Hevosia ja siinä se sitten melkein olikin

 

Hohhoijaa. Maanantaina ja eilen tehtiin tosi pitkät päivät että saatiin loppuveto valmiiksi ja itseasiassa jo eilen siirryttiin toiseen kohteeseen. Maanantai oli sikäli mielenkiintoinen, että aitauksessa olevat hevoset (vajaa parikymmentä) olivat hyvinkin uteliaita – kaiketi kuuluu hevosen luontoon/opittuihin asioihin – ja niitä sai hätistellä kauemmas tämän tästä. Ei ole nimittäin kiva olla neljän metrin korkeudessa kun tikkaiden alapäässä kun yksi tai useampi hevonen alkaa ”nojailemaan” tikkaisiin. No, mitään pahempaa ei sattunut ja kaikki työt saatiin kunnialla tehdyksi. Miinuspuolena se, että työmaalla oli kohteita joissa joutui kirjaimellisesti kävelemään hevosenpaskassa mikä vaati tavallista tarkemman kenkien puhdistusoperaation mutta muuten ei mitään, oli lämmintäkin sillä mittari näytti kuutta ja puolta astetta. Pari kertaa sataa tihuutti enemmän, mutta pidettiin tauot silloin ja vältyttiin isommalta kastumiselta.

Tänään onkin rikkinäinen päivä, aamupäivällä on verikokeet ja pääsen vasta sitten lähtemään rautakauppa kierrokselle, materiaaleja on ostettava pakun täydeltä mutta jahkas ne on asennettu, kohde 2 on valmis ja sitten ei olekaan jäljellä kuin yhden tasakaton muuttaminen harjakatoksi. Tänään tulee hieroja ja se on hyvä juttu koska jalat ja eritoten selkä ovat aika helvetin kipeitä kun tässä ollaan keikuttu tikkailla pari päivää.

Muuten ei elämässä mitään ihmeellistä, päivät töissä ja yöt enemmän tai vähemmän suoratoistopalveluiden tuijottamista. Aiemmin puhuin että sitä voisi tehdä vielä jotain ennen joulua näiden töiden valmistumisen jälkeen mutta nyt olen sitä mieltä että loppuvuosi saa olla lomaa. Jotenkin sitä on vaan ihan tööt ja leipääntynyt kaikkeen. Ehkäpä mä olen vaan niin laiska ihminen. Mene ja tiedä.

Nyt on niin hemmetin väsynyt ettei ajatus oikein luista joten jääköön tämä tällaiseksi tynkäpostaukseksi. Voisihan tähän vielä laittaa lähikuvan hevosen sieraimesta, heppa kun tuli tekemään lähempää tuttavuutta kun oli lähettämässä yhtä viestiä joten päätin napata siitä hyvän kuvan mutta hevonen tuumasi että ”hei, minäpä tungen tuon luurin sieraimeen” joten otin sitten siitä kuvan. Se oli virhe koska oli aikainen aamu ja hämärää, joten kamerassa oli salama automaattisesti ja hevonen ei siitä tykännyt, säpsähti ja lähti litomaan niin vauhdikkaasti että persjalkaisella oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Jääköön nyt kuva laittamatta kuitenkin koska minen muutenkaan viitsi laitella työmaakuvia, se on näiden asiakkaiden yksityisyyden suojaamista jos näin voidaan sanoa mutta tajuatte kumminkin mitä mä tarkoitan.

Joten, pitemmittä puheitta, muistakaa olla ihmisiksi sillä joulu lähestyy ja tonttuja on tavallista enemmän liikkeellä jos mahdollista. Liikenteessä niitä tuntuu riittävän vuoden ympäri, ainakin mitä hulluihin ohituksiin tulee.