Pahimmat syntini

 

En ole puhunut aikoihin luostarin asioista koska olen kirjoitellut kaikenlaista omasta elämästäni ja nämäkin asiat tavallaan liittyvät omaan elämääni sillä aika ajoin meille tulee ohjeistuksia ylemmältä taholta joita meidän on noudatettava ja nyt sitten kaikkien munkkien on suoritettava synnin tunnustus pidemmän kaavan kautta. No, munkeilla kun on salaisuuksia, niin kaikkea ei tarvitse kertoa yhdellä kertaa koska väkeä on paljon ja rippi-isien terveyttä on ajateltava. Liikaa synkkiä salaisuuksia viikolle voi olla vanhoille kävyille liikaa. Ajattelin asioiden selvyyden vuoksi jättää tästä postauksesta korulauseet ynnä muut pakolliset jurinat mitä syntien tunnustuksessa käytetään ja tehdä muutaman kohdan listan. Lisäksi tämä lista liittyy aiempaan postaukseen jossa lupasin kertoa teille pahoista teostani, olkoonkin että silloin sanoin ripottelevani niitä sinne tänne tekstin joukkoon mutta tässä niitä nyt sitten tulee jokunen selityksineen. Huomauttaisin vielä että kaikki nämä ovat tapahtuneet ennen vuotta 2011, alkaen 90-luvun alkupuolelta jolloin olin nuori ja hullu. Toki voitte tuomita minut vapaasti, ymmärrän kyllä.

1. Olen väkivalloin katkaissut erään miehen käsivarren.

Vietimme alkoholintäyteistä iltaa kotonamme ja vieraanamme oli eräs paikkakunnalla asuva (asuin siihen aikaan todella pienessä kylässä) tunnettu henkilö ja yhdessä vaiheessa hän alkoi huutamaan vaimolleni ja haukkumaan häntä huoraksi. No, jos on horoskooppimerkiltään leijona, niin sehän ei käy koska pesue on kaikki kaikessa ja niinpä tartuin pesäpallomailaan joka oli takkasyvennyksen kulmassa tiettyjen asioiden (kuten tämä) takia. Ollakseni rehellinen, yritin tähdätä tätä mulkkua päähän mutta hän sai kätensä eteen joka lyönnin voimasta katkaisi kyynärvarren luut. Jätkä pääsi pakenemaan mutta myöhemmin sain tietenkin tuomion (ehdonalaista väkivaltaisuudesta) ja melko isot korvaukset.

2. Olen väkivalloin hakannut erään miehen niin pahasti että häneltä murtui/hajosi silmänpohja toisesta silmästä muiden vammojen lisäksi.

Meidät oli kutsuttu tämän miehen viisikymmentävuotis juhliin ja ilta menikin alkuun hyvin mutta yhdessä kohtaa hän alkoi kyselemään minulta että mistä noita saa? Olin tietysti ihan pihalla ja kyselin että niin mitä, johon mies vastasi että noita huoria ja osoitti vaimoani. Siinä vaiheessa pyysin muita vieraita poistumaan koska en halunnut heidän joutuvan kuulusteluihin ja hakkasin miehen koska en siedä että omaa vaimoani (silloista) tai ketään muutakaan naista kutsutaan sillä nimellä. Tuomiota tuli taas, ehdonalaista ja erittäin suuret korvaukset mutta sen jälkeen kukaan ei loukannut vaimoani ja voin vannoa ettei hänellä ollut antaa mitään aihetta moisiin väitöksiin, vaan hän oli uskollinen ja kaikin puolin hyvä vaimo.

Meni useampi vuosi ja elämä soljui rauhallisesti kunnes paikkakunnan baarissa alkoi käymään eräs mies seurueineen ja aina kun olimme vaimoni kanssa baarissa, niin tämä kyseinen niljake tuli ehdottelemaan kaikenlaista vaimolleni ja joka kerta kun vaimo esim. käveli tämän tyypin pöydän ohitse, tämä puristeli vaimoani perseestä laukoean jos jonkinlaisia törkeyksiä ja ennen pitkää tämä häirintä ulottui kotiimme asti siinä määrin ettei vaimoni uskaltanut lähteä ulos. Puhuin useamman kerran tämän kusipään kanssa ja kerroin että voi olla viisasta lopettaa hyvän sään aikaan mutta näillä puhekerroilla ei ollut mitään vaikutusta ja koska viranomaiset eivät tehneet mitään, päätin poistaa tämän saastan joten puukotin häntä kaksi kertaa niskaan. Olin pidätettynä 11 päivää koska ei ollut varmuutta jääkö kusipää henkiin, toinen puukon iskuista oli jäänyt kahden millin päähän kaulavaltimosta eikä se toinenkaan ollut paljon kauempana. Tyyppi jäi henkiin, minut passitettiin suoraan vankilaan sillä perusteella etten voisi pelotella/vaikuttaa todistajien mielipiteisiin ja koska tuomio tuli tapon yrityksestä, se oli 4 vuotta 6 kuukautta ja kaksi viikkoa. Ensikertalaisena en tietenkään isunut kuin puolet ja vapauduin 2007 maaliskuussa.

En puolustele mitenkään tekojani, mutta sen sanon että periaatteenani on ollut se ettei pienille saa olla paha ja ei naisia ensinnäkään saa pahoinpidellä eikä heitä myöskään saa halventaa millään muotoa, en tiedä, se vaan on jotenkin iskotettu luonteeseen ja sille minä en voi mitään.

Nämä ovat siis pahimmat teot, tietysti niitä on tullut aikoinaan tehtyä kaikenlaista muuta typerää kuten pirtukauppaa ja myinpä kerran kaveriltani kaikki vaatteet päältä (kirjaimellisesti) kun olimme Novgorodissa ja hän sattui sammumaan hotellin aulan eräänlaiseen lounge-tilaan jossa oli sohvaryhmiä ja pöytiä ja tietysti paljon väkeä. Huuto oli hirveä kun kaveri heräsi ja pieneksi painiksihan se meni mutta sopukin löytyi. Pienempiä syntejä löytyy vielä ja niistä ehkä myöhemmin mutta halusin kertoa nämä pahimmat koska ne ovat vainonneet minua koko ikäni. Nytpä sitten te olette tuomareitani ja ymmärrän jos ette halua olla enää tekemisissä kanssani mutta puolustukseni sanon että en ole väkivaltainen ellei joku uhkaa rakkaintani tai ihmistä josta välitän. Silloin näen lähinnä valkoista enkä välitä seurauksista.

Tästä tuli synkkä postaus mutta pyrin olemaan rehellinen teitä kohtaan. Muistakaa olla ihmisiksi.

Jäätävä viikon alku

 

Maanantaina oli todella kylmää töissä ( - 17 astetta), vielä kun piti tehdä mittaustöitä kynsikkäät tai oikeastaan yksi kynsikäs kädessä koska vasempaan käteen sellaista ei saanut kipsin takia, olkoonkin että ne muoviset vai mitä ainetta lienevätkin kipsit ovat ohuita. Näpit siis olivat täysin jäässä. Eilinen oli taas varsinaista punnerrusta jo maanantai-iltana alkaneen lumisateen vuoksi sillä tasakatolla oli noin parikymmentä senttiä lunta joka piti saada pois. Katon lisäksi piti poistaa puutavaranippujen päältä lumet etteivät niitä peittävät pressut jäädy.

Eilen illalla paku lähti huoltoon ja toivottavasti se menee katsastuksesta läpi sillä eilen siinä oli vielä ongelmia adbluen kanssa, tänään sitten näkee mitä vikoja löytyy kun lyödään obd kiinni ja tietokone kertoo viat. Laina-auto on hyvä, näppärä katumaasturi joka on tosi hyvä ajettava mutta sitä aina varoo kun on toisen omistaman auton kanssa liikkeellä. Ei niinkään onnettomuudet tms. sellaiset pelota tai häiritse, vaan se ettei sotke kun itse painii puutavaran ja vastaavien kanssa ja auton omistaja tekee toimistotöitä.

Muuten ei mitään ihmeellistä, helvetinmoinen yskä vainoaa ja räkää valuu lähes solkenaan mutta ei auta valittaa koska nyt on painettava töitä että saa auton remontin + katsastuksen maksettua normi laskujen lisäksi.

Täytyy vaan toivoa ettei tule taas kipeäksi koska työkaveri ilmoitti maanantaina että hänellä on kuumetta liki 39 astetta joten teen töitä tällä hetkellä yksin. Asiasta viidenteen, kun tekee töitä järven rannalla ja vaikka muuten tai muualla olisi tyyntä, niin järveltä käy aina näin vuosin tuuli. En tiedä mistä se johtuu, ehkä se on karman puhdasta vittuilua tai jotain mutta mitään mukavaa se ei ole. Toisaalta, jos työt olisivat paremmalla mallilla, niin kävisin kesken työpäivän pilkillä. Että tämmöstä tällä kertaa, tämä jää lyhyeksi koska kun on päivät pakkasessa ja tuulessa, niin sitä on jotenkin niin luita ja ytimiä myöten jäässä ettei illalla tee mieli kuin maata sohvalla ja vielä kun syö tukevasti, niin sitä vaipuu jonkinlaiseen horrokseen. No, kunhan työkaveri kuntoutuu ja saadaan työmaa kunnolla vauhtiin, niin jää paremmin aikaa kirjoittamiseen vaikka yöllä/aikaisin aamustahan näitä tulee kirjoiteltua mutta sitä vaan jotenkin ajatus kulkee paremmin, nyt on vähän liikaa paineita aikataulujen ym. suhteen. Toivotaan että pakkaset pysyvät alle kymmenen asteen eikä olisi kovin tuulista eikä myöskään lumisateita, niin saataisiin tuo kattotyömaa nopeasti pois alta ja sitten voisi antaa enemmän aikaa itselleen.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Paljastuksia

 

Minua on piinannut jo pitkään eräs asia, oikeastaan jo siitä lähtien kun aloitin blogin pitämisen mutta koska kyseessä on asia tai asiat, joita tänne ei voi kirjoittaa osin niiden sisällön vuoksi ja osittain siksi etten halua joutua mihinkään laitoshoitoon, pysyköön ne salassa vai pysyvätkö – no eivät pysy. Tulevaisuudessa kuitenkin voin kertoa osia tai palasia teksteissäni jotka ovat.....piilotettu on liian hieno sana mutta ujutettu teksteihin sopii ehkä paremmin. En yritä tehdä itsestäni mitään salamyhkäistä kaveria karmeine salaisuuksineen mutta kun on hieman hullu, niin on tullut tehtyä kaikenalaista ja varsinkin päässäni liikkuu vielä enemmän asioita jotka haluaisin jakaa kanssanne. Tosin pelkään että osa teistä…..tai no ei mitään, puhun jo nyt liikaa.

