sunnuntai, elokuuta 31, 2025

Numerologia - totta vai tarua?

 Tässä oli eilen puhetta Pöllön, Päivin ja Puskiksen kanssa numerologiasta joten nyt sitten hieman lisää aiheesta. Yleinen käsitys aiheesta on, että se kuuluu pseudotieteiden piiriin mutta pitänee sanoa tähän että on olemassa asioita jotka kuitenkin hämmästyttävästi näyttävät osuvan kohdalleen numeroiden perusteella. Esimerkiksi oman elämänpolkuni numero on 5, joka tarkoittaa seuraavaa:

“Viisi symboloi muutosta, seikkailunhalua ja vapautta. Tämä numero kertoo itsenäisyydestä sekä elämän monipuolisuudesta. Numero 5 saattaa viitata myös uteliaisuuteen, jännityksen hakuun ja haluun kokea uusia asioita”.
Okei, moni siellä tuhahtaa että joo, yleispätevä vastaus lähes kaikille, aivan kuten horoskoopeissakin mutta puretaanpa hieman tätä mun  omaa  elämänpolkua.
- Muutos: Elämässäni on ollut tasan viisi käännekohtaa jotka ovat vaikuttaneet siihen mitä nyt olen ja ne ovat kaksi avioliittoa, yksi vankilatuomio, selviäminen alkoholiriippuvuudesta ja työtapaturma jonka vuoksi olen eläkkeellä.
-Seikkailunhalu: Koska luonteeseeni kuuluu se, että kyllästyn melko pian tasaisena jurruttavaan elämään ilman mitään poikkeavaa, toisin sanoen tappavan tylsään arkeen ja olen erittäin impulsiivinen ihminen, olen usein ollut kusessa tai kärsinyt taloudellisesti näistä “seikkailuistani” joista osa on syntynyt harkinnan perusteella tai sitten kuten valtaosa - puhtaasti hetken mielijohteesta. Vajaa kymmenen kertaa olen lähtenyt ulkomaan reissuun ilman mitään vaihtovaatteita tai ylipäätään mitään matkatavaroita, vain passi ja hieman rahaa mukanani. Olen herännyt silloisessa Leningradin kaupungissa aivan toiselta laidalta kaupunkia täysin perse auki ja tilanteessa, jossa minun olisi pitänyt olla hotellilla mistä lähti bussimme kohti Suomea. Samassa tilanteessa kaksi kertaa Ruotsissa ja kerran Virossa. Olen luvan kanssa ryypännyt (juonut kahvilikööriä kyyditsemisen ajan) poliisiautossa, olen herännyt naisen ja miehen vierestä (pariskunnan? keskeltä) tietämättä missä olin ja saatuani vaatteeet päälle ja lähtiessäni talosta ulos, niiden saatanan koira puri jalkaan. Olen tehnyt reissuillani ihme vetoja, mm. siitä että osaanko ajaa bussia Moskovassa lähtöpisteestä hotellille ja njet, en osannut kuin osan matkaa. Mainittakoon tässä että bussin virallinen kuskikaan ei ollut selvin päin mutta oli yö, joten liikenne oli suht rauhallista ja no, oltiin venäjällä.
- Uteliaisuus: Sitä riittää, monien mielestä liikaakin varsinkin sellaisissa yhteyksissä joissa on joko vähäinen tai huomattava loukkaantumisen vaara. Esimerkkeinä kun tehdään alumiinijauhosta (sitä on saatavilla kun osaa etsiä netin oikealta suunnalta), astianpesuaineesta ja bensiinistä osavassa suhteeessa seos (= napalmia) ja sytytetään pienen räjähteen avulla (iso kiinalainen), tehdään perinteinen paukku Y-lannoksesta, vetyperoksidistä ja bensasta ja tungetaan seos vanhaan, metalliseen polkupyörän pumppuun jonka toinen pää on lyöty kasaan (se pää joka laitetaan pyörän venttiiliin) ja toiseen päähän (pumpun mäntä, varsi poistettu) jossa on reikä (se päätylevy kierretään takaisin männän poiston jälkeen), laitetaan sytyslanka ja