Katselin haltioissani", niin se tarkoittaa mahdollisesti kahta asiaa;

1. Kyseinen henkilö on katsellust haltioissaan tapahtuneita muutoksia (pituus?, paino tai jotkin muut selkeästi havaittavat seikat) ja edelleen, kuinka monella meistä on omia haltijoita? Olisihan se reteätä sanoa että kävin Legolasin kanssa eilen kaljalla mutta kun homma ei oikeasti mene niin, ensinnäkin uskon ettei mahdolliset haltiat ole kovia ryyppymiehiä koska uskon heidän olevan lähinnä manifestoituneita demoneja.

2. 2. Jos tarkastellaan lähemmin em. sanontaa, niin katselin haltisoissani, tarkoittaa sitä että kyseinen kertoja kärsii a) pahasti jakautuneesta persoonallisuudesta ja b) tästä ominaisuudesta johtuen hän pystyy sulautumaan lukuisiin, häntä ympäröiviin haltioihin koska haltioista käytetään nimenomaan monikkomuotoa "haltiossani". Niin että missä mennään, nyt on ollut niin perkeleen kiirettä että en ole ehtinyt olemaan blogistaniassa, puhumattakaan Luostarista ja se risoo todella paljon. Joka tapauksessa olisin kiiollinen jos joku muu jakomielitautinen on linjoilla ja vois selvittää mulle että minun mun tulee suhtauta tänän haltia-tyyppiin? Mullahan on kyllä valtuudet kirjoittaa M1 - lähete vai odottelenko vielä?

Kuitenniin paljon pusuja teille, mun täytyy mennä imuromaan moottorisahan lastut navastani ja suihkussakin olis kiva käydä.

Rallivenäjäksi loppuun "ja lbulju tibja"

Apotti