Minullahan ei ole mitään itsesensuuria koska en välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat koska haluan olla oma rehellinen itseni, elämä on liian lyhyt sellaisen murehtimiseen koska meillä kaikilla on vain yksi elämä ja se tulisi elää itselle. En tarkoita itsekkyyttä, vaan sitä ettei kenenkään tarvitsi miettiä pukeutumisen, harrastamisen tai minkään muunkaan takia että mitä muut ajattelevat. Tästä poikkeuksena mainittakoon käytös joka on yksi sivistyksen tukipilareista mutta noin periaatteellisesti, jokainen eläköön vapaata elämää omana itsenään kunhan ei vahingoita ketään toista. Uskon että ymmärrätte mitä ajan takaa. Moni haluaisi tuoda omia ajatuksia julki työpaikalla mutta pelkää että mitä valtaosa muista ajattelee ja tähän perustuu se etteivät asiat muutu ja paras esimerkki tästä ovat poliitikot. Arkadian mäellä tarvittaisiin terveellä maalaisjärjellä varustettuja hulluja jotka eivät pelkäisi omaa puolueettaan tai mitään muutakaan. Meni politikoinnin puolelle joten se loppuu tähän.

Tiedän että moni pidättelee täällä blogistanian aavikoilla itseään koska monella on liian läheisiä tuttuja jotka tuntevat keitä he ovat ja siksipä emme koskaan saa tietää todellisesta kirjoittajasta mutta onhan siihenkin ratkaisu joka ei ole mikään uusi juttu eli toinen blogi eri nimellä. Vain valituille kutsu sähköpostiin ja valitut pääsevät lukemaan siitä todellisesta arjesta, elämästä ja kirjoittajasta itsestään. Itseasiassa pääsen lukemaan tälläkin hetkellä muutamaa tälläistä blogia ja voin kertoa että tekstit ovat niissä jotain täysin erilaista mitä ”virallisessa” blogissa. Meillä kaikillahan on tapana kertoa vain hyviä tai tavanomaisia asioita. Minä en sitä tee koska olen tarpeeksi hullu tekemään sen täällä, olkoonkin että olen hieman kaunistellut joitain asioita mutta sanotaanko näin että tästä päivästä eteenpäin paljastan itsestäni jotain sellaista mistä olen aikoinani luvannut pitää turpani kiinni. Entisessä elämässäni joka päättyi kesäkuuhun 2011 jolloin lopetin ryyppäämisen, tuli tehtyä todella huonoja valintoja ja sen myötä myös todella huonoja tekoja ja se mitä tulen kertomaan, on siis mennyttä elämää ja en vuodata kaikkea kerralla koska siitä tulisi liian pitkä enkä myöskään kerro kaikkea ns. putkeen vaan silloin tällöin ja ihan ohimennen.

Tosin tällä hetkellä en tiedä miksi kerroin kaiken tämän mutta te jotka käytte luostarissa aktiivisesti ja miksei muutkin, ovat oikeutettuja tietämään elämästäni. Siispä, tulevaisuudessa, olipa varsinainen teksti mitä tahansa, siellä saatta olla joukossa lause tai kaksi jossa paljastan osia itsestäni, tai enemmänkin entisestä elämästäni näin alkuun ja kun se on pääosin tehty, niin myös nykyisestäni koska minua riivaavat monet asiat joita en vielä voi enkä suoraan sanottuna kehtaa kirjoittaa koska osa näistä koskee muutamaa teistä. Pakkomielteinen kun olen mutta hyväntahtoinen sellainen joten sen puoleen ei mitään hätää ja lopuksi voin sanoa että toivottavasti vastailette rehellisesti eilisen kyselyn kysymyksiin sillä….no kyllä te tiedätte.

Niin, sen verran vielä että minä rakastan teitä, uskokaa tai älkää.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Sivupersoonani vaatima kysely

Tänään on ollut vaikea päivä. Heräsin tokkuraisena kolmen tunnin yöunien jälkeen kun kello näytti varttia yli yksi yöllä. Nousin ylös, keittelin kahvit ja avasin Libre Officen writerin kirjoittaakseni jotain ”järkevää” mutta pää humisi tyhjää. Itseasiassa koko päivä on ollut samanlainen mutta nyt kun kello on kakskyt yli neljä iltapäivällä, oli pakko purkaa tuntemuksia koska se on vainonnut koko päivän. Se, tai paremminkin ne koska pää on täynnä huolia ja alkavan viikon aikataulutuksia, on toisinaan liian suuri sekamelska eikä pää toimi kunnolla kun on liian paljon asioita.

En kuitenkaan ala rasittamaan teitä omilla asioillani, vaan mielessäni on erään sivupersoonani vaatima kysely teistä ja teidän luonteesta joten tässä on kaikille jotka täällä luostarissa vierailevat, hieman erilainen kysely johon sivupersoonani (saksalainen psykologi) haluaisi teidän vastaavan. Kysymykset eivät ole vaikeita mutta hieman tavanomaisesta poikkeavia joten teiltä vaaditaan sekä rohkeutta että rehellisyyttä.

1. Oletko koskaan käyttänyt viehätysvoimaasi/kauneuttasi edistääksesi omia asioita?

2. Oletko koskaan tuntenut halua vaihtaa nykyinen elämäntilanteesi/elämäsi johonkin toiseen?

3. Oletko koskaan pettänyt ystävääsi vaikkapa pienellä valkoisella valheella?

4. Oletko toisinaan tuntenut pakonomaista tarvetta tehdä jotain todella hullua?

5. Entäpä manipulointi, oletko harrastanut tätä koskaan työelämässä tai siviilissä?

6. Mitä tekisit jos ilmestyisin ovesi taakse kassi täynnä viiniä ja sanoisin että  kaikki elämä loppuu maapallolta vuorokauden sisään joten otetaanko lasilliset?

7. Jos yllättäen helikopteri laskeutuisi pihaasi ja sinulle vakuutettaisiin että elämäsi tulee muuttumaan lopullisesti jos nouset heti kyytiin. Lähtisitkö katsomaan mikä sinua odottaa?

8. Olet yksin metsässä poimimassa sieniä ja näet kuinka 140 metsäjänistä lähestyy sinua hitaasti loikkien. Katsot vasemmalle ja näet joukon kentaureja ruokailemassa noin viidenkymmenen metrin päässä kun taas oikealla on melko kookas metsuri joka valitettavasti on tukevassa humalassa. Mitä teet?

9. Huomaat teleportanneesi itsesi vahingossa läheiseen pankkiin ja ylläsi on vain aamutakki ja pankkikortti + henkkarit mutta ne on teipattu jostain syystä selkään. Pankissa on asiakkaina sinun lisäksi juopunut demari, melko dementoitunut mummo ja autoasentaja jonka kädet ovat aivan mustat rasvasta ja muusta liasta.

Keneltä pyydät apua?

10. Rehellisesti, pidätkö minua täysin kajahtaneena koska minusta itsestäni tuntuu siltä? Jos vastaat rehellisesti, niin karma saattaa tehdä yllättäviä asioita.

Netin kiinnostavat ihmiset - ne joihin tuntee vetoa

 

Olen monta kertaa pohtinut että onko nettirakastuminen tai ihastuminen mahdollista, toisin sanoen oletteko koskaan lukenut kenenkään tekstejä ja teille on herännyt jokin alitajuinen kiinnostus kirjoittajaa kohtaan? Sellainen että haluaisi tavata tämän henkilön jotta saisitte selville minkälainen tämä tyyppi on oikeassa elämämssä? Minulle on muutaman kerran ja nytkin on eräs jonka haluaisin tavata naamat vastakkain, toisinaan se vaikkapa vain jonkin kommentin ansiosta herättää jopa pakon omaisen tarpeen ja tämä henkilö kummittelee mielessä hyvin usein.

Olen jopa tehnytkin niin että olen tavannut tällaisen bloggaajan ja toisella kertaa vaisto osui oikeaan, tosin tunne taisi olla yksipuolista mutta siinä kun söimme ruokaa ravintolassa ja keskustelimme kaikesta mahdollisesta, niin sanoisin että tästä naisesta lähti hyviä viboja jos näin voidaan sanoa. Hän oli hauska, osasi keskustella minua paremmin monesta aiheesta ja hänellä oli hyvin laaja yleistietämys kaikesta mitä maailmalla tapahtuu kuitenkin niin, ettei hän ollut tuomitseva koska asioissa on aina myös se toinen puoli. Lisäksi kun häntä kuunteli, niin hänen tumma äänensä oli jotain sellaista matalaa, ikään kuin hän olisi lausunut jotain loitsuja (tiedän, kuulostan naurettavalta) ja siksi minulla oli tämän tästä vaikeuksia keskittyä siihen mitä hän sanoo. Jälkiruokien ja muutaman viinilasillisen jälkeen ilta oli ohi, saatoin hänet taksilla kotiin ja pikaisten poskisuudelmien jälkeen hän oli poissa. Kotimatkalla olin sekaisin, en viinistä vaan hänestä ja kotiin päästyäni olo oli tyhjä, ikään kuin sielustani olisi viety osa.