asetetaan tämä pikku paukku vaikkapa kantoon porattuun reikään. Kanto räjähtää tuhannen pillun päreiksi mutta kuten minunkin tapauksessani, kannosta lentää kahden nyrkin kokoinen pala suoraan ohimoon ja taju pois + aivotärähdys joten en suosittele. Sitten on enemmän ja vähemmän sähköiskuja tyylillä “et uskalla kokeilla onko tossa piuhassa virtaa” (= kaksi kertaa voimavirtajohto, toisella kertaa ensivaste tahdisti sydämenlyönnit kohdilleen) ja muita kokeiluja pelkästä uteliaisuudesta.
- Itsenäisyys: olen aina pyrkinyt olemaan ja elämään siten, etten ole riippuvainen kenestäkään tai mistään, joskus huonommin ja joskus paremminkin mutta periaate on tämä.
- Monipuolisuus: Kiitän korkeimpia voimia siitä että minut on luotu ekstrovertiksi, koska se että uskaltaa lähestyä ja alkaa tekemisiin jonkun tai joidenkin ihmisten kanssa, on rikastuttanut elämääni monilla tavoin. Suurimmaksi osaksi, no te olette lukeneet Hulkkosesta joka on todellinen, samoin kuin Kämäläinen joka sekin piru-, vai pitäisikö sanoa pappisparka on todellinen eikä näiden kahden tunteminen suinkaan ole tuonut elämääni harmoniaa, vaan pikemmin “ei jumalauta” -hetkiä mutta aika usein myös mielenkiintoisia hetkiä mistä heille iso kiitos. Paljon on elämässäni ollut myös hienoja ja hyviä hetkiä, olen saanut nauttia pyyteettömästä hyväntahtoisuudesta ja olen myös saanut olla osallisena toteuttamassa pyyteetöntä hyväntahtoisuutta ja ne ovat hetkiä joita en vaihtaisi mistään hinnasta. Lukuisia talkootunteja, keskellä yötä lähtemisiä jonnekin päin kun on auto hajonnut uuksan kuuseen (= valkoinen piste kartalla) tai joku on päätynyt putkaan jossain ihme paikkakunnalla mutta pois päästyä ollaan tilanteessa jossa ei ole rahaa ja pitäisi päästä kotiin.
- Jännityksen haku: Se on motivoinut minua koko ikäni koska se mahdollisuus että kohta sattuu jos homma ei mene putkeen tai nyt jos mä teen näin, niin tulee tehtyä kunnon tili -ajattelutapa eli riskien otto on se joka viehättää. Ymmärrän sen että elämän perusasioihin kuuluu hoitaa asiat niin että ollaan vakaalla pohjalla, mutta se on perin tylsää koska jos ihmisellä ei ole koko ajan haasteita, ihminen alkaa regressoitua ja se on huono asia se. Kukaan ei halua kehityksensä ottavan takapakkia.
Olen jurissut omasta elämästäni jo ihan liikaa, lopuksi laitan muutaman linkin jotka valottavat numerologiaa ja pääsette itse laskemaan oman elämänpolkunne ja muutenkin tutkimaan aihetta:
Tällaista tällä kertaa, kaikille oikein leppoisaa sunnuntaita ja elokuun viimeistä päivää.
Niin ja vielä tätä ja kuuntelette jumalauta loppuun asti!
(Naisella hikoo ilmeisesti käsi koska miksi se muuten pitäis tota rättiä posken ja käden välissä vai onko tää joku noiden sisäpiirin juttu?
Ps.  and edit 11.55: Good morning CNN!
Apotti



30 kommenttia

  1. Miten tästä sinun kirjoituksestasi tulikin mieleeni semmoinen lause kuin "elä vaarallisesti". 😅

    Olen ehdottoman samaa mieltä siitä, että tietynlainen välittömyys ja avoimuus uusia ihmisiä kohtaan rikastuttaa elämää ihan helvetisti. Elämä jää kyllä aika köyhäksi, jos kykkii yksin kotona kehdosta hautaan. Harmi, että olen itse tajunnut tämän vasta kypsemmällä iällä, mutta parempi myöhään jne.

