Punaiset pullat ja rajatila

 

Eilinen oli hyvä päivä sillä kun aloiteltiin muuttoa, niin kohteeseen ajoi eräs yhteinen tuttumme pakulla ja niinpä ei tarvinnut meikäläisenkään kun heittää yksi reissu. Menin muuton jälkeen suoraan nuorimman systerin luo käymään koska hääp asuu siinä lähellä, juotiin kahvit ja vaihdettiin kuulumiset jonka jälkeen lähdin ajelemaan kotia kohti. Tulin luostariin hyvissä ajoin ja ehdin (lue: viitsin) jopa imuroida ja kiitos tästä kuuluu consertoille jotka ovat siitä hyviä raksuja että pää fokusoituu siihen mitä on tekemässä eikä tule ”mua ei huvita”-fiiliksiä. Kiitos kemistit, olette te melkoista porukkaa.

Söin imuroinnin jälkeen kuin nuori hirvi ja hetkeksi tuli sellainen ähky että luulin kuolevani ja etten saisi mitään enää aikaiseksi mutta sain kuitenkin tehtyä paperihommia mikä on hyvä juttu. Tänään tulee hermorataihminen puolen päivän jälkeen joten senkin puoleen ajattelin että parempi siivota (kämppä todella vaati sitä) eilen, niin tänään ei tarvitse tehdä mitään pakollista vaan saa nauttia kiireettömästä sunnuntaista. Se se on parasta ja jos viitsin, niin taidan leipoa nyt aamupäivällä ehkäpä ihan peruspullaa tms.

Aikoinani erottuani hullusta kokista koitin kerran leipoa, tein melko ryhtevän taikinan mutta jo siinä vaiheessa jotain meni ketuiksi sillä taikina oli hyvin punaista mutta haju oli kuitenkin ihan pullataikinan haju joten en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Pullat paistuivat nätisti ja taputtelin itseäni selkään hyvästä tuloksesta. Olin keittänyt kahvit ja heti kun sain pullat uunista, istuin keittiön pöydän ääreen nauttimaan työni tuloksista ja pulla oli melko hyvää mutta ilo jäi lyhyeksi sillä kotvan kuluttua pullat olivat saatanan kovia, siis oikein helvetin kovia. Suutuspäissäni heitin yhden pullan keittiön oviaukolta olohuoneen läpi peräseinään ja vannon että pulla säilyi ehjänä mutta tapetin alla olevaan seinätasoitteeseen tuli selkeästi havaittava painauma. Olisin ehkä koittanut kaupata niitä jossain vaiheessa armeijalle uutena ammusmateriaalina mutta ketutti niin paljon että heitin molemmat pellilliset roskiin. En tiedä mikä meni vikaan mutta eihän esim. kardemummasta voi taikina värjäytyä punaiseksi ja ei kai se koveta pullia? Mene ja tiedä mutta siihen katkesi leipurin urani pitkäksi aikaa. Nykyään sentään osaan leipoa pullia ja tehdä yksinkertaisia kakkuja, juustokakut ovat helppouden ja maun takia ykkössuosikkejani.

Nyt pieni tunnustus. Kirjotin tähän asti aamuyöllä ja tätä olisi jatkunut vielä kolme kappaletta melkoisen eri muodossa sillä nuokuin tuolissani jossa kirjoitin ja tuli todella hämärää tekstiä, aivan kuten olimme eilen puhuneet RH:n kanssa joka pitää Tuulitunnelissa blogia. Meinaan siitä että voisi olla tai olisi mielenkiintoista lukea mitä unia ihmiset näkee, ne kun ovat järjestään aika absurdeja. Unien tulkinta onkin sitten eria asia ja se on alue johon en ole perehtynyt mutta joka tapauksessa tuli kirjoitettua kolmen kappaleen verran enemmän unessa kuin valveilla ja eräskin lause meni näin ”Olen aikonut tulevaisuudessa ne on kolme ratasta mitkä pyörittävät sitä sunnuntai”. Ihminen näköjään pystyy jonkinlaiseen ”älylliseen” toimintaan unen ja valvetilan rajamailla ja vaikka tässä tapauksessa tuotos oli kaikkea muuta kuin älyllistä, niin se oli kuitenkin selkeämpää kuin pelkkien peräkkäin olevien kirjainten sekasotku. Ihmisen aivot ovat merkillinen koneisto.

Tai mistä sitä tietää, voihan olla että minulla hirtti koneisto kiinni hetkeksi aikaa ja olen viimein sekoamassa lopullisesti? Siinä tapauksessa on luostarin ovelle laitettava omalla vastuulla-lappu koska en usko (ainakaan puoliunessa kirjoitetun perusteella) että teksteistä tulisi soveliaita koska eivät ne nytkään ole sieltä soveliaimmasta päästä. Säilytin muuten tuon valvetila/uni tekstin ja voi olla että julkaisen sen joskus, olkoonkin että sitä täytyy hieman sensuroida sillä kaikkea ei voi tänne laittaa.

Nyt menee jaaritteluksi joten lienee parasta että lopetan tähän. Tällä hetkellä olotila on suht hyvä, kiputilat eivät ole liian voimalliset ja toivotaan että tilanne myös pysyy sellaisena. Saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan ja mikäli yksi asia onnistuu, niin saatte kuulla siitä mutta vielä tällä hetkellä se on epävarmaa.

Muistakaa olla ihmisiksi.