Tällaiset ihmiset ovat toisaalta kiehtovia mutta vaarallisia, sillä jos käy niin että toisen tapaa livenä, niin on vaarana että todellakin menettää osa sielustaan mutta toisaalta se on juuri se, mikä asiasta tekee kiinnostavan. Kun kiertää blogeja ja eri foorumeita, niin aika äkkiä tietää minkälainen ihminen on luonteeltaan. Tietysti nettiin kirjoitellaan kaikkea, myös sellaista joka on täyttä shaibaa mutta välillä jopa lause tai kaksi voi paljastaa kaiken. Lisäksi jos aihe on esimerkiksi vaikea, tällainen henkilö ei ole se joka provosoituu vaan sanoo perusteltuja argumentteja eikä syyllisty toisten haukkumiseen ja kun tilanne kehittyy siihen vaiheeseen että foorumilla keskitytään toisen/toisten haukkumiseen, niin nämä henkilöt poistuvat paikalta koska keskustelu on menettänyt merkityksensä.

En pidä itseäni älykkäänä mutta viihdyn ekstroverttien ihmisten kanssa jotka eivät ole täysin tyhjäpäisiä ja tämä ei ole loukkaus ketään kohtaan mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Toisaalta en tiedä miksi kirjoitan tästä, ehkäpä se johtuu siitä että kello näyttää olevan 03.17 ja kipulääkkeet jyllää päässä mutta sen haluan sanoa että maailmassa – jopa netin syövereissä – on jotain hyvääkin ja minulla on vastustamaton halu tutustua ihmisiin. En tiedä mistä se johtuu, ehkä se on jonkinlaista typeryyttä mutta nämä ihmiset avartavat maailmaa ja kun heitä kuuntelee, niin tajuaa monta asiaa itsestäänkin. Joillain menee tosi hyvin, toiset taas painivat erilaisten vaikeuksien kautta ja sen mitä olen keskustellut ihmisten kanssa, niin voin sanoa että olen vuodesta 2012 lähtien tutustunut hyviin tyyppeihin yhtä lukuun ottamatta ja luonnollisesti tämä jäi lyhyeen. Niinpä toivoisin ihmisiltä enemmän rohkeutta, tiedän että netissä on vaarallista paljastaa itsestään paljon juuri mitään mutta keskustelua voi myös käydä niin, ettei paljasta välttämättä mitään tärkeää, vaan kirjoittaa itsestään sen mikä tuntuu turvalliselta sillä senkin pohjalta voi saada aikaan hyvän keskustelun. Tämä tällä kertaa mutta paljastettakoon että teissä on yksi johon haluaisin tutustua ja se jääköön salaisuudeksi.

Toivottavasti ette ymmärtänyt väärin, en ole mikään stalkkaa joka kiertää blogeja ja foorumeita etsimässä ihmisiä mutta sen tiedän, että ihmisillä olisi paljon enemmän kerrottavaa mitä he esim. blogeissaan uskaltavat kertoa. Heille sanottakoon että onneksi on sähköposti.

Kaikkea hyvää teille, itse ajattelin tropata hieman lisää koska päänsäryt ja selkä ilmoittavat että tänä yönä ei nukuta.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Ruoska

 

Yleensä näen painajaisia mutta katolta tippumisen jälkeen olen nähnyt unta punahiuksesta naisesta, hänellä on melkein ristiselkään asti ulottuvat, suorat hiukset joita hän pitää ponnarilla. Mainittakoon tässä että punapäät – aidot sellaiset – ovat heikkouteni ja se tekee näistä unista tuskallisia koska tiedän etteivät ne ole todellisia. Unet eivät ole mitenkään erityisen eroottisia, vaan pikemminkin punapää koittaa kertoa jotain mitä minä en yksinkertaisesti tajua ja se suoraan sanoen vituttaa.

Vaikka punapää on kaunis, sillä ei ole merkitystä sillä jollain alitajunnallisella tasolla tiedän että hän edustaa jotain jota kohti minun pitäisi pyrkiä tai saavuttaa ja mikä omituisinta, unessa tiedän (jonkun helvetin ihme asian takia) että jokainen hänen kroppansa eri osa-alue edustaa yhtä osaa siitä kokonaisuudesta joka minun pitää saavuttaa tai tulla, noin niin kuin ihmisenä. Ehkäpä minä olen ollut tähän asti elänyt liian itsekkäästi, pitänyt useimpia asioita itsestäänselvyytenä tai jotain, mene ja tiedä.

Tiedättekö te mikä on ruoska kun puhutaan naisesta?

Ei, se ei liity naisen luonteeseen vaan ruumiin rakenteeseen, Ruoska on hoikka nainen ja kun häntä katselee sivusta, niin jalat muodostavat ruoskan kahvan -jäykän osan- ja pepun jälkeen ristiselkä muodostaa pienen notkon jonka jälkeen selkä alkaa lievästi kaartumaan kohti hartioita muodostaen lievän s-kuvion. Niska on suora ja kantaa ylpeästi päätä jonka kruunaavat pitkät hiukset. Se on jotain mistä pidän ja vaikka tämä kuulostaa ristiriitaiselta, niin minulle ei naisen ulkomuoto ole koskaan merkinnyt mitään. Tärkeintä on se mitä naisella on korvien välissä ja tietenkin toinen yhtö tärkeä piirre on luonne. Ei tarvitse olla vastaan joka asiassa mutta pidän naisista jotka osaavat puolustaa omaa näkökantaansa, kunhan se on perusteltua eikä mitään ”mä haluan”-tyyppisestä juttua. En nimittäin kestäisi myöskään sellaisia naisia jotka sanovat joka asiaan ”kyllä rakas”.

Tämä meni nyt hieman syvälliseksi ja eksyin aiheesta mistä pahoitteluni mutta olen miettinyt että...tai no ei mitään, sillä ei ole väliä. Pointtini oli alusta lähtien se, että aivot ovat ihmeellinen juttu sillä kun asiat kyntävät tarpeeksi ja tuntuu ettei ulospääsyä ole, niin ne alkavat jotenkin alitajunnan kautta viestiä eri mahdollisuuksista. Tosin useimmiten vaikeimman kautta kuten nämä toistuvat punapää-unet osoittavat mutta ehkä on tarkoitettu niin ettei ihminen saa koskaan suoria vastauksia, vaan ne pitää itse pohtia mikä on helvetin vaikeaa silloin kun on itse kyvytön tienaamaan ja laskut erääntyvät. Niissä tilanteissa ihminen on lukossa tai ainakin allekirjoittanut on, tuntuu että ajatukset kiertävät kehää eikä tilanteesta ole mitään ulospääsyä.

Ajattelin kirjoittaa tämän kuudennen punapää-yön jälkeen koska unet ovat ihan ok, mutta sitten kun ne alkavat toistaa itseään eri variaatioissa, se lisää hämmennystä entisestään ja vaikkei unista paljon muistakaan jälkeenpäin, niin muistan jokaisen yön unet kristallin kirkkaasti mikä saa epäilemään että olen tippuessani lyönyt pääni todella lahjakkaasti tai kohtalokkaasti, miten sen nyt haluaakin sanoa. Joka tapauksessa, jos joku teistä tietää unista tai niiden tulkinnasta syvällisemmin tai edes jotain, olisin enemmän kuin kiitollinen jos joku viitsisi selittää mulle että mitä helvettiä mun pääkopassani on meneillään.

Kaikkea hyvää teille ja muistakaa olla varovaisia sekä ihmisiksi, te vilkkaat penteleet jota saisi olla koko ajan vahtimassa.

Ps. Tästä lähtien tekstit tulevat tässä muodossa koska toivon että se helpottaa lukemista.

Jatkoa eiliseen

 

No en oikein tiedä mistä tässä aloittaisi,tietenkin hauan kiittää kannustavista kommenteista koska ne tämän kaiken paskan keskellä antaa uskoa tulevaisuuteen. Kuume on nyt onneksi laskenut hieman ja toivon että pysyvästi, se kun kun on sahannut ylös ja alas tämän hemmetin taudin takia.Haittapuolena on se etten oikein tunnu saavan happea, hengitys on sellaista pintahengitystä mikä haittaa etenkin öisin. Mutta se siitä.

Tosiaan, tulin katolta alas, osittain omaa tyhmyyttäni ja osittain siksi että runkopuut olivat jäässä. onneksi matka ei ollut pitkä, noin neljä metriä ja vieläpä rinteeseen joten en jouttunut syleilemään äiti maata täydellä voimalla. Huono puoli oli se että impaktikohdassa jossa osuin maahan, oli savisesta maasta pilkisti kaksi teräväsärmäistä kiveä ja siinä meni sitten paremman eli oikean käden kyynärvarren luut paskaksi sekä ranne joten en ihan hetkeen kykene tekemään mitään.Kivusta en niinkään välitä, enemmän nämä tippumiset käyvät psyykkeen päälle koska sitä tuntee itsensä todella tyhmäksi, varsinkin kun tämä oli seitsemäs kerta vajaan neljänkymmen vuoden aikana.

Suoria ja välillisiä kustannuksia tulee, jouduin maksamaan kaverilleni palkan ja koska työmaa myöhästyy, jonkilaisista sakoista tullaan käymään keksustelua. Autosta hajosi adblue – ja egr yhtä aikaa joten siinäkin mennään reilusti tonnin paremmalle puolelle. Katsastus on ensi kuun puolessa välissä joten jostain on revittävä remonttirahat, mistä, en tiedä vielä mista. Elämä on.