    Pakkohan se oli heti mennä laskemaan oman elämänpolkuni numero, ja vastaukseksi tuli 4. En kyllä tunnista itseäni nelosen piirteistä ollenkaan. Vitonen olisi ollut lähempänä minuakin. 😅

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Uudet ja usein yllättävätkin ihmissuhteet voivat poikia ties mitä hauskoja juttuja mutta myös yllättäviä mahdollisuuksia ja niistä jää todellakin paitsi jos vaan on himassa eikä liiku missään. Vaikka suomalaisia sanotaan juroiksi, niin olen huomannut että lähes poikkeuksetta ihmisten kanssa saa kunnon pitkiä keskusteluita aikaan kunhan vaan itse tekee aloitteen. Monasti olen huomannut senkin kuinka pieni maailma on, löytyy ihme yhteyksien kautta samoja tuttuja ja joskus jopa tosi läheisiä.

      Mun on pakko mennä katsomaan mitä se nelonen meinaa, en mä utelias ole vaan tiedonhaluinen 😃

      Poista
  2. Täällä on toinen vitonen. Olen syntynyt 5. päivä. Ja nuo ominaisuudet ovat melko lailla kohdallaan. Isoja muutoksia elämässäni on ollut tasan viisi, toistaiseksi. Seikkailuista voin kertoa yhden. Matkustin vähän päälle parikymppisenä lomillani monesti rahtilaivoilla, jotka ottivat siihen aikaan muutaman matkustajan. Erikoisin matka oli Britanniasta Southamptonista lähtenyt laiva, jolla matkustin Australiaan. Meinasin jäädä laivasta Kapkaupungissa, kun laiva oli siirtynyt redille eri paikkaan. Onneksi perämies oli myös vielä maissa. Sitten olikin niin kova myrsky, että muutamaan päivään ei ruoka pysynyt sisällä. Matkustajia oli kuusi (plus miehistö tietty) ja matka kesti viisi viikkoa. Lomani olikin sitten loppu ja tulin lentämällä kotiin, Qatarissa oli koneen vaihto, samoin Lontoossa. Qatarissa kone myöhästyi ryöstön takia, muutaman matkustajan matkalaukut, myös minun, oli ryöstetty. Ryöstäjät huutelivat laukuissa olevia nimiä. Pidin suuni kiinni, vieköön laukun jos henki säilyy.
    Numerologiaan en oikein jaksa kovin syvällisesti uskoa, olen sen verran matematiikan kanssa ollut tekemisissä työssänikin.

    VastaaPoista
  3. Mielestäni jo se,, että olet aikoinasi päättänyt matkustella rahtilaivoilla jotka ovat hieman eri maata kuin risteilyalukset, on hyvä esimerkki vitosesta, samoin kuin kokemasi vastoinkäymiset ja muut tilanteet jotka ovat vaatineet miettimistä että mites tästä nyt edetään, ovat niitä vitosen luonteeseen kuuluvia asioita.
    Numerologia on lähellä mun sydäntä, alun sai yksi erikoinen juttu j0ka on sen verran pitkä etten käy sitä tässä selventämään ja jäin tavallaan koukkuun.

