maanantaina, marraskuuta 17, 2025

Barra Gemer ja Victoria's Secretin "Silky Dream"

 Barra Gemer. Se on nimi jonka Hulkkosen miniä antoi ostamalleen pyreneitten mastiffille. Lissu osti täysikasvuisen jötikän, sanoi ettei jaksa siivota pentujen paskoja eikä hänellä riitä pinna niiden kouluttamiseen. No, Lissu oli ensimmäistä kertaa lenkillä Barran kanssa ja kuinka sattuikaan, paikallisella kauppiaalla oli jokin mainostempaus ja hän grillasi kaupan pihassa vanhaksi meneviä pihvejä ynnä muuta lihaa joista halukkaiden ei tarvinnut maksaa senttiäkään. Eipä siinä mitään mutta kun Barra haistoi jo kaukaa käristetyn lihan tuoksun, se lähti etenemään tuoksun lähdettä kohden sellaista vauhtia ettei Lissun pikku jalat pysyneet mukana, joten koiruus veti häntä nahkoineen (Lissu siis raahautui koiran perässä) kaupalle asti eli about kolmesataa metriä.


Koiran päästyä kaupan pihaan ja hotkittuaan kitaansa kaikki grillissä olleet herkut välitämättä siitä että lihat olivat helvetin kuumia, Lissun tilanne ei ollut hyvä. Hänen Helly Hansenin kuoritakkinsa oli täysin riekaleina, samoin samaa settiä olevat housut eikä siinä vielä kaikki; Lissun rintsikat olivat aivan paskana edestä ja ne olivat tästä syystä täysin auki joten rinnatkin olivat ottanee osumaa oikein huolella. Samoin Victorias's Secret'in pikkarit olivat jo alunperin olleet niin ohuet (Silky Dream) ettei niistä ollut jäljellä kuin naru persvaossa ja housut olivat enemmän kuin puolitangossa, ne olivat raahautumisen aikana päätyneet nilkkoihin. Lissun noustua pystyyn ja ihme ja kumma, kun hän oli komentanut Barraa ja lähtenyt pystypäin taluttamaan koiraa kotia kohden, oli hänen Only Fans-tilinsä kasvu noussut 3000%.

Toisin sanoen, vaikka daisarit olisivat ruvella, älä häpeä niitä koska ne ovat luomakunnan kauneimpia asioita, jopa kolhiintuneina.

Samoin tuutikkeli (jos lapset lukevat tätä) vaikka tietenkin tarkoitan räpsää, oli ottannut niin pahaa osumaa ettei hänen tarvitse huolehtia " etupihansa" ajelusta kenties vuoteen. Tästä huolimatta Lissu ei halua luopua Barrasta kosk se on "niin mukavan iso jötikkä joka lämmittää öisin". Rotua tuntemattomille sanottakoon että Barran elopaino on tällä hetkellä 120 kg.



Big dog


Lisää meidän kylän uuutisia; Mähösen Helena, omaa sukua Koivusalo, oli päättänyt lyödä ranttaliksi ja hän osti Teslan. Hellu oli lähtenyt ajamaan kunnnes tekoäly oli sanonut hänelle että auto on itseohjautuva eikä Helenan suorastaan musertavaa otetta ratista tarvita. Hellu oli pelästänyt,hän oli ruvennut kirkumaan "poliisi, poliisi", jolloin tesla oli kurvannut kaupungin poliisiaseman pihaan.

Helena oli noussut autosta ja kertonut että konepellin alla on ihmisiä jotka käskevät elämään hänen elämäänsä heidän käskyjen mukaan. Hellu oli päätynyt hoitoon ja auto oli jäänyt polisiilaitoksen suojin.


Mitäs muuta, niin, Holopainen on päässyt kuusen polttonsa jälkeen poliisilaitoksen huomasta pois, 24000,- euron lasku mukanaan ja ihme kyllä, tällä kertaa Holle ei repinyt pelipaitaansa vaan lähti suosiolla vaimonsa kyydissä kotiin. Vaimo oli palkannut timpuriryhmän korjaamaan talon eteläpäädyn ja hän oli myös tilannut Honkarakenteelta uuden pihsaunan. Holle oli vain kotiin päästyään tuumannut eukolleen että pitänee myydä mettää kulujen kattamiseksi, tällainen metsän myyminen omien toilailujen kattamiseksi kun tälle läskipäälle hyvin tuttua. Tosin Holopaisen muija oli ihmetellyt mitä hänen miehensä onn koko illan puhelimessa ja puhuu jostain alumiinitelineistä koko ajan. Puheluiden loputtua Holle oli tullut keittiöön, kaatanut itselleen kahvia ja sanonut että "ostin jonkin verran alumiinia." Saapa nähdä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, veikkaan että jotain todella kipeetä.


Yks juttu vielä, Korhosen Antero oli joutunut tavanomaisen tilaushuijauksen uhriksi, hän oli tilannut kolmet 6 denimin sukkahousut saadakseen keittiövetsisarjan ja siitä lähtien hänelle on tullut joka kuukausi helvetillinen partti sukkahousuja, erilaisia ja eri kokoa ja nyt hän myy niitä tuossa K-marketin pihassa todella halvalla. Meinaan etttä jos kiinnostaa, niin tulkaa poikkeen täälläpäin ja saatte halvalle niin paljon sukkahousuja että niitä riittää Uotilan lapsillekin. Että tämmöstä täällä meillä päin ja jos joku luulee että revin näitä juttuja omasta päästäni, on väärässä. Totta joka sana koska nykyään avohoidossa on jaa vähän vitusti porukkaa jonka pitäisi olla laitoksessa. En sano että asianmukaisessa hoidossa koska siitä meidän terveydenhuollon uudistukset ovat tehneet selvää jälkeä.