Koitan tässä aamupäivän mittaa saada sekä luostarin asiat kuntoon jja sitten tulen moikkaamaan teitä koska uskon että teilla on sattunt ja tapahtunut kaikenlaista, eikös Pöllökin kotiutunut Londomiudimin reissusta. Nämä mun toiminnot ovat hitaat taudinkuvasta johtuen joten pahoittelen sitä. Kyllä tässä kuntoudutaan joten eiköhän ne tekstitkin tule olemaan yhtä pimeitä kuin ennenkin.

Kaikkea hyvää teille rakkaat, muistakaa olla ihmisiksi.

Pahoittelen kirjoitusvirheitä mutta ole vähän pihalla.

Totuus missä mennään

 

En tiedä teistä rakkaani mutta toisinaan ihmisen elämään tulee hetkiä jolloin karma lyö todella isolla avarilla ja minulle tämä hetki tuli puolitoista viikkoa sitten. En halua nillittää koska monella teistä on paljon isompia ongelmia sairauksien ja muiden vastusten kanssa, mutta meillä jokaisella on ns. break point jolloin tuntuu ettei jaksa enää. Viikko sitten teloin käteni todella pahasti kyynärpäätä ranteeseen, luita poikki jotka tietenkin operoinnin jälkeen kipsattiin. Ensimmäinen avari. Sairastuin koronaa josta olen kärsinyt nyt kaksi viikkoa. Toinen avari. Sitten hajos auto, yli tuhannen euron remontti johon minulla ei ole varaa johtuen siiteä etten ole kyennyt tekemään töitä käteni takia. Lyhyesti sanottuna ole tilanteessa jossa olen elämäni tilanteessa jossa en kykene hallitsemaan tilannetta jossa voisin korjata tilanteen.

Kirjoittaminen on todella hankalaa koska tämä typerä tilinteko tulee näpyteltyä pääosin vasemmalla kädellä.

Nämä ei ole jäähyväiset mutta en ehkä kykene kirjoittamaan/tuottamaan tekstiä ja koska minä rakastan teitä kaikkia hyvin paljon, se tuntuu todella pahalta. Pyydän että ette suutu jos en käy kommentoimassa blogejani sillä käteni asettaa todella ikäviä rajoitteita. Ehkäpä huomenna on parempi, ainakin teillä. Muistakaa olla ihmisiksi

Normi jurinaa

 

Ps näin etukäteen. Näköjään ei mitään hyötyä sivuleveyden muuttamisesta koska blogger eli teema muuttaa tekstin oletusleveyteen. Tyhmä minä.

Tämä on testisivu joka toivottavasti onnistuu ja johon toivon palautetta teiltä. Nimittäin, minua on jo pidemmän aikaa häirinnyt blogini ”liian” pitkät rivit ja ainakin itselleni hieman lyhyempien rivien lukeminen on helpompaa, liekö perua puhelimen näkymästä, ts. uutisjutut ja muut mitä kaikkea netistä nyt löytyykään. Kirjoitan näitä tekstejä Libre Ofiicen writer´illa ja normaali sivunäkymä on perus A4 marginaaleineen etc. Sivun ominaisuuksia pystyy rukkaamaan ja juuri tämä teksti on muutettu niin, että kavensin sivua kuutentoista senttiin ja lisäsin rivivälin 1.15. Marginaalit normi 1.9 senttiä. Joten jos tätä on helpompi/mukavampi lukea kuin aiempia postauksia, niin olisin kiitollinen jos ilmoittaisitte siitä kommenttiosiossa ja jos taas ei, niin maininta siitäkin. Myös ehdotuksia että pitäisikö olla vielä kapeampi tms. otetaan vastaan ja toteutetaankin. Tätä kirjoitettaessa en vielä tiedä miltä tämä näyttää varsinaisessa blogissa mutta sen näkee sitten.

Eilinen oli rankka päivä, tasakattotyömaan runkopuut tulivat kuorma-autolla mutta koska maasto oli enemmän kuin haastava, kuorma-auto ei päässyt perille ja niinpä minä ja kaverini jouduimme kantamaan kaikki lankut (= lähes koko päivä) noin 50 metriä alaspäin savista rinnettä joka oli melko jyrkkä. Alkuun rinteessä kyllä oli niljakasta heinää ynnä muuta kasvillisuutta, mutta parinkymmenen ylös-alas – taapertamisen jälkeen koko ura muuttui savivelliksi ja voin kertoa että on melko haastavaa pysyä pystyssä jyrkässä, savisessa rinteessä kun olkapäällä on pari, kolme lankkua. Haavereita ei kuitenkaan sattunut ja edes takaisen ravaamisen yhteydessä sain huomata kuinka huono kunto mulla on, toki kaverikin valitteli samaa. Jalat olivat jokaisen nousun jälkeen maitohapoilla ja henkeä piti haukkoa hetken verran ennen seuraavaa reissua.

Päivään kuului myös tasakaton puhdistus lehdistä joita oli muutaman sentin kerros koko katon alalta, mikä taas oli aiheuttanut sen että katolta vedet pois johtava kattokaivo (sihti) oli tukkeutunut ja näin ollen katolla vettä oli kymmenisen senttiä joka piti saada pois ennen kuin pystyimme harjaamaan ja poistamaan lehdet. Bonuksena vettä satoi – ei tihuuttanut – koko helvetin päivän joten kun lopetimme työt, niin olimme aivan losomärkiä ja nyt sitten pidetään peukkuja ettei tule mitään isompaa tautia. Nenä vuotaa kyllä lahjakkaasti mutta se on pientä.

Harmitta kun hieroja ei tule tänä viikonloppuna, hääp kun käy pääsääntöisesti joka toinen viikko/viikonloppu koska jos koskaan, niin nyt tarttis hierojaa. Paikat ja varsinkin yläselkä ja hartiaseutu on niin jumissa että se säteilee päähän ja se on päänsärky jota ei saa millään raksuilla pois. Mulla on kyllä suihkussa hierova suihkupää jota en juurikaan käytä, mutta eilen illalla oli pakko kokeilla ja todeta ettei siitä ollut mitään apua. Ehkäpä tämä tästä muutaman päivän sisään tokenee.

Huolimatta eilisestä postauksesta ja siitä että voi hyvällä omalla tunnolla olla tasaisin pepuin koko viikonlopun jos on tehnyt kaikki viikon kemihot, niin eihän se tietenkään toteudu. Tänään pitäisi olla ohjelmassa muutaman lipaston, pöydän ja sängyn kasaus (luonnollisesti ensin ne on haettava liikkeestä ja vietävä kohteeseen), jokunen valaisin pitäisi asentaa ja sitten viedä käydä kaverilla joka asuu samalla suunnalla. Toisinaan sitä miettii että loppuuko tämä koskaan mutta minä olen tyyppi joka ei oikein osaa sanoa ei jos kaveri tarvitsee apua ja tässä tapauksessa on kaveri on naisihminen joka aloittelee omaa elämäänsä pois kotoa miksi nämä tämmöiset jutut ovat aina tärkeämpiä. Jos jotkut vanhat pierut muuttavat asunnosta toiseen, niin se on ihan eri juttu.

Ei auta valittaa, ehkäpä huominen on sitten parempi ja saan oikeasti olla sohva selässä ja tuijottaa vaikkapa tv:tä. Sieltä mitään muuta kiinnostavaa tule mutta nyt on alkaneet nämä talviurheilulajit joten jos vaikka hiiihtoa vaikka sekin on mielestäni mennyt ihan omituiseksi ihme sääntöineen ja välinekikkailuineen, nyt viimeisimpänä fluorivoiteiden käyttö ja sen kieltäminen.

Ollapa vanha hyvä aika jolloin niin miehet kuin naisetkin hiihtivät kunnon puisilla suksilla bambusauvojen kera ja yllä oli about 3 senttiä vahva mikä lie puuvillasta tehty verryttelyasu. Uskallan väittää että entisajan ja nykyisten välineiden (asusteet ja monot mukaan luettuna) välillä on muutaman kilon ero vaikkei se ketään kiinnostakaan.

Tämä menee taas jaaritteluksi, joten lopetan tähän. Muistakaa olla ihmisiksi, varsinkin ulkomailla 😉

Ketutuksen yhdeksäs taso ja kemihot

 

Mun piti illalla kirjoittaa jotain ja jotain siksi, että pää on ihan tyhjä mutta siitä olisi tullut painokelvotonta tekstiä. Nimittäin, jokaiselle meille on käynyt niin että asiat kyntävät itsestä riippumattomista seikoista mutta sitten kun asiat menevät niin, että aletaan kääntämään veistä haavassa, päässä tapahtuu kaikenlaista napsahtelua.

Olen tässä viikon odotellut yhden asian varmistumista ja vihdoin eilen sain tiedon että joo, homma onnistuu perjantaina ja asiaan tehtävät valmistelut (toinen osapuoli) tehdään illalla. No minäpä tiedosta kiitollisena soitan kahdelle muulle asiaan liittyvälle taholle ja kerron hyvät uutiset. Tunnin päästä tulee soitto asiaa järjestelevältä toiselta osapuolelta joka kertoo ettei homma onnistukaan. Eipä mitään, minä soittelen näille kahdelle muulle tiedon että nyt sitten asiat on kuitenkin peruttu. Menee puolitoista tuntia ja taas järjestelevä osapuoli soittaa että hei, se onnistuu sittenkin. Taas uusi soittokierros ja pahoittelut. Kuluu kaksi tuntia ja vartti, niin järjestelevä osapuoli soittaa jotta homma saattaa onnistuakin mutta on epävarmaa. Tässä vaiheessa päässäni rutisi jo uhkaavasti mutta päätin että kaikkia asian osaisia on informoitava ja soitin heille viimeisimmät saatesanoilla että enää en soittele vaikka mikä olisi, katsellaan sitten aamulla. Nyt siis elän jälleen samassa epävarmuudessa kuin koko viikon enkä tiedä mitä päivä tuo asian suhteen tullessaan.