    VastaaPoista
  4. Olipa mielenkiintoinen postaus, sekä raotit hieman Pepposen nähtyä sielunelämääkin. Näitä seikkailuja oli hauska lukea ja eittämättä tuli muutama omakin seikkailu mieleen... Numerologiajutut uppoavat minuun kuin häkä. Oma elämänpolkuni numero on 6. "Kuusi symboloi tasapainoa, lämpöä, harmoniaa ja perhettä. Se edustaa ehdotonta rakkautta ja kykyä tukea, hoitaa ja parantaa. Numero 6 viittaa monesti myös vastuullisuuteen, kotiin ja perhesuhteisiin." Kommentoin lyhyesti: Elämän tehtäväni lienee tasapainoon ja harmoniaan pyrkiminen. Viiden hengen ydinperheestä olen ainoa eloonjäänyt. Hoitaminen ja parantaminen ei ole minun juttuni, se tuli todistettua aikoinaan lähihoitajaopinnoissa kun laskin päivä päästäkseni pois vanhainkodista. Mutta koti on tärkeä minulle ja täällä sitä ollaan. Kotona ihmisen on hyvä olla ja tänne on moni jopa kuollut. Ja sitäpaitsi, olen ihan varmaan ollut entisessä elämässäni karjalainen itkijämummo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä Der Seidenspinner ? Sen vähä miitä olen lukenut juttujasi - mehän "tutustuttiin" tässä vähän aika sitten - niin susta suorastaan huokuu harmonia, olen tullut siihen tulokseen että sä olet balanssissa niin itsesi kuin ympäröivän maailmankaikkeudenkin kanssa ja se on asia joohon meidän jokaisen tulisi pyrkiä. Kaikki eivät sitä saavuta elinaikanaan vaikka yrittäisivät kuinka, minä mukaan lukien mutta se ei tarkoita sitä etteikö pitäisi elää tavoitellen täydelllistä harmoniaa. Ehkäpä rankka elämäsi perheen ainoana elossa olevana, on sallinnut sinulle mahdollisuuden avata ovi johonkin korkeampaa joka on ihmisjärjen yläpuolella. Olet usein vaitonainen mutta silti olet läsnä ja mä pidän siitä.

      Btw, susta ei saa veistämälläkään itkijämummoa, sä olet liian vahva luonne siihen. Pikemminkin sä olet niitä joista itkijämummot laulavat - jos sitä vinkunaa nyt voi laulamiseksi tai lausunnaksi sanoa.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus. Olen itse opiskellut vuosikausia enneagrammia, joka on myös eräs persoonallisuusmalli. Hauskasti siinä myöskin on tyypitelty ihmiset yhdeksään erilaiseen persoonallisuuteen. Ennen eg:iin tutustumista inhosin kaikkia määrittelyjä, sillä ajattelin niiden lokeroivan ihmisen. Mutta kun vuoden (hehee kesti aika kauan löytää itsensä tyypityksestä) jälkeen löysin kotipesäni avautuivat monet asiat ja tajusin missä menen metsään ja mitä kautta nousen jaloilleni, jollen jopa siivilleni. Tyypitys ei lokeroinut minua, vaan antoi suuntaa miten pääsisin eteenpäin asioissa, joista en itsessäni pidä. Numerologiassa näytän olevan ysi, mutta varmemmin löydän motivaationi toimia, pelkoni ja parhaimmat ominaisuuteni ihmisenä eg:sta numerosta 6.

    Numerologian viitosuus näyttää hyvältä kombolta. Olisin iloinen, jos osaisin olla noin itsenäinen, eli täysin riippumaton toisista tai niiden mielipiteistä. Eikä lisäys ekstroverttiyttäkään tekisi pahitteeksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan aikaisemmin tiennyt tästä enneagrammista, täytyypä tutustua. Niin, monet pitävät näitä kaikkia ihan huuhaa-juttuina, mutta kun niihin perrehtyy, niin löytä yllättäviä asioita joista voi olla apua. Suomalaiset ja varmaan muutkin, on opetettu siihen että se mitä lääkäri sanoo, on ainoa ja oikea totuus, muut silkkaa potaskaa.

      Poista
  6. 6 – Kuusi symboloi tasapainoa, lämpöä, harmoniaa ja perhettä. Se edustaa ehdotonta rakkautta ja kykyä tukea, hoitaa ja parantaa. Numero 6 viittaa monesti myös vastuullisuuteen, kotiin ja perhesuhteisiin.
    Osuus ja upposi. Mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka en sinua henk.koht. tunne, niin uskon että toi pitää kutinsa koska sun postauksista huokuu sellainen henki että oot varmaan just. tuollainen peroona.

      Poista
    2. Kiitos Peppone💗 Sukujuuret Karjalassa niin minäkin voisin olla tuo Itkijämummo😂 Ja hoitoalalla olen (kehitysvamma), aina kokenut sen minun ammatiksekseni.💗
      Sinun tekstisi ja luonnehdintasi itsestäsi kuulostaa mielenkiintoiselta persoonalta joka on kokenut kovia mutta selviytynyt niistä ja vaikka heitätkin kunnon läppää välillä niin totta toinen puoli? Huumoria löytyy mutta myös vastuuntuntoa ja jännittävältä ihmiseltä jonka seurassa ei varmaan tule aika pitkäksi. Näin tuumii Päivi ja naura vain jos metsään menee🤔😄

      Poista
    3. Arvostan sukujuuriasi ja työtäsi, hoitoala on aliarvostettu ja alipalkattu ala vaikka on yksi tärkeimmistä.