Rakkaudellla, Apotti

13 kommenttia

  1. Soriiii...... mun on pakko laittaa tämä tähän ennen kuin luen postauksen ja unohdan. Netin ihmeellisestä maailmasta löysin ja tietenkin tuli heti Luostari mieleen. Tämä on joko Kevätpörriäisestä tai Julkusta, epäilen...jälkimmäistä 😜:

    "Luostarin positiiviseen arviointiin vaikutti osaltaan hyvä munkki."

    Menen pois, menen lukemaan.

    VastaaPoista
  2. Voi Lissu minkä menit tekemään, mastiffi.
    Sellanen parkkeerasi kerran piruuttaan ahterinsa mun jalkapöydälle ja nojasi muhun toista tuntia koko painollaan. Joka kerta kun yritin hivuttaa jalkaani pois sen alta tai muuten vaan liikahtaa, se mulkaisi, näytti kulmahammastaan ja murahti. Omistaja ja Mursu virnuilivat vieressä. Sitten omistaja tuhahti sille jotain, siirryin sohvalle ja se tuli perässä. Siinä me sitten istuttiin loppu ilta kylki kyljessä "toisiamme rapsutellen".
    Mursu kysyi lähtöä tehdessään, että mitä sen pitäis tuoda mulle puhtaiden kalsareiden lisäksi (emännän stringit oli mulle vähän naftit...). Pääsin kyllä onneksi luikahtamaan staffin valvovan silmän alta autoon - silloin olin vielä nätti, nuori ja notkea. Enää en oo kuin... No olen vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä olet edelleen notkea , tiedän sen (lehtikään ei tipu ettenkö tietäisi).
      Mulla on yks muijakaveri jolla on pyrenetteinmastiffi, Aku nimeltään ja olen opettanut sen pahoille tavoille eli viemällä sille herkkuja joka kerta kun meen käymään. No, Aku aina jyrää mut hyväntahtoisesti (enhän mä tässä mitään herkkupalaa tartte, ajattelin ihan muuten vaan istua sun päälle ja tunkee kuononi sun povariin) ja se on käsittämätöntä kuinka sellainen lihakasa kaikessa velttoudessaan voi olla niin vaikeassti liikuteltava.

      Poista
    2. Mun fyssari on sun kanssa eri mieltä 😄

      Poista
  3. Anteeksi että nipotan mutta kuvan koira on Pölvästi eli Bullmastiffi. Kaverilla oli lauma näitä ,kivoja koiria.
    Kiva lukea kavereidesi päivitykset. Kyllä sulla siellä happening gouta piisaa.
    Harmi ettei Venäjälle pääse, se Antero voisi mennä sinne myymään sukkahousuja,70- luvulla NL: ssa niillä oli kova kysyntä,samoi purukumilla.
    Joko sait ransun myytyy?
    Hyvää alkavaa viikkoa tai jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut ei, se oli se on sellainen "kuvituskuva" kuten lehdissä tapaa olla. Nappasin sen vaan netin syövereistä.
      Juu, täällä oikeasti sattuu ja tapahtuu vaikkei sitä monikaan usko, mutta väki on tosi värikästä ja astetta kipeempää.
      Tiedäm, hyppäsin 80-luvun alussa about 4 - 5 kertaa vuodessa venäjällä ja vielä silloinkin kaikki kuteet olivat kovaa valuuttaa.
      En ole vielä myynyt ransua.

      Poista
  4. Thank you kylän kuulumisista. Ymmärrän hyvin, että Barran Gemer muutti vasta aikuisena omaan kotiin, sillä koiran pentuaika on raivostuttavaa mutta samalla ah, niin ihanaa aikaa. Lihan himohan on ihan ylitsepääsemätön, joten ei siinä auta kuin pitää hihnasta kiinni, jos herkkuja on tiedossa. Kuumana tai kylmänä. Edesmenneellä koirallani meni pasmat ihan sekaisin, kun haistoi eka kerran kiuasmakkaran kuumenevan kiukaalla. Se ei aluksi millään meinannut ymmärtää mistä tuo herkullinen tuoksu oikein tulee eikä tiennyt olisiko saunassa, pukuhuoneessa vai pihalla.
    Tesla voi yllättää ja noiden tilausten kanssa saa olla tarkkana. Korhosen Antero voisi lukea Niksipirkkaa, siellä on varmaan monta sataa ideaa miten sukkahousuja voi hyödyntää tavallisen ihmisen elämässä.
    Tomeraa tiistaita Apotille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, koiranomstajana sä tiiedät mitä läskin haju tekee koiruudelle! Ne sekoaa, rodusta riippumatta.
      Mä kerron Anterolle että sä kehotit Niksipirkan käyttöön, uskon että se saa sieltä monia hyviä ja vähemmän hyviä ideoita!

      Poista
  5. Teidän kylällä on kyllä rattoisa meno, kuulostaa hiukan meidän mökkipaikkakunnalta.

    Tiesithän, että 1700-luvulla aatelisnaiset pitivät isoja koiria mielellään sänkykavereina? *köh*

    VastaaPoista

Tervehdys matkaaja! Toivottavasti viihdyit Luostarissa, tiedäthän että meillä on täällä Luostarissa kammio varattuna sinulle jos päätät jäädä. Me näet pidämme sinusta.

Recent Posts

Recent Posts Widget
© Saint Peppone - Järkkyneen mielen luostari 2.0
Maira Gall