Toisaalta minä ymmärrän valmistelevaa osapuolta mutta eikö jumaliste olisi kannattanut varmistaa viimeiseen asti että onnistuuko homma vai ei ja soitella vasta sitten? No, asiat eivät ole aina niin yksioikoisia miltä ne vaikuttavat ja tiedän että valmistelevalla osapuolella on monta asiaa hoidettavanaan joten en (enää) syytä häntä asioiden kehnosta tiedottamisesta, tai paremminkin tavasta jolla hän hoiti tiedottamisen. Eipä sitä olla itsekään mitään täydellisyyden perikuvia ja koska oman alani töissä muuttujat ja tilanteiden sekä aikojen muuttumiset ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus, niin lopetan keuhkoamisen tähän. Sen vielä kuitenkin sanon että rankan työpäivän jälkeen tällainen veivaaminen on hieman turhan raskasta, minä kun olen pyrkinyt siihen että työasiat hoidetaan työaikana, sen verran ihmisillä pitää olla organisointi-ym. kykyjä että hommat tulee hoidetuiksi.

Päätin viime viikonloppuna ottaa kemihot (kettu mikä homma!) käyttöön, toisin sanoen teen yhden kemihon tai vimihon, miten niitä nyt haluaakin kutsua, illassa normihommien lisäksi että saan alitajuisen stressitason laskemaan vähemmälle. Kunnianhimoinen tavoitteeni on stressin nollataso mutta epäilen että se on myytti koska elämä tarjoilee uusia kemihoita päivittäin. Kuitenkin, kaikilla on joko pienempiä tai isompia töitä joita on lykännyt lykkäämisestä päästyään, mutta kun kylmästi fokusoi pään että nyt se tehdään, niin kyllä se siitä. Itselläni on kyllä apuna aiemmin mainitsemani kemistien avut käytössäni mikä helpottaa huomattavasti mutta muille sanottakoon että kannattaa aloittaa noeisenynipaosta (no ei se ny niin paha ole) ja jos on aikeissa tehdä heheityin (heti helvetin iso työ),niin se kannattaa pikkoa osiin, osa per ilta ja vot! homma on hoidettu. Allekirjoittanut on saanut neljä kemihoa hoidettua pois tällä viikolla, eikun viisi jos sunnuntaikin lasketaan mukaan ja jo nyt on havaittavissa ettei päässä rutise niin pahasti kuin vielä viime viikolla.

Tietysti kemihoiden työstäminen on hankalaa eilisen kaltaisessa tilanteessa missä pitää olla luuri kourassa jatkuvasti ja kertoa huonoja uutisia mutta koittakaa sillä se on palkitsevaa. Itselleen voi antaa jopa bonuksen eli jos on saanut viikolla viisi kemihoa täyteen, niin silloin on lupa olla tasaisin persein koko viikonloppu eikä tarvitse tuntea syyllisyyttä. Se on hyvä malli koska hyvin levätyn (lue: laiskotellun) viikonlopun jälkeen on enemmän virtaa alkavaa viikkoa varten. Itselläni on siis tälle illalle vielä yksi kemiho jonka jälkeen on lupa aloittaa mukava viikonloppu.Mainittakoon vielä että kemihoiden työstämistä ja ajatusten kasassa pitämistä saattavat häiritä eperaeiykrit (ei perkele,rahat ei yksinkertaisesti riitä!) jotka ovat kemihoista pahimpia kuten esim. meikäläisellä tuleva auton remontti mikä pitää saada hoidetuksi ennen lujaa vauhtia lähestyvää katsastusta, mutta kannattaa venyttää muistia ja ajatella että onhan näitä ollut ennenkin ja hakea ratkaisumallia niistä (vippi, vekseli, suoranainen ihme etc.).

Koittakaa edes, ette menetä mitään ja mikäli onnistutte, niin jo yhdenkin kemihon tekemisellä voi olla suotuisa vaikutus parisuhteeseen koska useinhan on niin, että sitä toista osapuolta häiritsee kemihot enemmän kuin itseä. Näin oli ainakin silloin kun vielä olin aviossa, sain kuulla tekemättömistä töistäni tämän tästä vaikka muijan työlista näytti Kom Tumilta pahimpien taisteluiden aikaan.

Eipä tässä muuta, en yritä iskostaa teihin turhaa zeniläisyyttä mutta jos ollaan rehellisiä, niin me kaikki lykkäämme niin kutsuttuja kemihoita aika heppoisin perustein. Ei ne loppupelissä ole niin pahoja kun niiden kimppuun käy.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Hevosia ja siinä se sitten melkein olikin

 

Hohhoijaa. Maanantaina ja eilen tehtiin tosi pitkät päivät että saatiin loppuveto valmiiksi ja itseasiassa jo eilen siirryttiin toiseen kohteeseen. Maanantai oli sikäli mielenkiintoinen, että aitauksessa olevat hevoset (vajaa parikymmentä) olivat hyvinkin uteliaita – kaiketi kuuluu hevosen luontoon/opittuihin asioihin – ja niitä sai hätistellä kauemmas tämän tästä. Ei ole nimittäin kiva olla neljän metrin korkeudessa kun tikkaiden alapäässä kun yksi tai useampi hevonen alkaa ”nojailemaan” tikkaisiin. No, mitään pahempaa ei sattunut ja kaikki työt saatiin kunnialla tehdyksi. Miinuspuolena se, että työmaalla oli kohteita joissa joutui kirjaimellisesti kävelemään hevosenpaskassa mikä vaati tavallista tarkemman kenkien puhdistusoperaation mutta muuten ei mitään, oli lämmintäkin sillä mittari näytti kuutta ja puolta astetta. Pari kertaa sataa tihuutti enemmän, mutta pidettiin tauot silloin ja vältyttiin isommalta kastumiselta.

Tänään onkin rikkinäinen päivä, aamupäivällä on verikokeet ja pääsen vasta sitten lähtemään rautakauppa kierrokselle, materiaaleja on ostettava pakun täydeltä mutta jahkas ne on asennettu, kohde 2 on valmis ja sitten ei olekaan jäljellä kuin yhden tasakaton muuttaminen harjakatoksi. Tänään tulee hieroja ja se on hyvä juttu koska jalat ja eritoten selkä ovat aika helvetin kipeitä kun tässä ollaan keikuttu tikkailla pari päivää.

Muuten ei elämässä mitään ihmeellistä, päivät töissä ja yöt enemmän tai vähemmän suoratoistopalveluiden tuijottamista. Aiemmin puhuin että sitä voisi tehdä vielä jotain ennen joulua näiden töiden valmistumisen jälkeen mutta nyt olen sitä mieltä että loppuvuosi saa olla lomaa. Jotenkin sitä on vaan ihan tööt ja leipääntynyt kaikkeen. Ehkäpä mä olen vaan niin laiska ihminen. Mene ja tiedä.

Nyt on niin hemmetin väsynyt ettei ajatus oikein luista joten jääköön tämä tällaiseksi tynkäpostaukseksi. Voisihan tähän vielä laittaa lähikuvan hevosen sieraimesta, heppa kun tuli tekemään lähempää tuttavuutta kun oli lähettämässä yhtä viestiä joten päätin napata siitä hyvän kuvan mutta hevonen tuumasi että ”hei, minäpä tungen tuon luurin sieraimeen” joten otin sitten siitä kuvan. Se oli virhe koska oli aikainen aamu ja hämärää, joten kamerassa oli salama automaattisesti ja hevonen ei siitä tykännyt, säpsähti ja lähti litomaan niin vauhdikkaasti että persjalkaisella oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Jääköön nyt kuva laittamatta kuitenkin koska minen muutenkaan viitsi laitella työmaakuvia, se on näiden asiakkaiden yksityisyyden suojaamista jos näin voidaan sanoa mutta tajuatte kumminkin mitä mä tarkoitan.

Joten, pitemmittä puheitta, muistakaa olla ihmisiksi sillä joulu lähestyy ja tonttuja on tavallista enemmän liikkeellä jos mahdollista. Liikenteessä niitä tuntuu riittävän vuoden ympäri, ainakin mitä hulluihin ohituksiin tulee.

Nannan sukka & hämärän rajamailla

 

Meillä ihmisillähän on pakkomielteitä, osalla tosi pahoja (allekirjoittanut) ja osalla taasen lievempiä. Useimmat niistä ei liity varsinaisesti mitenkään elämään tai erilaisiin toimintoihin, vaan niitä tulee aika ajoin ja osa elää hetken kun taas toiset kuolevat vasta vuosikymmenien päästä. Itselläni yksi oudoimmista on halu olla Nanna Dahlbergin vasen sukka. Itseasiassa olen halunnut olla sitä jo viimeiset neljäkymmentä vuotta ja tämä on sikäli omituista ettei minulla ole mitään jalkafetissiä eikä muistakaan fetissejä. Niille jotka eivät tiedä kuka Nanna tai paremminkin Susanna on, niin vihjesana on urheilu. Lajia en sano. Kyllä se hyvinkin helpolla kuukkeloinnilla löytyy. En tiedä mistä helvetistä tuokin pakkomielle tuli, onneksi se on jäänyt pelkästään haluksi olla Nannan vasemman jalan sukka enkä ole näin ollen ryhtynyt mihinkään järeämpiin toimenpiteisiin kuten esim. stalkkaamaan tai väijymään Nannan roskista toiveissa löytää Nannuskan sukka – nimenomaan vasemman jalan.