      Kyllä nuo kaikki mitä kerroin postauksessa, on totta ja tapahtuneet, en kirjoita shaibaa tällaisista asioista vaikka muuten blogi meneekin " ei niin paljon ettei osa tottakin" - periaatteella.

      Poista
  7. Täytyy sanoa, etten ihan ymmärrä hommaa. Sain omaksi luvukseni 11 eli 2, tähän asti Ok koska kuvastaa hyvin minua. Sieluluku olisi 3 ja sitten väritykseni olisi pinnallinen yms jota en tunnusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin ettei mikään metodi ole täydellinen, kaikista löytyy jotain poikkeavuuksia tai sitten tulkinnat ovat niin monimutkaisia etten minä ainakaan ymmärrä.

      Poista
  8. En ehkä osannut tulkita/laskea/katsoa numeroitani oikein - useamman kerran laskin parhaan kykyni mukaan ja sain luvuksi 8. En tunnista itseäni tai sitten en vaan ymmärrä 😟
    Palaan myöhemmin, nyt ei vaan lähe.

    VastaaPoista
  9. Hei, naiset varmaan tykkäävät sinusta kun olet avoin, välitön ja jännittävä kaveri. Minä näen jotain enemmän. Näen yhä kirkkaammin, että tarvitset Jeesusta enemmän kuin tiedostat tarvitsevasi.
    En kuitenkaan saarnaa, vaan suosittelen sinulle TV7:n ohjelmaa Kosketuskohta, jossa Charles Stanley puhuu selkeästi ja rehellisesti siitä, mihin me Jeesusta tarvitsemme ja miksi. Stanley ei ole enää elossa, mutta mielestäni hän oli paras pastori ja puhuja ikinä.
    Jos se ei näy sinulla TV:stä, ohjelmat voi nähdä myös netissä. Hänen ohjelma tulee torstaisin klo 22 ja uusintoina. Minun TV:ssä kanavapaikka on 65.
    Ei tarvitse välittää TV7:n kanavan rahankeruusta, ohjelmat ovat ilmaisia kuitenkin.
    Jeesus voi muuttaa elämää paljon, olen itse kokenut sen, mutta en kuulu helluntailiikkeeseen, tms.
    Laskin tuon numeroni, vaikka en usko numerologiaan, lukuni on 11.
    Olet kommentoinut kivasti minun blogissa, mutta huomaa, että minun blogiin on yhteys nukkeblogista, josta saattaa tulla hyvin nuoria lukijoita, joten kommentoithan jatkossa ilman linkkiä tänne, koska nuo sinun tarinat ovat K-18 juttuja. (esim. pomminrakennusohje)
    Hyvää yötä ja siunausta!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, kyllä minulla näkyy kanava 7:män mutta mulla on henkilökohtainen suhde Jumalaan ja kyllä, minä rukoilen vaikka ei sitä näistä postauksista ehkä uskoisi.
      Tuo kommentointiasia on vähän hankala koska minun pitäisi kirjautua ulos bloggerista jos et halua linkkiä näkyvän mutta katsotaan.

      Poista
    2. Unohdin äsken mainita että ohjeet ovat epätäydelliset, ainesosia puuttuu ja mm. alumiinijauheen saaminen on luvanvaraista.

      Poista
  10. Tutustuin Luostarin sääntöön n:ro 473, ja vaikka ymmärrän, ettei sääntö minua koske koska en ikinä ole tehnyt syntiä. (Jos nyt joskus saatan vähän valehdella niin mikäs synti se muka on, ei mikään.) Tästä huolimatta kerron teille mitä minulle on tapahtunut, kun...