Toinen melko sitkeä liittyy pyykkäämiseen ja siihen kun pyykit ripustetaan kuivumaan. Joo, mulla ei ole kuivausrumpua vaan sellainen hemmetin rautalankaviritys jota taidetaan myydä Tokmannilla parilla kympillä. Tai itseasiassa mulla on niitä kaksi, toinen on sellainen isompi yhden tason mutta toinen on korkeampi, siinä on neljää eri tasoa. Joka tapauksessa, kun laitan pyykit kuivumaan niin sukkien täytyy olla pareittain, jalkaterät samaan suuntaan ja bokserit laitetaan vierekkäin eikä sekoitella muiden vaatteiden joukkoon. T-paidat samalla tapaa siisteihin riveihin ja ylipäätään kaikki omina ryhminään. Okei, voi kuulostaa työläältä mutta säästää aikaa siinä vaiheessa kun vaatteet siirretään vaatekaappiin. On edes yksi hyvä puoli, tossa Nanna-pakkomielteessä ei ole mitään järkeä.

Onhan näitä mutta olen tarpeeksi hullun maineessa joten jätetään nämä pakkomielteet tällä kertaa tähän. Toisaalta, mitä väliä jos sitä pidetään hulluna joten saattekin nyt lukea mitä kahjon päässä liikkuu unen ja valvetilan rajamailla eli tämä on se mistä viime postauksessani puhuin. Sitten aloitetaan (osa oli pakko sensuroida):

Tulin kotiin luostarissa käynyt ilta on sota J. Makkra tuodaan neljätuumaisia pitä ostaa kun teille selvisi hänet, en ole koskaan se. Tulisittek en uskala laittaa kanava tautihomeli hae pitäsi siivota uudestan tässä. Paula vie ostoset jos te luete eilisen häh vai mitä? En kuitenkan ole olskaan ajateltu varasto loppuvelka tuli kylmät, en tiedä koska jatko. Lustarisa pitäisi alka massaranka jos van kaiki ottaa mukaansa edes yhden soitatko? Vittu kun väsyttää ja vielä pitäisi…..ei nyt, nyt ei kaikkiaan hanskat. Akaisemassa postuksessa tulin kertoneesi että-----tule nyt ukkuun sinä, on tila ja ska heräät?

Jumaluta mun tekee mieli mutta enn saa palja se on kukana mutta kuitenkin kuka tuo vai vie. Eile tutesin että muutissa on helppo ohjasta väki ylös. Talvi valkoinen auto ja pimeä jätkä tie on liukas jos koska? Pusuja kummikin kska ole luostarn väki täynnä alas asti vaati vaatteet miksi siis ei. En tied mksi matula haukat puhukopi oli taas ussu mulle. Tajustko stä heitoa? Mä keran sulle ny voih ei ruttu. Kävin tupakilla ja taas mennään, huomenna puhtaaksi. Siis pientä takkumista väsyms kova muuta en lopta tähän haiku väli on meillä kaik. Posti. Ne tulee kihti eikä mun ptäsi enää. Voiko sä ssoit josku kun itetää asian.

On ryhdistäydyttävä nyt tauko blanko vai ie? Hummeriposu on jotain mastehef et o ihannna. Pussu tervis näätä on kolle kapale pakko jalsaa loppuun. Pitäis ehö josku ullkast kaikki mitä on hei puhelin piipiaus mut hae mut kämpi. Rkasta jos silti tuntoksi nöfi.Pakara. Laitur ksäloma on tulka linnake hkee eille inaha itäma vaa.rautahoro vai nesyt? Mitä toi huuta ei ol ny valol kai. Saat tämän. Unipotila heitto rapuset et sa oot just se! Korja tksti huome enne lähti pois. Tuo hetki vielö töne punkaani mä vie su. Patoallas. Masi lakee veren jos maksa poi se ni saa hvät homat.Suklaata on kun avasin silmät. Hetken on korva puutu olkapä vasta. Vasta mun rakaskrije jooko? Kylä sä tiet.hoppulommi ja perä multa tasan ei hei yht ny kantti vasu jukuri mosa.

Että tämmöstä. Tällaiseksi pää menee kun ei saa nukutuksi öitään ja tällä kohtaa valvottuja tunteja oli takana noin 30 + tietysti aiemmat, maksimissaan muutaman tunnin yöunilla menneet vuorokaudet. Uni/valvetilan tekstistä eli twilight zonesta ei ole sensuroitu kuin tänne sopimattomat asiat, about seitsemän riviä mutta muuten ei mitään. Se on näin jälkeenpäin ajateltuna kyllä lannistavaa katsoa kuinka sekaisin pää on, tietysti tuossa näyttelee suurta osaa oikeinkirjoituksen paha takkuaminen mutta sille minä en voi mitään. Suurin osa sanoista on sellaisia että ne olisi helppo täydentää kirjaimella tai kahdella mutta en tehnyt sitä ettei autenttisuus kärsi.

Tänään siis alkaa erään projektin viimeinen veto, sitten olisi vielä kaksi pikku projektia ja sovitut hommat on tehty. Jotain pientä ehkä voisi tehdä vielä ennen joulua mutta ans kattoo ny mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Punaiset pullat ja rajatila

 

Eilinen oli hyvä päivä sillä kun aloiteltiin muuttoa, niin kohteeseen ajoi eräs yhteinen tuttumme pakulla ja niinpä ei tarvinnut meikäläisenkään kun heittää yksi reissu. Menin muuton jälkeen suoraan nuorimman systerin luo käymään koska hääp asuu siinä lähellä, juotiin kahvit ja vaihdettiin kuulumiset jonka jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Tulin luostariin hyvissä ajoin ja ehdin (lue: viitsin) jopa imuroida ja kiitos tästä kuuluu consertoille jotka ovat siitä hyviä raksuja että pää fokusoituu siihen mitä on tekemässä eikä tule ”mua ei huvita”-fiiliksiä. Kiitos kemistit, olette te melkoista porukkaa.

Söin imuroinnin jälkeen kuin nuori hirvi ja hetkeksi tuli sellainen ähky että luulin kuolevani ja etten saisi mitään enää aikaiseksi mutta sain kuitenkin tehtyä paperihommia mikä on hyvä juttu. Tänään tulee hermorataihminen puolen päivän jälkeen joten senkin puoleen ajattelin että parempi siivota (kämppä todella vaati sitä) eilen, niin tänään ei tarvitse tehdä mitään pakollista vaan saa nauttia kiireettömästä sunnuntaista. Se se on parasta ja jos viitsin, niin taidan leipoa nyt aamupäivällä ehkäpä ihan peruspullaa tms.

Aikoinani erottuani hullusta kokista koitin kerran leipoa, tein melko ryhtevän taikinan mutta jo siinä vaiheessa jotain meni ketuiksi sillä taikina oli hyvin punaista mutta haju oli kuitenkin ihan pullataikinan haju joten en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Pullat paistuivat nätisti ja taputtelin itseäni selkään hyvästä tuloksesta. Olin keittänyt kahvit ja heti kun sain pullat uunista, istuin keittiön pöydän ääreen nauttimaan työni tuloksista ja pulla oli melko hyvää mutta ilo jäi lyhyeksi sillä kotvan kuluttua pullat olivat saatanan kovia, siis oikein helvetin kovia. Suutuspäissäni heitin yhden pullan keittiön oviaukolta olohuoneen läpi peräseinään ja vannon että pulla säilyi ehjänä mutta tapetin alla olevaan seinätasoitteeseen tuli selkeästi havaittava painauma. Olisin ehkä koittanut kaupata niitä jossain vaiheessa armeijalle uutena ammusmateriaalina mutta ketutti niin paljon että heitin molemmat pellilliset roskiin. En tiedä mikä meni vikaan mutta eihän esim. kardemummasta voi taikina värjäytyä punaiseksi ja ei kai se koveta pullia? Mene ja tiedä mutta siihen katkesi leipurin urani pitkäksi aikaa. Nykyään sentään osaan leipoa pullia ja tehdä yksinkertaisia kakkuja, juustokakut ovat helppouden ja maun takia ykkössuosikkejani.

Nyt pieni tunnustus. Kirjotin tähän asti aamuyöllä ja tätä olisi jatkunut vielä kolme kappaletta melkoisen eri muodossa sillä nuokuin tuolissani jossa kirjoitin ja tuli todella hämärää tekstiä, aivan kuten olimme eilen puhuneet RH:n kanssa joka pitää Tuulitunnelissa blogia. Meinaan siitä että voisi olla tai olisi mielenkiintoista lukea mitä unia ihmiset näkee, ne kun ovat järjestään aika absurdeja. Unien tulkinta onkin sitten eria asia ja se on alue johon en ole perehtynyt mutta joka tapauksessa tuli kirjoitettua kolmen kappaleen verran enemmän unessa kuin valveilla ja eräskin lause meni näin ”Olen aikonut tulevaisuudessa ne on kolme ratasta mitkä pyörittävät sitä sunnuntai”. Ihminen näköjään pystyy jonkinlaiseen ”älylliseen” toimintaan unen ja valvetilan rajamailla ja vaikka tässä tapauksessa tuotos oli kaikkea muuta kuin älyllistä, niin se oli kuitenkin selkeämpää kuin pelkkien peräkkäin olevien kirjainten sekasotku. Ihmisen aivot ovat merkillinen koneisto.

Tai mistä sitä tietää, voihan olla että minulla hirtti koneisto kiinni hetkeksi aikaa ja olen viimein sekoamassa lopullisesti? Siinä tapauksessa on luostarin ovelle laitettava omalla vastuulla-lappu koska en usko (ainakaan puoliunessa kirjoitetun perusteella) että teksteistä tulisi soveliaita koska eivät ne nytkään ole sieltä soveliaimmasta päästä. Säilytin muuten tuon valvetila/uni tekstin ja voi olla että julkaisen sen joskus, olkoonkin että sitä täytyy hieman sensuroida sillä kaikkea ei voi tänne laittaa.

Nyt menee jaaritteluksi joten lienee parasta että lopetan tähän. Tällä hetkellä olotila on suht hyvä, kiputilat eivät ole liian voimalliset ja toivotaan että tilanne myös pysyy sellaisena. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan ja mikäli yksi asia onnistuu, niin saatte kuulla siitä mutta vielä tällä hetkellä se on epävarmaa.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Sekalaista selontekoa

Tänään pitäisi jälleen olla auton kanssa yhdessä muutossa eikä suoraan sanottuna huvittaisi yhtään mutta onhan kaveria autettava. Onneksi ei tarvitse kantaa tai suoraan sanottuna en siihen pystyisikään. Kävin eilen katsomassa kohteen ja uskoisin että kolmella keikalla selvitään, mahdollisesti jopa kahdella koska kaikki pikkusälä on jo viety. Varsinaiset muuttomiehet ovat nuoria, riskejä miehiä joten ei senkään puoleen pitäisi mennä aikaa ja vielä kun välimatkakin kohteiden välillä on kohtuuden rajoissa, niin uskoisin olevani kotona ennen pimeää.

Eilinen oli huono päivä, koko vuorokausi kiputilojen kanssa ja se myös näkyi kaikessa mitä tein tai jätin tekemättä. Jouduin perumaan yhden tärkeän menon ja luostarissakin piti tehdä yhtä sun toista mutta minkäs teet kun kroppa ei anna myöten. Turhautumisen ei pitäisi antaa näkyä ulospäin mutta toisinaan kivut ovat sitä luokkaa ettei siltä voi välttyä. Yksi hyväkin asia mahtuu päivään, kaveri kävi puolestani apteekissa ja sain ”niitä jotka selkiyttävät ajatukset” joten tästä eteenpäin on hieman helpompaa, ainakin mitä tulee pään sisäiseen liikenteeseen. Huonona puolena se, että kyseiset raksut kuuluvat erityisryhmän lääkkeisiin eivätkä näin ollen kerrytä hintakattoa. Itseasiassa lääkkeistäni kolme on tällaisia joten sairastamiselle tulee hintaa ja koska eläkkeeni on mitä on, en saa Kelastakaan jeesiä näiden lääkkeiden osalta. Kolmesti olen kysynyt ja kolmesti on annettu kieltävä vastaus.

Myöhään illalla, troppauksen jälkeen olo oli sen verran parempi että tein pitkästä aikaa ruokaa sissimuonien vaihtoehdoksi, ei mitään vaikeaa vaan ihan pottuja keittelin ja tein kastiketta johon tuli jauhelihaa, papuja, herkkusieniä ja hemapaa. Ruokaisaa ja ihan ok, sitä kun on tottunut kaikenlaisiin comboihin niin lääkkeiden kun safkankin suhteen joten on harva ruoka mitä en syö. No, poikkeuksena mainittakoon valkosipuli joka tappaa meikäläisen, samoin oliivit ja jostain kumman syystä manteli kaikissa olomuodoissaan paitsi mantelimaidossa liotetut nuudelit, ne ovat ihan hemmetin hyviä. Siinä kolme jätkäntappajaa mutta kaikki muu menee alas.

Toppahousu-episodin jälkeen olen katsellut käytettyä, vähän jykevämpää tekoa olevaa ompelukonetta ja tällä ompelijalla jolle toppikset vein, on liikkeessään jos jonkinlaisia ompelukoneita myytävänä, mm. sellainen joka palaa oletusasetuksiin joka kerran kun virrat otetaan pois (=hyvä asia?)  ja monia muita mutta tällä hetkellä hinta on este. Ompelukoneet ovat yllättävän kalliita näin ompelumaailmaan vihkiytymättömän kantilta katsottuna mutta kaikkihan maksaa, joten se kai kuuluu asiaan. Toisaalta mun on tehnyt mieli myös vanhan ajan piirtopöytää, sellaista manuaalista juttua eikä mitään digidigiä koska sellaisella on piirustusten teko huomattavasti helpompaa. Mulla on kyllä kaksikin eri digitaalista versiota joilla teen piirustuksia mutta niissä on omat hyvät ja huonot puolensa ja koska minulla ei ole mitään useamman tonnin ohjelmistoja joissa on valmiita pohja- ja seinäratkaisuja, niin piirtäminen on työlästä eikä niin nopeaa kuin moni ajattelee. Olen turhan usein kuullut lauseen ”onhan sun helppo kun sulla on piirto-ohjelma” mutta vaikka niissäkin pystyy luomaan tietynlaisia malleja, niin jokainen kohde on erilainen eivätkä kaikki mallit käy kaikkiin kohteisiin. Sitä paitsi mä olen vanhan liiton ihmisiä ja tykkään että tietyt asiat tehdään tietyllä tavalla. Piirtopöydän suhteen on vain yksi ongelma; ne ovat melko isoja rohjoja joten se on suht iso asia, siis jos onnistun ylipäätään jostain löytämään piirtopöydän.

Mitäs vielä…..jos tänään pääsen ajoissa kotiin, niin hermorataihminen lupasi tulla käymään, muuten homma menee huomiselle eikä se ole välttämättä hyvä asia. Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, jos hermorataihminen kävisi aina iltaisin eikä enää tarvitsisi tehdä mitään eikä lähteä mihinkään, vaan saisi nauttia hieman helpommista kiputiloista mutta eihän se tietenkään ole mahdollista. Siispä pitää olla tyytyväinen että ylipäätään saa apua mutta ihminen on aika ahne otus ja haluaa mahdollisimman paljon.

Maanantaina alkaa taas projektihommat mikäli sääolosuhteet sen sallivat, toivottavasti koska tavoitteena on saada pöytä puhtaaksi jouluun mennessä tai mieluummin joulukuun alkuun mennessä sillä koko ajan lähestytään kylmempiä kelejä. Nämä mun käteni kun ovat mitä ovat eivätkä ne oikein toimi kylmässä, tarkemmin sanottuna sormet. Joulun pyhien ja uuden vuoden jälkeen, heti vuoden alusta pitäisi alkaa yksi isompi sisäremontti ja toivon totisesti että se toteutuu. Ei niinkään rahan, vaan mielenterveyden kannalta ja olisi mukava päästä välillä sisähommiin kun on tullut oltua koko syksy vesisateissa ja kylmissä tuulissa. Autokin pitäisi katsastaa tässä kuussa ja toivon todella ettei mitään isompaa ole, lähinnä päästöt ovat ne jotka aiheuttavat harmaita hiuksia. En tiedä teistä, mutta minulla on aina ollut tapana ”selvittää” vanha vuosi ennen uuden vaihtumista koska uusi vuosi on mielestäni hienoa aloittaa puhtaalta pöydältä, siten ettei mitkään työt tai muut jutut jää kummittelemaan mutta ainahan tämä ei ole mahdollista. Mahdollista on kuitenkin karsia määrä mahdollisimman pieneen ja kun tekee kaikki pikku hommat mitä on vedättänyt pitkin syksyä, niin pelkästään jo se tuo hyvät fiilikset ja jos onnistuu tekemään nuo edellä mainitut + yhden isomman homman, niin aina parempi.

Tämmöstä tällä kertaa, kaikkea hyvää ja muistakaa olla ihmisiksi.

K-jalkojen vaikutus orgasmiin

 

Olen alkanut jo aikoja sitten hoitaa itseäni, meinaan että tällainen vanha kääpä kuivuu sen nopeammin mitä lähestyy se päivä kun on heitettävä lusikka nurkkaan. Onnekseni olen kehittänyt tahdonvoimaani ja saanut saanut rajattua kuivumisen jalkapohjiini ja lompakkooni. Jälkimmäiseen en ole vielä löytänyt hoitokeinoa enkä oikein ensin mainittuunkaan, mutta homma on hyvä alulla. Minullahan on näet niin kuivat jalat, erityisesti jalkapohjat ja niissä kantapäät, että toimiessani survival-koulutuksen vetäjänä hämmästytin porukkaa sytyttämällä nuotion pelkästään lyömällä kantapohjia yhteen. Valtava kipinäsuihku ei pelkästään sytyttänyt sytykkeitä, vaan se lähes korvensi nuotiossa olleet puut.

Olen myös tienannut kantapäilläni sillä olen esiintynyt kyläyhdistyksen yöperformanssissa steppaajana ja voitte kuvitella miltä näyttää kuiva, iho rutussa oleva kääpä jonka kantapäistä lähtee salamoita ja helvetillisiä tulivuorenpurkauksia muistuttavia kipinäsuihkuja. Tippiastianikin sijaitsi viidenkymmenen metrin päässä sillä pelkäsin että itsestään perkeleestä olevat tulisuihkut sytyttävät vähäiset tippini tuleen. Oman performanssini nimi oli ”Tuonelan tulet” minkä johdosta paikallinen kirkko asetti minut pannaan useammaksi vuodeksi vaikka valitin asiasta kirkkoneuvostolle.

Markkinoilla on useita rasvoja ja voiteita joten voitte kuvitella että tällainen juntti on hukassa mennessään valitsemaan itselleen sopivaa tököttiä. On öljypohjaista, on vesiperusteista ja hybridiä, joku lupaa että iho on kuin vauvan peppu viikon jälkeen (ja vitut) ja joku taas ettei heidän rasvansa lähde ensimmäisessä pesussa (pitää järjettömän hyvin paikkansa). Niinpä olen sitten aikojen kuluessa ostanut mitä moninaisimpia tatinoita ja yksi pahimmista oli kun tulin ostaneeksi liukuvoidetta, purkin kyljessä kun luki E – vitamin enkä huomannut pienellä painettua lubricant-tekstiä. Toisaalta se oli kätevää ainetta; olohuoneessa yksi askel keittiön suuntaan, niin jo vain liu´uin äänettömästi lattiaa pitkin kuin vaeltava aave kunnes jysähdin melkoisen vauhdin saattelemana uuninluukkua vasten. Minulla on vieläkin hellan nappuloiden kuvat alavatsassani, jostain syystä uuni näyttäisi olevan tasalämmöllä ja asteita 175. Taisivat jotenkin vääntyä osumassa.