    ... olin myymässä pölynimureita ovelta ovelle. Tiedättehän itsekin että se on masentavaa puuhaa kun yleensä kukaan ei oveaan avaa, tai jos avaa, karjuu ”vittu, täällä mitään imureita osteta!” Mutta kerran kun koko päivän olin taas turhaan kävellyt kenkäni väsyyksiin kaupungin kolkkoja katuja - oli synkkä ja kolea marraskuinen ilta – niin eksyin erään ison linnamaisen omakotitalon ovelle. Ja kun kolkutin niin - niin auta armia - ovi avattiin ja ovensuussa seisoi (kauhtunaan?) pukeutunut nainen. Hämilläni räpistelin pölynimurini esille ja meinasin ruveta esittelemään sitä, mutta ennen kuin ehdin sanoa mitään, paikalle tupsahti äkkiä iso joukko muita samanlaisiin (kauhtunoihin?) pukeutuneita naisia. Jolloin ujouttani menin entistä sanattomammaksi. Mutta nuo naiset eivät menneet, tirskuivat vaan, ja reippain ottein riisuivat takkini, ripustivat sen naulakkoon ja vetivät kalossit pois kengistäni. Kun säikähdykseltäni tajusin ettei tässä sen kummemmin mulle käy, sain itsevarmuuteni takaisin ja aloin esitellä sitä vehjettä, mikä takia sinne olin tullut. Eli ilmestynyt. Aloin selittää kaikkea mitä minulle ½ tunnin "Sinustako muka hyväksi pölynimurimyyjäksi olisi" -kurssilla oli opetettu. Naiset kuuntelivat minua tarkkaavaisesti mutta huomasin kyllä että käyttämäni tekniset termit eivät aina osuneet yhteen heidän (säihkyvien silmiensä takaisten) aivosolujen kanssa, ja niin aloitin esitelmäni uudestaan ja uudestaan alusta, ja… hitto vie; koko näitä naisia lappasi vaan lisää ja lisää… huh huh, jattelin, koska olin yksikseni. Ja olisin kyllä ollut (niin sanotusti) ”kusessa” heidän kanssaan, ellei eräs heistä olisi äkkiä taputtanut käsiään: "No niin nunnat, nyt tehdään niin että opettelette yksitellen käyttämään tätä imuria Ja pulinat pois. Sinä Pöllö saat ensimmäisenä viedä tämän herran kammioosi. Ja Päivi seuraavaksi. Ja muistakaakin opetella kunnolla”. Niin. (miettii) Joo. (muistelee) Siitä se alkoi. Sen jälkeen minua vietiin vuorokaudet ympäriinsä koijasta koijaan niin että ’hippulat’ vaan vinkuivat. Hauskaa mutta hieman väsyttävää hommaa. Mutta toki me päivittäin muutakin teimme kuin imuroimme, tai veisasimme ja rukoilimme tai aterioitsimme... esim. aina ennen matemenoa me kokoonnuimme kappelin juhlasaliin hörppimään munkkien meille lähettämiä (erittäin korkeaoktaanisia) liköörejä ja pitämään hauskaa, pyörimme piirileikkiä, twistasimme, leikimme hippaa ja lauloimme merimieslauluja, kuten ”On armas mulle aallon tie”… ja ”Yo, Ho, Ho, and a Bottle of Rum”… e illat olivat niin ihania etten unohda niitä ikinä, en. Koska siilloin tunsin niin suurta ja syvää yhteentuntevaisuutta, etten ikinä. (huokaus) Niin. Mutta... tosiasia oli, että vaikka sielullinen minäni oli aivan samanlainen kuin heillä, fyysinen minäni (auttamattomasti) oli erilainen… Niinpä minun oli tyydyttävä kohtalooni, otin takin naulakosta ja puin sen päälleni ja venyytin kalossit takaisin kenkiini. Sen kummempiin jäähyväisiin en pystynyt. (alkaa nyyhkyttää) En! (lopettaa nyyhkyttämisen)

    Ps. Ehkä joku teistä, rakkaat kanssakärsijäni, saattaa kysyä ”miten sille pölynimurille kävi?” No, sen kolhitun (ja paljon nähneen) imurin jätin heille, ikään kuin muistoksi. (jää ajatuksissaan tuijottamaan horisonttia)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mikis 😄 Niin kuin ehkä jossain sivulauseessa olen ehkä tullut maininneeksi, olen kadottanut muististani muutamia vuosia - tämä kertomasi ajanjakso kuulunee niihin. Olen äärettömän iloinen, että muistutit tästä pölynimuriesitelmästäsi, tosin ei se auta yhtään siinä, että rupeaisin imuroitsemaan meillä yhtään useammin.
      Mutta pari päivää kateissa olleet ilo ja riet.. riemu palasivat.