Olen myös osallistunut erään ison, puisen laivan tekoon, tyypit palkkasivat minut hiihtelemään aluksen kannella paljain jaloin. Kolmatta viikkoa ilman täytti jaa vähän tajuton pöly, mutta niinpä vaan mun kovettuneet jalkapohjat hiovat laivan kannen todella sileäksi. Varjopuolena mainittakoon että jalkani kuivuivat entisestään. Eräs omituisimmista ja silti mielenkiintoisimmista oli se, kun kyläkoulun ala-asteelta otettiin yhteyttä ja minua pyydettiin osallistumaan biologian tunnille. Kyseessä ei ollut ihmisanatomian tuntemus, vaan opettaja havainnollisti jalkapohjieni avulla mitä oraville tapahtuu jos ne eivät saa nestettä. Hauskinta oli kun eräs pikkutyttö kysyi saako oravia silittää. Opettaja sanoi että saa kunhan laitat ensin nämä hitsarinhanskat käteesi etkä silitä kuin pari kertaa, hän ei jumalauta aio lähteä rosikseen sen tähden että sulta on iho kuoriutunut käsistä.

Rahaa palaa kenkiin, tosin ne eivät ole itselleni vaan vastakkaiselle sukupuolelle sillä sen harvan kerran kun niin sanotusti lykästää, niin joudun valehtelemaan tälle onnettomalle että kärsin kenkäfetissistä joten voisiko hän pukea nämä korkeavartiset (ja tilauksesta tehdyt, erityiskovat) saapikkaat jalkoihinsa. Tämä varotoimenpide siksi että minulla on omituinen taipumus orgasmin saadessani sätkiä kuin lahna rantakivillä enkä halua että partnerilta lähtee ei pelkästään iho, vaan myös lihat sääristä. Ei varmaan tarvitse vakuutella ettei toisia treffejä tule; ilman täyttää kitkan polttaman nahan haju, muijan kengät ovat riekaleina ja siinä missä hän vetää aktin jälkeistä savuketta, niin minä sätkin nurkassa kuin saatana. Oh dear.

Olen tavallaan päättänyt jalkarasvan etsimisen sillä se on sekoitus Dermosilin Ekstra Strongia, moottoriöljyä, talia ja paloa ehkäisevää jauhetta mitä palonestomaaleissa käytetään. Aika hyvää tavaraa, kipinöinti on vähentynyt 40% ja sukkia ei mene enää kuin 150 paria viikossa. Olen myös yrittänyt ommella sekä uunikintaista että valimotyöntekijän hanskoista itselleni sukat mutta huonolla menestyksellä, varsinkin jälkimmäisten kohdalla kipinäsuihku suuntautui suoraan ylöspäin joten näitä sukkia käyttäessäni tunnelma oli enemmän kuin great balls on fire. Nyt niissä on tosin kiristysnauhat varsien päissä vai miten helvetissä sitä nilkkaosaa kutsutaan. Lopuksi voin todeta että kenellä on vastaavia ongelmia, niin voin auliisti antaa neuvoja jo kahdenkymmenen vuoden kokemuksella ja vieläkin vanhemmalla kalustolla.

Muistakaa olla ihmisiksi.

Informatiivinen postaus (aka naiset)

 

Viime aikoina on keskusteltu hämähäkeistä ja kävin tutkimassa asiaa suomen lajitietokeskuksen sivuilta, myöskin Tieteen kuvalehdessä olisi ollut mielenkiintoinen juttu mutta se on maksumuurin takana.

Suomessa elää kuitenkin 650 ei hämppylajia ja mm. Vaaksiaishämähäkit, ne joilla on kymmenen senttiä pitkät jalat, syövät varastohämähäkkejä mitkä ovat hyödyllistä porukkaa.

Sitten kiinnostukseni kohteeksi tuli naisten hulluus ja tästä aiheesta on Outi Lyytikäinen Jyväskylän yliopistolta tehnyt referaatin otsikolla Nainen, hulluudesta kirjoittaminen. Hyvin valaisevaa, sanon minä vaikka minulle hieman raskastekoista luettavaa. Minä kun katsokaas en ole mikään akateeminen ihminen, vaan tavallinen perusjuntti. Myöskin tiedelehti Hybriksessä on käsitelty aihetta.

Se hämähäkeistä ja naisten hulluudesta. Kummastakaan ei pahaa sanottavaa.

Hetken aikaa pää löi tyhjää kunnes surkastuneet aivoni pyysivät informaatiota vanhoista suomalaisista mittayksiköistä joista wikipedia tiesi kertoa hyvinkin paljon. Hauskoja mittoja kuten tankomitta (vaihteli kylästä riippuen) toinen, kiihtelys joka oli 40 oravannahkaa. Eikö olisi hienoa vielä tänäkin päivänä kysyä joltain - ”mä oon vähän pienissä, olisko sulla vipata paria kiihtelystä?”

- ”no ei ole, mutta voin mä tikkurin verran sua jeesata”.

Ei tarttis puhua euroista joiden arvo pienenee kuin eräskin kohta kehossani talviavannossa.

Koska pidän kaikesta yliluonnollisesta, niin oli pakko käydä Karhun kansan foorumilla missä on esillä vanhoja suomalaisia loitsuja, niitä on joka ismon ja iitan hyvä osata, ties vaikka joutuisi noitumaan jonkun jonossa etuilijan tahi muun, vastaavan runkefäärdin (vanha ja kauniimpi termi runkkarille). Loitsut ovat muutenkin hyvästä, niillä saa tekemään puolison mitä moninaisimpia asioita ja voi vaikkapa toteuttaa omia fantasioitaan ilman että toinen tiedostaa tai muistaa mitään. Kunhan ne ovat semmoisia ettei pahempia jälkiä synny.

Jostain syystä päähäni pamahti suomalaiset itkuvirret ja asiasta tiesi kertoa Karjalan sivistysseura jonka saitilta löytyy myös kaksi ääninäytettä. Ne on tarkoitettu vain kaikkein rohkeimmille ja kovakorvaisimmille, sillä – kaikki kunnia Karjalasta tulleille – ääni on hirveä, aivan kuin jäistä sikaa vedettäisiin sirkkelin läpi. Itkuvirret ovat kuitenkin hieno laji sinänsä, ja luonteensa vuoksi sellaisia että tällainen sävelkorvansa menettänyt voi niitä itkeä tahi laulaa, miten sen nyt ottaa. Ihan joka paikassa ei pidä ruveta mölyämähän tai siinä suattaa läski tummua.

Minäpä innostuin kun netin syövereissä tuli vastaan Suomen historian jännät naiset mutta linkki johtikin Atenan sivustolle missä kyseistä kirjaa kaupattiin. Voi hemmetti sentään. Toisaalta mitä väliä sillä jokainen vastaan tuleva nainen on jännä ja jotkut jopa huippujännittäviä (vrt. Outi Lyytikäisen juttu 😉).

Hulluista miehistä juttua piisaa mutta kukapa sellaista paskaa viitsii lukea tai tutkia. Aiheesta kunnon tutkimuksen päälle voisi pitää luentosarjan ”Sijoittaisinko hulluun naiseen” ja tämä otsikko siksi, että olen kerran elämässäni tehnyt sen, ihan oikeasti sillä silloinen vaimoni yritti tappaa minut ei kerran vaan kahdesti. Kerran puukolla ja kerran tyynyllä tukehduttamalla joten älkää ihmetelkö jos nukun toinen silmä auki ja tämä tarina on tosi. Avioliittoa ei ymmärrettävistä syistä kestänyt kuin vajaa viisi vuotta mutta se oli sitäkin mielenkiintoisempaa aikaa. Vaimo ei ollut mitenkään läpeensä paha, vaan perin mukava ja hauska nainen mutta auta saatana kun sillä hitsasi kiinni, tavaraa oli ilmassa kuin Raatteen tiellä ja ääni kuin oikohöylällä. Että semmosta.

Terveyskirjastossa (Duodecim) on selitettynä mitä hypokondria (F45.2) eli luulosairaus tai sairauden pelko tarkoittaa ja tämä siksi että suvussani on parikin tyyppiä joille tämä on jokapäiväistä arkea. Milloin lyödään varvas vaikkapa ovenpieleen ja luullaan että nyt siitä alkaa syöpä tai vähintäänkin yhtä paha sairaus ja se on melko rasittavaa sillä he itsepintaisesti pitävät kiinni omista diagnooseistaan. Lisäksi he kuormittavat terveydenhoitoa tarpeettomasti. Kerran eräs toinen sukulainen meni sanomaan tälle luulosairautta potevalle että ”helvetin hullu” ja se oli virhe. Nainen luuli olevansa pahasti mielisairas ja siitä alkoi yli vuoden kestänyt ajanjakso josta kärsivät lähinnä perheenjäsenet joten kaikkea ei pidä päästää suustaan eikä kenelle tahansa.

Lopuksi jotain meidän jokaisen tietolähteeltä eli Suomi 24 foorumilta, siellä oli linkki jossa minun näkemykseni mukaan äijä on mennyt kusemaan muroihinsa ihan itse ja paljastanut vielä oman tyhmyytensä aloittamalla keskusteluketjun joka olisi pitänyt jättää aloittamatta. Mainittakoon vielä että mikäli haluatte eksaktia tietoa 😁, niin Demi.fi oli (RIP) ja Vauva.fi on Suomi 24:n lisäksi ne suomalaisten ihan omat foorumit. Siinä ei ole ylilaudat eikä muut yhtään mitään. Muistakaa olla ihmisiksi.