      Poista
    2. Jumaliste Mikis, mä olen varma että sä kirjoitat! Sen kyllä näkee, vallankin kun tarinan kerronta on huikeaa, joten eiköhän olisi aika paljastaa sivustosi/blogisi tai iihan mikä tahansa että päästäis lukemaan sun juttuja. Ihan oikeesti! (perkele)

      Poista
    3. Oon vanha ukko joka itsekritiikin takia pitää nykyisin vain päiväkirjaa.Tai pölisen jossain blogeissa omian.

      Kerran meinasin itsekin alkaa blogistiksi, mutta vittu kun se rupes rasittaa mua, en viitinyt. Kauhee vaiva keksiä jotain sanottavaa, ei semmosta ole. Ihan sama annanko mä osoitteen mun vai en, koska oon nyt on kännissä https://mikis54321.blogspot.com/2022/09/blog-post_9.html#comments

      Poista
    4. No hittolainen Mikis. (Miksi kirjoitan koko ajan Miksi, miksi?)
      Jatka kirjoittamista, niin voin tulla sinnekin häiriköimään 😉

      Poista
    5. Mikis, kävin lukemasa Fragmentteja ja jumalauta ne olivat hyviä. Laitoin sivun kirjanmerkkeihin, voinko laittaa sen lukulistalleni ja esittää myös toivomuksen että jatkaisit kirjoittamista? Sulla onn erittäin paljon samanlainen mieli kuin mulla mutta sä oosaat esittää asioita paljon paremmin - "kauniimmin" - jos tällainen ilmaus sallitaan. Niin, ja sulla on myös kaunis tytär.

      Poista
  11. On symptaatista olla täällä,
    'Mikis' luetaan usein "miksi', ja hyvä niin.(Koska olen kysymyslause.) Mutta kerran yhdessä blgissa joku alkoi nimimerkillä "Mikis" puhua... no, täyttä paskaa.
    Muistan, että vaikea siinä oli puolustell itseään.
    Ps. tällaiset ihmiset pitäisi räjäyttää blogimailmasta pois. Ja muustenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikis, susta tulee mieleen Mikis Theodorakis ja erityisesti hänen Mathausen - sarjansa. laitoin juuri soimaan sen ja parasta aikaa on menossa Zorba's Dance. Minusta se on hyvin surumielinen kappale vaikka sitä käytetään useissa paskakomedioissa, mm. UUno Turhapuro - leffassa missä se saatana raiskattiin täydellisesti.

      Poista
    2. The laughing boy on sellainen mikä jää mieleen, ei kuulosta ehkä ensimmäisellä kerralla miltään mutta toisella..okei...kolmannella...nää sanathan on aika hyvät..

      Poista
  12. Mikis, olen kanssasi samaa mieltä: täällä on sympaattista olla.
    Eilen oli hyvä, asiat hoitui ja järjestyi jne, mutta joku ihme alakulo iski jo viikonloppuna.
    Täällä teidän kanssanne on ollut hyvä olla ja alakulo väistyy - Luostarissa lienee joku lukittava kellarikoppi, minne turhanpäiväiset, nimenomaan turhanpäiväiset, alakulot ja harmaat päivät voi sulkea.

    VastaaPoista

Tervehdys matkaaja! Toivottavasti viihdyit Luostarissa, tiedäthän että meillä on täällä Luostarissa kammio varattuna sinulle jos päätät jäädä. Me näet pidämme sinusta.

Recent Posts

Recent Posts Widget
© Saint Peppone - Järkkyneen mielen luostari 2.0
Maira Gall